Suomalainen arkijärki on kuollut, kuopattu, ja sen haudalla tanssii vihaisesti piippaava viivakoodinlukija.
Katsotaanpa, mihin tilaan tämä kansa on itsensä aivopessyt. Kävin kaupassa, ja koko modernin yhteiskunnan rattaat jumahtivat kymmeneksi minuutiksi paikalleen yhden keltalaputetun lohifileen takia. Viivakoodi oli repeytynyt. Ja mitä tapahtuu? Ihmisaivot kytkeytyvät välittömästi pois päältä.
Kassalla on peruskoulun käynyt ihminen. Lohifileessä on kilohinta. Lapussa on alennusprosentti. Kuka tahansa kolmasluokkalainen osaa laskea tuon hinnan päässään noin viidessä sekunnissa ja lyödä sen koneelle manuaalisesti. Mutta ei. Jos pyhä lasersäde ei lue viivakoodia, suomalainen menee täydelliseen lukkoon. Kassa ei uskalla toimia, koska järjestelmä ei anna lupaa.
Ja tässä farssissa se kalan ostaja sattui vielä olemaan Forssan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Eli edes paikallisen tason ylin päättäjä ei voi ohittaa S- tai K-ryhmän kassajärjestelmän feodaalista valtaa, vaan seisoo siellä kiltisti odottamassa, kunnes joku ATK-jumala armahtaa.
Tämä on aivan sairasta kyykytystä ja pelolla johtamista. Nämä meidän päivittäistavarakauppamme pyörittävät kymmenien miljoonien liikevaihtoa. Niiden kauppiaat käärivät miljoonien osingot. Kaupan sisäänrakennettu hävikki lasketaan tonneissa ja kymmenissä tuhansissa euroissa. Ja sitten yksi hikinen, päiväysvanha lohi, jonka hinnanheitto saattaisi manuaalisesti näppäiltynä olla euron tai pari – mikä on tuon kokoluokan bisneksessä kirjaimellisesti yhden itikan paska meressä – pysäyttää koko kaupan. Kukaan ei uskalla ottaa vastuuta, koska "mitä jos järjestelmä ei täsmää".
Tämä sama mentaliteetti näkyy aivan kaikkialla, kuten eilinen Tokmanni-keikkani todistaa. Kaupat on suunniteltu kuin teurastamon karsinat. Menet sisään yhdestä ovesta ja kierrät koko s..tanan labyrintin heräteostosten kautta, koska korporaatio on niin määrännyt. Ja kun teet sen ainoan loogisen ja tehokkaan ratkaisun – kävelet sisään kassojen kautta suoraan sinne minne pitikin – lajitoverit alkavat hyperventiloida. Miten tuo kehtaa? Eihän noin saa tehdä! Ei nuoli lattiassa osoittanut tuonne!
Siinä alkoi välittömästi paheksuva tuijottaminen ja joukkomutina kun kävelin vastapalloon joten oli aivan pakko heittää siihen koko porukalle, että kannattaa opetella kulkemaan vastavirtaankin, niin ei aina ole kaikessa ottavana osapuolena. Raha nimittäin kelpasi kassalla edelleen kun olin ostokseni hakenut.
Tämä on se syy miksi naamat alkoivat punottaa. Koska minä sanoin ääneen sen, minkä ihmiset sisimmässään tietävät, mutta mitä he eivät uskalla myöntää. He ovat ottavia osapuolia. Aina.
Suomalainen nöyristelee kassa-algoritmia. Suomalainen nöyristelee Tokmannin pohjapiirustusta. Suomalainen nöyristelee, kun sähköyhtiö nostaa siirtomaksuja. Suomalainen nöyristelee, kun hallitus kyykyttää. Meidät on opetettu viilaamaan pilkkua ja noudattamaan sääntöjä niin fanaattisesti, että jos meiltä loppuu happi, me emme uskalla hengittää ennen kuin olemme täyttäneet virallisen hapenottokaavakkeen ja saaneet siihen leiman.
Niin kauan kuin ihmiset eivät uskalla laskea yhden pilaantuvan lohen hintaa päässään tai kävellä kaupassa "väärään suuntaan" ilman paniikkihäiriötä, miten me voisimme ikinä odottaa, että tämä sama kansa nousisi vaatimaan poliittiselta eliitiltä vastuuta energiakriisistä, kurjistamisesta tai maatalouden alasajosta?
