Pääseekö pyhä henki pilkkaajat taivaseen

Pyhän Hengen pilkka

Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli.

Jeesus puhuu Pyhän Hengen pilkasta kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa. Erikoista ja poikkeuksellista näissä kohdissa on Herran viesti, että tätä nimenomaista syntiä ei anneta laisinkaan anteeksi.


"Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa."
Mt 12:31-32

"Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin."
Mark 3:28-29

"Jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta."
Lk 12:10

Sana pilkka βλασφημία esiintyy evankeliumeissa useimmin kohdissa, joissa Jeesusta itseään syytetään jumalanpilkasta.


Mitä Jeesus mahtaa tarkoittaa?

Koetetaan rukoilevin sydämin katsoa tekstiyhteydestä, mitä asiasta saatamme oppia.

Matteus

[Jeesus ja Belsebul]

22 Sitten Jeesuksen luo tuotiin sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki. 23 Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät: "Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?" 24 Mutta kun fariseukset kuulivat sen, he sanoivat: "Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa."

25 Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille:
"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat. 26 Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi pysyä koossa? 27 Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. 28 Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.

29 "Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä? Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. 30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

31 "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. 32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.
Mt 12:22-31

"Joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan" - tämä on laaja ilmaus, josta on tässä kohdassa esimerkki.

Panemme merkille, kuinka Jeesus tässä tekee eron itsensä (Ihmisen Pojan) ja Pyhän Hengen välillä - väittäessään että Jeesus karkoittaa pahoja henkiä Beelsebubin avulla fariseukset herjaavat Pyhää Henkeä.

Huomaamme myös erikoisen ilmauksen, joka antaisi meille viittauksen siihen, että myös tulevassa maailmanajassa voidaan saada syntejä anteeksi!

"hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajssa"

Markus
[Jeesus ja Belsebul]

20 Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. 21 Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.

22 Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa." 23 Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: "Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? 24 Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, 25 eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. 26 Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. 27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat.

28 Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. 29 Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." 30 He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.
Markus 3:20-30

Markuksen teksti on varsin lähellä Matteuksen tekstiä, tässä on mukana myös ajatus että Jeesus on omien sukulaistensakin mielestä päästään vialla.

Ilmaus on toinen kuin Matteuksella ja sanoo suoraan, että Jeesuksessa oleva henki on saastainen - vaikka Jeesuksessa on Pyhä Henki asuvaisena. Tässä "henkien erottamisen" virheessä on kuoleman synnin vaara.

Markus käyttää lopullista ilmausta "syypää iankaikkiseen syntiin" (αἰώνιος κρίσις aionios krisis)

Luukas
[Peloton tunnustautuminen Kristuksen omaksi]

4 "Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. 5 Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. 6 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. 7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.

8 "Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. 9 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. 10 Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.

11 "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. 12 Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava."
Luukas 12:4-12

Luukkaalla Jeesuksen sanat ovat toisessa yhteydessä - nyt on puhe Hänen omistaan, joita rangaistuksen tai jopa kuoleman uhalla vaaditaan kieltämään uskonsa Häneen. Varoitusta Pyhän Hengen pilkasta seuraa rohkaisu, että tunnustamisen tilanteessa Pyhä Henki neuvoo, mitä on sanottava.

Voimme tästä ehkä ajatella, että myös Jumalan lapsessa olevan Pyhän Hengen pilkkaaminen on kuolemansynti.


Luukkaan evankeliumissa on myös tuo kertomus, joka on Matteuksessa ja Markuksessa, mutta varoitusta Pyhän Hengen pilkasta ei ole siinä mukana

[Jeesus ja Belsebul]
14 Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. 15 Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin*, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa." 16 Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. 17 Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:

"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. 18 Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. 19 Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. 20 Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.

21 "Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. 22 Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. 23 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Lk 11:14-21

Mitä tästä opimme?
Kolmessa evankeliumissa on yhtenäinen Jeesuksen opetus pilkkaamisesta (engl. blasphemy).

Jumalanpilkka - asia, josta Jeesusta jatkuvasti syytettiin - ei saanut Herralta tällaista varoitusta vaan tämä annetaan ihmiselle anteeksi.

Jeesuksen pilkka - tästä Herra sanoo nimenomaan, että Häntä saa pilkata ja se annetaan anteeksi. Itse Hän rukoili herjaajiensa puolesta ja ristilläkin sai vielä kuulla pilkkaa toiselta ryöväriltä Luukkaan evankeliumin kertoman mukaan.

Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Hen hengen pilkkaamista, joka on Jeesuksessa tai Hänen omissaan.

Ei kannata sellaiseen ryhtyä.

Pyhän Hengen pilkka
https://eraamattu.blogspot.com/2012/05/pyhan-hengen-pilkka.html

Kristillisen teologian ja Raamatun mukaan Pyhän Hengen pilkkaaja ei pääse taivaaseen, sillä kyseessä on niin sanottu iankaikkinen tai anteeksiantamaton synti. Jeesus toteaa tästä suoraan Matteuksen evankeliumissa (Matt. 12:31–32): "Ihmisille annetaan anteeksi kaikki synnit ja herjaukset, herjasivatpa he mitä tahansa, mutta Pyhän Hengen herjaamista ei anteeksi anneta.

Kristillisen teologian ja Raamatun mukaan henkilö, joka syyllistyy lopulliseen Pyhän Hengen pilkkaan, ei pääse taivaaseen, sillä kyseessä on niin sanottu anteeksiantamaton synti. Jeesus toteaa Matteuksen evankeliumissa (12:31–32): "Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta... ei tässä maailmassa eikä tulevassa.

Tämän raamatullisen opetuksen ymmärtämiseksi on kuitenkin tärkeää tietää, mitä Pyhän Hengen pilkkaamisella tarkoitetaan, sillä sitä ei voi tehdä vahingossa tai tietämättömyyttään.

Raamatun mukaan Pyhän Hengen pilkkaaja ei pääse taivaaseen, jos hän pysyy tässä tilassa elämänsä loppuun asti. Jeesus sanoo selvästi Matteuksen evankeliumissa (12:31–32), että kaikki muut synnit ja pilkat annetaan ihmisille anteeksi, mutta ”Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.

Pyhän Hengen pilkka: Haluatko nyt varmasti pilkata. Sitä kysytään moneen kertaan. Synninteollakin on rajansa joka tulee vastaan.

Pyhän Hengen pilkka
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19564757/pyhan-hengen-pilkka

OPETUSTEKSTEJÄ



PYHÄN HENGEN PILKKA



Olenko tehnyt synnin, jota en voi saada anteeksi?
Halloo! Onko siellä Jumala? Kysyisin, olenko tehnyt anteeksisaamattoman synnin? Voinko saada anteeksi?
Halloo! Onko siellä Jumala? Kysyisin, olenko tehnyt anteeksisaamattoman synnin? Voinko saada anteeksi?

https://www.youtube.com/watch?v=EWTqPhvFNIY

https://www.youtube.com/watch?v=7AYU-5y0vNw

Kirjoitukseni sanoman tausta on seuraava:

Olin vasta tullut uskoon. luin Raamattua ahkerasti. Minua pyydettiin puhumaan joissakin tilaisuuksissa.

Eräässä tilaisuudessa puhuin aiheesta, joka ei käsitellyt Pyhän Hengen pilkkaa ollenkaan. Mutta puheen aikana tulin kuitenkin jostakin syystä maininneeksi Pyhän Hengen anteeksiantamattoman pilkan. Säikähdin kovasti. Olin vienyt kuulijani sisälle Pyhän Hengen pilkka-aiheeseen. Minun pitäisi nyt selittää tämä asia, ja niin johdattaa itseni ja kuulijani ulos puheeseen kuulumattomasta aiheesta. Enhän voinut jättää kuulijoitani siihen ilman selitystä. Mutta kun en osannut selittää, enkä tiennyt miten pääsisin tästä kiusallisesta tilanteesta. Olin seinää vasten, mitä tehdä?

Muutaman tuskallisen sekunnin hiljaisuuden jälkeen Pyhä Henki tuli minulle avuksi. Koin tämän hyvin voimakkaasti. Ilman, että minä tiesin selitystä miksi Pyhän Hengen pilkkaa ei saa anteeksi, Pyhä Henki sanoi minulle:

"JOS ME TUNNUSTAMME SYNTIMME, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, ANTAA meille synnit ANTEEKSI. Pyhän Hengen anteeksiantamattoman pilkan tehnyt ihminen ei tunnusta syntiään. Siksi Jumala ei anna hänelle hänen syntiään anteeksi. Mutta jos joku tunnustaa syntinsä Jumalalle, hän SAA ANTEEKSI. Hän ei ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä" (1 Joh 1:9).

Sanoin tämän kuulijoille ja huokasin helpotuksesta jatkaen varsinaisesta aiheestani. Ihmettelin, että mistä minä tuon viisauden sain. Ymmärsin, että seurakunnan tähden Pyhä Henki tuli apuun antaen selityksen (luuk 21:15, Mark 13:11).

Lähtien tästä Pyhän Hengen antamasta Raamatun Sanasta, olen sitten vuosien aikana kehittänyt tätä aihetta. Mutta lähtökohta on tuossa kokouksessa Pyhän Hengen antama Raamatun Sana ja sen selitys. Lue myös "Synnit anteeksi" osiossa kirjoitukset "Diktaattori opettaa" ja "Valossa puhdistuu".

Olen itsekin ollut jossakin uskonelämäni alkuvaiheessa lyhyen aikaa näiden asioiden tähden kiusattu. Kirjoitukseni perustuu siihen Sanaan mitä Pyhä Henki on minulle itselleni opettanut, ja miten Hän on vapauttanut minua itseäni tästä vakavasta syytöksestä.

+++ Plus merkkien välissä oleva teksti on toisen uskovan kirjoittama. liitän sen tekstiin sellaisena kuin hän on sen kirjoittanut koska koen, että teksti on kirjoitettu Pyhässä Hengessä. +++

PYHÄN HENGEN PILKKA

Lähtökohtana Matt 12:30-37, Heb 6:1-12, 10:26-39, 1 Joh 5:16-19.

Jotkut ihmiset pelkäävät syyllistyneensä joskus elämänsä aikana anteeksiantamattomaan Pyhän Hengen pilkkaan. Tämä kirjoitus on omistettu erikoisesti sinulle, joka pelkäät syyllistyneesi Pyhän Hengen pilkkaan, mutta myös sinulle, joka tahdot opiskella aihetta ja mahdollisesti opettaa toisia tästä vakavasta asiasta.

Mitä suuremmissa syytöksissä ja taisteluissa olet, sitä tärkeämpää on, että otat aikaa ja luet tämän kirjoituksen kokonaisuudessaan. Luettuasi tämän tiedät, että sinä et ole syyllistynyt anteeksiantamattomaan Hengen pilkkaamiseen. Sinä saat syntisi anteeksi tunnustamalla ja hylkäämällä syntisi.

Usein vasta uskoon tullut vilpitön Jumalan lapsi alkaa pohtia näitä asioita. Hän voi joutua suureen ahdistukseen. Pilkkaamista ja rienaamista, joka kohdistuu Pyhää Henkeä vastaan, ei saa koskaan anteeksi Jeesuksen omien sanojen ja hebrealais kirjeen kirjoittajan mukaan. Tämä on totta. Mutta, meidän tulee ottaa huomioon joitakin asioita puhuttaessa näin vakavasta kuoleman synnistä; keille, koska ja miksi ja mitä taustaa vasten ja missä yhteydessä anteeksiantamaton Pyhän Hengen pilkka on mainittu. Ei meidän mielestämme meidän Pyhään Henkeen kohdistetut pahat sanat, teot tai ajatukset ole heti anteeksiantamatonta Hengen pilkkaamista. Perustelen ja selitän tätä asiaa kirjoituksessani.

Ensin joitakin ajatuksia aiheen lähtökohdan Raamatun Sanoista: Meidän tulee ottaa huomioon asiayhteys, ei vain yksi tai kaksi jaetta, joiden varaan lasketaan oppi anteeksiantamattomasta synnistä. Siksi lue kaikki nämä jakeet asiayhteyden tähden.

Matt 12:30-37 Tässä Jeesus puhuu ensin Hänen vastustajistaan (jae 30). Kysyn sinulta: Oletko Jeesuksen vastustaja? Et ole! Hajotatko Jumalan laumaa tahallisesti? Et hajota! Siinä tapauksessa Jeesus ei puhukaan tässä sinusta. Heti tämän jälkeen Jeesus siirtyy puhumaan hyvistä ihmisistä ja pahoista ihmisistä ja heidän hedelmistään. "Kyykäärmeen sikiöt" ovat pahat ihmiset, jotka eivät käänny, eivät tee parannusta, eivätkä USKO Jeesukseen. Siksi he eivät saa anteeksi syntiään.

Mikä siis on sinun hedelmäsi tänä päivänä? Onko se Jumalan ja Jeesuksen tahallista vastustamista? Oletko tehnyt "puun hyväksi" kääntymällä Jeesuksen puoleen etsien Hänen armoaan USKOSSA Häneen? Et siis ole paha kyykäärmeen sikiöihminen, joka sulkee silmänsä ja korvansa Jeesukselta Kristukselta ja pysyy synnissään (Matt 13:15). Silloin Jeesuksen Sanat anteeksi antamattomasta synnistä eivät koske sinua. Mutta nämä Sanat koskevat sinua: "Sanoistasi: "Jeesus, anna anteeksi syntini", sinut julistetaan vanhurskaaksi. "Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Room 10:13). Jumala vanhurskauttaa sen, jolla on USKO Jeesukseen (Room 3:26).

Heb 6:1-12 Tämän koko asiayhteyden ydin on Sanoissa: "Näin me teemme, jos vain Jumala sallii" Ja: "Se taas, joka TUOTTAA orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton." Sekä tämä: "Mutta teistä, rakkaat, me uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä KUULUU PELASTUKSEEN, vaikka puhummekin näin." Ja myös loppujakeet: Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää TOIVON täyden varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi (uskon luottamuksessa) vaan seuraisitte niitä, jotka USKON ja kärsivällisyyden KAUTTA perivät sen, mikä on luvattu.

Heb 10:26-39 Tässä taas huomioitavat Sanat ovat seuraavat: ”Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä” ilman parannusta ja uskoa Jeesukseen. Ja tämä: Tuomion odotus ja tulen kiivaus syö VASTUSTAJAT. Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Minun vanhurskaani on ELÄVÄ USKOSTA. Mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me kuitenkaan emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka USKOVAT SIELUNSA PELASTUKSEKSI.

Näissä jakeissa suljetaan kadotustuomion alaisuudesta pois jokainen, joka uskoo Jeesukseen, kääntyy pois synnistä ja tunnustaa syntinsä Jeesukselle Kristukselle. Me uskomme sielumme pelastukseksi ja me saavutamme sielumme pelastuksen.

Lue asiayhteyden vuoksi myös Heb 11:1-19. Huomaa, että alkuperäisissä Kirjoituksissa ei ollut jakoja lukuihin, niin kuin meidän Raamatuissa on. Nähdäkseni 11. luku liittyy tähän aiheeseen jatkaen uskon merkityksestä pelastukseen ja jumalasuhteeseen. Yleensä Heb 11. luvusta puhutaan opetettaessa uskon teoista. Mutta ensimmäinen ja suurin ja tärkein uskon teko on pelastava usko Jeesukseen. Eihän kukaan voi tehdä uskon tekoja, ellei hän ensin usko sielunsa pelastukseksi. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut." Ehkä avainjakeet Heb 11. ovat jakeet 6 ja 19, 33. Lue ja mieti. Emme vetäydy pois uskosta ja luottamuksesta Jumalaan.

"Olkaa raittiita, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä USKOSSA LUJINA!" (1 Piet 5:8-9 RK). Ihminen pelastuu pitämällä USKOSSA kiinni apostoli Paavalin julistamasta evankeliumista (1 Kor 15:1-4,11).

Jos uskosi on kuollut, Jumala on voimallinen herättämään kuolleet. Jumalan Sanassa on Henki ja elämä. Jumalan Sana on ylösnousemus ja elämä (Joh 11:25, 1 Joh 1:1-4, 5:13). Kuollut usko ja kuollut toivo nousee kuolleista Jumalan Sanan Hengen voimasta. Jumalan Sanan Henki herättää kuolleen uskosi ja toivosi Jumalaan ja sinä saat uskosi takaisin (1 Piet 1:21). Jumalan Sanasta nousee ja syntyy pelastava usko. Usko on Jumalasta. Se, joka uskoo, tulee Jeesuksen luokse ja pelastuu koska hänen uskonsa on Jumalasta, joka vetää syntistä ihmistä Jeesuksen luokse saamaan synnit anteeksi ja pelastumaan ikuiseen elämään (Joh 5:24, 39-40, 46-47, 6:35-40, 44-47). Heimo Enbuska - Se on ratkaisevaa kuka sanoo - YouTube



Matt 13:15-16 Jeesus puhuu ihmisistä, jotka olivat sulkeneet silmänsä ja korvansa kuulemasta Jeesusta. Silloin Jeesus ei myöskään paranna heitä, ei anna anteeksi. Opetuslapsilleen, jotka eivät olleet sulkeneet silmiään ja korviaan kuulemasta Herraa, jotka kuulivat ja kuuntelivat Herraa, Hän sanoo: "Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja korvanne koska ne kuulevat." Autuas on se ihminen, joka kuuntelee ja kuulee Herraa ja uskoo ja turvaa Häneen. Jumala ilmestyy ja puhuu sille, joka avaa silmänsä näkemään ja korvansa kuulemaan. "Jolla on korvat, se kuulkoon!" (Matt 11:15).

SYNTI, JOTA EI SAA ANTEEKSI

Koska Raamattu kuitenkin puhuu anteeksi antamattomasta kuoleman synnistä, meidän täytyy kysyä, mitä Raamattu tarkoittaa anteeksi antamattomalla Pyhän Hengen pilkalla? Mikä synti se sitten on, jos voin saada anteeksi vaikka koen, että olen pilkannut? Tämä on aiheellinen kysymys ja siihen täytyy vastata.

Hebrealais kirjeen kirjoittaja kirjoittaa tiettyä taustaa vasten sen ajan juutalaisille kristityille heidän tilanteeseensa:

+++

"Sillä jos tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, ei ole enää uhria syntien edestä, vaan jokin kauhea tuomion vartominen ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Kun joku on hylännyt Mooseksen lain, hän kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan sanan perusteella. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja herjaa armon Henkeä?" (Heb 10:26-29).

Tämän Sanan tausta on seuraava: Hebrealais kirjeen kirjoittaja oli hyvin huolissaan juutalaisista Jeesukseen Kristukseen uskoon tulleista veljistään. He olivat heittämässä pois uskalluksensa; hylkäämässä Kristuksen, palaamassa takaisin juutalaisuuteen. Rituaaliin kuului Kristuksen kiroaminen ja Jeesuksen veren maahan polkeminen. Muuten ei päässyt takaisin synagogaan. Hebrealais kirjeen kirjoittaja sanoo, ettei tuon teon jälkeen ole enää jäljellä mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

Kristityiksi kääntyneet juutalaiset olivat jättämässä Kristuksen hirvittävien vainojen takia. He olivat menettäneet kotinsa, kaiken omaisuutensa ja perheensä uskonsa tähden. Sekä kaikki yhteydet sukuunsa, mikä tuona aikana oli äärettömän tärkeää. He asuivat yhteismajoituksissa koko ajan peläten, milloin heidätkin teloitetaan uskonsa tähden. Eikä Kristusta vaan kuulunut takaisin, vaikka roomalaiset olivat jo saartamassa Jerusalemia. Hävityksen kauhistus oli jo ovella, mutta Jeesusta ei kuulunut. Heistä tuntui, että he ovat menettäneet kaiken turhan takia. He ovat kärsineet ja kärsivät turhan takia. He pelkäsivät totuuden, jonka olivat tulleet tuntemaan, olevankin valhetta. Ahdistuksen takia he olivat jo lähes valmiita luopumaan uskostansa. Mutta näin ei ollut alussa, ensirakkauden aikaan.

Ja niin Pyhä Henki sanoo hebrealaisille: Muistakaa entisiä päiviä, jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten koetukset. Toisia teistä häväistiin ja rääkättiin katselijoiden huviksi, toiset taas tulivat saman kohtalon saaneiden osaveljiksi. Te olette kärsineet vankien kanssa ja ilolla suvainneet omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempaa ja pysyvää omaisuutta (Heb 10:32-34).

Tällä teemalla kirjoittaja etenee kirjeessään ja kannustaa kestävyyteen kaikkien kärsimysten keskellä. Ja lopulta hän muistuttaa johtajista, jotka jo olivat menettäneet henkensä uskonsa tähden ja paljon kärsineet. He olivat jo ylittäneet maaliviivan voittajina. He olivat kestäneet tuon kauheuden loppuunsa asti Jeesuksen vaikuttaman uskon kautta.

Ja sitten kirjoittaja jatkaa: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hebrealais kirjeen kirjoittaja siis vakuuttaa näillä sanoilla, että sama Jeesuksen läsnäolo oli oleva myös heidän voimansa kaiken meneillään olevan kauheuden keskellä.

Synti, josta tuossa kohdassa puhutaan, on siis Kristuksen hylkääminen. Kristuksen kieltäminen. Juutalaiset olivat aikeissa käyttäytyä siten kuin todellinen luvattu Messias olisi vasta tulossa. Mutta kirjoittaja sanoo: Jos kiellämme Kristuksen, ei ole oleva enää mitään toista uhria puolestamme. Ja niin hän vakavasti varoittaa tallaamasta jalkoihin Kristusta. Hylkäämästä pyhää liittoa, jonka perustana on Jeesuksen veri. Veri, jossa he olivat pyhitetyt. Kirjoittaja varoittaa kuoleman vakavasta synnistä: Armon Hengen herjaamisesta, Pyhän Hengen pilkkaamisesta.

+++

Tämä on siis hebrealais kirjeessä mainitun Pyhän Hengen pilkan tausta. Ymmärrämme, että sitä ei voi soveltaa sellaisenaan meihin. Emmehän me uskoon tulomme jälkeen julkisesti ja tahallisesti polje maahan Jeesuksen verta ja julkisesti häpäise Häntä päästäksemme takaisin johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Emmehän me hylkää Herraa Jeesusta Kristusta ja odota toista "parempaa" Messiasta Pelastajaksemme. Emme varmasti ole niin tehneet emmekä tee.

PYHÄN HENGEN PERSOONA

Jos nyt joku suomalainen olisi kuitenkin onnistunut tekemään anteeksiantamattoman Pyhän Hengen pilkkasynnin, yritän selittää meidän nykysuomalaisten näkökulmasta käsin mitä se siinä tapauksessa voisi olla.

Pyhän Hengen pilkan vakavuus johtuu ymmärtääkseni Pyhän Hengen persoonasta. Jeesus sanoi, ettei Pyhän Hengen pilkkaamista anneta ihmiselle anteeksi, mutta Häneen itseensä kohdistetun pilkan saa anteeksi. Ymmärrämme silloin, että Pyhä Henki on enemmän kuin mitä Herra Jeesus Kristus on Jumalan asemasta riisuutuneena ihmisen lihassa esiintyneenä Ihmisen Poikana, ihmisenä. Jeesus sanoikin Isää Häntä itseään suuremmaksi.

Heb 10:26-29 Sanassa esiintyy koko jumaluus:

1. Jumalan Poika, joka on Jumala, ilmoitettu lihassa. 2. Liiton veri, joka on Jumalan (Pojan) veri. 3. Armon Henki, joka on Pyhä Henki.

Nämä kolme ovat yhtä, ts. yksi Jumala. Anteeksi antamaton Pyhän Hengen pilkka kohdistuu näin koko jumaluuteen niin kuin Heb 10:26-29 antaa ymmärtää. Silloin herjataan koko jumaluutta ja sen pyhimpiä arvoja julkisesti ja tahallisesti ja törkeästi.

Seuraavassa tekstissä suluissa olevat numerot ovat viittauksia tekstiin liittyviin Raamatun jakeisiin. Ne ovat tekstin lopussa.

SELITÄN PYHÄN HENGEN PERSOONAA

Jeesuksen Isä on Jumala koska Jeesus on Jumalan Poika. Jumala on Pyhä Henki. Tämä selittyy seuraavasti:

Jumala on näkymätön Henki (1). Jumala on Pyhä (2). Jumalan Henki on näin ollen Pyhä Henki ja Jumalan olemus. Pyhä Henki on myös Luoja (3). Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, ei miehen siemenestä. Tästä on luonnollinen seuraus: Pyhä Henki on Herran Jeesuksen Kristuksen biologinen Isä. Raamatun ilmoituksen mukaan Herra Jeesus on Jumalan Poika. Tästä johtuen Pyhä Henki on Jumala (4). Pyhä Henki on sekä Jumalan että Jeesuksen Henki. Jeesuksen ja Jumalan Henki on yksi ja sama Henki. Näin ollen Jeesus on Jumala, Henki, ilmestynyt ja ilmoitettu lihassa (5).

PYHÄSSÄ HENGESSÄ ON ISÄ JA POIKA JEESUS KRISTUS.

Jeesus lupasi jäähyväispuheessaan, että Hän itse ja Isä tulisivat asumaan opetuslastensa luokse (6). He molemmat tulivat helluntaipäivänä Pyhässä Hengessä jolloin Jumala muutti UT:n temppeliinsä asumaan (7). Näin kaikki kolme Jumalan persoonaa ovat Pyhässä Hengessä. Johtopäätös: Pyhä Henki on Jumala (8).

