https://ort.fi/news/helsingin-ja-koko-suomen-arkkipiispa-elian-avauspuhe-helsingin-hiippakuntapaivilla-25-9/
Arkkipiispa Elian puhe hiippakuntapäivillä ei ole samansuuntainen Suomen virallisen maahanmuuttopolitiikan kanssa. Siinä lähtökohdaksi on otettu, että jokainen maahanmuuttaja opettelee, oppii ja käyttää arkielämässään vain suomen kieltä. Se on kaikenlaisen kotoutumisen ehto ja sitä sen tulisi olla myös kirkossa.
Suomen luterilainen kirkko on tästä hyvä esimerkki. Virallisia ja jumalanpalveluksissa käytettäviä kieliä ovat vain suomi, ruotsi ja saame.
Arkkipiispan kysymykseen: "Miten toimimme monella kielellä rakentamatta monta erillistä seurakuntaa" vastaus on hyvin helppo, käyttämällä jumalanpalveluksissa ja erilaisissa seurakunnallisissa tapahtumissa vain suomen kieltä.
Arkkipiispa Elia on opiskellut New Yorkissa Pyhän Vladimirin seminaarissa, joka on yksi johtavista ortodoksisista teologisista oppilaitoksista maailmassa ja jossa on aina opiskelijoita kymmenistä eri maista. Mitä kieltä siellä aina käytettiin jumalanpalveluksissa ja opetuskielenä, englantia?
Jos Suomessa maahanmuuttotaustaiset papit ovat oppineet täydellisesti suomen kielen, niin sen oppivat myös kaikki maahanmuuttajat opettelemalla sitä aktiivisesti.
Suomen kieli on myös osa suomalaista kansallispääomaa, eetosta ja kulttuuria, jonka kautta me samaistumme Suomi- nimiseen valtioon ja sen historiaan. Suomen kielen oppiminen on avainasemassa suomalaiseen yhteiskuntaan, työelämään ja arkeen integroitumisessa. Hyvä suomen kielen taito autaa löytämään töitä ja helpottaa uralla etenemitä. Suomen kieli tekee viranomainasioinnista, palveluiden kuten ortodoksisen kirkon eri palvelumuotojen ja arkipäivän pyörittämisestä sujuvaa. Kielen oppiminen auttaa myös luomaan sosiaalisia suhteita.
Onko siis Suomen ortodoksisen kirkon valitsema kielillä puhumisen käyttö oikea ratkaisu? Suomen kielen oppimiseen tarvitaan kannustusta ja tukea, jota kirkkokin voisi tarjota ratkaisulla, jossa myös Suomen ortodoksisessa kirkossa olisivat käytössä vain viralliset kielet suomi, ruotsi ja saame.
Nyt valittu tie on vaarallinen ja voi johtaa siihen, että 1000-vuotinen Suomen ortodoksinen kieleen, kulttuuriin ja osittain karjalaiseen identiteettiin sidottu perinne katoaa ja menettää merkityksen. Tiedän jo, ettei esimerkiksi aikoinaan kirkkoon liittynyt metropliitta Arseni anna minkäänlaista arvoa karjalaisuudelle ja pelkään pahoin, että perässä seuraavat toiset käännynnäistautaiset piispat, maahanmuuttotaustaiset papit ja monikulttuurisuutta edustava kirkkokansa.
Tällaista kirkkoa en koe omakseni ja siksi on parempi, ettei tarvitse pahoittaa mieltä osallistumalla nykyisenkaltaiseen kirkolliseen "kielillä puumisen" elämään. Olen sen verran yksinkertainen, perinteitä kunnioittava, suomalaisuutta ja sen historiaa arvostava ja omasta maasta ylpeä, että minulle riittää vain suomen kieli.
Arkkipiispa Elian puhe hiippakuntapäivillä ei ole samansuuntainen Suomen virallisen maahanmuuttopolitiikan kanssa. Siinä lähtökohdaksi on otettu, että jokainen maahanmuuttaja opettelee, oppii ja käyttää arkielämässään vain suomen kieltä. Se on kaikenlaisen kotoutumisen ehto ja sitä sen tulisi olla myös kirkossa.
Suomen luterilainen kirkko on tästä hyvä esimerkki. Virallisia ja jumalanpalveluksissa käytettäviä kieliä ovat vain suomi, ruotsi ja saame.
Arkkipiispan kysymykseen: "Miten toimimme monella kielellä rakentamatta monta erillistä seurakuntaa" vastaus on hyvin helppo, käyttämällä jumalanpalveluksissa ja erilaisissa seurakunnallisissa tapahtumissa vain suomen kieltä.
Arkkipiispa Elia on opiskellut New Yorkissa Pyhän Vladimirin seminaarissa, joka on yksi johtavista ortodoksisista teologisista oppilaitoksista maailmassa ja jossa on aina opiskelijoita kymmenistä eri maista. Mitä kieltä siellä aina käytettiin jumalanpalveluksissa ja opetuskielenä, englantia?
Jos Suomessa maahanmuuttotaustaiset papit ovat oppineet täydellisesti suomen kielen, niin sen oppivat myös kaikki maahanmuuttajat opettelemalla sitä aktiivisesti.