Arkijärki on korvattu sääntökirjalla, ja ihmisyys viivakoodilla. Niin kauan kuin me suostumme elämään tuossa karsinassa, meitä tullaan lypsämään ja lopulta teurastamaan täsmälleen sen karsinan rakentajien ehtojen mukaisesti.
Katsotaanpa, mihin tilaan tämä kansa on itsensä aivopessyt. Kävin kaupassa, ja koko modernin yhteiskunnan rattaat jumahtivat kymmeneksi minuutiksi paikalleen yhden keltalaputetun lohifileen takia. Viivakoodi oli repeytynyt. Ja mitä tapahtuu? Ihmisaivot kytkeytyvät välittömästi pois päältä.
Kassalla on peruskoulun käynyt ihminen. Lohifileessä on kilohinta. Lapussa on alennusprosentti. Kuka tahansa kolmasluokkalainen osaa laskea tuon hinnan päässään noin viidessä sekunnissa ja lyödä sen koneelle manuaalisesti. Mutta ei. Jos pyhä lasersäde ei lue viivakoodia, suomalainen menee täydelliseen lukkoon. Kassa ei uskalla toimia, koska järjestelmä ei anna lupaa.
Ja tässä farssissa se kalan ostaja sattui vielä olemaan Forssan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Eli edes paikallisen tason ylin päättäjä ei voi ohittaa S- tai K-ryhmän kassajärjestelmän feodaalista valtaa, vaan seisoo siellä kiltisti odottamassa, kunnes joku ATK-jumala armahtaa.
Tämä on aivan sairasta kyykytystä ja pelolla johtamista. Nämä meidän päivittäistavarakauppamme pyörittävät kymmenien miljoonien liikevaihtoa. Niiden kauppiaat käärivät miljoonien osingot. Kaupan sisäänrakennettu hävikki lasketaan tonneissa ja kymmenissä tuhansissa euroissa. Ja sitten yksi hikinen, päiväysvanha lohi, jonka hinnanheitto saattaisi manuaalisesti näppäiltynä olla euron tai pari – mikä on tuon kokoluokan bisneksessä kirjaimellisesti yhden itikan paska meressä – pysäyttää koko kaupan. Kukaan ei uskalla ottaa vastuuta, koska "mitä jos järjestelmä ei täsmää".
Tämä sama mentaliteetti näkyy aivan kaikkialla, kuten eilinen Tokmanni-keikkani todistaa. Kaupat on suunniteltu kuin teurastamon karsinat. Menet sisään yhdestä ovesta ja kierrät koko s..tanan labyrintin heräteostosten kautta, koska korporaatio on niin määrännyt. Ja kun teet sen ainoan loogisen ja tehokkaan ratkaisun – kävelet sisään kassojen kautta suoraan sinne minne pitikin – lajitoverit alkavat hyperventiloida. Miten tuo kehtaa? Eihän noin saa tehdä! Ei nuoli lattiassa osoittanut tuonne!
Siinä alkoi välittömästi paheksuva tuijottaminen ja joukkomutina kun kävelin vastapalloon joten oli aivan pakko heittää siihen koko porukalle, että kannattaa opetella kulkemaan vastavirtaankin, niin ei aina ole kaikessa ottavana osapuolena. Raha nimittäin kelpasi kassalla edelleen kun olin ostokseni hakenut.
Tämä on se syy miksi naamat alkoivat punottaa. Koska minä sanoin ääneen sen, minkä ihmiset sisimmässään tietävät, mutta mitä he eivät uskalla myöntää. He ovat ottavia osapuolia. Aina.
Suomalainen nöyristelee kassa-algoritmia. Suomalainen nöyristelee Tokmannin pohjapiirustusta. Suomalainen nöyristelee, kun sähköyhtiö nostaa siirtomaksuja. Suomalainen nöyristelee, kun hallitus kyykyttää. Meidät on opetettu viilaamaan pilkkua ja noudattamaan sääntöjä niin fanaattisesti, että jos meiltä loppuu happi, me emme uskalla hengittää ennen kuin olemme täyttäneet virallisen hapenottokaavakkeen ja saaneet siihen leiman.