Pyhä Henki tuo kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon seurakuntaansa. Jumala on Sana, Henki ja Elämä. Hän jätti vapaehtoisesti taivaan loiston ja valta-asemansa, riisuutui Jumalan asemastaan ja tuli ihmisen lihaan ihmiseksi. Hänet nähtiin ihmisen kaltaisena. Näin Jumala ilmestyi meille ihmisille lihassa (9). Ihmisenä Hän on Jumalan ja Ihmisen Poika. Ihmisenä Pojan asemassa Herra Jeesus sanoi Isää Häntä itseään suuremmaksi. Tämän ymmärtää tätä taustaa vasten (10). Tästä johtuen joku sana tai teko Jeesusta vastaan on rikkomus jumaluudesta riisuutunutta ihmisenä elänyttä Ihmisen Poikaa, ihmistä, ja yhtä jumaluuden kolmea persoonaa vastaan. Synti Pyhää Henkeä vastaan kohdistuu koko kolmiyhteistä pyhää Jumalaa vastaan. Ihmiset, jotka pilkkasivat Jeesusta, pilkkasivat siis ihmistä koska he eivät ymmärtäneet, että Jeesus on Jumala lihassa. Ymmärtääkseni siksi Jeesus sanoi, että Ihmisen Poikaa vastaan sanotut sanat voi saada anteeksi (Matt 12:32).

FARISEUSTEN PILKAN VAKAVUUS

Kun Raamattu puhuu synnistä Pyhää Henkeä vastaan, on huomioitava keille ja missä asiayhteydessä ne sanat ovat puhuttu. Tämän asian huomioiminen tuo puheet Pyhän Hengen pilkasta sen oikeaan valoon. Matteuksen evankeliumissa Jeesus varottaa fariseuksia Pyhän Hengen pilkasta. Tätä varotusta oli edeltänyt vakavat Jeesukseen kohdistetut syytökset ja solvaukset. Huomaa, että sekä Matteuksen evankeliumi, että hebrealais kirje, jotka puhuvat Pyhän Hengen pilkasta, ovat kirjoitettu juutalaisille.

Jeesus oli Jumalasta lähtenyt ja tullut Jumalan Pyhä Messias. Huomaa: Jeesus on lähtenyt Pyhästä Hengestä, ts. Isästä (11). Juutalaiset, jotka tunsivat Kirjoitukset, tiesivät Messiaan tulevan ja he odottivat Häntä (12). Jeesus sanoi olevansa Messias (13). Juutalaiset tiesivät, että kun Messias tulee, Hän on lihaan tullut Jumala joka vapauttaa heidät heidän synneistään. Tämä valta on vain Jumalalla.

Jeesus antoi syntejä anteeksi ja todisti Hänellä olevan siihen valta parantamalla sairaan syntisen (14). Kirjanoppineet ja fariseukset loukkaantuivat tästä.

Jeesus piti voimakkaita puheita ja teki voimatekoja Jumalan Hengen voimalla. Hän paransi sairaita ja vapautti ihmisiä pahoista hengistä. Jeesuksen puheet poikkesivat suuresti fariseusten ja kirjanoppineiden puheista. Hänen sanoissaan oli Pyhän Hengen antama elämä ja voima (15). Oli ilmeistä, että Jumala oli Hänen kanssaan. Fariseukset näkivät ja kuulivat kaiken omin silmin ja korvin. He eivät kuitenkaan uskoneet Jeesukseen. Kuitenkin monet juutalaiset uskoivat Häneen fariseusten silmien edessä.

Fariseukset vastustivat Jeesusta kateudesta. Fariseusten olisi pitänyt ymmärtää ja uskoa kirjoituksia tuntevina Messiasta odottavina, että Jeesus on heidän Messiaansa. He kyseenalaistivat Herran Jeesuksen kansan edessä väittämällä Jeesuksen tekevän tekonsa Saatanan voimalla. He menivät jopa niin pitkälle, että sanoivat Jeesuksessa olevan saastainen riivaajahenki. Jeesuksessa ei ollut pahaa henkeä. Hänessä oli Isä: Pyhä Henki. Fariseukset yrittivät kateudesta jopa tappaa Jeesuksen. Jeesus tiesi tämän. Hän vaati heiltä tietoa ja ymmärrystä Hänestä. Siksi Jeesus nuhteli heitä voimakkaasti puhuen anteeksiantamattomasta Pyhän Hengen pilkkaamisesta (16).

Jumala oli ilmaissut itsensä juutalaisille lukuisia kertoja heidän historiansa aikana. Heillä oli tieto Jumalasta. Heillä oli Vanhan Testamentin Kirjoitukset, jotka kertoivat tulevasta Messiaasta.

Nyt heidän Jumalansa, Messiaansa, vaelsi ihmisenä heidän keskellään tehden kansansa edessä voimakkaita tunnustekoja Sanansa Hengen voimalla. Jumala itse todisti Pojastaan päivittäin ihmisten edessä sekä Sanalla että ihmeteoilla Pyhän Hengen voimalla. Esim. Jumalan ääni taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani johon minä olen mielistynyt”. Jumala antoi lakinsa Israelin kansalle Mooseksen kautta. Rakkautensa, armonsa ja totuutensa Hän ilmoitti Jeesuksessa Kristuksessa kaikille ihmisille pelastukseksi uskon kautta Jeesukseen (17).

SYYTÖKSET PYHÄN HENGEN PILKASTA OVAT SAATANASTA

Saatana on ahkera syyttämään vilpittömiä Jeesukseen uskovia Jumalan lapsia anteeksi antamattomalla Pyhän Hengen pilkalla. Näin uskova voi joutua epätoivoon ja suureen pelkoon ja ahdistukseen. Joskus myös uskonratkaisun edessä oleva henkilö voi kokea tämän syytöksen ja pelkää tulla Herran Jeesuksen Kristuksen luokse. Tässä asiassa on luotettava Jumalan Sanan selvään kokonaisilmoitukseen (18). Tunteet ovat hyvin epäluotettava mittari. Väitän, että jokainen syytös anteeksi antamattomasta Pyhän Hengen pilkasta on sielunvihollisesta. Kirjoitukseni jatko on perusteluja tälle väitteelleni:

Ihmisellä täytyy olla Jumalan tuntemusta ja tietoa ja ymmärrystä Pyhän Hengen persoonasta ennen kuin hän voi syyllistyä anteeksi antamattomaan syntiin. Tähän syntiin ei kukaan voi syyllistyä vahingossa eikä tietämättään. Se on mahdottomuus. Pilkan täytyy olla tahallista ja tietoista jatkuvaa Hengen pilkkaamista. Ihminen, joka ei tunne Pyhää Henkeä persoonana, ei ole pilkannut niin, ettei sitä annettaisi anteeksi jos hän katuu syntiään ja tekee parannuksen. Hän ei ole tiennyt mitä hän on tehnyt. Jeesus rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät" (Luuk 23:34).

SAUL TARSOLAISEN ARMAHTAMINEN

Apostoli Paavali oli entinen pilkkaaja ja seurakunnan vainoaja Saul Tarsolainen. Saul oli vainonnut väkivaltaisesti Jumalan seurakuntaa. Herra Jeesus ilmestyi Saulille Damaskon tiellä. Herra sanoi pilkan ja vainon kohdistuneen Häneen itseensä sanoessaan Saulille: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”. Saul vainosi siis Jeesusta. Saulin oli täytynyt pilkata jossakin määrin myös Pyhää Henkeä ja Pyhän Hengen toimintaa, koska hän vastusti ja vainosi uskovia väkivaltaisesti. Silloin Pyhä Henki vaikutti seurakunnassa hyvin voimakkaasti. Siksi Saul vastusti myös uskovissa ja uskovien kautta toimivaa Pyhää Henkeä.

Saul sai armon ja anteeksi antamisen, koska hän oli tehnyt sitä tietämättömänä epäuskossa. Hän luuli palvelevansa isiensä Jumalaa taistellessaan Jeesuksen nimeä ja Jeesuksen omia vastaan. Todellisuudessa hän oli taistellut Isiensä Jumalaa vastaan. Tämän totuuden paljastuminen hänelle oli hänen elämänsä mullistava käännekohta. Paavalilla oli niin voimakas synnintunto, että hän sanoi olevansa kaikista syntisistä ihmisistä suurin syntinen. Hän sai laupeuden, jotta me ymmärtäisimme Jumalan kärsivällisyyden meitä kohtaan jotka käännymme pois synneistämme ja uskomme Jeesukseen.

Huomaa tämä; Saul oli juutalainen fariseus (19). Jeesus oli aikaisemmin nuhdellut juuri fariseuksia Pyhän Hengen pilkasta. Saul siis kuului fariseusten joukkoon joita Jeesus oli nuhdellut Pyhän Hengen pilkasta. Saul kääntyi Damaskon tiellä Herran puoleen ja uskoi Jeesukseen ja sai synnit anteeksi. Saul Tarsolainenkaan ei siis ollut syyllistynyt anteeksi antamattomaan syntiin.

Koska suurin syntinen, pilkkaaja ja vainooja, juutalainen Saul Tarsolainen (Paavali) sai kaikki syntinsä anteeksi, niin kuka tahansa voi pelastua. Tämän Jumala haluaa vakuuttaa meille Saulin armahtamisen kautta. Näin ymmärrämme, että joku yksittäinen varomaton sana, lausahdus tai teko ei ole heti anteeksi antamatonta Pyhän Hengen pilkkaamista. Jokaisen ihmisen tulee tietysti noudattaa tervettä varovaisuutta kun on kysymys Pyhästä Hengestä ja Hänen mahdollisesta vaikutuksesta tai selvästä toiminnasta.

Jos kuitenkin jossakin tapauksessa on menty niin pitkälle pilkkaamisessa, ettei sitä enää anneta anteeksi, pilkan on täytynyt olla jatkuvaa, törkeätä ja tahallista, jopa julkista. Ei siis vain joku harkitsematon ymmärtämättömyydessä lausuttu lausahdus tai teko.

JUMALAN LAPSI VARJELEE ITSEÄÄN

Apostoli Johannes kirjoittaa kuoleman synnistä. Heti sen jälkeen hän ilmoittaa suuren totuuden, joka on syytä huomioida.

”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, vaan Jumalasta syntynyt varjelee itseään, eikä Paha pääse häneen käsiksi” (20).

Tämä ”tee syntiä” tarkoittaa jatkuvaa tahallista synnin harjoittamista ja synnissä elämistä. Se ei tarkoita uskovan tilapäisiä syntiin lankeamisia ja ”kompurointeja”, joita tapahtuu jokaiselle uskovalle. Uskova ei siis elä tahallisessa synnissä harjoittaen jatkuvasti tahallista syntiä.

Uudestisyntynyt uskova on syntynyt Pyhästä Hengestä ja Jumalasta. Näin Pyhä Henki on myös uskovan hengellinen Isä. Uskova ei pilkkaa tahallisesti hengellistä Isäänsä Pyhää Henkeä. Jumalan Henki asuu hänessä, ja hän kunnioittaa ja rakastaa Jumalan Henkeä. Jumalan Henki, joka on uskovassa, on suurempi kuin se henki, joka on maailmassa. Tästä johtuen Paha (Saatana) ei pääse käsiksi Jumalan lapseen. Uskova on saanut lapseuden Hengen, jossa hän huutaa ”Abba Isä”. Uskova tahtoo miellyttää hengellistä taivaallista Isäänsä. Hän varjelee itseään synniltä taistelemalla syntiä vastaan. Hänellä on tahto elää puhtaasti vapaana synnistä. Pyhä Henki auttaa uskovaa tässä taistelussa (21).

ANTEEKSI ANTAMATTOMAN PYHÄN HENGEN PILKAN TEHNEEN TUNTOMERKIT

Jeesuksen seuraaminen on meidän jokapäiväinen vapaehtoinen valintamme. Jumala ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen ja seuraamaan Häntä (22).

Henkilö, joka on uudestisyntymisen kautta tullut tuntemaan Pyhän Hengen persoonan, maistanut Jumalan hyvää Sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, mutta on luopunut uskosta ja alkanut elää syntielämää, on vaarassa syyllistyä anteeksi antamattomaan syntiin. Tähän syntiin hän ei kuitenkaan voi syyllistyä niin kauan kuin Pyhä Henki asuu hänessä. Pyhä Henki läsnä olollaan estää kuoleman synnin, Pyhän Hengen pilkan. Pyhä Henki varjelee omiaan kuoleman synniltä.

Ennen kuin Pyhä Henki jättää uskosta luopuneen lapsensa, Hän varottaa, kehottaa ja kutsuu kärsivällisesti parannukseen useita kertoja. Aika, jona Jumala kutsuu luopiota parannukseen, voi kestää koko hänen elämänsä ajan. Jos luopio ei lukuisista kehotuksista ja varotuksista huolimatta tee parannusta, voidaan tulla hetkeen, jolloin Jumalan Henki jättää hänet. Vasta tämän jälkeen hän voi pilkata Pyhän Hengen olemusta ja työtä niin törkeästi ja tahallisesti, jatkuvasti ja julkisesti, ettei hän enää saa anteeksi syntiään. Tätä hän ei kuitenkaan välttämättä tee, vaikka Pyhä Henki olisikin jättänyt hänet. Eihän edes ateistit automaattisesti syyllisty tällaisiin asioihin vaikka heissä ei olekaan Jumalan Henkeä.

Jos luopio on kuitenkin syyllistynyt anteeksi antamattomaan syntiin, Jumala hylkää hänet lopullisesti. Hän on tehnyt kuoleman synnin. Silloin Jumala sulkee pelastuksen oven ikuisesti hänen kohdallaan. Siksi Johannes kirjoittaa kirjeessään, ettei kuoleman synnin tehneen henkilön puolesta tarvitse edes rukoilla (23). Tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, jos niitä on ollenkaan.

Nyt joku voi ajatella, että ehkä minä kuitenkin olen tällainen harvinainen tapaus. Mistä voin tietää varmuudella, että en ole syyllistynyt anteeksi antamattomaan Pyhän Hengen pilkkaan? Mistä tiedän, että voin saada kaikki syntini anteeksi? Sinä tiedät sen koska....

Lopullisen hylkäämisen seurauksena Jumala lakkaa puhumasta rienaajalle. Jumala ei enää kutsu häntä parannukseen. Hebrealais kirjeen kuudennen luvun Jakeesta kahdeksan käy ilmi, että Jumala on hylännyt ja tuominnut rienaajan. Tämän tähden pilkkaajaa on mahdotonta uudistaa parannukseen. Hän oli kokenut uudestisyntymisen, tullut osalliseksi Pyhästä Hengestä, maistanut Jumalan hyvää Sanaa ja tulevan maailmanajan voimia. Hän tuntee Pyhän Hengen persoonan, mutta on luopunut Hänestä ja pilkkaa tahallisesti, jatkuvasti, törkeästi ja julkisesti (24).

Uskoon tulemisemme ovat Jumalasta ja Jumalan vaikutusta. Usein uskoon tulleet ihmiset ovat olleet runsaiden rukousten kohteina. Mutta Jumala ei vaikuta kenessäkään uskovassa rukousta hylkäämänsä kuoleman synnin tehneen ihmisen puolesta.

Kun joku saa sydämelleen rukoilla syntisen ihmisen puolesta ja rukoilee usein ja antaumuksella, sen on aina Pyhä Henki vaikuttanut ja saanut aikaan rukoilijassa. Jos siis rukoilijalla on hätä jonkun ihmisen pelastuksesta, sen vaikuttaa Pyhä Henki hänessä. Pyhä Henki tahtoo pelastaa rukouksen kohteen. Pyhä Henki vetää häntä Jeesuksen luokse rukousten kautta. Silloin tällä syntisellä rukouksen kohteella on mahdollista tulla uskoon ja saada syntinsä anteeksi. Hän ei ole tehnyt kuoleman syntiä koska Jumala vaikuttaa uskovissa rukousta hänen puolestaan. Ihminen ei varmasti rukoile kenenkään puolesta lihassa. Se tapahtuu aina Pyhän Hengen vaikutuksesta Hengessä, Jumalassa, Hänen yhteydessään. Rukous ihmisen pelastumisen puolesta on siis Jumalan teko uskovassa.

HYLKÄÄMISTÄ SEURAA EDELLEEN:



Kiinnostuksemme uskon asioita kohtaan ja synnin tuntomme on Jumalan vaikuttamaa. Koska Jumala on hyljännyt pilkkaajan, ei kutsu häntä, eikä vedä häntä Jeesuksen luokse, anteeksi antamattoman synnin tehnyt ihminen ei ole kiinnostunut evankeliumin sanasta. Hän on täysin paatunut, eikä hän tunnusta, että hänellä mitään syntiä on. Siksi hän ei myöskään katso tarvitsevansa parannusta, eikä hän kaipaa syntien anteeksi saamista. Hän ei kaipaa tulla uskoon, eikä Jumalan armo häntä kiinnosta. Jumalan Henki ei johdata häntä hengellisiin tilaisuuksiin kuulemaan evankeliumia.

Koska Jumala ei puhu hänelle, kukaan uskovakaan ei puhu hänelle evankeliumia Jumalan Hengen vaikutuksesta. Jos joku puhuu hänelle hengellisiä asioita, hän nauraa ja pilkkaa tai hän on täysin välinpitämätön. Näistä asioista johtuen Jumala ei anna hänelle anteeksi hänen syntejään.

Dela den här sidan



HERRAN JEESUKSEN LUPAUKSET

Herra Jeesus antaa voimakkaat lupaukset, joita emme voi ohittaa tätä aihetta käsitellessämme:

Joh 6:44 ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä vedä häntä.” Joh 6:45 ”Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun luokseni.” Joh 6:37 ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun luokseni; ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos."

Kun joku tulee Herran Jeesuksen Kristuksen luokse, hän tulee uskoon ja pelastuu. Jeesuksen omien sanojen mukaan kukaan ei voi tulla uskoon, kääntyä Hänen puoleensa, jos Isä ei häntä kutsu ja vedä (25).

Uskoontulomme tapahtuvat siis aina Jumalan vaikutuksesta, Jumalan kutsun seurauksena. Jumala tekee aina aloitteen ja vetää ihmistä Jeesuksen luokse. Vain tästä syystä ihminen voi tulla ja tulee Jeesuksen luokse. Se, joka on kiinnostunut uskon asioista, haluaa tulla Jeesuksen luokse, on synnin tunnossa, tahtoo saada syntinsä anteeksi, on näin ollen Jumalan kutsun alla. Tämä on varma merkki Jumalan kutsusta. Pyhä Henki vetää häntä Jeesuksen luokse.

Synnintunto ja kaipuu Jumalan yhteyteen on todiste Jumalan kutsusta. Kun Jumalan Henki vetää ihmistä Jeesuksen Kristuksen luokse parannukseen ja syntinen vastaa kutsuun myöntävästi, Isä antaa hänet Jeesukselle. Jeesus ottaa hänet omakseen ja antaa synnit anteeksi ja pelastaa katuvan syntisen. Aamen!

PYHÄN HENGEN TYÖ JA TEHTÄVÄ

Pyhän Hengen yksi tehtävä on osoittaa ihmiselle hänen syntinsä. Sen Hän tekee johdattaakseen syntisen Herran Jeesuksen Kristuksen luokse saamaan pelastuksen. Huomaa, että pelastus tulee Jumalalta, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalta (26). Pelastusta ei saada jos Jumala ei sitä anna. Aloite on siis aina Jumalalla, joka tarjoaa pelastusta syntiselle. Pyhä Henki osoittaa ihmiselle hänen syntinsä vain jos syntisellä on mahdollisuus saada ne anteeksi.

Tässä on erikoisesti huomioitava tämä: Pyhä Henki ei tee turhaa työtä. Hän ei kiusaa ketään synnintunnolla. Hän ei herätä yhtäkään ihmistä synnintuntoon ilman armon ja anteeksi saamisen mahdollisuutta. Siksi synnintuntoon tullut ihminen voi saada syntinsä anteeksi.

Jumalan Henki osoittaa ja selittää aina synnintunnossa olevalle ihmiselle Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä ja tarjoaa armoa ja anteeksi antamista. Tämän syntinen saa omistaa tekemällä parannuksen synneistään, kääntymällä Herran puoleen, ja uskomalla Herraan Jeesukseen (27). http://www.youtube.com/watch?v=vfZsaeXXwTA

SAATANA VALEHTELIJA JA SYYTTÄJÄMME

Myös Saatana voi osoittaa meissä syntiä. Hänen puheensa on syyttävä ilman armoa ja rakkautta. Hän ei anna mahdollisuutta syntien anteeksi saamiseen ja pelastukseen. Hän ei johdata ketään Jeesuksen luokse. Saatana pyrkii johdattamaan ihmisiä pois Jeesuksesta Kristuksesta. Vihollisen esittämä ratkaisu ongelmaan voi olla hyvin kohtalokas ja peruuttamaton. Tästä erotamme Jumalan Hengen ja Saatanan puheen ja vaikutuksen toisistaan. Saatana on valehtelija ja valheen isä. Totuutta hän ei puhu koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän käyttää Raamatun Sanaa, hän vääristää totuuden (28).

Totuus ei ole yksi tai kaksi asiayhteydestä irrotettua Raamatun jaetta, joiden varaan rakennetaan Raamatun kokonaisilmoituksen vastainen oppi. Raamatun ilmoitus kokonaisuudessaan on totuus. Pyhä Henki yhtyy vain siihen Sanaan, joka on Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa yhtäpitävä. Jumala elää Sanassaan, mutta vain Jumalan Sanassa. Siis, vain se Sana ja oppi, mihin Pyhä Henki yhtyy, ja jossa Hän elää, on Totuus. ”Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.” Pyhä Henki on totuuden ja armon Henki. Näin Totuus ja armo kulkevat käsi kädessä ja ne ovat yhdessä. Siksi Pyhän Hengen ilmoittama totuus synnistä tarjoaa aina armoa (29). Tämä on hyvä muistaa kun vihollinen painaa päälle ja syyttää.

Evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta on armon evankeliumi. Jumala antoi Paavalille, ja myös meille tämän päivän uskoville, armonsa evankeliumin julistuksen tehtäväksi. Jumalan laki annettiin Mooseksen kautta. Armo ja totuus Jeesuksessa Kristuksessa (30). Hän oli, ja on vieläkin, täynnä armoa ja totuutta. Herran luona on anteeksi antaminen, runsas lunastus Hänen luonaan.

Tuletko siis Hänen luokseen? Kun tulet, sen on Pyhä Henki vaikuttanut, ja vaikuttaa, sinussa. Silloin Hän ottaa sinut vastaan, ei hylkää koskaan. Hänen luonaan on armo ja anteeksi antaminen, runsas lunastus. https://www.jumala-kanssamme.se/452038220

JUMALAN LAPSEN KAKSI PUOLUSTAJAA

1. JEESUS KRISTUS

Jeesus Kristus on ensimmäinen Puolustajamme Isän luona taivaassa. ”Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan koko maailman."

Johannes kirjoittaa tämän uskoville Jumalan lapsille. Tässä näemme, että Jumalan lapsi ei selviä kilvoituksestaan synnittömänä. Hän voi tehdä yksittäisiä syntejä. Siksi hän tarvitsee Puolustajaa Pyhän Jumalan edessä. Uskovan kaikki synnit ovat sovitetut. Jeesuksen sovitusteko kattaa koko maailman synnit. Uskova on osallinen sovituksesta uskonsa tähden. Hän saa kaikki synnit anteeksi tunnustamalla ja hylkäämällä ne. Rangaistus oli Hänen, Jeesuksen, päällä, että meillä olisi rauha Jumalan kanssa, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut synnin käärmeen puremista haavoista.

Pelastuksemme ja anteeksi antamisemme ja anteeksi saamisemme on Jeesuksen Kristuksen verisissä haavoissa. Se ei ole meidän onnistuneessa vaelluksessamme. Jos pelastuksen ehtona olisi meidän uskovien onnistunut vaelluksemme, kukaan ei voisi pelastua. Silloin pelastus ei olisikaan armosta; se olisi ansiosta. Mutta koska pelastus on uskosta Jeesukseen, se on armosta. Kukaan ei pelastu muulla tavalla (31).

2. PYHÄ HENKI

Pyhä Henki on uskovan toinen Puolustaja. Hän on uskovan kanssa täällä maan päällä. ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä” (32).

Pyhä Henki ei ole sellainen ”arka lintu” joksi Häntä kuulee joskus sanottavan. Tällä tarkoitetaan sitä, että Pyhä Henki jättää uskovan heti kun syntiin lankeemus on tapahtunut. Puolustaja on uskovan kanssa iankaikkisesti. ”Hän pysyy teidän luonanne ja on teissä." "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Raamatussa on myös tällainen Sana: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka" (Ef 4:30).

Miksi meidän ei tule murehduttaa Pyhää Henkeä? Siksi, koska Hän on meissä ja meidän kanssamme loppuun asti "lunastuksen päivään saakka". Pyhä Henki uskovassa on tae pelastuksesta.

"Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi — hänen kirkkautensa kiitokseksi" (Ef 1:13-14).



Pyhä Henki tiesi jo silloin kun Hän tuli sinuun, että sinä et pysty elämään synnittömästi. Hän käsitteli syntisi lopullisesti Jeesuksessa Kristuksessa Golgatalla. Hän laski pelastuksesi Jeesuksen Kristuksen varaan, ei sinun onnistumisiesi varaan. Puolustajalla, Pyhällä Hengellä, on paljon kärsivällisyyttä.

Otetaan asiaa valaiseva esimerkki Raamatusta. Kuningas Daavid oli tehnyt vakavia syntejä. Noin vuoden tämän jälkeen Jumala lähetti profeetta Naatanin Daavidin luokse paljastamaan hänelle hänen syntinsä. Silloin Daavid rukoilee Herraa:

”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä” (33).

Tässä on merkille pantava muutama asia. Ensinnäkin Daavid oli vielä Herran kasvojen edessä koska Daavid pyysi, ettei Herra heittäisi häntä pois Hänen kasvojensa edestä. Jumalan kasvot olivat siis Daavidiin päin. Hän ei ollut hylännyt Daavidia.

Toiseksi Daavidissa oli vielä Pyhä Henki koska hän rukoili, ettei Herra ottaisi häneltä pois Pyhää Henkeä. Mutta Daavid oli menettänyt autuuden ilon, pelastuksensa ilon, syntinsä tähden. Autuuden ja ilon sijaan oli tullut pelko ja ahdistus. Siitä huolimatta hänessä oli vielä Pyhä Henki ja hän oli vielä Herran kasvojen edessä. Meidän tulee huomioida vielä yksi asia; Daavid eli vanhan liiton aikana jolloin synnit olivat vielä sovittamatta. Me olemme uuden liiton kansaa jolloin lopullinen ja täydellinen syntiuhri, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on sovittanut kaikki syntimme.