Suomen kieli on myös osa suomalaista kansallispääomaa, eetosta ja kulttuuria, jonka kautta me samaistumme Suomi- nimiseen valtioon ja sen historiaan. Suomen kielen oppiminen on avainasemassa suomalaiseen yhteiskuntaan, työelämään ja arkeen integroitumisessa. Hyvä suomen kielen taito autaa löytämään töitä ja helpottaa uralla etenemitä. Suomen kieli tekee viranomainasioinnista, palveluiden kuten ortodoksisen kirkon eri palvelumuotojen ja arkipäivän pyörittämisestä sujuvaa. Kielen oppiminen auttaa myös luomaan sosiaalisia suhteita.
Onko siis Suomen ortodoksisen kirkon valitsema kielillä puhumisen käyttö oikea ratkaisu? Suomen kielen oppimiseen tarvitaan kannustusta ja tukea, jota kirkkokin voisi tarjota ratkaisulla, jossa myös Suomen ortodoksisessa kirkossa olisivat käytössä vain viralliset kielet suomi, ruotsi ja saame.
Nyt valittu tie on vaarallinen ja voi johtaa siihen, että 1000-vuotinen Suomen ortodoksinen kieleen, kulttuuriin ja osittain karjalaiseen identiteettiin sidottu perinne katoaa ja menettää merkityksen. Tiedän jo, ettei esimerkiksi aikoinaan kirkkoon liittynyt metropliitta Arseni anna minkäänlaista arvoa karjalaisuudelle ja pelkään pahoin, että perässä seuraavat toiset käännynnäistautaiset piispat, maahanmuuttotaustaiset papit ja monikulttuurisuutta edustava kirkkokansa.
Tällaista kirkkoa en koe omakseni ja siksi on parempi, ettei tarvitse pahoittaa mieltä osallistumalla nykyisenkaltaiseen kirkolliseen "kielillä puumisen" elämään. Olen sen verran yksinkertainen, perinteitä kunnioittava, suomalaisuutta ja sen historiaa arvostava ja omasta maasta ylpeä, että minulle riittää vain suomen kieli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kai se sama millä kielellä Paavalia rienataan.
Mitä vähemmän ymmärtää sen parempi.
Väite, että Suomen maahanmuuttopolitiikka perustuisi vaatimukseen ainoastaan suomen kielen käytöstä, on täysin väärä. Suorastaan järkyttävä, koska se osoittaa kirjoittajan täydellistä tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.
Ensinnäkin Suomessa on kielilaki, joka takaa maassamme kahden virallisen kielen aseman, eli suomen ja ruotsin. Toiseksi Suomessa on edellisten kansalliskielten lisäksi kolme muuta kansalliskieltä, joita ovat saame, suomalainen viittomakieli ja romani. Karjalan kielen asemaa on myös vahvistettu säädöksellä, mikä perustuu modenin kielitieteen ymmärrykseen kielen merkityksestä ihmisen .
Kolmanneksi jokaisella on oikeus omaan äidinkieleen, mikä se sitten onkin. Ensimmäisenä opittu kieli, ensikieli tai kotikieli, on tunteiden ja käsitteellisen ajattelun kulmakivi. Ilman sitä vieraan toisen kielen oppiminen on melko mahdotonta.
Puuttuu sana: merkityksestä ihmisen *identiteettiin*.
Neljänneksi: Suomen maahanmuuttopolitiikka perustuu ajatukseen, että Suomen tai ruotsin kieli opitaan joko koulussa (lapset ja nuoret) ja kotoutumiskoulutuksissa, työelämässä ja omaehtoisissa kielikoulutuksissa (aikuiset). Ongelma on, että kyseisiä koulutuksia, myös itse maksettavia, ei ole niin paljoa kuin olisi kysyntää. Jonot ovat pitkät, eikä nykyhallituksen päätös leikata kotoutumisesta sekä vapaan sivistystyön määrärahoista paranna tilannetta.
Mitä tulee Suomen ortodoksisen kirkon kielipolitiikkaan, niin vaatimus ainoastaan suomen kielen käytöstä on laiton. Juuri edellä mainituista syistä: on kaksi virallista kieltä.
Ilmeisesti kirjoittaja haluaisi torpata niin karjalan- kuin ukrainankieliset palvelukset, poistaa kirkkoslaavin ja venäjän kielen kirkon kielivalikoimasta. No, onneksi sellainen ei monikulttuurisessa ja kansainvälisessä maailmassa tule toteutumaan. Voi vain ihmetellä, mistä tällainen tietämättömyys sikiää.
Kysymyksessä ei ole tietämättömyys, vaan suomalaisen 1000-vuotisen ortodoksisuuden, sen perinteiden, kulttuurin, historian ja kielen arvostaminen. Jos monikulttuurisuus ja kielien sekamelska on se ainut oikea tulevaisuuden visio, siirryn suosiolla ja hyvillä mielin takavasemmalle.
Sivistynyt ihminen on sellainen, joka osaa vaihtaa mielipiteitä kenen tahansa kanssa mistä asiasta tahansa hyväntahtoisesti ja toisen mielipiteitä kunnioittaen.
Eikö meidän pitäisi lisätä omaan polarisoituneeseen Suomeemme sitä, mikä on totta, kaunista ja rakastettavaa. Suomen kieli on sitä kaikkea.