Mikäli feminismillä tarkoitetaan pyrkimystä sukupuolten väliseen yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, olen ilman muuta feminismin puolella. Suomessa tilanne on käsittääkseni melko hyvä, joskin parantamisen varaakin vielä on esim. palkkauksen suhteen. Monissa maissa tilanne pelkästään naisten oikeusturvan suhteen on varsin heikko, puhumattakaan palkkatasa-arvosta.
Ihmiset ovat tietysti yksilöitä, mutta minulla on kokemukseni perusteella (14 v. työelämässä) vain hyvää sanottavaa naispuolisista esimiehistäni. Ei ole tosin juuri moittimista miehissäkään, mutta useimpien naisesimiesten vuorovaikutustaidot ja nimenomaan henkilöstöjohtaminen ovat olleet paremmat. Varmasti löytyy paljon toisenlaisiakin esimerkkejä, mutta näin minun kokemukseni.
Akateemisesti koulutettuja naisia on jatkuvasti enemmän kuin miehiä. On vain ajan kysymys kun yritysten, kuntien ja valtion johtopaikoista valtaosa on naisia. En ymmärrä sukupuolten välistä vastakkain asettelua tässä asiassa. Enkä näe sitä yhteiskunnan kannalta ollenkaan huonona ilmiönä. Kyllä ansioituneet ja kyvykkäät miehet löytävät edelleen paikkansa yhteiskunnan johtopaikoille.
Katson ettei naisten suhteellinen osuus yhteiskunnan johtotehtävistä ole lähellekään sitä mitä heidän suhteellinen osuutensa väestöpohjasta edellyttäisi. Muutos on kuitenkin tulossa, eikä sitä voi demokraattisessa yhteiskunnassamme estää.
Joillakin feministeillä on melko radikaaleja ajatuksia sukupuolten tasa-arvosta tai lähinnä niihin liittyvistä eroista, mutta milläpä liikkeellä ei radikaaleja olisi.
Ihmiset ovat tietysti yksilöitä, mutta minulla on kokemukseni perusteella (14 v. työelämässä) vain hyvää sanottavaa naispuolisista esimiehistäni. Ei ole tosin juuri moittimista miehissäkään, mutta useimpien naisesimiesten vuorovaikutustaidot ja nimenomaan henkilöstöjohtaminen ovat olleet paremmat. Varmasti löytyy paljon toisenlaisiakin esimerkkejä, mutta näin minun kokemukseni.
Akateemisesti koulutettuja naisia on jatkuvasti enemmän kuin miehiä. On vain ajan kysymys kun yritysten, kuntien ja valtion johtopaikoista valtaosa on naisia. En ymmärrä sukupuolten välistä vastakkain asettelua tässä asiassa. Enkä näe sitä yhteiskunnan kannalta ollenkaan huonona ilmiönä. Kyllä ansioituneet ja kyvykkäät miehet löytävät edelleen paikkansa yhteiskunnan johtopaikoille.
Katson ettei naisten suhteellinen osuus yhteiskunnan johtotehtävistä ole lähellekään sitä mitä heidän suhteellinen osuutensa väestöpohjasta edellyttäisi. Muutos on kuitenkin tulossa, eikä sitä voi demokraattisessa yhteiskunnassamme estää.
Joillakin feministeillä on melko radikaaleja ajatuksia sukupuolten tasa-arvosta tai lähinnä niihin liittyvistä eroista, mutta milläpä liikkeellä ei radikaaleja olisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomalaisessa yhteiskunnassa sukupuolten väliset roolit ja tasa-arvo on muuttunut puolessa vuosisadassa todella paljon. Palkkaeroja on, mutta ei suinkaan pelkästään sukupuolten välillä. Esim. vastaavantasoisella koulutuksella saa aivan eri palkkaa riippuen siitä onko lakimies vaiko biologi. Nykyisin naiset valitsevat matalammin palkattuja aloja miehiä useammin. Toisaalta miehet valitsevat matalamman koulutustason NYKYISIN naisia useammin, mikä johtaa ennen pitkää johtajiston naisistumiseen. Tosin jos naisia kiinnostaa eri alat kuin miehiä, niin mikän ei takaa että naisten osuus tulee esim. johtajistossa vastaamaan väestöosuutta tulevaisuudessakaan. Onko tämä sitten tasa-arvokysymys? Onko tasa-arvoa se että kummallakin sukupuolella on aidosti samat mahdollisuudet, vai se että kumpikin sukupuoli on esillä kaikissa tilastoissa väestöosuuksia vastaavasti. Feminismin ongelmana on se, että vastaus on jälkimmäinen silloin kun tilastot ovat naisille epäedullisia (naisten osuus matalapalkka-aloilla), mutta edellinen silloin, kun naiset ovat edullisessa asemassa (miesten ja naisten erot koulutustasossa). Minulle naisten valtaamat paikat yhteiskunnan johdossa ei ole ongelma, kuten ei myöskään se että naiset valitsevat uransa useammin matala-palkka aloilta (mikä on palkkauseron suurin syy). En ole myöskään vakuuttunut siitäkään että perheväkivalta on varsinaisesti tasa-arvokysymys. Siinä keskeinen kysymys on suomalaisessa yhteiskunnassa länsimaisittain korkea väkivalta-aste yleensä, jonka syy ei ole selvä. Miehet ovat yleisemmin väkivallan tekijöinä ja naiset yleisemmin uhreja samasta syystä kuin aikuiset harjoittavat enemmän lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kuin lapset aikuisiin. Fyysiset realiteetit eivät ole sama asia kuin yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Paras tapa torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on torjua väkivaltaa yleisesti. Ei ole olemassa enemmän tai vähemmän sallittua väkivaltaa.