Vanhan liiton uhrieläinten veri peitti synnin, jotta Jumala voisi olla tekemisissä kansansa kanssa. Uuden liiton täydellinen uhrikaritsa, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, poisti jokaisen synnin uhraamalla itsensä. Tämä on VT:n tilapäisten eläinuhrien ja UT:n Jeesuksen Kristuksen lopullisen ja täydellisen syntiuhrin suuri ja ratkaiseva ero. Tästä voi lukea Hebrealaiskirjeen luvuista 7-10.

Pyhä Henki on siis uskovan Puolustaja, ei syyttäjä. Maallisessa oikeudenkäynnissä on syyttäjä ja puolustaja. Nämä ovat kaksi eri virkaa. Syyttäjän tehtävä on syyttää syytettyä ja vaatia hänelle rangaistusta, vieläpä mahdollisimman kovaa rangaistusta. Puolustusasianajajan tehtävä on puolustaa syytettyä, ja jos mahdollista, saada hänet kokonaan vapautetuksi kaikista syytöksistä ja tuomiosta. Nämä virat täytyy pitää erossa toisistaan.

Ei voi syyttäjä puolustaa, eikä puolustaja syyttää syytettyä. Näin on hengellisessäkin maailmassa. Saatana on uskovien syyttäjä (34). Kun Saatana syyttää uskovaa synnistä, hänen pyrkimyksensä on orjuuttaa ja sitoa hänet synnin kautta aiheuttaen pelkoa ja ahdistusta ja epätoivoa. Pelon ja epätoivon kautta hän pyrkii tuhoamaan uskovan Jumalan lapsen (35).

Kun Pyhä Henki nuhtelee ihmistä synnistä, Hän rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä. Siksi Pyhä Henki johdattaa ihmistä Jeesuksen luokse parannukseen. Jumalan Hengellä on hyvät tavoitteet ihmistä kohtaan. Pyhä Henki tahtoo tuoda siunauksensa syntisen elämään armon ja anteeksi antamisen kautta. Hän tahtoo antaa jokaiselle ihmiselle elämän, ilon ja sisäisen vapauden. Tämän Hän tekee kun syntinen kääntyy Jumalan puoleen, tekee parannuksen ja hylkää syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen (36). Silloin syntinen saa kaikki synnit anteeksi. Hän pääsee Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen. Uskova saa lahjaksi ikuisen elämän Jumalan yhteydessä (37).

Näin Pyhän Hengen ja Saatanan puheet ja tavoitteet ovat vastakkaiset. Saatana tuo epätoivoa. Pyhä Henki tuo toivon. Tästä tiedämme onko meitä puhutteleva henki Saatanasta syyttäjämme, vai onko Hän Puolustajamme, Jumalan Totuuden Henki, Pyhä Henki.

SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMISEN/SAAMISEN KOLME EHTOA.

1. Usko Jeesukseen

”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” Ja ”Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla". Sekä ”Saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa”. Ja vielä ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi”.

Sydämen usko johtaa kääntymykseen ja parannukseen ja pyhitykseen. Pyhitys on synnistä pois pyrkimistä ja Jumalalle päivittäistä antautumista (38).

2. Parannuksen teko/kääntymys

Jeesus sanoi: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja että parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille.”

Pietari julisti: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Sekä ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista…” Ja vielä ”Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne.” (39).

3. Syntien tunnustaminen Jumalalle

”Jos me tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”

”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”

”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.”

”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani” (40).

Näiden kolmen ehdon täyttyessä syntinen saa heti syntinsä anteeksi Herralta Jeesukselta Kristukselta. Lue kirjoitus "Diktaattori opettaa hengellistä"

Diktaattori opettaa | Jumala kanssamme (jumala-kanssamme.se)

YHTEENVETONA TOTEAMME

Jos joku on syyllistynyt anteeksi antamattomaan syntiin, hän ei usko Jeesukseen eikä käänny Hänen puoleensa. Hän ei tunnusta, että hän on tehnyt syntiä eikä hän tee parannusta. Hän on täysin kylmä uskon asioille. Siksi hän ei myöskään voi saada syntiään anteeksi. Jumalan Sana ei voi olla ristiriitainen itsensä kanssa. Se, joka tulee Herran Jeesuksen Kristuksen luokse, uskoo Häneen, tunnustaa ja hylkää syntinsä, saa syntinsä anteeksi. Olkoon synti sitten mitä tahansa. Näin yksinkertaista se on.

Jeesuksen sovitustyö kattaa jokaisen synnin mitä ihmiset ovat tehneet ja tekevät. Kaikkein kauhistuttavimmatkin teot Jeesus on sovittanut. Meidän tulee muistaa; Jeesuksen sovitustyö ei koske ainoastaan niitä syntejä, joihin syyllistyimme ennen uskoontuloamme. Jeesuksen sovitustyö kattaa myös ne synnit, joihin me uskovinakin lankeilemme. Jeesus kärsi ristillä syntiemme tähden ja kuoli puolestamme kun me vielä elimme syntiä harjoittaen Jumalan vihollisina. Miten Jumala suhtautuu meihin nyt kun olemme uskossa Jeesuksen ja olemme sovitetut? (41).

”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen” (42).

TARTU KIINNI JEESUKSESTA, JUMALAN SANASTA, JA PIDÄ LUJASTI KIINNI, NIIN SINÄ PELASTUT

Jos sinä ajattelet, että syntisi ovat liian raskaat, liian vakavat ja suurilukuiset, ettei Jeesus anna niitä sinulle anteeksi vaikka tulisitkin Hänen luokseen ja uskoisit Hänen ristin sovitustyönsä, ja tunnustaisit ja pyytäisit syntejäsi anteeksi, annan sinulle joitakin Raamatun Sanoja, joista voit tarttua kiinni hukkuvan lailla. Sillä sinähän olet mielestäsi hukkumassa kadotukseen. Jumala heittää sinulle Sanansa pelastuksen köyden. Muista, että Sana tuli Jumalasta pelastamaan sinut, ei tuomitsemaan sinua. Siksi ota Jumalan antamista Sanoista kiinni ja roiku Jumalan Sanassa:

Niin on Jumala minuakin toivottoman suurta syntistä rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, etten minäkään joutuisi suurista vakavista synneistäni huolimatta kadotukseen, vaan minulla olisi lahjana annettu ikuinen elämä Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa (Joh 3:16, Ef 2:8). "Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita" (Joh 3:18). "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä" (1 Joh 5:12).

Kun näin uskot Jumalan Sanan ja tartut siitä kiinni uskossa Sanaan, sinä tartut kiinni ikuisesta elämästä, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. "Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä" (1 Tim 6:12). Sinä ajattelet: "Sinä, Herra, olet minun turvani." Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Koska hän on kiintynyt minuun, roikkuu minussa kiinni, minä pelastan hänet. Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee minun nimeni (Ps 91:9,14).

Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen" (Joh 10:9). Sinä tulet sisälle pelastukseen Jumalan Sanan kautta ja Sanassa, et omien tunteittesi kautta.

"Silloin eräs nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta, lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi." Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut." Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi" (Matt 9:20-22). Sinä ajattelet, että jos vain pääsen niin lähelle Jeesusta, että saan koskettaa Jeesusta Kristusta, tulen terveeksi synnin haavoistani ja parannun niistä (Jes 53:5). Sinä ikään kuin tulet takaapäin väkijoukon läpi väkisin ja kosketat Jeesusta uskossa. Tämä on se tärkein asia sinulle. Hän kunnioittaa sellaista uskoa ja huomioi sinut ja antaa sinulle avun (Luuk 6:19, 8:43-48).

"Kun Jeesus saapui Kapernaumiin, hänen luokseen tuli muuan sadan päällikkö ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadan päällikkö vastasi: "Herra, minä en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle. Sano ainoastaan Sana, niin palvelijani paranee. ... Tämän kuullessaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt Israelista keneltäkään. ... Sitten Jeesus sanoi sadan päällikölle: "Mene. Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani (Matt 8:8-13).

Sakkkeus oli pieni mies. Hän ei väkijoukolta päässyt näkemään Jeesusta, joka kulki ohi. Hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jeesus näki Sakkeuksen uskon ja suuren halun saada nähdä hänet edes vilaukselta ja sanoi Sakkeukselle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään pitää minun olla sinun kodissasi." Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Jeesus sanoi Sakkeuksesta: "Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut" (Luuk 19:1-10).

Sakkeus arvosti Jeesusta, Jumalan Sanaa, niin paljon, että oli valmis tekemään mitä tahansa saadakseen edes nähdä Jeesuksen, Jumalan Sanan. Hän ei vain nähnyt Jumalan Sanaa etäältä vaan otti sen myös vastaan. Silloin pelastus ja Pelastaja tuli Sanassa hänen kotiinsa ja aterioitsi Sakkeuksen kanssa. "Tänään on pelastus tullut". Jeesus siis sanoo - tänään on Jumalasta tullut pelastuksen Sana, pelastus ja Pelastaja, saavuttanut sinut.

San 4:1-2 "Kuulkaa, lapset, isän ojennusta, kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä. Minä annan teille hyviä neuvoja, älkää hylätkö minun opetustani. 11-13 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille poluille. Kulkiessasi askeleesi eivät joudu ahtaalle, juostessasi et kompastu. Tartu opetukseen äläkä hellitä, säilytä se huolellisesti, se on sinun elämäsi. 20-22. Poikani, tarkkaa minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa." Tartu kiinni iankaikkisesta elämästä (1 Tim 6:12). Jeesus, Jumalan Sana, on iankaikkinen elämä (Joh 1:4, 11:25, 14:6, 1 Joh 1:1-3).

"Koko kansanjoukko tahtoi päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voima, joka paransi kaikki" (Luuk 6:19). Jumalan Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta, lähtee Pyhän Hengen parantava voima. Syntiemme aiheuttamat synnin haavat ovat ne haavat, jotka Jeesus tahtoo ensikädessä parantaa ja ottaa pois (4 Ms 21:4-10, Joh 3:14-18, Joh 1:29).

Kun uskomme Jumalan Sanan, otamme siitä lujasti kiinni. Olen joskus miettinyt, miten voisin tänä päivänä koskettaa Jeesusta ja ottaa kiinni Hänen viittansa liepeestä. Olen ymmärtänyt, että Jeesuksesta otetaan kiinni uskossa Hänen Sanaansa. Silloin me pidämme hellittämättä kiinni Hänen lupauksistaan. Jeesus huomioi ihan varmasti sellaisen uskossa Hänestä (Sanasta) kiinni pitämisen. Eihän kukaan tartu ja pidä Sanasta kiinni ellei hän usko Sanaa. Ja Jumala kunnioittaa ihmistä, joka uskoo Hänen Sanaansa ja pitää siitä kiinni uskossa, jopa tempaa sen väkisin omaan sydämeensä. Näin uskon Pyhän Hengen kertovan em. tapausten kautta. https://www.youtube.com/watch?v=KwidYwHAXbM

Jumala on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen, ts. Jumalan Sanaan (Room 3:26, 4:5).

"Älä pelkää, sillä sinä et joudu häpeään. Älä ole häpeissäsi, sillä sinä et tule pettymään. Nuoruutesi häpeän sinä unohdat, leskeytesi häväistystä et enää muista, sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä. Sinun lunastajasi on Israelin Pyhä; häntä kutsutaan kaiken maan Jumalaksi.

Sillä niin kuin hylätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruusajan vaimon, jota on halveksittu - sanoo sinun Jumalasi. Lyhyeksi hetkeksi minä sinut hylkäsin, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin hetkeksi sinulta kasvoni, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

Tämä on minulle niin kuin olivat Nooan vedet: niin kuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan yli, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua soimaa. Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on tehoton, ja jokaisen kielen, joka nousee käymään kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa, vanhurskaus, jonka he ovat minulta saaneet, sanoo Herra" (Jes 54:4-10, 17).

OTA JUMALASTA KIINNI USKOSSA. JUMALA ON SANA. ITSEÄÄN, SANAANSA, HÄN EI VOI KIELTÄÄ.

https://www.youtube.com/watch?v=zQCpPaHecWI

https://www.youtube.com/watch?v=JK1WnsYGKio

TEKSTIIN LIITTYVÄT RAAMATUNJAKEET

1. Joh 4:24, 2 Kor 3:17-18, Room 1:20, Kol 1:15, 1 Tim 1:17.

2. Jes 6:3, Ilm 4:8, 1 Piet 1:16, Ps 99:5, Heb 7:26.

3. 1 Moos 1:1-2, Job 33:4,6, Jes 64:8, Ps 104:24,30, Jer 10:16, 32:17, Jes 40:26-31.

4. Luuk 1:32,35, Matt:1:18-25.

5. Apt 16:6-7, Room 8:9-11, Ef 4:4, 1 Kor 12:4,9,11,13, Joh 1:18, 1 Joh 5:5-8.

6. Joh 14:23.

7. Apt 2:1-4, 15-18,33, 1 Kor 3:16-17, 6:15,19, 2 Kor 6:16, Ef 2:19-22.

8. Heb 3:7-19, Apt 28:25-28, Jes 6:8-11

9. Joh 5:26, Fil 2:5-8, Joh 1:1,4,14, 11:25, 14:6, 1 Joh 1:1-2, 5:20, 1 Tim 3:16, Heb 9:14.

10. Joh 14:28.

11. Joh 6:46, 7:29, 8:42, 16:28, Luuk 1:35, Matt 1:18-23, Heb 7:26.

12. Joh 1:19-34, 1 Piet 1:10-12, Matt 1:19-23, 2:1-8, 3:1-17, Apt 2:22-32, 13:23,32, 26:6.

13. Matt 16:13-20, 26:63-64, Mark 14:60-62, Joh 4:25-26, 9:35-39.

14. Jes 40:1-11, 43:11, Jes 53:1-12, Mark 2:1-12, 14:61, Joh 1:49, Luuk 1:41-47, 67-79.

15. Luuk 4:31-41, 5:1-32, 6:17-19, Matt 7:28-29, 8:13-17, 9:18-35, Joh 7:32, 45-53.

16. Joh 6:36, 7:40-49, 8:30-59, 10:41-42, Matt 9:34, 12:9-15, 22-32.

17. Joh 1:14,17, Room 1:16-17, 3:21-26, 10:4, Tiit 2:11, Room 8:39, 1 Joh 4:9, 1 Tim 1:14.

18. 2 Tim 3:14-17, 1 Piet 1:1-5, 2:6, Ps 107:20-21, 119:41-45,76, 105, 160, San 4:20-22.

19. 1 Tim 1:12-16, Apt 9:1-5, 22:3-8, 26:9, Fil 3:5-6. Gal 1:13-14.

20. 1 Joh 5:18.

21. Joh 1:13, 3:3-8, 20:17 Jes 9:5, 64:8, 1 Joh 3:1-2, 4:4, Room 8:9-16, Gal 4:4-7.

22. Luuk 9:23, 1 Tim 1:18-20, Joh 6:66-69, Apt 14:22, Kol 1:23.

23. 1 Joh 5:16.

24. Hebr 6:4-8.

25. Joh 6:37, 44-45, 65, 10:29, 17:9-11.

26. Joh 16:7-9, Gal 3:21-26, Room 3:19-26, 2 Kor 5:18-21, Apt 2:47, Ilm 7:10.

27. Luuk 24:46-47, Apt 2:38, 3:19,26, 10:43-48,11:14, Tiit 2:11.

28. Joh 8:44.

29. Joh 1:14,17, 6:63, Heb 10:29, 1 Joh 5:6, Ps 119:160, 2 Kor 6:1-2, 13:13.

30. Apt 14:3, 20:24,32, 1 Tim 1:14, Tiit 2:11.

31. 1 Joh 2:1-2, 1:7-10, Jes 53:3-6, Ef 2:4-10, Room 4:16, 11:31-32, Gal 3:11, 22-24.

32. Joh 14:15-18, 26, 15:26, 16:13.

33. Psalmi 51:13-14, 2 Sam 11-12 luvut, Matt 28:20, Ps 32:1-11.

34. Ilm 12:10, Sak 3:1-5.

35. Joh 8:34, 10:10, Room 6:16, 20-23.

36. Apt 3:19,26, Joh 8:36, 10:9-1 0, Luuk 4:18, Gal 5:1, Room 6:17-23, 1 Joh 4:18.

37. Apt 10:43, 26:15-20, Gal 4:3-7, Joh 3:16, 1 Joh 5:11-13.

38. Apt 10:43, 15:9, 26:18, Room 10:10-11, 6:17, 22.

39. Luuk 24:46-47, Apt 2:38, 3:19-20, 26.

40. 1 Joh 1:7-9, San 28:13, Ps 31:8-9-11, 20-23, 32:5 41, Jes 53:3-6, 2 Kor 5:18-21, Joh 1:29, Heb 1:3, 9:26, 10:4-23.

42. Room 5:6-11.

OPETUSTEKSTEJÄ
PYHÄN HENGEN PILKKA
Olenko tehnyt synnin, jota en voi saada anteeksi
https://jumala-kanssamme.se/439641483/439645359

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?

Tämä on hengellinen kestokysymys. Joillekin se on ehkä vain aivojumppaa, mutta tiedän lukuisia kristittyjä, joita tämä kysymys piinaa ja vaivaa. En kai minä vain ole joskus tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa? Kaiken muunhan voi saada anteeksi, mutta ei sitä. Mitä sillä tarkoitetaan?

Jeesus puhuu tästä asiasta Matteuksen (12:31-32) ja Markuksen (3:28-30) evankeliumeissa. Luukaskin tuntee tuon tilanteen, mutta hän ei kerro meille Jeesuksen sanoja Pyhän Hengen pilkasta. Markuksen mukaan tuo teksti kuuluu: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin”. Matteuksen mukaan Jeesus sanoo: ”Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmiselle anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa”.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Matteus, joka on myöhempi kuin Markus, on ymmärtänyt tämän hieman väärin. Markuksen mukaanhan Jeesus puhui ihmisten lapsista (tois hyiois toon anthroopoon), siis ihmistä. Matteus luuli tämän tarkoittavan pilkkaa Ihmisen Poikaa (tuu hyiuu tuu anthroopuu), siis Jeesusta vastaan. Monikko on vain muuttunut yksiköksi. Raamatun muun ilmoituksen perusteella tuntuu aika vaikealta erottaa Poika ja Pyhä Henki tällä tavoin toisistaan – onhan kysymys samasta Kolmiyhteisestä Jumalasta.

Joka tapauksessa olennaista Pyhän Hengen pilkan ymmärtämiseksi on katsoa tuota tilannetta, josta siitä puhutaan. Jeesus paransi ensin riivatun miehen, joka oli sokea ja mykkä. Sen jälkeen joku tai jotkut sanoivat: ”Hän ajaa riivaajia ulos Beelsebulin, riivaajien päämiehen voimalla”. Matteuksen mukaan nämä sanojat olivat fariseuksia, Markuksen mukaan kirjanoppineita ja Luukkaan mukaan joitakin paikalla olijoita. Olennaista tässä ei ole, keitä he olivat vaan mitä he sanoivat. He väittivät Jeesuksen toimivan Paholaisen voimalla.

Sen jälkeen Jeesus alkoi opettaa, että eihän saatana voi ajaa ulos saatanaa, eikä Beelsebul karkota riivaajia. Se tapahtuu Jumalan Hengen voimalla ja osoittaa, että Jumalan valtakunta on tullut heidän luokseen.

Sen jälkeen Jeesus puhuu tuosta Pyhän Hengen pilkkaamisesta. Siinä on siis pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen väittää Pyhän Hengen pelastavaa työtä saatanan toiminnaksi. Pyhä Henki toimii silloin, kun Jeesus julistaa syntejä anteeksi ja karkottaa riivaajat ja pahan vallat. Se, joka väittää tällaista paholaisen toiminnaksi, pilkkaa tai halveksii Pyhää Henkeä.

Eikä tässä pahinta ole se, että ihminen seuraa sivusta jonkun ihmisen pelastumista, muttei myönnä sitä Jumalan työksi. Vielä pahempaa on se, että ihminen ITSE jää pelastuksen ulkopuolelle, jos ei ota vastaan sitä Pyhän Hengen työtä, jota Jeesus tekee edelleen maailmassa Sanansa ja armonvälineiden kautta.
Pyhän Hengen pilkka on siis pelastuksen torjumista. Sokeutta ja kuuroutta sille pelastavalle työlle, jota Pyhä Henki tekee. Jos ei usko voivansa saada syntejä anteeksi Jeesukselta Pyhän Hengen kautta, ei tietenkään saa syntejä anteeksi.

Heprealaiskirjeessä tällaista tilaa kuvataan näin: ”Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä” (Hepr. 10:29). Pyhän Hengen pilkkaaminen tai häpäiseminen on siis samaa kuin Kristuksen sovitusveren ja itsensä Kristuksen hylkäämistä ja halveksimista.

Pyhän Hengen pilkka ei ole siis esimerkiksi jonkun typerän vitsin kertomista Pyhästä Hengestä tai sitä, että joskus ajattelemattomasti sanoo jotain pahaa tai väärää Pyhästä Hengestä tai hänen toiminnastaan. On kyse paljon kokonaisvaltaisemmasta asenteesta, Jumalan työn torjumisesta omalla kohdalla.
Raamatun mukaanhan epäusko on viime kädessä ainoa kadottava synti, koska se estää Kristusta pelastamasta ihmistä.

Itselleni oli aikoinaan helpottava se ajatus, että mistä voi tietää, ettei Pyhä Henki ole jättänyt minua? Sen tietää siitä, löydänkö itsestäni edelleen syntiä ja tunnenko tarvitsevani anteeksiantamusta. Nämä kaksihan ovat Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Jeesuksen mukaan Pyhä Henki ”paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio” … ”Hän kirkastaa minut (siis Kristuksen)” (Joh. 16:8). Kun Pyhä Henki edelleen tekee tällaista paljastustyötä sinun sydämessäsi, ei Hän ole sinua jättänyt. Olet edelleen Jumalan työn kohteena, ja sen työn tarkoitus on johdattaa sinut perille asti.

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?
https://www.luterilainen.net/mita-on-pyhan-hengen-pilkka/

PYHÄN HENGEN PILKKA

Kysymys: Miten vakuuttaa mielenterveysongelmista kärsiville, etteivät he ole tehneet Pyhän Hengen pilkkaa.
VASTAUS
Ihmisiä, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, vaivaa usein syvä syyllisyys. Asiat saattavat olla ulkopuolelta katsottuina mitättömiä, tai sitten on kysymys harhasta: ihminen uskoo tehneensä rikoksen, jota hän ei ole tehnyt. Tällaisille ihmisille on vaikea vakuuttaa heidän syyttömyyttään. Jos masennus ei kuitenkaan ole näin syvä, on hyvä vedota tosiasioihin. Esim. pyytää asianomaista miettimään, mitä todella tapahtui, mitä hän teki ja mitä hän ei ole tehnyt.

Ihminen, joka on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan, ei kadu sitä eikä kärsi syyllisyydestä. Pilkka ei ole hänestä väärä teko. Koko asenne on jumalankielteinen.

Ahdistuneelle ihmiselle on suuri lohdutus psalmin sanoissa: ” Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Ps.34:19

PYHÄN HENGEN PILKKA
https://rll.fi/2018/02/pyhan-hengen-pilkka/

Synti Pyhää Henkeä vastaan
Käsittelen tässä artikkelissa erittäin vakavaa teologista teemaa, nimittäin syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Mistä tässä erityisessä synnissä on kyse ja millaisia liittymäkohtia tähän syntiin syyllistymisen mahdollisuudella on etenkin omassa ajassamme?

Pyhä Raamattu ilmoittaa, että on olemassa erityisen Pyhää Henkeä vastaan kohdistuvan synnin mahdollisuus. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien luvun 12 jakeet 31–32, luvun 3 jakeet 28–29 ja luvun 12 jae 10 ovat tallettaneet Herran Jeesuksen Kristuksen opetuksen tästä aiheesta:

”Sentähden minä sanon teille: ’Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa…Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin…Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.”

Apostoli Paavali ja apostoli Johannes kirjoittavat Hebrealaiskirjeen luvun 6 jakeissa 4–6, luvun 10 jakeissa 26–27 ja Johanneksen ensimmäisen kirjeen luvun 5 jakeessa 16 seuraavasti:

”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät…Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat….Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”

Näin, edellä lainatusti, Raamattu puhuu synnistä Pyhää Henkeä vastaan.

Kaikenlainen synti kohdistuu kolmiyhteistä Jumalaa ja Hänen lakiaan vastaan, 1. Jh. 3:4, ja on luonteeltaan hengellisesti kuolettavaa ja ansaitsee rangaistuksen. Synnin voi kuitenkin saada Jumalan armosta ja Kristuksen vanhurskauden tähden anteeksi, uskomalla evankeliumin armonlupauksiin. Mutta on kuitenkin olemassa poikkeuksellisen hirvittävä ja anteeksiantamaton synti, joka erityisellä tavalla kohdistuu Pyhää Henkeä vastaan.

Tämän synnin luonne tulee ymmärtää seuraavasti, kuten selittävät tunnustuksellinen luterilainen teologi Franz Pieper Kristillinen dogmatiikka -teoksensa (suom. Heikki Koskenniemi, Sley, 1961, 1946) sivuilla 227–230 ja tunnustuksellinen reformoitu teologi Louis Berkhof Systematic Theology. Complete Edition -teoksensa (Eerdmans, 1996, 1932) sivuilla 252–254.

Synnillä ovat ensinnäkin ainutlaatuisen aikahistorialliset asiayhteytensä.

Poikkeukselliseen syntiin Pyhää Henkeä vastaan syyllistyttiin Kristuksen maan päällä vaeltamisen, ihmeidenteon ja Vanhan testamentin messiaanisten ennustusten täyttymisen aikana, silloisen epäuskoisen ”pahan sukupolven”, Mt. 12:39, 45, saatua vastaansanomattoman ja väkevän Pyhän Hengen todistuksen Kristuksesta. Silloin tämä erityinen todistus tuli torjutuksi ja Beelsebulista eli paholaisesta lähtöisin olevaksi tieten tahtoen väitetyksi, Mt. 12:22–30.

