Vassu ja linnunpoikanen

Vasemmistolainen ja linnunpoikanen -vertauksella viitataan yleensä tunnettuun poliittiseen kaskuun tai vertauskuvaan, jolla havainnollistetaan hyvää tarkoittavan, mutta liiallisen suojelun ja holhouksen tahattomia seurauksia. Vertaus esiintyy usein oikeistolaisessa tai markkinaliberaalissa poliittisessa retoriikassa kritiikkinä vasemmistolaista hyvinvointivaltiomallia kohtaan.Vertauksen ydinTarinassa vasemmistolainen löytää maasta paleltuvan, pesästään pudonneen linnunpoikasen. Haluessaan auttaa heikompaansa ja pelastaa sen varmalta kuolemalta, hän päättää ottaa poikasen hoivaansa.Hän ruokkii, lämmittää ja suojelee lintua niin kokonaisvaltaisesti, että poikasen ei tarvitse itse tehdä mitään ravintonsa eteen tai opetella puolustautumaan. Vertauksen opetuksena on, että kun linnunpoikasen on vihdoin aika lentää ja pärjätä omillaan, sen siipilihakset eivät ole kehittyneet lainkaan. Liiallisen hoivan ja "ilmaisen ruuan" vuoksi lintu on menettänyt luonnolliset selviytymisvaistonsa ja kykynsä lentää, jolloin se lopulta menehtyy heti, kun suojeleva käsi poistetaan.Mitä vertauksella kritisoidaan?Poliittisessa keskustelussa tarinaa käytetään symboloimaan seuraavia asioita:Kannustinloukut ja passiivisuus: Väitetään, että liian antelias sosiaaliturva ja valtion tarjoama valmis hoiva "passivoivat" ihmisen, aivan kuten liika hoito teki linnunpoikaselle.Yksilönvastuun katoaminen: Vertauksen avulla argumentoidaan, että ihmisen täytyy kokea tiettyä vastuuta omasta elämästään (opetella lentämään), jotta hän kehittyy elinkelpoiseksi ja itsenäiseksi yhteiskunnan jäseneksi.Hyvät aikeet vs. lopputulos: Kritiikki kohdistuu siihen, että vaikka tarkoitus on puhtaan empaattinen ja hyvä, lopputulos voi kääntyä autettavaa itseään vastaan, jos auttaminen muuttuu toimintakyvyn viemiseksi.