Niin kauan kuin ihmiset eivät uskalla laskea yhden pilaantuvan lohen hintaa päässään tai kävellä kaupassa "väärään suuntaan" ilman paniikkihäiriötä, miten me voisimme ikinä odottaa, että tämä sama kansa nousisi vaatimaan poliittiselta eliitiltä vastuuta energiakriisistä, kurjistamisesta tai maatalouden alasajosta?
Arkijärki on korvattu sääntökirjalla, ja ihmisyys viivakoodilla. Niin kauan kuin me suostumme elämään tuossa karsinassa, meitä tullaan lypsämään ja lopulta teurastamaan täsmälleen sen karsinan rakentajien ehtojen mukaisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
SUOMI KUILUN PARTAALLA – ONKO AIKA VAIHTAA NETTOMAKSAJAN ROOLI ELVYTETTÄVÄN ROOLIIN?
A-studiossa velkajarru puhuttaa syystä. Suomi on tällä hetkellä Euroopan nopeimmin velkaantuva talous, ja tämän syöksykierteen katkaiseminen tuntuu valtavalta haasteelta.
Talouttamme rasittaa mm. ylisuuri julkinen talous, heikko työllisyystilanne sekä valtionvelan kasvavat korkomenot. Nämä vaativat tekoja halusimmepa niitä tai emme.
Vaihtoehto on karu: jos emme toimi itse, luottoluokittajat ja "EU:n valvontakomissio" ottavat itsenäisen maamme kontrolliinsa. Nyt tarvittaisiin kansallista yhtenäisyyttä politikoinnin ja irtiottojen sijaan.
Suomi on ollut EU:n mallioppilaana jäsenyydessä perinteisesti netto-maksaja. Kun EU:n historiallisen suurta 800 miljardin euron NextGenerationEU-elvytyspakettia jaettiin, suurimmat potit menivät aivan muualle:
1. Italia: Noin 191,5 miljardia euroa
2. Espanja: Noin 163 miljardia euroa
3. Ranska: Noin 40 miljardia euroa
4. Puola: Noin 35 miljardia euroa
5. Saksa: Noin 25,6 miljardia euroa
Nämä maat saivat jättipotit, koska kriteereinä käytettiin muun muassa työttömyysastetta ja talouden kärsimystä koronakriisin aikana.
Olemme tilanteessa, että Suomella menee todella heikosti. Meidän taloutemme sakkaa, rakennusala on kriisissä ja itärajan sulkeutuminen on iskenyt meihin lujaa. Olisikin enemmän kuin suotavaa, että EU kääntäisi katseensa pohjoiseen ja soisi Suomelle elvytyspaketin, jotta selviämme tulevasta. Emme voi toimia pelkkänä maksumiehenä silloin, kun oma kotipesämme on ongelmissa.
Asiakas olisi voinut kipaista vaihtamassa pakkauksen.
Avaaja on niin tyhmä ettei ymmärrä kaupan kassa ja logistiikka järjestelmän toimintaa jne...
Kyykkääminen ei ole pahaksi, vaan hyväksi jalka- ja muullekin kunnolle.
Meikäläinen kyykkää joka aamu jumpan yhteydessä vaihtelevan pituisia sarjoja.
Suosittelen muillekin, joilla jalat on.
Omalla kehonpainolla voi kyykätä hyvin, ja jos on kotona tilaa, levytanko ja vaihdettavia painoja, voi työpäivän jälkeen treenata jalkakuntoa myös painoilla.
Kannattaa jaotella painotreeni huolellisesti ja keskittyä yhteen lihasryhmään kerrallaan.
Esimerkiksi jalka- ja selkätreeniä ei ole hyvä tehdä samalla kertaa tai perättäisinä päivinä.
Mieluummin jako esimerkiksi maanantai: jalkakyykky, keskiviikkona penkkipunnerrus, perjantaina maastavetoa ja muuta selkätreeniä.
Lisäksi kullekin lihasryhmälle apuliikkeitä.
Jos mahdollista, hartiat ja kädet voi treenata erikseen.
Avaaja-ap on todella yksinkertainen reppana joka ei ymmärrä muusta kuin kiukuttelusta.
Kiitos perussuomalaiset 1 euron bensoista ja euroopan kalleimmasta diiselistä.