Vastaavanlaisesta tilanteesta on kyse myös Hebrealaiskirjeessä, joka on kirjoitettu heprealaisille eli Juudean ja Jerusalemin juutalaiskristityille, jotka olivat vaarassa langeta takaisin temppelirituaaleihin, jotka vielä tuolloin eli ennen vuotta 70 jKr. olivat toiminnassa. Paavali varoittaa, että mikäli vastoin parempaa tietoa ja voimallisesti koettua Pyhän Hengen todistusta ja valoa tieten tahtoen luopumuksellisesti palataan takaisin Vanhan liiton temppelipalvelukseen eläinuhreineen ja siten hylätään Kristuksen kertakaikkisen ainutlaatuinen ja täytetty uhrityö, syyllistytään syntiin Pyhää Henkeä vastaan ja julki häpäistään Jumalan Poika.

Nämä ainutlaatuisen aikahistorialliset asiayhteydet liittyvät jakeiden Mt. 12:43–45 profetian täyttymiseen vuoden 70 jKr. tapahtumissa eli Jerusalemin ja sen temppelin tuhon vaiheissa. Muilta eli edelleen mahdollisilta osiltaan synnissä Pyhää Henkeä vastaan on kyse seuraavasta.

Kyse on jatkuvan paatuneesta ja loppuun asti kestävästä epäuskosta ja Pyhän Hengen Kristus-todistuksen tieten tahtoisesta hylkäämisestä, impoenitentia finalis, lopullisen ja tahallisen päättäväisestä sekä itsepintaisesta parannuksentekemättömyydestä. Kyse on samalla myös erityisestä synnillisestä pilkkaamisesta, Pyhän Hengen pilkkaamisesta.

Synti kohdistuu sinänsä aina koko Pyhää Kolminaisuutta eli ontologista triniteettiä eli yhtä kolminaista jumalallista olemusta vastaan, mutta erityisellä tavalla ekonomisen triniteetin näkökulmasta eli kolminaisuuden luodussa ajassa ja paikassa eli historiassa suorittaman työn näkökulmasta nimenomaan kolminaisuuden kolmannen persoonan, Pyhän Hengen, työtä vastaan.

Kaikki synnit Pyhää Henkeäkään vastaan eivät ole anteeksiantamattomia, Ef. 4:25–30. Mutta on olemassa erityinen syntisyyden ilmentymä, joka on nimenomaista ja erityistä Pyhän Hengen pilkkaa, joka on anteeksiantamattoman paatunutta ja rappiollista. Kyse on tässä elämässä tehtävissä olevasta synnistä, jonka jälkeen ei ole kääntymisen eikä anteeksisaamisen mahdollisuutta. Kyse on tietoisesta, pahantahtoisesta ja vapaan vakaumuksellisesti tehdystä synnistä.

Tämä synti on luonteeltaan herjaavan pilkkaavaa ja kohdistuu siihen armolliseen todistukseen, jonka Pyhä Henki vastaansanomattomin todistein antaa jumalallisesta totuudesta ja järjestyksestä yleensä ja erityisesti Kristuksesta ja yksin Hänessä olevasta iankaikkisesta pelastuksesta, Jh. 14:16–17, 26–27; Jh. 15:26; 16:12–15. Pyhän Hengen pilkkaan syyllistyttäessä tämän todistuksen jumalallisuus herjaavan vihaisesti kielletään ja syyllistetään pahaksi, se on, paholaisesta peräisin olevaksi valheeksi. Eli Pyhän Hengen Kristus-todistus määritellään tarkoituksellisen tietoisesti huonoksi, epäpyhäksi, pahaksi, paholaismaiseksi.

Tällainen edellyttää, että on kohdattu ja jollakin tasolla koettukin väkevä Pyhän Hengen armonvaikutus, joka on valaissut ymmärtämään Jumalan armoa Kristuksessa ja osoittanut, että Jeesuksen Kristuksen täytyy olla totuus.

Synti Pyhää Henkeä vastaan edellyttää, että kaikesta edellä todetusta huolimatta ja omantunnon todistuksestakin huolimatta ihminen herjaten, pilkaten ja pahantahtoisesti sekä tarkoituksellisesti tahtoo hylätä Pyhän Hengen todistuksen ja leimata sen pahasta lähtöisin olevaksi. Kyse on siis siitä, että ilmeinen jumalallinen totuus julistetaan pilkaten ja herjaavasti valheeksi ja epäpyhäksi epätotuudeksi, pimeydestä lähtöisin olevaksi ja, käänteisesti, todellinen pimeys ja pahuus julistetaan pyhäksi ja totuudelliseksi.

Synnin Pyhää Henkeä vastaan, Pyhän Hengen pilkan, tekee erityiseksi synniksi se, että siinä ei syyllistytä vain Pyhän Hengen persoonan ja Hänessä koko kolmiyhteisen jumalallisen olemuksen pilkkaan sinänsä, vaan Pyhän Hengen ainutlaatuisen todistajanviran, jossa Hän todistaa sekä objektiivisesti että henkilökohtaisen kohtikäyvästi Jumalan kunniasta ja armosta Kristuksessa, herjaamiseen ja pilkkaamiseen. Samalla syyllistytään täydelliseen välinpitämättömyyteen omasta iankaikkisuuskohtalosta.

Edellä luonnehdittuun tapaan selittävät Pieper ja Berkhof syntiä Pyhää Henkeä vastaan.

Tämä synti kumpuaa tietoisen tarkoituksellisesta kolmiyhteisen Jumalan ja Hänen jumalallisten säädöstensä ja asetustensa vihaamisesta. Tämä viha, pilkanteko ja herjaaminen kohdistuu Jumalaan paitsi armollisena Isänä Kristuksessa myös Luojana ja luodun järjestyksen määrääjänä ja asettajana, Rm. 1:18–32. Kyse on vihasta jumalallista järjestystä, pyhää järjestystä, hierarkiaa, kohtaan. Kyse on myös vihasta luontoa ja sen mukaista järjestystä ja päämäärähakuisuutta kohtaan, luonnollisuuteen ja luonnollisia rajoja kohtaan suuntautuvasta vihasta ja kapinasta.

Synti yleensä ja synti Pyhää Henkeä vastaan erityisesti on ylpeää hybristä ja kapinaa hierarkiaa vastaan. On syytä muistaa, että Kristus on sekä luomisen että lunastuksen Välimies, Kol. 1:14. Näin ollen Pyhä Henki todistaa Hänestä molempina. Ja silloin on niin, että myös luonnollisuuteen ja sen mukaiseen järjestykseen, joka sekin pysyy loppuviimeiseksi yllä Kristuksessa Jeesuksessa, jossa ”pysyy kaikki voimassa”, Kol. 1:17, kohdistuva viha ja herja kohdistuu etenkin Kristukseen ja siihen todistukseen, jonka Pyhä Henki tarjoaa Kristuksesta.

Pane merkille, että Raamatussa viitataan erityiseen luonnottomuussyntiin ja sen ainutlaatuiseen ja lopullisen anteeksiantamattomaan rangaistukseen. Jakeet 2. Pt. 2:4 ja Juuda 6–7 viittaavat langenneisiin ja kapinallisiin enkeleihin, jotka ”jättivät oman asumuksensa…harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin…”. Näissä on kyse tietyistä langenneista enkeleistä, jotka joskus muinaisuudessa, ennen vedenpaisumustuomiota, tekivät jotain niin poikkeuksellisen luonnotonta syntiä, että sen seurauksena joutuivat syvimpään tuonelaan, Tartarukseen, kokemaan rangaistustaan. Näiden synti oli jotain hirvittävää ja luonnotonta, olemuksellisen pysyvien rajojen tieten tahtoista ylittämistä, Jumalan luomisessa asettaman luonnon, jonka hyvyydestä Pyhä Henki todistaa, vastaisuudesta, luonnottomuussynnistä.

Kyse oli siitä, mistä jakeet 1. Ms. 6:2, 4 kertovat eli ”Jumalan poikien”, langenneiden kapinallisten enkeliolentojen, tavalla tai toisella toteuttamasta ”yhtymisestä ihmisten tyttäriin” ja jälkeläisten, ”jättiläisten”, 4. Ms. 13:34, hankkimisesta näiden kanssa eli jonkinlaisesta ihmisen geneettisestä manipulaatiohankkeesta.

Jakeissa 1. Pt. 3:18–20 mainitut ”vankeudessa olevat henget” eivät ole ihmisiä, vaan vankeudessa olevia langenneita enkeleitä, joille Jeesus saarnasi. Saarna ei ollut evankeliumia, vaan voitonsanomaa Jeesuksen ristinvoitosta ja saatanallisten voimien lopullisesta tuhosta ja häviöstä. Juuri tästä syystä Jeesus ”astui alas helvettiin”, descendit ad inferna, kuten Apostolinen uskontunnustus tunnustaa. Ja huomaa: kaikenlainen JDS-oppi on täyttä harhaa ja eksymystä. Jeesus ei kärsinyt helvetissä tai tuonelassa mitään hengellistä kuolemaa eikä kamppaillut siellä saatanaa vastaan eikä uudestisyntynyt siellä. Tällä meidän aikanamme kehitetyllä harhaopilla ei ole mitään tekemistä Apostolisen uskontunnustuksen tuonelaan tai helvettiin alas astumisen kohdan kanssa.

Jeesus saarnasi ja julisti ristillä suvereenisti ja lopullisesti saavuttamaansa voittoa. Tuonelaan astuminen oli Kristuksen korotuksen tilan ensimmäinen vaihe. Etenkin jakeen Kol. 2:15 valossa on varsin ymmärrettävää, että Jeesus saarnasi ratkaisevaa voitonsanomaa ensin juuri niille vankeusrangaistuksessa oleville langenneille enkeleille, jotka aikoinaan olivat kapinallisessa ylimielisyydessään syyllistyneet poikkeuksellisen anteeksiantamattomaan luonnottomuussyntiin.

Toinen merkille pantava Raamatussa ilmoitettu poikkeuksellisen jumalaton rajojen- ja ihmisyydenylityshanke siitä koituneine rangaistuksineen on Baabelin tornin rakentaminen ja ihmisen pyrkimys Jumalaksi, 1. Ms. 11:1, 4–6, sekä tämän hankkeen pysähtyminen Jumalan erityiseen asioihin puuttumiseen. Kyse oli ihmisyyden ylitysyrityksestä ja rajattomasta ykseyseetoksesta.

Näin siis raamatullinen ilmoitus näistä erikoisen jumalattomista hankkeista, jotka kohdistuivat selkeän tietoisesti ja julkeasti sitä todistusta vastaan, jonka Pyhä Henki antaa Jumalan hyvistä luomisjärjestyksistä. Näissä hankkeissa on ollut kyse vihasta jumalallista järjestystä, pyhää järjestystä, hierarkiaa, kohtaan. Kyse on ollut vihasta luontoa ja sen mukaista järjestystä ja päämäärähakuisuutta kohtaan, luonnollisuuteen ja luonnollisia rajoja kohtaan suuntautuvasta vihasta ja kapinasta, jossa on syyllistytty anteeksiantamattomaan syntiin.

Miten tämä ilmoitus liittyy omaan aikaamme?

Vertaa edellä viitattuja raamatullisen ilmoituksen kuvaamia hankkeita tämän päivän sateenkaari- ja gender-ideologiaan ja sen edustamaan ihmisyyden biologisten rajojen ja olemuksen tyhjäksi tekemisen ja ylittämisen hankkeeseen. Tässäkin on jälleen kyse luonnottomuushankkeesta.

Vertaa edellä viitattuja hankkeita myös tämän päivän transhumanismiin ja Great Reset -hankkeeseen, jonka ytimessä on transhumanistinen eetos. Transhumanismi on kokonaisvaltainen ihmisyyden ja ihmisyyden biologisten ja olemuksellisten rajojen ylityshanke, ihmisolemuksen kokonaisvaltainen lakkauttamishanke. Transhumanismi pyrkii tekemään lopullisesti tyhjäksi luonnon ja luonnollisuuden ja pyrkii ylittämään ne. Transhumanismi pyrkii ihmisen muuttamiseen ja tekemiseen kuolemattomaksi eli toisin sanoen Jumalaksi.

Transhumanismi on todellisuudessa vanhaa alkemiaa futurologisen teknologian kaavussa, ihmisyyden muokkaamishanke, 1. Ms. 6:2, 4:n hankkeeseen tavallaan verrattavasti:

”Transhumanistit tukevat yleisesti nousevia teknologioita, joista monet ovat kiistanalaisia, kuten nanoteknologia, bioteknologia, informaatioteknologia, kognitiivinen tiede, kryoniikka ja hypoteettiset tulevaisuuden teknologiat kuten ihmistä laajempaan ajatteluun pystyvä tekoäly ja mielen siirto. Transhumanismin visiot perustavanlaatuisesti muuttuvasta ihmisyydestä ovat keränneet paljon kannatusta ja arvostelua useista eri näkökulmista…”

Transhumanismin mukaan ihmisen on tultava itse omaksi Jumalakseen. Jumalaa ei ole, mutta Jumala alkaa olla, kun saavutetaan yli-inhimilliseen tekoälyyn perustuva singulariteetti, kuten esimerkiksi Ray Kurzweil on kaavaillut. Tällaisissa kaavailuissa ja hankkeissa tullaan kuitenkin jo varsin lähelle niitä pyrkimyksiä, jotka alkujaan innoittivat ihmistä syntiinlankeemukseen, kuten 1. Ms. 3:1–7 ilmoittaa:

”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’? Niin vaimo vastasi käärmeelle: ’Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.’ Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät…”

Tämän päivän pyrinnöistä etenkin gender-ideologia ja Great Reset -henkinen transhumanistinen ideologia, jotka ovat ytimiltään uskonnollisia eetoksia, kumpuavat paitsi alkutilan syntiinlankeemukseen johtaneista harhauskomuksista ja viettelyksistä myös raamatullisen historian kuvaamista luonnottomuussyntisistä ja ihmisyyden rajojen ylittämiseen pyrkivistä haluista ja tavoitteenasetteluista.

Teologisesti on merkille pantavaa, että Pyhän Hengen päätyö ekonomisen triniteetin näkökulmasta tarkasteltuna on todistaa Kristuksesta ja Hänen kunniastaan ja armostaan. Näin ollen Pyhä Henki todistaa myös Kristuksen kunniasta luomakunnan sekä sen hierarkkisten järjestysten ja rajojen Luojana ja Herrana, koska Rm. 1:19 toteaa:

”…sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa…” ja koska jakeet Kol. 1:14–17 ilmoittavat Kristuksesta:

”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja Hän on näkymättömän Jumalan kuva…Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa.”

Näin ollen, teologisesta näkökulmasta tarkasteltuna ja etenkin Pyhää Henkeä vastaan tehtävissä olevan synnin näkökulmasta tarkasteltuna tämän päivän gender-ideologinen uususkonnollisuus ja transhumanistinen uususkonnollisuus ja niihin suostuminen paitsi henkilökohtaisesti myös juridisen yhteiskunnallisesti ovat varsin vakavia asioita.

Pyhä Henkihän todistaa jatkuvasti kaiken sellaisen Kristukseen perustuvan kuten erityisesti Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena luodun biologisen ja luonnollisen ihmisyyden puolesta, jota monet gender-ideologian kannattajat ja transhumanistit käytännössä varsin rankasti herjaavat, vihaavat, pitävät pahana ja huonona ja jonka haluavat ylittää ja muuttaa kokonaan joksikin toisiksi. Siitä huolimatta, että he kuten kaikki muutkin joutuvat tunnustamaan luomakunnan ja ihmisyyden lähtökohtaisen olemuksellisuuden ja rajallisuuden, he silti julistavat, että ”mikään ei ole mitään varten” ja että ihminen voi ja hänen tulee rakentaa teknologian avulla itsestään iankaikkinen Jumala.

Tällainen asennoituminen tulee jo vaarallisen lähelle sitä tietoista, pahantahtoista ja vapaan vakaumuksellisesta tahdosta tehtyä syntiä, joka tunnetaan syntinä Pyhää Henkeä vastaan. Tämä synti on siis luonteeltaan vakaumuksellisen herjaavaa ja pilkkaavaa ja kohdistuu siihen armolliseen todistukseen, jonka Pyhä Henki vastaansanomattomin todistein antaa Kristuksesta ja yksin Hänessä olevasta iankaikkisesta pelastuksesta sekä siitä, että Hän, Kristus, kolmiyhteisen jumaluuden toinen persoona, on myös Luojana vastuussa luomakunnan ja ihmisyyden perimmäisestä olemuksesta ja tarkoituksesta.

Pyhän Hengen pilkkaan syyllistyttäessä tämän todistuksen jumalallisuus herjaavan vihaisesti kielletään ja syyllistetään pahaksi, eli Pyhän Hengen Kristus-todistus määritellään tarkoituksellisen tietoisesti epäpyhäksi, pahaksi, siis paholaismaiseksi. Kyse on tässä elämässä tehtävissä olevasta synnistä, jonka jälkeen ei ole kääntymisen eikä anteeksisaamisen mahdollisuutta. Tämä tekee käsillä olevan teologisen pohdinnan ja sen liittymäkohtien näkemisen omassa ajassamme erittäin vakavaksi.

Tästä vakavuudesta tulisi olla selvillä yhtä hyvin hengellisen regimentin alueella kuin maallisen, yhteiskunnallisen, regimentin alueellakin. Näissä asioissa eksyminen on tuhoisaa. Tieten tahtoen, pilkkaavan herjaavasti ja lopullisen sitoutuneesti tapahtuva Pyhän Hengen Kristus-todistuksen hylkääminen on yhtä tuhoisaa sekä luomisen että lunastuksen uskonkappaleen kohdalla.

Nyt jos koskaan aikamme virtauksia, oman aikamme ”aikain merkkejä”, on osattava arvioida ja ymmärtää raamatullisen klassisen kristillisen teologian näkökulmasta.

On syytä rukoilla ja toivoa, että omassa ajassamme voisi kuitenkin, kaikesta huolimatta, toteutua sekä hengellisen että maallisen regimentin alalla se, minkä Paavali lausuu jakeessa Heb. 6:9:

”Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.”

Synti Pyhää Henkeä vastaan
https://www.patmos.fi/blogit/synti-pyhaa-henkea-vastaan/

Mitä tarkoittaa Pyhän Hengen pilkka, jota ei voi saada anteeksi?

Jeesus varoitti Pyhän Hengen pilkasta oppineita, jotka väittivät Jeesuksen toimivan Saatanan vallalla. Kyse on tietoisesta Jumalan Hengen työn vastustamisesta. Toisaalla Uudessa testamentissa on vastaavia varoituksia. Heprealaiskirjeessä puhutaan tietoisesta synnin tekemisestä, joka johtaa lopulliseen eroon Jumalasta. Synti siinä yhteydessä ei tarkoita mitä tahansa syntiä vaan harkittua uskon kieltämistä.

Jeesuksen ja Heprealaiskirjeen sanoja ei ole ymmärrettävä tuomioksi kenellekään, vaan varoitukseksi niille, jotka eivät vielä ole peruuttamatonta syntiä tehneet. Muutenkin on tärkeää muistaa, että Jumalan puolelta ovi on auki niin kauan kuin hyvää sanomaa Jeesuksesta julistetaan. Pyhän Hengen pilkkaan syyllistyneen ongelma ei siis ole se, etteikö Jumala enää antaisi hänelle anteeksi, vaan se, että hän ei tahdokaan tulla takaisin Jumalan luo - hänen sydämensä on paatunut. Siksi se, joka pelkää tehneensä anteeksiantamattoman synnin, voi olla varma siitä, ettei ole sitä tehnyt, koska katumus on merkki siitä, että sydän vielä kuulee Jumalan puhuttelun.

Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. (Matt. 12:32)

https://www.bibletoolbox.net/fi/vastauksia/mita-tarkoittaa-pyhan-hengen-pilkka-jota-ei-voi-saada-anteeksi

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?Evankeliumeissa Pyhän Hengen pilkasta puhuvia kohtia ovat Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeet 31 ja 32: ”Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa” sekä Markuksen evankeliumin kolmannen luvun jakeet 28 ja 29: ”Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.”

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?
https://www.sley.fi/🔒-mita-on-pyhan-hengen-pilkka/

Pyhän Hengen pilkkaaminen. Mitä se on ja mitä se ei ole?
Pyhän Hengen pilkkaaminen mainitaan Uudessa testamentissa ainoana
syntinä, jota ihminen ei voi saada anteeksi. Lukemattomat herkät ihmiset
ovat vuosisatojen mittaan joutuneet kauhun ja epätoivon valtaan
pelätessään syyllistyneensä tähän syntiin. Monet ovat varmasti
kauhuissaan meidänkin aikanamme. Mutta onko heillä tähän asiallista
aihetta?
On kyllä totta, että Raamatussa esiintyy varsin pelottavan tuntuisia
mainintoja asiasta. Jeesuksen omiin sanoihin – siinä muodossa missä ne
ovat säilyneet evankeliumeissa – sisältyy hyvin vakavia varoituksia Pyhän
Hengen pilkkaamisesta. Mutta miten ne on ymmärrettävä?
Tällaisia jaksoja evankeliumeissa ovat seuraavat:
Matteus 12:22-32.
22.Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja
hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki.23. Ja kaikki kansa
hämmästyi ja sanoi: ”Eiköhän tämä ole Daavidin poika?” 24. Mutta kun
fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: ”Tämä ei aja riivaajia ulos
kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla.” 25.
Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta,
joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai
talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. 26. Jos nyt saatana ajaa
ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen
valtakuntansa pysyy pystyssä? 27. Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan
ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos?
Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. 28. Mutta jos minä
Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta
tullut teidän tykönne. 29. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän

taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää?
Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. 30. Joka ei ole minun
kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se
hajottaa. 31. Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka
annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi
anneta. 32. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle
annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan,
niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.
Markus 3: 22-30. 22. Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista,
sanoivat: ”Hänessä on Beelsebul”, ja: ”Riivaajien päämiehen voimalla hän
ajaa ulos riivaajia.” 23. Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille
vertauksilla: ”Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? 24. Ja jos jokin
valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
25. Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.
26. Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei
hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut. 27. Eihän kukaan voi
tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin
sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.28.
Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille
anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka
pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää
iankaikkiseen syntiin.” 30. Sillä he sanoivat: ”Hänessä on saastainen
henki.”
Huomaamme, että keskustelu, jossa Jeesus varoitti kirjanoppineita ja
muitakin ihmisiä Pyhän Hengen pilkkaamisesta, on kuvattu Markuksen ja
Matteuksen evankeliumeissa hyvin samaan tapaan: sekä asiasisältö
kokonaisuutena että yksityiskohdat ovat varsin yhtäpitävät. Myös
Luukkaan evankeliumissa (11: 14-23) kuvaus on hyvin samantapainen kuin
Matteuksella ja Markuksella. Pyhän Hengen pilkasta ei kuitenkaan

Luukkaan evankeliumissa puhuta vielä tässä vaiheessa, vaan se tulee esiin
vähän jäljempänä ja hieman toisenlaisessa asiayhteydessä. Luukkaan
mainintaa Hengen pilkkaamisesta meidän onkin ehkä parasta käsitellä
vähän tuonnempana.
Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa esiintyvät Jeesuksen sanat
Hengen pilkkaamisesta saattavat kyllä näyttää suorastaan kammottavilta.
Onko ajateltava, että ihminen, joka vastustaa tai arvostelee sitä, mitä
Jeesus opettaa, on auttamatta kadotuksen oma? Entä ihminen, joka
vastustaa sitä sanomaa, mitä Kristuksen seuraajat Jumalan Hengen
innoittamina, tukemina ja opastamina julistavat? Entä se, joka puhuu
törkeyksiä Pyhästä Hengestä?
Ensinnäkin on otettava huomioon, että Raamatun sanoja on aina
tarkasteltava niissä yhteyksissä, joihin ne kuuluvat. Mikäli Raamatun
sanoihin vedotaan asettamatta niitä historiallisiin ja tekstiyhteyksiinsä –
mikäli niitä niin sanoakseni repäistään irti yhteyksistään – voidaan niillä
”todistaa” mitä tahansa. Jeesuksen sana ”Älkää tuomitko, ettei teitä
tuomittaisi” on kristillisen ajattelun perusohjeita. Mutta kristitty, joka
esittää kriittisiä ajatuksia jostakin eettisesti tai uskonnollisesti
arveluttavana pitämästään menettelystä tai toimintamallista, saa kyllä
jokseenkin varmasti kuulla tämän raamatunlauseen. Se voi osua hyvinkin
paikalleen, siteerasipa sitä kristitty tai ei-kristitty ihminen. Kuitenkin riittää
aina niitä, jotka läjäyttävät tämän Raamatun sanan vasten sen kasvoja,
joka ei aivan kaikkea käyttäytymistä tai toimintaa hyväksy tai ole
hyväksyvinään. Tällöin on ongelmana se, että asianomaiset eivät
välttämättä mitään muuta Raamatusta tiedä tai halua tietää kuin tämän
ainoan kohdan. Näin käytettynä tämäkin sana muuntuu pelkäksi fraasiksi,
jota käytetään miltei todisteena siitä, että kaikki on uskonnollisesti tai
eettisesti hyväksyttävää. Yhteyksistään irrotettuna se ei välttämättä
edusta kristillistä ajattelua.
Raamatun kohtia, joissa puhutaan Pyhän Hengen pilkkaamisesta, voidaan
taas väärinkäyttää päinvastaisella tavalla: ”Jos et hyväksy kaikkea, mitä
minä opetan/mitä meidän seurakuntamme arvostaa ja korostaa, olet jo

arveluttavan lähellä Pyhän Hengen pilkkaa.” Saarnaaja tai omasta
mielestään ja kannattajiensa mielestä profetoimisen lahjan tai muun
karismaattisen lahjan omaava uskonnollisen yhteisön johtohenkilö ei ehkä
esitä näin jyrkkää väitettä, mutta hämmästyttäviä esimerkkejä tämän
suuntaisesta asennoitumisesta esiintyy kirkkohistoriassa paljonlaisesti.
Mikko Reponen, ”Viipurin profeetta” oli aikoinaan maankuulu
maallikkosaarnaaja. Hän lausui Viipurin tuomiokirkossa kesken
jumalanpalveluksen, että mainittu kirkkorakennus tuhoutuisi kolmen
vuoden kuluttua kokonaan. Näin sitten kävikin, sillä talvisodan aikana
neuvostoarmeijan tykkituli tai mahdollisesti ilmapommitukset hävittivät
kirkon maan tasalle. Mikko sai tapahtuneen johdosta suurta arvovaltaa
kristillisissä piireissä ja oli kuolemaansa asti todellisen Jumalan miehen
maineessa.
Mikko Reposesta on kerrottu sellaista tarinaa, että hän kerran
junamatkalla innostui taas julistamaan sanaa toisille matkustajille. Tällöin
yksi näistä asettui jyrkästi vastustamaan hänen sanomaansa. Mikko sanoi
silloin miehelle, että tämä olisi vainaja ennen kuin juna saapuisi
seuraavalle asemalle. Ennustus toteutuikin, sillä asianomainen kuoli äkkiä
ennen seuraavaa asemaa.
Tunnetusti on erittäin yleistä, että ihminen, jolle julistetaan Jumalan
sanaa, asettuu jyrkästi vastahankaan. Niin me kai kaikki monesti teemme
tai olemme tehneet. Lienee lupa kysyä, miksi juuri tämä Repos-Mikon
lähetystyötä tiukasti vastustanut henkilö sai näin tavattoman ankaran
rangaistuksen. Tällainen vastaanhangoittelu on ihmiselle hyvin tyypillistä
käyttäytymistä, eikä meitä muitakaan ole kohdannut kirous tai kuolema.
En halua arvostella Reposen toimintaa muissa suhteissa, mutta kunhan ei
hän (tai hänen kannattajansa, sillä nämä ovat saattaneet yksinkertaisesti
vain varioida tavallista kulkutarinaa, jota on kerrottu monista
uskonnollisista johtajista) olisi hieman yliarvioinut asemaansa Jumalan

valtakunnassa. Kertomuksessa on vaikea olla uumoilematta kristitylle ja
saarnaajalle sopimatonta narsismia.
Samantapainen on muuan kertomus Ensio Surma-ahosta. Hän oli
teologian opiskelija, joka 1960-luvulla sairastui syöpään, mutta toipui siitä
sädehoidon avulla – ainakin joksikin aikaa. Hän julkaisi kaksi melkoista
huomiota herättänyttä kirjaa, joissa hän käsitteli kristillisessä hengessä
kokemuksiaan syöpäsairaudesta ja sen vaikutuksesta hänen ja hänen
läheistensä elämään.
Kerrotaan, että eräs helluntailaissaarnaaja pian näiden tapahtumien
jälkeen sattui tapaamaan Ensio Surma-ahon ja miehet alkoivat keskustella
uskonasioista. Surma-aho mainitsi, ettei hän ole päässyt eroon
tupakoinnista, mutta se nyt ehkä ei ole kovin turmiollista, ettei ole
päässyt. Saarnaaja kuitenkin varoitti häntä vakavasti, antoi ymmärtää, että
kieltäytyminen tupakoinnin lopettamisesta oli tottelemattomuutta
Jumalaa kohtaan – tottelemattomuutta, jolla olisi vielä hirvittävät
seuraukset. Surma-aho poltteli silti savukkeita edelleen, mutta hänen kävi
niin kuin saarnaaja oli sanonut käyvän, jos hän pysyisi itsepintaisesti
tupakoinnin paheessa: hän hylkäsi kokonaan kristinuskon, ja noin
kymmenen vuoden kuluttua hän sairastui uudelleen syöpään ja kuoli
siihen.
(Näin siis kerrotaan, mutta haluan nimenomaan korostaa, etten tiedä
pitääkö tarina miltään osin paikkaansa. Minulla ei ole mitään tietoja Ensio
Surma-ahon uskonnollisen kannan kehityksestä tai sen mahdollisesta
muuttumisesta, ei liioin hänen myöhemmistä vaiheistaan tai
sairauksistaan tai mahdollisesta kuolemastaan. Historialliselta kannalta
tämäntapaiset jutut ovat täysin epäluotettavia. Tässä kertomus on vain
esimerkkinä tietyntyyppisistä uskonnollisista kulkutarinoista, joissa toistuu
samanlainen ajatusmalli erilaisina toisintoina eli variantteina.)
Tämän johdosta taas voitaneen kysyä, miksi tupakointi, joka on erittäin
monen kristityn ongelmana, oli juuri tässä tapauksessa niin kamala asia,
että sen jatkaminen vei Surma-ahon luopumukseen ja kuolemaan.

Nykyäänkin on monia hartaita kristittyjä, jotka vetelevät sauhuja, eikä
kukaan väitä heidän joutuvan kadotukseen pelkästään tupakoinnin takia.
Mikä siis antoi saarnaajalle niin suuren auktoriteetin, että Ensio vaipui
ruumiilliseen ja hengelliseen kuolemaan siksi, että kieltäytyi
noudattamasta hänen neuvoaan? Vai luuliko saarnaaja liikoja itsestään?
Tehtailiko hän mahdollisesti koko jutun pitääkseen hengellistä
arvovaltaansa yllä?
Raamatussa esiintyy kyllä samantapaisia kertomuksia, joita voidaan –
mikäli halutaan – pitää esikuvina, joiden mukaiset tapahtumat ovat
mahdollisia nykyäänkin. Profeetta Elisaa pilkanneiden pikkupoikien
kerrotaan joutuneen karhujen syömiksi (2 Kun. 2:23-25), ja Paavali julisti
tuomion Kyproksen saarella toimineelle noidalle ja väärälle profeetalle
Barjeesukselle eli Elymaalle, joka heti menetti näkönsä (Ap.t. 13:4-12.)
Ananiaan ja Safiran tapaus voidaan niin ikään mainita tässä yhteydessä.
Esikuvia voidaan siis löytää. Mutta kertomus Elisasta ja pikkupojista ei
oikein vastaa Raamatun antamaa kokonaisvaikutelmaa, jonka mukaan
ihmisen ei suinkaan pidä kirota pieniä poikia tai ketään muutakaan, vaan
pikemminkin antaa anteeksi ja siunata. Ja Raamatun antaman
kokonaiskuvan mukaan Jumala on antanut ja antaa anteeksi paljon
pahempiakin asioita kuin kaljupäisen miehen pilkkaamisen. Mikäli on
historiallinen tosiasia, että karhut söivät nuo poikaparat, on nähdäkseni
täysin varmaa, ettei tämä traaginen tapaus ollut missään syy-yhteydessä
poikien kylläkin sopimattomaan ja röyhkeään käyttäytymiseen. Ja
mainitsemieni uusitestamentillisten esikuvien osalta toteaisin, ettei
meistä nykykristityistä kukaan ole Pietari eikä Paavali eikä meidän ole
syytä asettaa itseämme heidän vertaiseensa asemaan Jumalan
seurakunnassa. Ne kaverit taisivat tuntea Herransa vähän paremmin kuin
me. Eikä ihmisiä ylipäänsä pidä pelotella suotta, sillä todella suuria syntejä
ja pahuuden ilmentymiä on maailmassa sellainen määrä, että taistelussa
niitä vastaan on työtä varsin riittävästi. Asiantila vain vaikeutuu
entisestään, jos ruvetaan mitättömistä pikkuasioista tekemään
anteeksiantamattomia syntejä. Jeesus vastusti opetuksessaan juuri sitä,

että lain selityksessä takerruttiin mitättömiin asioihin ottamatta
huomioon lain tarkoitusta ja sen henkeä kokonaisuutena.
Karismaattisen kristillisyyden piirissä esiintyy ajattelua, jonka mukaan
kriittinen suhtautuminen sanotun suuntauksen arvostamiin armolahjoihin
on arveluttavan lähellä Jumalan pilkkaa. Niiden katsotaan olevan niin
kerta kaikkiaan ilmiselvää Pyhän Hengen työtä, että niiden arvosteleminen
ei ole ihmisten käyttäytymisen vaan Jumalan toimien arvostelemista.
Kaiken arvostelun ei silti tarvitse olla aiheetonta. Seuraavassa muutamia
kriittisiä ajatuksiani:
1. Kielilläpuhumisen ei tarvitse aina olla Pyhän Hengen vaikuttamaa.
Kielilläpuhuminen eli glossolalia on ilmiö, joka on selitettävissä myös
puhtaasti psykologisesti – eräänlaisen itsesuggestion tuloksena.
Lisäksi kielilläpuhumista esiintyy muissakin uskonnoissa kuin
kristinuskossa (muun muassa eräissä hindulaisuuden ja islamin
suuntauksissa sekä suhteellisen alkukantaisissa luonnonkansojen
uskonnoissa).
2. Profetian armolahja on aivan samalla tavoin inhimillisten
rajoitteiden alainen ilmiö kuin muukin ihmisten toiminta. Siihen
tulee aina suhtautua kriittisesti, sillä se ei merkitse, että profetiat
olisivat erehtymättömiä. Kaikki ihmiskädestä tai ihmisen suusta
tuleva on vajavaista, myös profetiat. Nykyään profeettoina
esiintyvien ihmisten julistamille sanomille ei voida antaa samaa
arvovaltaa kuin Raamatulle, Jumalan pyhälle Sanalle.
Helluntailaisessa musiikkiperinteessä on jaettu hengelliset laulut
kahteen kategoriaan: 1) tavallisiin hengellisiin lauluihin ja 2) niihin,
joista käytetään nimitystä ”Laulu Hengessä”. Viimeksi mainittuun
kategoriaan kuuluvista lauluista on helluntailaisuudessa sellainen
käsitys, että Pyhä Henki on suoraan antanut ne asianomaisille
hengellisille runoilijoille. Kuulin 1970-luvulla radiosta erään tällaisen

Taivaaseen pääsee astronautit ja taikonautit jne..
Me muut pääsemme aikanamme multiin joko puulaatikossa kokonaisena tai tuhkana.

”laulu Hengessä”- kategoriaan kuuluvan laulun. Muutaman vuoden
päästä havaitsin kuitenkin, että tuon laulun sanoitusta oli
myöhemmin muutettu, paranneltu sitä kielellisesti ja tyylillisesti.
Miten tämä oli voinut olla tarpeellista, jos kerran laulu oli saatu
suoraan ylhäältä?
3. Monet karismaattiset parantajat selittävät varsin usein, että
parannettavan ihmisen kärsimät kivut ja sairaudet johtuvat
olennaisesti siitä, että hänen jalkansa ovat keskenään eripituiset.
Niinpä he sitten armolahjojensa avulla pidentävät tai lyhentävät
parannettavan henkilön jalkoja.
Tämän johdosta voidaan mainita pari lääketieteellistä tosiasiaa:
Useimmilla ihmisillä toinen jalka on jossain määrin toista lyhyempi.
Karismaattisten parantajien havainnot ovat tässä siis täysin oikeita.
Mutta lääketieteellisiin tosiasioihin kuuluu myös se seikka, että tämä
jalkojen eripituisuus aiheuttaa vain harvoissa tapauksissa
asianomaiselle mitään kipuja tai sairauksia. Näin ollen
karismaattisten parantajien diagnoosi on useimmissa tapauksissa
täysin erheellinen, jolloin he hoitavat sairautena normaalia ja haittaa
aiheuttamatonta ilmiötä selvittämättä sairauden todellisia syitä, sen
etiologiaa.
4. Kuulin aikoinaan eräässä karismaattisessa kokouksessa puhuttavan
ihmisistä, joita ohjaa sataprosenttinen Jumalan johdatus.
Raamatusta voitaisiin mainita lukuisia kohtia, jotka
antavat jokseenkin toisenlaisen kuvan. Sataprosenttisesti oikein ja
hyvin toimii ainoastaan Jumala, mutta kukaan ihminen ei ole Jumala.
Erehdykset ja synti kuuluvat jokaisen kristityn vaellukseen aina
hänen kuolemaansa asti.
Edellä esitetty ei merkitse sitä, että haluaisin arvostella
karismaattista liikettä sinänsä tai sen perusajatuksia. Kritiikki

kohdistuu vain sanotun liikkeen – ja monien muiden kristillisten
liikkeiden – piirissä toisinaan ilmeneviin epäkohtiin. Jos joku
saarnaaja tai julistaja väittää olevansa niin täysin Jumalan
johdatettavana, että hänen ajatustensa ja väitteittensä
vastustaminen on Pyhän Hengen pilkkaa, hän on asettanut itsensä
asemaan, johon kellään ihmisellä ei ole oikeutta. Sillä kukaan
ihminen ei ole erehtymätön eikä vapaa synnistä, ja vaikka Pyhä
Henki puhuu meille usein ihmisten välityksellä, ei kenelläkään ole
oikeutta asettua käyttämään Jumalalle kuuluvaa auktoriteettia. Se
on vallan tavoittelemista, itsekästä ja narsistista käyttäytymistä.
Meillä on vain yksi Herra. Papitkaan eivät ole välittäjiä, joiden avulla
hoitaisimme suhdetta Jumalaamme, vaikka luterilaisenkin kirkon
piirissä joskus tällaista puhutaan. Meidän välittäjänämme suhteessa
Isään Jumalaan on Jumalan Poika, ainoastaan Hän. Papit ovat
toimihenkilöitä ja asiantuntijoita, jotka opintojensa nojalla tuntevat
erityisen hyvin uskonasioita ja niihin liittyvää problematiikkaa.
Raamattu pääsee täysiin oikeuksiinsa ainoastaan silloin kun sitä
tutkitaan tieteellisin menetelmin, muun muassa siksi, että siihen
sisältyy paljon asioita, jotka teologiseen tutkimukseen perehtymätön
lukija, vaikka harras kristittykin, saattaa ymmärtää väärin. Tästä on
juuri tämän iltamme teema hyvänä esimerkkinä.
Mutta ajatellaan nyt sitä sanomaa, minkä Jumala on Henkensä
välityksellä ilmoittanut ihmisille Raamatussa, oikeaa kristillistä
sanomaa. Sillä onhan se meillä Raamatussa, kokonaisuus joka on
uskon kautta jollakin tavoin tajuttavissa, vaikka järki ei sitä pysty
täysin tajuamaan. Onko nyt niin, että ihmisen tila on toivoton ja hän
on tuhon oma, mikäli hän kieltäytyy ottamasta Jumalan sanaa
kuuleviin korviinsa ja hylkää kerran toisensa jälkeen Jumalan kutsun?
No, toki on selvää, että ihmisen tulee tehdä parannus ja uskoa
evankeliumi (suomeksi ilosanoma). Se on meille pelastuksen tienä
eikä meille ole muuta tietä näytetty. Mutta me kaikki, joka ainoa,

olemme vastustaneet Jumalan tahtoa, kun hän on meitä kutsunut.
Kaiken aikaa meissä on syntinen mieli, jonka vallassa oleva ihminen
elää itsekkäästi ja lähimmäistensä onnesta ja kärsimyksistä
välittämättä, haluamatta kuulla Jumalan sanaa tai uskoa häneen.
Jumala on kuitenkin kasteessa antanut meille viisumin taivasten
valtakuntaan, ja Pyhä Henki valistaa meidän omaatuntoamme
Raamatun kautta ja usein muullakin tavoin, niin että tajuamme
olevamme rikollisia ja rangaistuksen alaisia olentoja, jotka
ainoastaan Jumalan armo voi pelastaa ikuiseen elämään ja
autuuteen Jumalan valtakunnassa.
Pyhä Henki neuvoo ja johdattaa meitä, niin että osaamme,
jaksamme, haluamme ja ymmärrämme elää suhteessa Jumalaan ja
lähimmäisiimme sen mukaan, mitä Raamattu meille opettaa. Maan
päällä emme pääse synnistä eroon. Pyhitystä voi kyllä tapahtua,
mutta kuolemaamme asti pysymme syntisinä ja tarvitsemme
Jumalan armoa.
Jokainen ihminen siis vastustaa sisimmässään ainakin jossain määrin
Jumalan tahtoa ja Sanaa, joka on kirjoitettu hänen Henkensä
johdolla. Jos Pyhän Hengen pilkkaaminen tarkoittaisi tällaista
ihmisen kylläkin valitettavaa asennoitumista, ei kukaan ihminen voisi
pelastua. Pyhän Hengen pilkkaamisesta siinä ei ole kysymys.
Kun meitä ei siis tällaisen jatkuvan Jumalan tahdon vastustamisen
johdosta syytetä Pyhän Hengen pilkkaamisesta, on selvää, ettei
tällainen anteeksiantamaton herjaaminen voi myöskään tarkoittaa
mitään yksittäistä syntiä. Edes rienaavat puheet Pyhästä Hengestä
eivät siis voi olla Hengen pilkkaamista siinä merkityksessä, missä
Jeesus tätä termiä käyttää. Sellaista puhetta viljellyt ihminen voi
kyllä palata kristilliseen uskoon ja Jumalan yhteyteen. Olen itsekin
nähnyt tällaisen tapauksen.

Jeesus ei missään evankeliumin kohdassa väittänyt jonkun ihmisen
syyllistyneen Pyhän Hengen pilkkaamiseen. Hän arvosti oman
aikansa juutalaisten kirjanoppineiden tietoja ja ajattelua. Juutalaisen
uskonnon pyhänä kirjana oli jo Jeesuksen aikana heprealainen
Raamattu – kirja, jota kristityt nimittävät Vanhaksi testamentiksi. Jo
tuolloin oli olemassa myös halakha, perinne jonka mukaisesti
Raamattua selitettiin. Halakhaa pitivät oikeana tietona ja Raamatun
selityksenä nimenomaan farisealaiset, jotka olivat
kannattajamäärältään merkittävin juutalaisen uskonnon suuntaus ja
johon enimmät kirjanoppineet kuuluivat.
Jeesus hyväksyi ilmeisesti pääosin halakhan. Hän joutui silti
erimielisyyksiin kirjanoppineiden kanssa, useista eri syistä. Mutta
kun kirjanoppineet, aikansa etevimmät teologit, väittivät Jeesuksen
karkottavan riivaajia Beelsebulin avulla ja tämän antamilla voimilla,
Jeesus tunsi suurta huolta heidän hengellisestä tilastaan. Beelsebul
oli alun perin Vanhassa testamentissa esiintyvän filistealaisten
kansan jumalia, mutta Jeesuksen aikana nimi kuului niihin
nimityksiin, joita käytettiin Jumalan vastustajasta, Saatanasta. Jeesus
totesi, että kirjanoppineet vastustivat hänen työtään ja toimintaansa
perusteluin, jotka he todella hyvinä Raamatun tuntijoina itsekin
tiesivät täysin mahdottomiksi. Tämä osoitti sen, että he aivan hyvin
ymmärsivät, että Jeesus toimi Isän Jumalan tahdon mukaisesti ja
suoritti Jumalan hänelle antamaa tehtävää. Kun Jeesuksen toiminta,
muun muassa sairaiden parantaminen, ei miellyttänyt heitä, he
kuitenkin leimasivat hänet Beelsebulin eli Paholaisen edustajaksi.
Tämä meni jo hyvin pitkälle, mutta Jeesus ei väittänyt
kirjanoppineiden pilkanneen Pyhää Henkeä. Hän vain varoitti heitä
vakavasti jatkamasta Jumalan tahdon vastustamista asiassa, jossa he
sen kyllä ymmärsivät mutta jossa he väittivät Jumalan työtä
Paholaisen työksi.

Näin tulemme siihen lopputulokseen, että Pyhän Hengen
pilkkaaminen ei tarkoita mitään erityistä syntistä tekoa tai puhetta, vaan
sitä, että ihminen paaduttaa mielensä vähitellen
kokonaan, sulkeutuu täydellisesti Jumalan armolta. Täällä maan päällä
emme voi tietää kenestäkään ihmisyksilöstä, että hän olisi näin tehnyt.
Toivottomiltakin näyttävissä tapauksissa voi tapahtua ihmeitä. Jumalalle ei
mikään ole mahdotonta.
Jos joku lähimmäisemme pelkää tai uskoo pilkanneensa Pyhää Henkeä ja
olevansa kadotuksen oma, mitä meidän on hänelle sanottava? Voimme
todeta, että ihminen, joka todella on pilkannut Jumalan Henkeä, ei
koskaan eikä missään tapauksessa itse usko näin tehneensä. Hänen
sydämensä on paatunut, eikä hän pysty tuntemaan syyllisyyttä mistään
eikä pelkäämään Jumalan rankaisevan häntä mistään. Jos ihminen itse on
huolestunut tai peloissaan taikka suorastaan epätoivon vallassa
uskoessaan tai pelätessään syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaamiseen,
on varmaa, ettei hän ole Henkeä pilkannut. Hänen tuntemansa pelko ja
syyllisyydentunne ovat tässä suhteessa täysin aiheettomia. Ne johtuvat
jostakin ahdistavasta tunne-elämyksestä tai fyysisestä tai psyykkisestä
sairaudesta, eivät suinkaan epäuskosta tai siitä, että hänen suhteessaan
Jumalaan olisi mitään vikaa.
Riivaajista eli demoneista olisi paljonkin puhuttavaa. Oikeastaan ne
sopisivat jonkin Henkari-illan pääteemaksi. Tässä toteaisin vain lyhyesti,
että Jeesuksen aikoina ajateltiin monien sairauksien olevan riivaajien
aiheuttamia. Parantaessaan ihmisiä tällaisista sairauksista Jeesus toimi
aikansa yleisten käsitysten puitteissa. Hän ei koskaan leimannut sairaita
ihmisiä erityisen pahoiksi tai syntisiksi ihmisiksi tai väittänyt näiden olevan
millään lailla syyllisiä tilaansa. Siten puhe riivaajista oli vain ikään kuin
sairauden nimitys niin kuin nykyään vaikkapa epilepsia tai neuroosi tai
kaksisuuntainen mielialahäiriö

Nyttemmin on lääketieteellisen tutkimuksen avulla saatu selvitetyksi
monia neurologisten ja psykiatristen sairauksien syihin ja niiden hoitoon
liittyviä asioita. Raamattu ei ole lääketieteen oppikirja. Kun Jeesuksen
opetuslapset eivät pesseet käsiään ennen ateriaa, vaikka se oli verraten
yleisesti tunnustettu uskonnollinen velvollisuus, Jeesus puolusti heitä
uskonnollisin perustein. Tästä ei pidä päätellä, ettei käsienpesu ennen
ateriaa olisi tarpeellista. Lääketieteellinen tutkimus on todennut sen
vähentävän suuresti tartuntatautien leviämisen vaaraa.
Pahojen henkivaltojen olemassaoloa en suinkaan epäile, mutta jos kaikki
Suomen psykiatriset sairaalat käytäisiin läpi, väitän ettei niissä olisi yhtään
potilasta, jonka sairaus olisi pahojen henkien aiheuttama. Tästä syystä
demonien karkottaminen eli eksorkismi ei meidän aikanamme ole oikea
psyykkisten tai neurologisten sairauksien tai muidenkaan tautien
hoitomenetelmä, sillä Jumala ei suosi puoskareita, jotka vain lisäävät
lähimmäistensä tuskia ja ahdistusta. Sen sijaan on vastustettava pahoja
tekoja, jotka suuntautuvat etenkin turvattomiin ja avuttomiin ihmisiin –
lapsiin ja aikuisiin – ja aiheuttavat osaltaan psyykkisiä sairauksia ja
ahdistusta: epäoikeudenmukaista ja liian ankaraa kasvatusta,
laiminlyöntiä, seksuaalista ja psyykkistä hyväksikäyttöä sekä fyysistä ja
psyykkistä väkivaltaa. Niitäkin, jotka tällaiseen syyllistyvät, tulee silti
ymmärtää. Usein heidän käyttäytymisensä johtuu osaksi myös siitä, että
he ovat itse joutuneet lapsuudessaan kokemaan tällaista pahuutta.
Heitäkin on autettava kääntymään todelliseen katumukseen ja
parannukseen. Jumalan valtakunnassa ei tunneta toivottomia tapauksia,
eikä meidänkään pidä menettää toivoamme. Ja jos sen menetämme,
Jumalalla on sittenkin voima ja valta tehdä mahdoton mahdolliseksi ja
voittaa pahuus ja itsekkyys.
Eräissä Raamatun kohdissa käsitellään Pyhän Hengen pilkkaa ainakin
osittain toisenlaisesta näkökulmasta:

Luukas 12:10 Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan,
annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi
anneta.
Pyhän Hengen pilkkaaminen määritellään tässä hyvin samaan tapaan kuin
edellä siteeratuissa Markuksen ja Matteuksen evankeliumien kohdissa.
Kuten edellä todettiin, ei Hengen pilkkaamista koskevaa jaetta kuitenkaan
ole tässä sijoitettu sen keskustelun yhteyteen, jossa Jeesus Matteuksen ja
Markuksen evankeliumeissa varoituksensa esittää.
Luukkaalla on juuri edellä kursivoituna siteeratun jakeen edellä jakeissa 8-
9:
12: 8-9 8. Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut
ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan
enkelien edessä.”
Tämä merkitsee ehkä sitä, että Luukkaan tapa käsitellä
anteeksiantamatonta syntiä liittyy läheisemmin pariin Heprealaiskirjeen
jaksoon kuin edellä mainittuihin Matteuksen ja Markuksen evankeliumien
jaksoihin.
Kirje Heprealaisille on kirjoitettu joskus alkukirkon varhaisina aikoina. Se
on osoitettu Jerusalemissa ja Syyriassa asuville kristityille, jotka ovat
kääntyneet juutalaisuudesta kristinuskoon. Kirjeen kirjoittajan
henkilöllisyyttä ei ole onnistuttu selvittämään. Varsinkin aikaisemmin sitä
on hyvin yleisesti pidetty Paavalin kirjoittamana, mutta nykyään useimmat
tutkijat eivät ole sillä kannalla. Kirje on hyvin toisenlaista kreikan kieltä
kuin Paavalin kirjeissään käyttämä kreikka, sanavarasto esimerkiksi on
paljon laajempi kuin Paavalin kirjeissä. Kirjeessä ei ole mitään mainintaa
siitä, että se olisi Paavalin kirjoittama, eikä edes viittausta tähän suuntaan

(Paavalin merkittävin oppilas Timoteus tosin mainitaan kerran, mutta hän
lienee ollut muutenkin tunnettu ja arvostettu varhaiskristillinen
sananjulistaja). Kirjeen niin sanoakseni tekninen rakenne, jäsentelytapa,
on toisenlainen kuin Paavalilla. Heprealaiskirjeen arvo kristillisenä
kirjoituksena oli antiikin aikoina pitkään hyvin kiistanalainen kysymys,
mutta sitten se kuitenkin hyväksyttiin kaanoniin, johon siis luetaan ne
kirjat, mitkä nykyäänkin ovat Raamatussa: Jumalan innoittamina eli
inspiroimina syntyneet kirjat, joita kristityt pitävät heitä ohjeistavana
Jumalan sanana. Erimielisyydet johtuivat eräistä kirjeessä esiintyvistä
teologisista näkemyksistä, joihin palaamme kohta. Juuri nämä
oppikatsomukset tekevät myös osaltaan epäuskottavaksi käsityksen, että
Paavali olisi kirjeen kirjoittaja, sillä on erittäin vaikea uskoa, että Paavali
olisi asianomaisia jaksoja hyväksynyt. Muilta osin kirje kyllä paljolti
edustaa samantapaista opetusta kuin Paavalin kirjeet.
Esitykseni problematiikan kannalta ovat tärkeitä Heprealaiskirjeen
kohdat 6:4-8 ja 10:26-29. Näistä edellisessä esitetään, että ihmisiä, jotka
ovat kerran kristilliseen uskoon kääntyneet ja sitten siitä luopuneet, on
mahdotonta enää ”uudistaa parannukseen” (6:6). Jälkimmäinen taas
kuuluu:
Hepr. 10:26-29: 26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme
totuuden tuntoon, 27. niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava
vastustajat. 28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai
kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29. kuinka paljoa
ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa
jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on
pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Mahdollisesti Luukkaan evankeliumissa, mutta joka tapauksessa tässä
siteeraamissani Heprealaiskirjeen 10. luvun jakeissa Pyhän Hengen

pilkkaaminen näyttää minusta tarkoittavan muuta kuin Matteuksen ja
Markuksen evankeliumeissa. Heprealaiskirjeessä ja ehkä myös Luukkaalla
Pyhän Hengen pilkka (armon Henki Hepr. 10:29 tarkoittanee aivan samaa
kuin Pyhä Henki) yhdistetään nimenomaan luopumuksen tai
lankeemuksen yhteyteen. Samaa jyrkkää tuomiota uskosta luopuneille
julistetaan myös jaksossa Hepr. 6:4-8, jossa tosin ei Pyhää Henkeä mainita
lainkaan.
Kovaa tekstiä on heprealaisille lähetetty. Niin kovaa, että tuskin edes
hurjimpien fundamentalistien on vaikea olla ajattelematta, että
vähempikin kovuus riittäisi. Sitä paitsi kristillisen kirkon historiasta
tiedetään hyvin lukuisia esimerkkejä tapauksista, joissa uskostaan
luopunut tai sen kieltänyt kristitty on katuvana syntisenä pyrkinyt
pääsemään takaisin Jumalan seurakuntaan ja on sinne päässyt muiden
sisarten ja veljien joukkoon. Ja kun taas puhutaan kristityistä, jotka
tahallaan tekevät syntiä (10:26), niin ainakin itse voin todistaa, että
jokaisena elämäni päivänä olen tehnyt ainakin jotain sellaista, minkä olen
tiennyt olevan väärää Jumalan silmissä. Kristitty ihminen tekee osan
synneistään tahattomasti, tavallaan epähuomiossa, mutta en ole koskaan
tuntenut kristittyä, joka ei olisi hyvin usein langennut synteihin, jotka hän
on tiennyt synneiksi ja jotka hän on tehnyt tahallaan.
Joka tapauksessa on varmaa, etteivät mitkään yksittäiset
raamatunkohdat, Hebrealaiskirjeen tai muiden kirjojen otteet, muuta
eivätkä horjuta hivenenkään vertaa sitä perustotuutta, josta koko Uusi
Testamentti kokonaisuutena todistaa. Nimittäin sitä, että Jumala on
armollinen ja että tuhlaajapoika tai -tyttö on aina tervetullut Taivaallisen
Isän kotiin. Ja saihan Pietarikin anteeksi. Pietari, Jeesuksen läheisimpiin
kuuluva opetuslapsi, joka pelkäsi joutuvansa itsekin vainotuksi ja kielsi
kolmeen kertaan Herransa ennen kuin sitä itsekään huomasi. Pietari sai
anteeksi ja hänestä tuli suuri ihmisten kalastaja, jota muistamme vielä
nytkin.

Hebrealaiskirje ottaa yhtenä puheenvuorona kantaa keskusteluun, jota
alkuaikojen kirkossa käytiin siitä, voidaanko sellaisia kristittyjä, jotka ovat
esimerkiksi vainojen aikana kieltäneet uskonsa, enää uudelleen ottaa
seurakunnan yhteyteen, sen jäseniksi. Antiikin aikoina syntyi kristillisen
kirkon piirissä kaksi liikettä, ensin novatiolaisuus ja sitten donatolaisuus,
jotka eivät hyväksyneet langenneiden kieltäjien ottamista armoihin. Mutta
kovin monta vuosisataa nuo ryhtiliikkeet eivät eläneet, vaan kirkko
omaksui lempeämmän kannan kuin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja. Ja
eiköhän Jumala ole siinäkin asiassa kirkkoaan johtanut pitämättä sitä
toistatuhatta vuotta pimeydessä.
Martin Luther on esittänyt mielenkiintoisen ajatuksen raamatunkritiikistä,
Yleensä hän kyllä piti tarkoin kiinni Raamatun arvovallasta ja sen
ohjeellisuudesta. Etevänä ja myös kriittisenä teologina hän kuitenkin
katsoi, että Raamatun sanojen ja kirjojen arvon ratkaisevana kriteerinä on
se, miten kukin teksti ja kirja ajaa Kristuksen asiaa. Muutamia Uuden
testamentin kirjoja hän tästä lähtökohdasta käsin arvosteli siinä määrin,
ettei hän pitänyt niitä täysin kanonisina, siis ohjeellisina. Kyseessä olivat
Heprealaiskirje (koska se antaa Jumalasta liian ankaran kuvan, joka ei
sovellu yhteen Jeesuksen ja Paavalin opetusten kanssa), Jaakobin kirje
(julistaa Jumalan lakia varsin hyvin, mutta armoa liian vähän),
Ilmestyskirja (sisältö on liian vaikeaselkoinen) ja Juudaan kirje (siinä
vedotaan Henokin kirjaan, joka ei ole kristillisten kirkkojen yleisesti
kanoniseksi hyväksymä kirja). Luther käänsi ensimmäisenä koko Raamatun
saksan kielelle ja loi siinä samalla saksan kirjakielen. Näitä äsken
mainittuja kirjoja hän ei kyllä Raamatustaan pois jättänyt, mutta sijoitti ne
siihen kaikkein viimeisiksi, kun ne eivät hänen mielestään oikein yltäneet
samalle tasolle kuin muut osat Raamattua.
Tämä esitykseni sisältää paljon enemmän kannanottoja kuin nämä
alustukseni yleensä sisältävät. Ehkä ne ovat myös tavallista jyrkempiä.
Halusin nyt kerran sanoa asiat halki, torjuakseni erinäisiä kirkon toiminnan
ja sen jäsenten uskonelämän kannalta haitallisia väärinkäsityksiä ja

vastustaakseni vakavia epäkohtia. Jos olen tällä jutullani jotakuta
loukannut, toivon että asianomaiset antavat anteeksi. Kun nyt jaan
alustukseni paikallaoleville henkarilaisille viikkoa ennen sitä iltaa, jona sitä
tullaan käsittelemään, toivon että kaikki lukisivat sen etukäteen melko
tarkkaan, mikäli mahdollista ja jos jaksavat. Kun juttuni on kovin pitkä ja
ehkä myös pitkäveteinen, voitaisiin ehkä menetellä niin, että sitä ei 15.
päivän iltana käsitellä järjestyksessä kohta kohdalta, vaan jokainen voi
tuoda vapaasti esiin ajatuksia joita juttu on hänessä herättänyt.
Entinen pappi sanoi saarnassaan: ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan
niin kuin minä sanon.” Itse joudun menemään vielä pitemmälle: Älkää
hyvät ystävät usko mitä minä sanon, jollen perustele sitä oikein ja
Raamatun mukaisesti. Ankarakin kritiikki on sallittua, ja jos olen jonkun
mielestä vääristellyt kristinoppia ja Raamatun sanaa, niin ajatelkoon, että
turpiin vaan. Lieventävänä seikkana voin mainita, että tätä
asiakokonaisuutta puinut härkä ei ole pariin päivään ehtinyt nukkua kuin
aivan riittämättömästi. Toki hän on särpinyt suuhunsa työurakan kestäessä
noin kymmenen litraa teetä, mutta sittenkin univaje on ehkä heikentänyt
arvostelukykyä ja tehnyt härkämme mielialan liian happameksi ja
poleemiseksi. Omaa syytäni sekin joka tapauksessa on, mitäs piti
laiskuuttani ruveta työhön liian myöhään.
Katsotaan nyt.

Pyhän Hengen pilkkaaminen. Mitä se on ja mitä se ei ole?https://www.henkari.fi/henkari/lib/exe/fetch.php/pyhaen_hengen_pilkkaaminen.pdf

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?
Ainoa synti jota ei anteeksi anneta ?
Mistä on kysymys ?

Jumalan Henki kutsuu ja puhuttelee ihmistä useasti ihmisen elämän aikana. Henki nuhtelee synnistä ja vetoaa ihmisen kääntymisen ja pelastuksen puolesta. (Job 33:14-18, 27-30, Hebr 3:7-8, 2 Piet 3:9)

Ihmiset tavallisimmin jättävät varoitukset kuulematta ja jatkavat syntielämänsä viettoa ja (Apt 7:51) "sammuttavat armon Hengen." (1 Tess 5:19-23)

Ihminen voi saattaa armon Hengen murheelliseksi (Jes 63:10, Ef 4:30-31) ja menettää Jumalan siunaukset ja elämänvietto on kirottua. (Jes 24:5-6) Kirous liittyy aina Jumalan käskyjen vastustamiseen (1 Moos 3:14,17, 5 Moos 27:15, Snl 28:9) ja Jumalan kieltämiseen. "Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu." ( 1 Kor 16:22)
Pyhän Hengen pilkkaaja ei rakasta Jeesusta.

"Armon Hengen" pilkkaminen on ankara ja vakavin synti. (Hebr 10:29)
Jeesus sanoi ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta anteeksi. Kysymyksessä on ainoa synti josta Raamattu puhuu anteeksiantamattomana. Mitä Jeesus tarkoitti Pyhän Hengen pilkalla?

Jeesus sanoi;
”- Sen tähden sanon teille: Jokainen herjaus ja synti tullaan antamaan ihmiselle anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta;" Matt 12:31, Mark 3:28-29, Luuk 12:10.

Ensin on huomioitava ettei ole olemassa syntiä jota ei voi katumalla ja kääntymällä saada anteeksi. (Jes 1:18) Jumala ei ole katuvalle parannuksen tekijälle milloinkaan ja koskaan armoton.

Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jumalan työn nimittämistä tietoisesti saatanan työksi. (Mark 3:22,29-30) Hengen pilkka merkitsee torjumista siten että ihminen kieltää Jumalan. Ihminen ei myönny Jumalan pyyntöön syntien katumiseksi ja parannuksen tekemiseksi. Ihminen ei yksinkertaisesti tule uskoon ja uskovaiseksi. Näin menetellen ihminen paatuu ja joku kerta voi Jumalan Hengen puhuttelu olla elämän viimeinen. Tällä tavalla tässä merkityksessä ihminen on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan anteeksiantamattomasti jos elämänsä viimeisen kerran torjuu Jumalan vetoomukset.
Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa, että ihminen koko elämänsä ajan torjuu Jumalan Hengen vetoomukset ihmisen pelastuksen puolesta.

Joku Jumalan torjuttu puhuttelu on elämän viimeinen. Uutta armon aikaa ei ole eikä tule kun ihmisen elämä päättyy. (Ilm 20) Siksi tässä merkityksessä Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton. Ihminen kuolee joko syntinsä katuneena ja parannuksen tehneenä armahdettuna hengellisenä kristittynä tai jumalattomana paatuneena. >> Hebr 10:26-27.
Ihminen voi luopua uskostaan tietoisesti synnin harjoittamiseen ja joutuu niin syvään paatumukseen ettei paluuta enää tapahdu.

"Puhe rististä (evankeliumista) on hulluutta niiden mielestä jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1 Kor 1:18)
"Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra." Jes 48:22

"Synnin palkka on kuolema." (Room 6:15-23) Ihminen näin itse menetellen katkaisee tahallisesti yhteytensä taivaaseen. Paatumuksen tilassa ei ajattele lainkaan Jumalaa, syntiä ja pelastusta. Paatumuksen tila on usein huoleton ja ihminen viettää suhteellisen tyytyväisenäkin syntielämäänsä. Paatumuksen tilassa katumus ei vaivaa, mutta onnellinen hän jota Jumala kutsuu tästä paatumuksen tilasta. (Ilm 3:19)

Paatumuksessa katumus ja anteeksisaaminen käy mahdottomaksi jos ihminen itse ei halua anteeksiantoa ja armoa. Katuvaa sielua Jumala ei hylkää. (Matt 18:3, Apt 26:18, 11:21, Mal 3:7) "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Kun sielu hylkää lopullisesti Jumalan, ei Jumala voi tehdä mitään ihmisen hyväksi. Ihminen on pilkannut Pyhää Henkeä. (Matt 21:28-32)

Synnissä voi olla kaksi eri tasoa, tietoinen- ja tiedostamaton synti. Myös heikkouden vaikuttama synti. Jumala tukee häntä joka taistelee. (Jes 42:2-4, 45:22, Jes 55:7) Pyhä Henki puhuttelee ihmistä ihmisen tiedon määrää vasten. (Luuk 12:48) Jumalan 10 käskyn laki opettaa synnin Pyhän Hengen puhuttelussa ajan loppuun asti. (Jaak 2:8-13, Luuk 16:17, Ilm 12:17, 14:12)

Jumala ei tahdo rajoittaa anteeksiantoa, mutta varoitus on annettu mitä Hengen jatkuvasta vastustamisesta seuraa. Kaikki ihmiset ovat pilkanneet Herran Henkeä eli tehneet syntiä, mutta anteeksiantamattoman pilkan ja synnin tunnusmerkki on jatkuvasti toistuva Hengen herjaaminen, ja se on pitkäaikaisen paatumuksen tulos.
Kyseessä ei ole siis sanan tai lauseen lipsahtaminen vaan tietoinen ja kestävä jatkuvasti toistuva Jumalan vetoomuksien vastustaminen jossa ei koskaan parannusta tehdä.

Monet ihmiset ovat joutuneet suureen hätään ja ahdistukseen pelätessään tehneensä synnin jota ei voi saada anteeksi. Tämä pelko on todiste siitä ettei ihminen ole paatunut ja ihminen voi saada rauhan Herrassa. Paatunut ei synnin surua eikä pelkoa tunne. (Joh 16:33, Room 5:1, 8:6, Gal 5:22, 1 Piet 5:14, Ilm 1:4)

Toistaiseksi tai lopullisesti paatunut ei pelkää synnin seurauksia. Pilkannut ja lopullisesti paatunut on tullut synnin surulle immuuniksi. Hän ei tunne katumusta. Jumalan jättänyt ihminen ei tunne kaipausta Jumalan puoleen. Ratkaisu on aina ihmisen oma. (Mark 8:17, Hes 2:4-5)

>>> Hebr 3:7-19, Joh 14.

Jos tunnet tämän pyhän kaipauksen ja synnin surun, olet pelastettu jos tartut siihen. Jeesuksen Kristuksen uhriveren kautta syntisi pestään puhtaaksi. (Apt 2:40-41) Kun ihmisellä on halu saada anteeksi ei ihminen voi olla Jumalan hylkäämä. Pelko tuomiosta on terve merkki ja Jumalan kutsu ihmiselle parannukseen, pelastukseen ja ikuiseen elämään. (1 Tess 2:12, 4:7, Joh 3:16, Joh 17:3, Ilm 13:9, Ef 4:24, 1 Joh 5)

Jumala tahtoo että kaikki pelastuvat. (1 Tim 2:1-6, Jer 29:12-14, Matt 11:25-30, Ilm 22:11-17)
Uskosta luopuneetkin saavat kääntyä. (San 24:16, Luuk 15:11-32) Uskosta luopuva ei ensin usein täysin käsitä tekonsa vakavuutta. Jumala puhuttelee ihmisen kuitenkin ratkaisuun. (Jes 31:6) Jumala voi antaa anteeksi vain sille joka antaa Jumalan Hengen johtaa itsensä kääntymykseen. Henki kysyy aina ihmisen lupaa ja omaa päätöstä. Jumala voi pitää lähellään vain sen joka itse tahtoo olla Jumalan ja Kristuksen lähellä.
Ilm 18:4 kutsuu Jumalan omia pois sieltä missä synnin harjoittaminen on ilmeistä.

Perse tissi kikkeli hihii! 😹👍

Kirjoitettu on: "Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu" (Room 10:13)
Jos ihminen täysin vakavissaan rukouksessa pyytää Jumalaa pelastamaan itsensä (Ilm 21-22) Jumalan Henki aloittaa työn pelastuksen hyväksi. Ihmisen on oltava kuitenkin valmis orientoitumaan uskon ratkaisuille ja päätöksille Jumalan puolelle niin että toimissaan päivittäin huomioi aina että on Jumalan tahdon kanssa sovussa. ”Pyhitys” merkitsee tätä. (Hebr 12:14) Tiedon määrä kasvaa ja tietoa rakentuu päällekkäin. Uuden Testamentin lukemalla saa selville pelastuksen ja kristinuskon perusasiat. Jokainen voi edetä omantuntonsa valossa tiedon määrän mukaan. Henki itse opettaa, puhuttelee ja kasvattaa.
Ihmisen tietoisuus "sydän" muovautuu Jumalan tahdolle suosiolliseksi. (Hebr 10:16, 1 Joh 4:8, 5:3)

Jumalan Pyhä Henki tahtoo olla jokaiselle armollinen. Päätös on aina ihmisen oma ratkaisu salliiko Jumalan Pyhän Hengen vaikuttaa itsessään ja elää Hengen johtamana päivästä päivään.

Kun Pyhä Henki kutsuu asiat ovat onnellisesti. Ihmisen pitää silloin ottaa Jumalan vetoomus ja kutsu vastaan.
> Kysymys Pyhän Hengen pilkasta tarkoittaa armon hylkäämistä.

Jumalan vastustaminen ja torjuminen on näin vakava asia kun Jumala haluaa armollisesti vedota ihmisen hyväksi ja tahtoo ihmisen parasta. Ihminen saa rauhan kun taipuu Jumalan tahtoon. Ristiriitojen kanssa ja Jumalan tahtoa vastaan taistellen on vaikea ja rauhatonta elää. (Matt 6:33, 11:28-30)

Maailman monissa vaikeuksissa turva on Herrassa Jeesuksessa. >>> Matt 12:18-21.

”Kääntykää minun puoleeni maan kaikki ääret. Antakaa pelastaa itsenne sillä minä olen Jumala eikä muuta Jumalaa ole.” Jes 45:22.

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pelästyä että olisi tehnyt synnin jota ei millään voisi saada anteeksi ! Ihminen voi elinpäiviensä aikana kääntyä Jumalan puoleen. Suhde Jumalaan Jeesukseen on mahdollista vain rakkaudessa. Matt 22:36-40, 1 Joh 4:8.
Room 10:9-10.

Jeesuksen Kristuksen syntiuhri Golgatalla ihmiskunnan syntien vuoksi on jokaisen ihmisen pelastuksen mahdollisuudeksi annettu;
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän;" Joh 3:16.

”Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan tulkoon. Joka haluaa saa lahjaksi elämän vettä.” Ilm 22:17.

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?
Ainoa synti jota ei anteeksi anneta ?
Mistä on kysymys ?
https://jarinhotelli.blogspot.com/2011/03/mita-on-pyhan-hengen-pilkka.html

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?

”Sen tähden sanon teille: `Jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa ajassa” (Matt. 12:31-32)

Opetus Pyhän Hengen pilkasta on ollut harmillisen värikästä ja monet vilpittömät kristityt ovat pelänneet tehneensä sen. Se on tuottanut heille suunnatonta pimeyttä, koska he ovat sen synnin tehdessään ajatelleet joutuneensa pelastuksen ulkopuolelle. Siksi haluan ottaa esille tämän herkän asian ja käydä läpi, mitä Jeesus todella tarkoitti Pyhän Hengen pilkalla?

Huomaa, mitä Jeesus sanoo ensin: kaikki synnit ja herjaukset tullaan antamaan anteeksi. Siis kaikki. Jeesus pystyi sanomaan näin vahvasti ja ehdottomasti, koska Hänen syvin kutsumuksensa oli kantaa koko maailman synnit ristille ja kuolla sijaiskärsijänä niiden tähden. Hän on siis kantanut sinunkin kaikki yksittäiset synnit ristille.

Sanat Pyhän Hengen pilkasta osoitettiin fariseuksille, jotka olivat arvioineet Jeesuksessa vaikuttavan Saatanan voiman. He eivät siis uskoneet Hänen olevan maailman Vapahtaja. Tähän liittyy Jeesuksen seuraavat sanat: ”Ellette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne” (Joh. 8:24). Kuulijat ymmärsivät, että Jeesus käytti tuossa sitä Jumalan nimeä ”EHJE”, jonka Jumala oli ilmoittanut Moosekselle (2. Moos. 3:14). Ydinkysymys oli, pystyivätkö juutalaiset uskomaan Jeesuksen olevan Jumalan Poika, joka tuli kantamaan heidän syntinsä? Ymmärsivätkö he, että Hän todella oli ihmiseksi tullut Vanhan Testamentin Jumala?

Fariseukset, sen sijaan että olisivat uskoneet Jeesuksen olevan Jumalan Poika, joka toimi Pyhän Hengen voimassa muun muassa parantaen sairaita, kieltäytyivät uskomasta ja sanoivat siis Hänessä olevan vihollisen voiman. Silloin he torjuivat Jumalan lähettämän lahjan, Jeesuksen, pelastuksen.

Pyhän Hengen synti on siis se, ettei usko Jeesuksen olevan ihmiseksi tullut Jumala, joka kantoi meidän syntimme. Jeesus ei pyydä meitä käsittämään tätä vaan uskomaan (Joh. 8:24). Jeesuksen ulkopuolella ei ole pelastusta. Uskon vastakohtana on epäusko. Ja se on se synti jota ei anneta anteeksi. Sillä jos emme usko Jeesukseen syntiemme sovittajana, meillä ei ole anteeksiantamusta. Sitä Jeesus tarkoittaa.

Kun vilpitön kristitty pelkää ja kysyy onko hän tehnyt Pyhän Hengen pilkan, vastaamme että ei. Jokainen, joka tänään uskoo Jeesukseen Raamatun ilmoitusta vastaavalla tavalla, saa kaikki syntinsä anteeksi. Ainoa kadottava synti on Jeesuksen, siis Jumalan lahjan torjuminen. Mutta luokoon Jumala meihin joka päivä uskoa Vapahtajaan.

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?
https://yksinarmosta.fi/2018/04/13/mita-on-pyhan-hengen-pilkka/

Pyhän Hengen pilkalla pelottelulla ovat Perkeleen "uskovaiset" sikiöt tehneet hengellistä väkivaltaa ja ajaneet ihmisiä jopa itsemurhiin.☠️
Uskonto on perseestä.💩☠️🏴‍☠️

Pyhän Hengen pilkka
https://raamattuajassamme.fi/pyhan-hengen-pilkka/

Pyhän Hengen pilkka anteeksiantamatonta?
Tämä on varmasti aika useinkin kysymyksiä herättänyt kohta, mutta en ole saanut vielä tyhjentävää vastausta jollaista kaipaisin..

On yksi synti, jota ei saa anteeksi: Pyhän Hengen pilkka (???)

En nyt muista missä tuo Raamatun kohta on, mutta tuo oli vähän vapaa tulkkaus.

”Synti Pyhää Henkeä vastaan on syntiä pitkäperjantain tekoa vastaan Hengen valossa katsottuna. Jumalan Pojan veri on kallein aisa, minkä maailma tuntee. Jos se tallataan jalkoihin kuka voi pelastaa?” (Fredrik Wislöff, Minä uskon Pyhään Henkeen.)

Synnin Pyhää Henkeä vastaan voi tehdä kääntymätön ihminen.

Matt.12:31-32″31. Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi. 32. Jos joku sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta hänelle anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa.”

– Jeesus oli juuri parantanut sokean ja mykän miehen. Fariseukset sanoivat hänen tehneen sen Beelsebulin, riivaajien päämiehen voimalla. He eivät tahtoneet uskoa Jeesukseen. Siksi he häpäisivät häntä julkisesti ja saivat lopulta aikaan hänen ristiinnaulitsemisensa. He olivat omasta mielestään hurskaita Jumalan palvelijoita – jopa muita parempia – mutta hylätessään Jeesuksen ja hänen työnsä he jäivät Jumalan armon ulkopuolelle. Jos ihminen hylkää Jeesuksen ja jää paatumukseensa, hänelle ei ole mitään anteeksiantoa, koska Jumalan anteeksianto on kytketty Jeesuksen elämään ja kuolemaan ihmisen puolesta. Synnin Pyhää Henkeä vastaan voi tehdä myös uskova kristitty.

Hepr.6:4-7″4. Uudistuva parannus on mahdoton niiden kohdalla, jotka kerran ovat tulleet valistetuiksi ja maistaneet taivaallista lahjaa, päässeet osallisiksi Pyhästä Hengestä, 5. maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia, 6. ja ovat sitten luopuneet. He näet uudelleen ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan ja häntä julkisesti häpäisevät.”
Hepr.10:26-31″Jos me totuuden tuntoon päästyämme tahallamme ja jatkuvasti teemme syntiä, meidän syntiemme sovitukseksi ei ole enää uhria, 27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja polttava tuli on kuluttava vastustajat. 28. Mooseksen lain hylkääjän on armotta kuoltava kahden tai kolmen henkilön todistuksen nojalla. 29. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa maahan Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30. Mehän tunnemme Hänet, joka on sanonut: ’Minulle kuuluu rankaisu, minä olen maksava.’ Ja vielä: ’Herra on tuomitseva kansansa.’ 31. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.”

– Kirjeessä puhutaan juutalaiskristityille, jotka tahtoivat vainojen puristuksessa luopua Jeesuksesta ja palata takaisin juutalaisuuteen.- Jeesukseen uskovina he olivat ”tulleet valistetuiksi”, ”maistaneet taivaallista lahjaa”, ”päässeet osallisiksi Pyhästä Hengestä”, ”maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia” ja olivat nyt jättämässä sen kaiken.

– He olivat liittymässä takaisiin niihin juutalaisiin, joille Jeesus oli vain ristiinnaulittu kansan villitsijä. Näin he kielsivät uskonsa Jeesukseen. ”He näet uudelleen ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan”, ”häntä julkisesti häpäisevät”, ”tallaavat maahan Jumalan Pojan”, ”pitävät epäpyhänä liiton verta” ja ”pilkkaavat armon Henkeä”.

– Kysymys on tietoisesta ja lopullisesta Jeesuksen kieltämisestä ja hylkäämisestä Jumalan Poikana, joka on tullut ihmiseksi meidän hyväksemme ja kärsinyt ristillä meidän syntiemme rangaistuksen.- Kirjeessä ei puhuta niistä, jotka lankeavat syntiin, vaan niistä, jotka luopuvat Jeesuksesta. He ”tekevät tahallaan ja jatkuvasti syntiä”.

– Eikä uskosta luopunut sitten voi enää palata takaisin Jeesuksen luo, koska sanotaan: ”Uudistuva parannus on mahdoton niiden kohdalla, jotka kerran ovat tulleet valistetuiksi”? Kirjoittaja tahtoo sanoa, että irrottautuminen juutalaisuudesta toistamiseen on mahdotonta. Jo ensimmäinen kerta on erityisen vaikea juutalaiselle samoin kuin esimerkiksi muslimille tai monille muille uskonnollisille yhteisöille, jotka eivät hyväksy ”luopioita”.

– Jos ihminen hylkää Jeesuksen, hän hylkää sen uhrin, joka on annettu hänen syntiensä sovitukseksi ja anteeksiantamiseksi. Siksi ”hänen syntiensä sovitukseksi ei ole enää uhria”, jos sillä tiellä pysyy. Näin hänelle ei ole mitään anteeksiantamusta Jumalan edessä. Hän saa Jumalalta tuomion ja rangaistuksen syntiensä mukaan.

1.Joh.5:16-18″ Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, mikä ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja Hän on antava tälle elämän, nimittäin niille, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. 17. Kaikki vääryys on syntiä. On syntiä, joka ei ole kuolemaksi.”

– Kaiken synnin ja vääryyden saa anteeksi uskomalla Jeesukseen. Joh.3:16.
– Iankaikkiseksi kuolemaksi eli kadotukseksi on vain epäusko, Jeesuksen hylkääminen.

Pyhän Hengen pilkka anteeksiantamatonta? https://vastaus.net/kysymys/pyhan-hengen-pilkka-anteeksiantamatonta-hypocrite/

Pyhän Hengen pilkka

Pyhän Hengen pilkka on asia, joka askarruttaa monen uskovan mieltä. Monet uskovat uskonelämänsä alussa kipuilevat tämän asian kanssa ja koittavat saada vastausta siihen mikä on Pyhän Hengen pilkka. Tässä opetuksessa tätä asiaa tutkitaan Raamatun opetuksen kautta.



Matteus 12 ja Markus 3



Matt 12:
30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
31 Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.
33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."



Mark 3:
28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."



Jeesuksen sanat Matteuksen ja Markuksen evankeliumissa Pyhän Hengen pilkasta tarkoittaa sellaista ihmistä, joka on ollut uskossa ja luopunut uskosta ja elävästä Jumalasta, joka luopumisen jälkeen julkisesti pilkkaa elävää Jumalaa.



Kun tutkimme koko Raamatun ilmoitusta Pyhän Hengen pilkasta, niin sen lopputuloksena Pyhän Hengen pilkan voi tehdä vain sellainen ihminen, joka on ollut uskossa ja luopunut uskosta ja sen jälkeen julkisesti herjaa ja pilkkaa Jumalaa. Luopuminen uskosta ei ole vielä Pyhän Hengen pilkka, vaan luopuminen ja julkinen Jumalan pilkkaaminen ja herjaaminen.

Hebrealaiskirje 6 luku



Hebr 6:
1 ¶ Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.



Hebrealaiskirjeen kuudes luku osoittaa sen, että myös alkuseurakunnan aikana, joidenkin uskovien mielissä oli sekaannusta ja epäselvyyttä monenlaisista opetuksista mm. Pyhän Hengen pilkasta.



Hebrealaiskirje on kirjoitettu juutalaisille Herran Jeesuksen opetuslapsille, mutta sen sanoma ja opetus on sama myös pakanauskoville. Hebrealaiskirjeen opetus on siis uskoville tarkoitettua, ei uskomattomille niin kuin jotkut väittävät.



Jae kaksi osoittaa, että alkuseurakunnassa jotkut opetuslapset olivat epätietoisia siitä että voiko uskova joutua iankaikkiseen kadotukseen. Jakeet 4-6 antavat vastauksen siihen, että uskova joka luopuu uskosta ja julkisesti pilkkaa Jumalaa on sellainen ihminen, joka joutuu kadotukseen eikä voi pelastua. Eli kyseessä on Pyhän Hengen pilkka, sillä vain sellainen ihminen voi pilkata Pyhää Henkeä, joka on ollut uskossa, mutta hylännyt uskon ja sen jälkeen julkisesti pilkannut ja herjannut elävää Jumalaa.



Raamattu opettaa, että sellainen ihminen ei voi enää pelastua, joka on ollut uskossa ja osallinen Pyhästä Hengestä, mutta luopunut uskosta ja sen jälkeen pilkannut elävää Jumalaa. Hebr 6:6 opettaa, että tällainen ihminen ei voi enää uudistua parannukseen sen jälkeen kun hän on luopunut ja sen jälkeen pilkannut Jumalaa julkisesti. Jakeessa kuusi parannukseen sana on kreikaksi metanoia, joka tarkoittaa katua, muuttaa mielensä ja ajatella toisin.



Hebr 6:6 sanoma tarkoittaa sitä, että sellainen ihminen, joka on tehnyt Pyhän Hengen pilkan ei pysty eikä halua katua syntejään, eikä hän halua enää takaisin Jumalan yhteyteen, koska hän on paaduttanut sydämensä iankaikkisesti. Jos joku epäröi, että onko hän tehnyt Pyhän Hengen pilkan, niin varma merkki siitä että sitä ei ole tapahtunut on se, että ihminen kykenee katumaan syntejään ja haluaa tehdä parannuksen sekä on halu tulla takaisin Jumala yhteyteen, jos hän on joskus lähtenyt omille teillensä ja hylännyt uskon. Muista siis aina se, että jos sydämesi nöyrtyy katumukseen ja parannukseen, et ole tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa.

Luopumus ja julkinen pilkkaaminen on yhtä kuin Pyhän Hengen pilkka



Uskosta luopuminen ja sen jälkeen julkinen pilkkaaminen on yhtä kuin Pyhän Hengen pilkka. Kun Pyhän Hengen pilkka tapahtuu, niin pilkkaamisessa voidaan käyttää pilkkaavia sanoja Jumalaa, Herraa Jeesusta ja Pyhää Henkeä vastaan.



Se miksi Herra Jeesus käytti sanoja jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan tarkoittaa sitä, että sellainen joka on ollut osallisena Pyhästä Hengestä ja pilkkaa Jumalaa on tehnyt Pyhän Hengen pilkan. Pyhän Hengen pilkkaaminen on Jumalan pilkkaamista ja Jumala tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen sellaisen ihmisen, joka luopuu uskosta ja pilkkaa julkisesti Jumalaa.

Hebr 10:
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".



Hebr 10:26 on kokonaisuus joka kertoo sen mitä jakeen 26 tahallaan syntiä tekeminen tarkoittaa. Hebr 10:26 tahallaan syntiä tekeminen tarkoittaa sitä, että uskova luopuu uskosta ja tallaa jalkoihinsa Herran Jeesuksen ja pitää Jeesuksen verta epäpyhänä ja pilkkaa Jumalaa (Jumalan Henkeä). Hebr 10:26-30 opettaa Pyhän Hengen pilkasta.

Hebrealaiskirjeen luvut 6 ja 10 kertovat siitä, että jos joku joka on Jumalan armosta uudestisyntynyt ja tullut osalliseksi Pyhästä Hengestä, eli tullut aitoon uskoon ja sen jälkeen luopuu uskosta ja on julkisesti pilkannut Herraa Jeesusta, niin hän ei voi enää uudistua ja tulla parannukseen. Jeesuksen veren epäpyhänä pitäminen tarkoittaa sitä, että luopuu uskosta ja näin ikään kuin "uudestaan" ristiinnaulitsee Jeesuksen, joka jo kerran on sovittanut luopuneen synnit ja luopumisen jälkeen hän julkisesti pilkkaa elävää Jumalaa. Jos näin on käynyt, niin silloin ihmiselle ei enää tule halua parannukseen ja uskoon Herraan Jeesukseen.

Joissakin tapauksissa on käynyt kuitenkin niin, että ihminen ei ole tullut oikeasti uskoon, eikä uudestisyntynyt, eikä Pyhä Henki ole asunut hänessä, siksi hän ei ole ymmärtänyt uskon asioita ja on luopunut väärästä uskostaan. Tällaisessa tapauksessa ihminen voi jopa pilkata Jumalaa julkisesti, mutta silti tulla vielä parannukseen, koska hän ei ole ollut koskaan uskossa, eikä Pyhä Henki ole hänessä asunut.

Jumala kuitenkin näkee kaiken ja halu parannukseen ja uskoon Herraan Jeesukseen on merkki siitä, ettei ole tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa.

Raamattu opettaa, että kukaan uskova ei tule täydelliseksi tässä ajassa, vaan saa Jumalan armosta kasvaa kohti täydellisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen uskova joskus lankeaa syntiin tietäen etukäteen sen että asia johon hän lankesi on syntiä. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin Hebr 10 :26 tahallinen synti, joka johti luopumukseen ja Jumalan pilkkaamiseen. Uskova ei ole silloin tehnyt Hebr 10:26 mukaista tahallista syntiä, jos hän kykenee katumaan syntiään ja tekemään siitä parannusta.



Se että uskovasta ei tule tässä ajassa täydellistä, ei saa johtaa siihen että haluamme elää synnissä tai puolustella syntiä, vaan sen tulee saada meidät ymmärtämään se että meidän tulee kasvaa Jumalan armossa joka päivä.

Pahan perkeleen eksytys koskien Pyhän Hengen pilkkaa



Paha perkele koittaa eksyttää uskossaan nuoria sekä rikkinäisiä ja haavaisia uskovia, että he ovat tehneet Pyhän Hengen pilkan. perkeleen tarkoitus on koittaa saada uskova pois uskosta ja hän käyttää tähän tarkoitukseen monia keinoja joista eräs on valhe siitä, että uskova on tehnyt Pyhän Hengen pilkan.



Kun Herran Jeesuksen opetuslapsina tiedämme että millainen ihminen ei voi tehdä Pyhän Hengen pilkkaa ja millainen ihminen voi siihen syyllistyä, niin sen jälkeen meidän ei tarvitse epäröidä ja syyllistyä siitä mitä emme ole tehneet. Herraan Jeesukseen uskova ei voi tehdä Pyhän Hengen pilkkaa, koska Pyhän Hengen pilkan voi tehdä vain sellainen ihminen, joka luopuu uskosta ja julkisesti pilkkaa Jumalaa.



Raamattu opettaa, että perkele tekeytyy valkeuden enkeliksi, joka tarkoittaa monen rikkinäisen uskovan kohdalla sitä, että perkele tekeytyy Jumalaksi uskovan elämässä. perkeleen tarkoitus on se että uskova kuuntelisi häntä ja perkele sen kautta koittaa tuhota uskovan uskon Jumalaan. perkeleen hämäykseen kuuluu myös se, että hän Jumalaksi tekeytyneenä valehtelee uskovalle, että hän on tehnyt Pyhän Hengen pilkan, vaikka hän ei ole tehnyt sitä.



Eräs perkeleen eksytys on sellainen, jossa hän matkii ja jäljittelee ihmisen ajatuksia, eli perkele syöttää omia ajatuksiaan ihmisen mieleen. perkele ajatusten matkimisen kautta kuiskii ihmisen mieleen rienaavia ajatuksia Jumalasta ja sitten syyttää häntä Pyhän Hengen pilkasta. Raamattu sanoo, että saatana on vanginnut ihmisen pahaa tahtoansa tekemään (2 Tim 2:26), joka tarkoittaa sitä että saatana kykenee puhumaan ja syöttämään synnillisiä ajatuksia ihmisen mieleen, myös uskovan ihmisen mieleen.



Älä käy dialogia ja keskusteluja saatanan kanssa, sillä hänen aikomuksensa on tuhota sinut. Älä kuuntele hänen valheitaan, vaan käske hänen väistyä Herran Jeesuksen nimessä. Jos antaudut kuuntelemaan saatanaa, niin hän syyttää ja syyllistää sinua siitä mitä et ole tehnyt ja myös siitä synnistä, josta olet tehnyt parannuksen ja pyytänyt sitä anteeksi Jumalalta. saatanan aikomus on syyttää ja valehdella sinulle sekä tuhota sinut, siksi älä kuuntele häntä, vaan Herran Jeesuksen nimessä käske häntä väistymään.



Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi, mutta saatana piinaa ja syyttää jatkuvasti sinua siitä minkä olet jo anteeksi saanut Jumalalta. saatana myös mielellään syyttää sinua sellaisesta, jota et ole tehnyt ja vääristää tekemisesi valehdellen niitä synneiksi, vaikka ne eivät ole syntiä. Vastusta siis saatanaa ja käske hänen väistyä Herran Jeesuksen nimessä. saatana joutuu väistymään kun käsket häntä väistymään ja vastustat häntä, niin hän joutuu pakenemaan:

Jaak 4:
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.



Raamattu opettaa, että luopuminen Jumalasta ja julkisesti puhumalla pilkkaaminen on Pyhän Hengen pilkka. saatana eksyttää monia uskovia siten että joko matkii uskovan ajatuksia tuoden sinne herjaavan ajatuksen tai sitten provosoi rikkinäistä uskovaa pilkkaamaan Jumalaa. Kyseessä ei ole kuitenkaan Pyhän Hengen pilkka, koska useassa tapauksessa saatana itse syöttää ajatusmaailmaan pilkan. Samoin jos rikkinäinen syvissä haavoissa oleva uskova ahdistuksen keskellä keskeneräisyytensä tähden ajattelee Jumalasta pahasti, ei se ole Pyhän Hengen pilkka, koska Pyhän Hengen pilkkaan syyllistynyt on luopunut Herrasta ja siten julkisesti pilkkaa ja herjaa Jumalaa.



Jos uskovan mieleen on tullut paha ajatus Jumalasta, niin se on joko tullut sinne saatanan syöttämänä, provosoimana tai keskenkasvuisuuden tähden. saatana usein syyttää näissä tapauksissa Pyhän Hengen pilkasta. Pyhän Hengen pilkka on kuitenkin luopuminen Herrasta ja julkinen pilkkaaminen, eli puhuminen. Siksi ajatuksen tasolla oleva paha ajatus Jumalasta ei ole Pyhä Hengen pilkka, sillä ajatus ei ole sama asia kuin luopuminen ja pahan puhuminen julkisesti.

Rikkinäisen uskovan kipuilu


Uskossaan nuori tai todella rikkinäinen uskova voi joskus ajatella uhmakkaasti Jumalasta ja kiukutella Jumalalle ajattelemalla Jumalasta rumia. Tämä johtuu syvistä haavoista ihmisen sydämessä sekä epäkypsyydestä, joka ei ole Pyhän Hengen pilkkaa, vaan rikkinäisen ihmisen tunteen purkauksia. Pieni lapsi voi joskus suuttua äidilleen ja isälleen ja sanoa ettei rakasta heitä. Vanhemmat eivät hylkää sen tähden lastaan, sillä he ymmärtävät pienen lapsen ymmärtämättömyyden ja uhman syyn, joka johtuu epäkypsyydestä. Jumala toimii rikkinäisen ihmisen kohdalla samalla tavalla, sillä Hän näkee meidän rikkinäisyytemme ja haavamme ja ajan kanssa hoitaa meidän haavamme kuntoon, jonka jälkeen emme kiukuttele Jumalalle kuin pieni lapsi vanhemmillensa, vaan kunnioitamme ja rakastamme Jumalaa.

Jumalaton ei voi tehdä Pyhän Hengen pilkkaa



Apt 26:
9 Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
10 ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
11 Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.




1 Tim 1:13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;



Paavali oli uskomattomana ollessaan herjannut ja pilkannut Jeesusta, eli hän oli pilkannut Jumalaa. Koska Paavali oli tehnyt sen tietämättömänä ja epäuskossa (uskomattomana), niin hän sai Jumalan pilkkaamisen anteeksi. Uskomaton ihminen ei voi tehdä Pyhän Hengen pilkkaa.

Pyhän Hengen pilkkahttps://www.kotipetripaavola.com/PyhanHengenpilkka.html

Pyhän Hengen pilkka
Hepr. 6:4-20
4. Mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet
osallisiksi Pyhästä Hengestä,
5. maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia
6. mutta ovat luopuneet. He näet itse uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja
häpäisevät häntä julkisesti.
7. Maa, joka imee sen päälle usein tulevan
sateen ja tuottaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen
Jumalalta.
8. Se taas, joka tuottaa orjantappuroita ja
ohdakkeita, on kelvoton. Se on lähellä kirousta, ja lopulta se poltetaan.
9. Mutta teistä, rakkaat, me uskomme sitä,
mikä on parempaa ja mikä kuuluu pelastukseen, vaikka puhummekin näin.
10. Eihän Jumala ole väärämielinen, niin
että hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä
ja vieläkin palvelette.
11. Toivomme hartaasti, että kukin teistä
osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon täyden varmuuden loppuun asti,
12. ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä,
jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.
13. Jumala antoi Abrahamille lupauksen ja
vannoi itsensä kautta, koska hänellä ei ollut
ketään suurempaa, jonka kautta vannoa.
14. Hän sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä
sinut siunaan ja lisäämällä sinut lisään",
15. ja niin Abraham kärsivällisesti odotettuaan sai sen, mitä oli luvattu.
16. Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman kautta. Vala on heille asian vahvistus ja lopettaa kaikki vastaväitteet.
17. Koska Jumala tahtoi lupauksen perillisille vieläkin vakuuttavammin osoittaa, että
hänen päätöksensä on muuttumaton, hän
vakuutti sen valalla.
18. Näistä kahdesta muuttumattomasta
asiasta, joissa Jumala ei voi valehdella, me
näin saamme voimakkaan rohkaisun, me,
jotka olemme paenneet pitämään kiinni
edessämme olevasta toivosta.
19. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri,
varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.
20. Sinne Jeesus meni edelläjuoksijana
meidän puolestamme, kun hän oli tullut ylipapiksi ikuisiksi ajoiksi, Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Pyhän Hengen pilkka
Oletko tavannut uskovaa ihmistä, joka pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan? Vai oletko ehkä itse pelännyt tehneesi Pyhän Hengen pilkan synnin? Sen tehneellä on kaikki syy olla kauhuissaan, sillä kun Jeesusta syytettiin siitä, että hänessä oli paha henki, hän itse vakuutti näin:
Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi,
mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä
vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.
(Matt. 12:31-32)
Hyvänä sielunhoidollisena neuvona asiasta huolissaan olevalle kerrotaan yleensä
näin: ”Kukaan Pyhän Hengen pilkan synnin tehnyt ei voi olla peloissaan siitä, koska
hän on niin perusteellisen paatunut, ettei tunne enää mitään syyllisyyttä tekemisestään eikä hänellä ole enää mitään kykyäkään tehdä parannusta.”

Tätä neuvoa perustellaan yleensä juuri jaksomme jakeiden 4-6 tekstillä, joka ymmärretään juuri Pyhän Hengen pilkaksi.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja palaa asiaan vielä luvussa 10, joissa hän nimenomaan
käyttää ilmaisua Pyhän Hengen pilkka:
Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden,
ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen
kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava
kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää
epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän
tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava", ja vielä:
"Herra on tuomitseva kansansa." Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.
(10:26-31)
Pidän kyllä yllä annettua sielunhoidollista ohjetta hyvänä, mutta itse annan pikemminkin seuraavan vastauksen hädissään olevalle: ”Hengellisesti kuollut ihminen ei
kykene itseään pelastamaan. Vain Jumala kykenee siihen. Hän valmisti koko maailmaa varten Kristuksen kärsimisessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa sovituksen, niin että jokainen Herran nimeä avuksi huutava voisi pelastua.”
”Mutta koska hengellisesti kuollut ihminen ei kykene edes siihenkään eli huutamaan
Jeesusta avukseen, niin Pyhä Henki ottaa välineekseen Jumalan sanan ja taivuttaa
ihmisen sydämen parannukseen. Pelastuakseen ihmiselle ei ole muuta mahdollisuutta, kuin suostua Pyhän Hengen työn kohteeksi. Ilman sitä hän jää hengelliseen
kuolemaansa ja lopulta kadotuksen alle. Ihminen ei kykene edes tahtomaan sitä,
että tekisi parannuksen, siksi Pyhä Henki taivuttaa hänen tahtoaan.”
”Hengellisessä kuolemassa synnin vallassa oleva ihminen kuitenkin kykenee kaikin
tavoin vastustamaan Pyhän Hengen työtä elämässään. Jos hän jatkaa vastustustaan useista Pyhän Hengen antamista etsikkoajoista, kutsuajoista huolimatta, ihminen lopulta paatuu Jumalan sanalle niin, että hän ei enää kykene kuulemaan mitään. Niin tehden hän työntää loppuun asti pelastuksen pois elämästään ja joutuu
viimeisellä tuomiolla vastuuseen omista synneistään ja saa rangaistuksena iankaikkisen kadotuksen Jumalan pyhässä tulessa. Pyhän Hengen työn vastustaminen lopulliseen paatumukseen asti lienee tyypillisin Pyhän Hengen pilkan muoto.”
”Koska toinen ihminen ei välttämättä näe toisen sydämen tilaa, on ehkä viisautta
lähteä siitä liikkeelle, että hyvin paatuneeltakin näyttävän ihmisen kohdalla lopullista
rajaa ei vielä ole ylitetty ja parasta on vielä kehottaa häntä mielenmuutokseen ja
Herran armoon pakenemiseen. Jos vielä syyllisyys synnistä painaa sieluasi, sinulla
on toivoa, saat kääntyä Jeesuksen puoleen armoa anomaan, sillä Jeesus kuoli kaikkien puolesta, koko maailman, siis myös sinun puolestasi.”
Uskosta luopuminen
Mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon,
maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia mutta ovat luopuneet. He näet
itse uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häpäisevät häntä julkisesti. (4-6)

Kirjeen kirjoittaja antaa ymmärtää, että Pyhän Hengen pilkkaan syyllistynyttä ihmistä ei voi enää palauttaa parannukseen. Toisaalta hän tunnustaa jakeessa 9, että kirjeen saajat eivät vielä olleet joutuneet siihen tilaan, mutta antaa kuitenkin varoituksen, ettei se tapahtuisi heillekin, koska vaikuttaa siltä, että he olivat kuin kaltevalla
pinnalla masentuneita ja katseet taaksepäin entiseen juutalaiseen temppelipalvelukseen suunnattuna. Hän siis tietää, että jotkut ovat luopunet uskosta ja pitää vaaraa
niin todellisena, että varoittaa siitä toistuvasti.
Maaperät
Maa, joka imee sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa kasvun hyödyksi niille,
joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta. Se taas, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton. Se on lähellä kirousta, ja lopulta se poltetaan.
(7-8)
Tekstimme puhuu sydänten maaperästä, sateista ja ohdakkeista ja ne vievät ajatuksen helposti Jeesuksen kylväjävertaukseen, jossa Jeesus opettaa näin:
"Kuulkaa siis vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä
sitä, niin tulee Paha ja tempaa pois sen, mikä on kylvetty hänen sydämeensä. Tätä
tarkoittaa se, mikä on kylvetty tien oheen. Kallioperälle kylvetty kuvaa ihmistä, joka
sanan kuullessaan ottaa sen heti iloiten vastaan. Koska hänellä ei ole juurta itsessään, hän kestää vain hetken ja luopuu heti, kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden. Orjantappuroihin kylvetty kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan, mutta tämän
maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta hyvään maahan kylvetty tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja tuottaa sadon, joku sata, joku kuusikymmentä ja joku kolmekymmentä jyvää." (Matt. 13:18-23)
On siis ihmisiä, jotka ottavat Jumalan sanan iloiten vastaan eli uskovat sen, mutta
luopuvat vaikeuksien tullen. On toisia, jotka kestävät hiukan pitempään, mutta
maailman houkutukset ja huolet vievät heidät mennessään. Sitten on kärsivällisesti
sanassa pysyviä, jotka tuottavat hyvän sadon. Tässä yhteydessä on siis perusteltua
väittää, että vain nämä loppuun asti kestävät ovat todellisia uskovia.
Kysymys kuuluu, olivatko tekstimme luopuneet tulleet aidosti uskoon vai eivät.
Muualla Raamatussa puhutaan myös uskosta luopumisista kuten Demaksesta, jonka vei maailma tai yleisemmästä luopumisesta, josta Paavali kirjoittaa näin:
Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat
eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla. (1. Tim. 4:1-2)
Monet meistä tuntevat ihmisiä, jotka olivat ennen innokkaan uskovan kirjoissa, mutta jotka myöhemmin kielsivät Kristuksen tai nousivat jopa julkisesti vastustamaan
evankeliumia.
Tietenkin on nähtävä, että on monen tasoista luopumista. On yleistä raamatullisesta
uskosta eli kristillisestä maailmankuvasta luopumista. Sehän suomalaisessa kulttuurissa on hyvin laajasti tapahtunut. Näin kristinuskon taakseen jättäneet eivät tietenkään ole aidosti uskoon tulleita vaan vain kristillisen kulttuurin omaksuneita. Sitten
on sellaista hetkellistä tai vähän pitempiaikaistakin aitojen uskovien synnissä tapah-

tuvaa luopumista Herran seuraamisesta, josta siihen sortuneet kuitenkin tekevät
parannuksen niin kuin David aikanaan ja Jeesuksen opetuslapset, jotka kielsivät tai
hylkäsivät Jeesuksen ennen ristiä. Nyt kirjeen kirjoittaja puhuu kuitenkin hyvin
syvälle Pyhän Hengen antamiin kokemuksiin päässeiden luopumisesta ja jäämisestä tilaan, josta ei ole enää paluuta.
Sanan vaikutus
Kirjeen kirjoittajalla on varmasti ollut mielessään myös Jesajan kirjan sana, joka puhuu Jumalan sanan vaikutuksesta:
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kostuttavat maan,
tekevät sen hedelmälliseksi ja versovaksi, niin että se antaa kylväjälle siemenen ja
syöjälle leivän, niin käy myös sanani, joka minun suustani lähtee: ei se palaa luokseni tyhjin toimin vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen,
mitä varten minä sen lähetin. (Jes. 55:10-11)
Luemme tämän suurena lupauksena Jumalan sanan pelastavasta voimasta, mitä
se tietenkin on. Mutta samalla on kirjeen kirjoittajan mukaan huomioitava, että sama
Jumalan sana lopulta myös paaduttaa sen ihmisen, joka loppuun asti kieltäytyy taipumasta sen totuuden alle. Sana siis pelastaa, mutta hyljättynä sana myös tuomitsee ja paaduttaa. Kun ihminen johdonmukaisesti torjuu sanan, hän ei enää kykene
kuulemaan sitä, vaikka sitä toistuvasti ”sataisi” hänen ylleen. Jumalan sana on siis
vaikuttava molemmissa toimissaan: sekä pelastavana että kadottavana.
Aidosti luopuneet?
Olivatko tekstimme luopuneet ihmiset aitoja uskovia vai eivät? Raamatun selittäjien
käsitykset eroavat selvästi tässä kohden. On niitä, jotka näkevät, että ilmaisut
”...kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet osallisiksi
Pyhästä Hengestä, maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia…” ei voi tulkita muuten kuin, että ne puhuvat aidoista uskovista ja siis pelastetuista, jotka sitten luopuivat ja lopulta hukkuvat. Asiaa näin näkeville vahvistaa erityisesti se, että luopuneita ei voi uudistaa parannukseen. Nämä olivat siis selkeästi
tehneet parannuksen synneistään, mutta sitten luopuneet. Jokainen aidosti uskoon
tullut tunnistaa juuri nuo asiat pelastumisprosessissaan.
On vaikea kuvitella, että ilmaisu ”osalliset Pyhästä Hengestä” voisi tarkoittaa vähempää kuin Pyhän Hengen saamista ja näin ollen uudestisyntymistä. Tämän näkemyksen mukaan aidot uskovat voivat menettää pelastuksen ja joutua lopulta kadotetuksi, jos he menevät niin pitkälle, että he itse uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häpäisevät häntä julkisesti. Tämän näkemyksen mukaan Jumalan pelastusliitto pysyy kuitenkin tällaisiin nähden voimassa. Siksi sellaiset luopiot, jotka
eivät mene niin pitkälle, että julkisesti ristiinnaulitsevat uudelleen Jeesuksen ja häpäisevät häntä julkisesti, voivat vielä palata luopumuksestaan niin kuin tuhlaajapoika isänsä luokse. Luopumuksen tilassakin Isä pitää heitä edelleen poikinaan.
Entä pelastusvarmuus?
Nyt on syytä kysyä, miten aito uskosta luopuminen eli pelastuksesta luopumisen
mahdollisuus voidaan sovittaa yhteen esimerkiksi seuraavien Jeesuksen lupauksien
kanssa, joiden varaan pelastusvarmuutemme lepää:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi,
vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5:25)
Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun
luokseni, minä en ikinä heitä ulos…. Lähettäjäni tahto on, etten kadota yhtäkään
niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. ...Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on
iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. (Joh. 6:37,39,40)
Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan
ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita
suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. (Joh. 10:28-29)
Miten aito uskova voisi luopua Herrasta, jos hänellä on iankaikkinen elämä eikä kukaan voi riistää häntä Isän käsistä? Näin ollen on monia raamatunselittäjiä, jotka tulkitsevat jakeet 4-6 seuraavaan tapaan:
Toinen tulkinta
Heidän näkemyksensä mukaan kirjeen kirjoittaja selittää, kuinka pitkälle ihmiset voivat mennä pelastuksen suuntaan, mutta lopulta jäävät silti sen ulkopuolelle, luopuvat siitä, minkä ovat jo saanet ja hukkuvat ikuisesti:
 He voivat olla valaistuneita. He ymmärtävät kristillisen opin käsitteellisenä tietona ja yleisenä valaistuksena. Sitä ihmisillä voi olla paljonkin, mutta se ei silti
riitä taivaaseen pääsemiseen. Bileam oli mies, jonka silmät avattiin (4. Moos.
24:3), mutta silmät avattuina hän vajosi täydelliseen pimeyteen.
 He voivat maistaa taivaallista lahjaa, tuntea jotain Pyhän Hengen vaikutusta
sieluissaan, jotka antavat heille hengellisiä kokemuksia, mutta silti he ovat
kuin ihmiset torilla, jotka maistavat sitä, mistä eivät ole valmiita maksamaan
hintaa, ja niinpä vain maistavat ja jättävät sen. Ihmiset näyttävät pitävän uskosta, jos he voisivat saada sen helpommilla ehdoilla kuin kieltämällä itsensä, ottamalla ristinsä ja seuraamalla Kristusta.
 He voivat saada osallisuuden Pyhästä Hengestä, toisin sanoen hänen poikkeuksellisista ja ihmeellisistä lahjoistaan. He ovat voineet karkottaa riivaajia
Kristuksen nimessä ja tehneet monia muita voimatekoja. Tällaisia lahjoja annetaan joskus niille, joilla ei ollut todellista pelastavaa armoa. (Vrt. Matt. 7:21-
24)
 He voivat maistaa Jumalan hyvää sanaa, he voivat nauttia evankeliumin
opeista, kuunnella sanaa mielihyvin, muistaa siitä paljon ja puhua siitä hyvin,
mutta eivät silti koskaan anna sen asettua todella sisälleen.
 He ovat voineet maistaa tulevan maailman voimia. He ovat voineet saada
voimakkaita vaikutelmia taivaasta ja pelätä helvettiin joutumista. He voivat
päästä jopa näin pitkälle ja lopulta kuitenkin kääntyä luopioiksi. Nämä asiat
sanotaan niistä, jotka voivat luopua, mutta heistä ei sanota, että he olivat todella kääntyneet tai että he olivat vanhurskautettuja, todellisessa pelastavassa armossa.
Tämän tulkinnan mukaan kirjoittaja ei siis puhu aitojen uskovien luopumuksesta. He
voivat todellakin langeta usein ja pahasti, mutta he eivät kuitenkaan luovu Jumalasta kokonaan tai lopullisesti. Jumalan armopäätös ja voima, Kristuksen lunastus ja
esirukous, evankeliumin lupaus, ikuinen liitto, jonka Jumala on tehnyt heidän kans-

saan, Hengen asuminen heissä ja sanan kuolematon siemen, ovat heidän turvanansa. Sen sijaan puu, jolla ei ole näitä juuria, ei pysy pystyssä.
Tämän tulkinnan ongelma on siinä, että kirjeen kirjoittaja kuitenkin antaa aidoille uskoville toistuvasti varoituksen luopumisesta ja paluusta entisen juutalaisuuden suuntaan. Jos heillä ei olisi mitään todellista vaaraa ajautua pelastuksen ulkopuolelle,
miksi näitä varoituksia sitten tarvitaan? Asiaa on selitetty sillä, että juuri noiden varoitusten kautta Jumala toimii ja huolehtii siitä, että hänen omansa pysyvät tiellä loppuun asti.
Valinta ja vastuu
Eräs tämän tulkinnan omaksunut pastori totesikin, että vaikka pelastuksemme on
varma Kristuksen täytetyn työn ja armovalinnan tähden, meidän on nöyrästi otettava
vastaan varoitukset luopumisesta.
Pelastus on kokonaan Jumalan työ, mutta meidän tulee vaeltaa niin kuin olisimme
saman aikaisesti kokonaan vastuussa uskossa pysymisestämme. Ei niin, että meidän pyhityksemme olisi pelastuksen ja varmuutemme syy vaan niin, että pidämme
kiinni evankeliumista, jossa meidän pelastuksemme syy on ilmaistu. Paavali kirjoittaa näin:
Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos
pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan
uskoneet. (1. Kor. 15:1-2)
Myös Paavali kirjoitti uskoon tulleille evankeliumin pelastavasta voimasta, mutta korosti, että lopulliseen pelastumiseen päästäksemme meidän on pidettävä siitä kiinni.
Kysymys ei ole siis siitä kuinka hyvin vaelluksessamme onnistumme, vaan siitä, että
emme ikinä luota mihinkään muuhun kuin evankeliumiin eli Jeesuksen kuolemaan,
hautaamiseen, ylösnousemiseen ja ilmestymiseen. Vain evankeliumi voima ja armo
pitää meidät uskon tiellä.
Jokainen aito uskova on Jumalan Kristuksessa pelastukseen valitsema, mutta se ei
merkitse sitä, että meillä ei olisi vastuuta vaelluksestamme. Tiedämme Jumalan valinneen meidät Kristuksessa siitä, että evankeliumi tuli luoksemme ja uudestisynnytti
meidät. Emme siksi pane pelastusvarmuuttamme iankaikkisuudessa tapahtuneen
valintamme varaan (Ef. 2:3-7) vaan sen varaan, että Kristus toteutti tuon armopäätöksen ristillä ja ylösnousemuksen aamussa.
Kristuksessa tapahtuneen valinnan ja vastuumme suhteesta Paavali kirjoittaa:
Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ... ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Fil. 2:12-13)
Pelastus on Kristuksessa varma ja juuri siitä syystä meidän tulee vaeltaa aralla mielellä, että pysyisimme pelastuksessa loppuun asti. Tarvitsemme siksi varoituksia
luopumisesta. Emme ehkä saa näitä kahta asiaa loogiseen sopusointuun, mutta ne
ovat molemmat yhtä aikaa totta.

Siksi kehotus uskoville
Mutta teistä, rakkaat, me uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä kuuluu pelastukseen, vaikka puhummekin näin. Eihän Jumala ole väärämielinen, niin että hän
unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon täyden varmuuden loppuun asti,
ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät
sen, mikä on luvattu. (9-12)
Vaikka Heprealaiskirjeen sävy on varoittava ja vakava, kirjoittajalla on kuitenkin
syvä rakkaus vastaanottajiin, kun hän kutsuu heitä ”rakkaiksi”. Hän pitää heitä edelleen pelastettuina, vaikka onkin joutunut varoittamaan heitä luopumisen vaarasta.
Heidän uskostaan Kristukseen kertoo se rakkaus, jota he osoittivat Herraa kohtaan
ja joka ilmeni uskovien palvelemisena.
Me voimme siis päätellä toisten uskon laadun siitä tavasta, jolla he osoittavat rakkautta toisiaan kohtaan. Mutta se ei tarkoita, että me voisimme arvioida myös oman
uskomme rakkauden tekojemme perusteella. Jos niin teemme, joudumme auttamattomasti epätoivoon, sillä jokaiseen rakkauden tekoommekin sisältyy omaa lihallisuuttamme ja syntiä. Itse asiassa uskovina joudumme parhaimpienkin tekojemme
jälkeen tekemään parannuksen ja pyytämään Herran Jeesuksen veren puhdistusta.
Emme siksi voi rakentaa pelastusvarmuuttamme sen varaan, kuinka paljon Pyhä
Henki vaikuttaa meissä rakkautta.
Pitkään Herran tiellä vaeltaneiden todellinen kiusaus on väljähtyä innossa palvella
muita. Meillä on myös kiusaus veltostua ja kääntää mielemme tähän aikaan varsinkin silloin, kun menetämme näköalan Jeesuksen toisen tulon läheisyyteen ja sen
mukanaan tuomaan suurenmoiseen toivoon. Siksi meidän on hyödyllistä muistaa,
että voidaksemme kantaa hyvää hedelmää tarvitsemme kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä loppuun eli Jeesuksen paluuseen asti. Siihen tarvitsemme toivon varmuuden,
josta luvun loppu osa puhuu:
Aabraham esimerkkinä
Jumala antoi Abrahamille lupauksen ja vannoi itsensä kautta, koska hänellä ei ollut
ketään suurempaa, jonka kautta vannoa. Hän sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan ja lisäämällä sinut lisään", ja niin Abraham kärsivällisesti odotettuaan
sai sen, mitä oli luvattu. (13-15)
Luvussa 11 kirjoittaja luettelee suuren joukon Vanhan liiton uskovia, jotka suuntasivat mielensä Jeesukseen ja edessään olevaan toivoon, pelastaja Messiaan, Kristuksen tuloon. Vanhan liiton usko ja toivo kulkivat käsi kädessä ja suuntautuivat
eteenpäin. Uudessa liitossa usko katselee jo Kristuksen täytettyyn työhön Golgatalla ja ylösnousemuksen voitossa, mutta toivo suuntautuu yhä eteenpäin Jeesuksen
toiseen tulemiseen.
Nyt kirjoittaja tuo eteemme Aabrahamin saaman lupauksen, joka koskee myös meitä kaikkia saman uskon omistajia. Kristuksessa pääsemme osalliseksi Aabrahamin
saamasta siunauksesta. Hän joutui kuitenkin odottamaan pitkään, ennen kuin lupaus toteutui. Hän vaelsi Jumalan lupauksen varassa. Mekin tarvitsemme kärsivälli-

syyttä odottaessamme ja jouduttaessamme evankeliumia julistamalla Jeesuksen
paluuta.
Myös me ei-juutalaiset uskovat olemme päässeet osaksi luvattua kansaa ja lupauksia niin kuin Paavali asiaa kuvaa:
Muistakaa sen vuoksi ennen te lihanne puolesta pakanat, ... että te siihen aikaan
olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta, osattomia lupauksen liitoista, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
Hän on meidän rauhamme. (Ef. 2:11-14)
Pelastusvarmuus sanan varassa
Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman kautta. Vala on heille asian vahvistus
ja lopettaa kaikki vastaväitteet. Koska Jumala tahtoi lupauksen perillisille vieläkin
vakuuttavammin osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, hän vakuutti
sen valalla. Näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei voi valehdella, me näin saamme voimakkaan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. (16-18)
Jumalan Aabrahamille antama lupauksen sana on muuttumaton ja varma. Sama
koskee nyt meille annettuun Vanhan ja Uuden testamentin sanaa. Sanassaan Jumala on ilmaissut meille muuttumattoman lupauksen siitä, että Kristuksessa pääsemme perille Jumalan kirkkauteen. Pelastusvarmuutemme ei perustu siis siihen,
kuinka hyvin uskovina vaellamme, vaan siihen, että Jumala pitää voimassa ne lupaukset, jotka hän on antanut. Kristuksen veressä meille on annettu täydellinen
puhdistus, vanhurskauden lahja ja kirkkauden lupaus. Varmuutemme lepää sen varassa, että Jumala toteuttaa sen, mitä hän on meille luvannut. Siihen perustuu toivomme:
Kristityn toivo
Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti. Sinne Jeesus meni edelläjuoksijana meidän puolestamme, kun hän oli tullut ylipapiksi ikuisiksi ajoiksi, Melkisedekin järjestyksen mukaan. (19-20)
Kristityn toivo ei ole vain hänen sydämessään asuva odotus siitä hyvästä, mitä hän
kerran tulee kirkkaudessa saamaan, kun Herra tulee takaisin. Toki toivo sisältää
senkin, mutta varsinaisesti se kertoo sen, mikä meitä odottaa tulevaisuudessa. Uskova kristitty lukee Raamattua ja elämää niin kuin jännitysromaanin lukija, joka on
käynyt lukemassa viimeisen sivun ja tietää, että ”sankari on elossa lopussa, vaikka
matkalla tapahtuisi mitä tahansa”. Tiedämme, mitä kuolemassa tapahtuu: saamme
nähdä Herran kasvoista kasvoihin. Tiedämme, millainen uusi taivas ja uusi maa
meitä odottaa ja joka on ollut meitä varten jo valmiina nykyisen maailman luomisesta asti. Tiedämme, mitä tapahtuu Kristuksen toisessa tulemisessa ja ruumiimme
ylösnousemuksessa. Nämä asiat muodostavat toivomme sisällön.
Toivo on kuitenkin vielä paljon enemmän. Se on Henkilö Jeesus Kristus ja nimenomaan ylimmäispapillisessa tehtävässään Isän oikealla puolella taivaassa. Kirjeen
kirjoittaja liittää kaksi kuvaa yhteen. Toinen on kuva siitä, miten ylimmäinen pappi
kerran vuodessa voi suoritetun uhrin verta mukanaan käydä pyhäkön kaikkein pyhimpään, joka on pienoismalli taivaasta. Nyt Jeesus Kristus meidän suuri ylipappim-

me on oman uhriverensä kautta avannut meille tien itse taivaaseen. Esirippu
halkesi, tie taivaalliseen temppeliin on nyt avoin jokaiselle, joka turvaa Jeesuksen
veriuhriin. Mutta sitten kuva vaihtuukin ankkuriksi ja ankkuriköydeksi. Ylipappi
Jeesus Kristus on taivaaseen heitetty ankkuri. Ankkuriketjun toisessa päässä meidän sydämessämme siitä pitää kiinni Pyhä Henki. Pyhä Henki ikään kuin ”vinssaa”
meidät ylös kaikkein pyhimpään Isän ja Kristuksen luo. Toivomme on yhtä varma
kuin se, että Jeesuksen sovitustyö riittää pelastukseemme ja että Pyhä Henki kykenee sen soveltamaan meihin ja koko kristilliseen seurakuntalaivaan, joka on purjehduksella kohti taivaan satamaa. Ankkuriketju on myös niin vahvaa tekoa, että emme
pahimmilla yrityksillämmekään onnistu sitä katkaisemaan. Ylimmäinen pappimme
Jeesus lupasi nimittäin, että Pyhä Henki asuu Herran omissa iankaikkisesti:
Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei
näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on
teissä. (Joh. 14:16-17)
Pelastusvarmuutemme perustuu siis siihen, mitä Jeesus teki vuodattamalla verensä
ja mitä Pyhä Henki tekee vetäessään meidät Isän luo lopulliseen kirkkauteen. Siksi
meitä kysytään tänäänkin nostamaan katseemme itsestämme suureen Vapahtajaamme ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Hän on meidän pelastuksemme ja
toivomme.
Kuolemaantuomittu vanki Sapporosta
Erään Nagoyan suurkaupungissa toimivan kirkon pastori Keton rouva oli jo vuosia
toiminut vankilatyössä. Hän vieraili useissa vankiloissa ja julisti evankeliumia yhdessä miehensä kanssa. Hänen erityisenä huolen aiheenaan olivat kuolemaan tuomitut
vangit, sillä Japanissa kuolemantuomio on edelleen käytössä. Normaalisti vangit
joutuvat odottamaan tuomionsa toimeenpanoa keskimäärin kolme - neljä vuotta.
Näitä vankeja ei lähiomaisten lisäksi kukaan ulkopuolinen saa tavata, eivät myöskään vankilalähetit. Oikeudenkäynnit ovat kyllä julkisia.
Siksi kun rouva Keto sai tietää erään 24 -vuotiaan miehen kuolemantuomiosta, hän
alkoi rukoilla ja kysellä, miten evankeliumi Jeesuksesta voitaisiin hänelle viestittää.
Rakkaus keksii keinon. Näille vangeille on mahdollista lähettää kirjeitä, jotka sensuroituina toimitetaan perille. Rouva Keto lähetti tälle kahden ihmisen murhasta tuomitulle miehelle kirjeen ja kertoi siinä, miten Jeesus oli Golgatan ristillä kantanut hänenkin murhiensa iankaikkisen rangaistuksen. Pyytämällä armoa Jeesus antaisi sen
hänelle eikä hän joutuisi kadotukseen.
Pian tuli vastaus, jossa vanki kiitti kirjeestä, mutta jatkoi: "Teidän on turha minulle
kirjoitella. Olen toivoton tapaus. En odota mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että
minun kuolemantuomioni pantaisiin toimeen, sillä se on minulle oikein. Olen tehnyt
niin suunnattoman väärin, kun murhasin tyttöystäväni ja hänen kanssaan minut
eräässä hotellissa pettäneen miehen. Joka yö herään siihen kauheaan painajaiseen, jossa käyn tuon hirveän illan tapahtumia läpi uudestaan ja uudestaan."
Rouva Keto tiesi paremmin. Siksi hän ei lakannut kirjoittamasta. Hän lähetti miehelle Uuden testamentin ja kehotti häntä lukemaan siitä, miten Jeesus ristiinnaulittiin ja
miten hänen vierellään riippui kaksi muutakin. Jeesus antoi toiselle katuvalle rikolli-

selle synnit anteeksi ja pääsyn taivaalliseen valtakuntaansa. Jeesus teki niin, koska
hän kantoi Jumalan totuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatiman kadotustuomion
hänen sijastaan Golgatan tuskissa Isän hylkäämänä.
Mies alkoi lueskella Uutta testamenttia. Eräänä päivänä hän polvistui vuoteensa viereen avoimen Raamatun eteen ja pyysi armoa. Silloin tapahtui ihme. Jumalan Pyhä
Henki laskeutui hänen sydämeensä. Hän tajusi, että Jeesuksen uhri riittää hänenkin
syntiensä sovitukseksi. Hän tajusi, että ylösnoussut Jeesus tulisi herättämään hänen murhaamansakin viimeisenä päivänä. Hän tajusi, että Sielunvihollinen oli pitänyt häntä synnin ja epätoivon kahleissa, mutta nyt Jeesuksen armo ja totuus tekivät
hänet vapaaksi. Sanoin kuvaamaton Jumalan rauha laskeutui hänen sydämeensä.
Hän hypähti pystyyn ja huusi: "Olen saanut anteeksi!" Hän olisi halunnut lähteä
juoksemaan ja kertomaan siitä kaikille, mutta sellin ovi pysyi kiinni. Pian hänkin keksi keinon. Hänkin voisi kirjoittaa kirjeitä. Niin hän alkoi kirjoitella muille kuolemaan
tuomituille vangeille. Ennen kuin hänen kuolemantuomionsa pantiin toimeen, kaksitoista muutakin oli saanut kohdata Vapahtajan ja pelastua synnin syyllisyydestä ja
vallasta.
Tuli sitten päivä, jona hänen kuolemantuomionsa pantiin toimeen. Kuolemaantuomittu saa tietää teloituspäivänsä vasta samana aamuna siitä, että hänelle tuodaan
poikkeuksellisen hyvä aamiainen. Kello 10 tuomio pannaan toimeen. Mies nautti hyvällä ruokahalulla aterian. Kun kello läheni kymmentä ja hänet vietiin sellistä, hän
esitti viimeiset pyyntönsä: "Sallikaa minun avoimin silmin siirtyä katselemaan ihanaa
Vapahtajaani. Kertokaa sitten myös rouva Ketolle, miten täältä nukuin pois Herran
luo." Sitten hän polvistui ja rukoili: "Kiitos Vapahtaja, että armahdit minut murhamiehen. Kiitos, että saan tänään tulla sinun luoksesi taivaalliseen kirkkauteen. Kiitos,
kun panit rouva Keton kertomaan sinun armostasi minulle suurelle syntiselle. Kiitos
Jeesus armosi suuruudesta. Aamen." Sitten hän alkoi laulaa ylistysvirttä Herralle ja
sen aikana hänen maallinen matkansa päättyi Sapporon keskusvankilassa. (1976)
Entä sinä?
Katseletko sinä yhä vain itseäsi ja omia mahdollisuuksiasi uskon vaelluksessasi?
Sana kutsuu meitä jälleen nostamaan katseemme Herraan ja vaeltamaan toivomme
varassa suurta taivaallista juhlaa kohti. Matkalla saamme rakkaudessa palvella toinen toistamme ja rohkaista myös muita tarttumaan pelastuksen lupaukseen.

Pyhän Hengen pilkka
Hepr. 6:4-20
https://www.pihkala.net/Saarnat/Hepr6&4-20PyhanHengenPilkka.pdf

Joka Pyhää Henkeä pilkkaa
Pyhän Hengen pilkka on puhuttanut ihmisiä aika ajoin. Se on herättänyt enemmän kysymyksiä kuin että siihen olisi saatu vastauksia. Mitä Jeesus aikanaan Pyhän Hengen pilkalla tarkoitti ja keille Hän sen osoitti? Koskeeko se millään tavalla tämän päivän ihmisiä?
Alkukielessä löytyy ”pilkata” teonsanan takaa termi blasphemeo, jonka Konkordanttinen käännös palastelee morfeemeiksi HARM-AVER eli jotenkin ”väittää haitalliseksi”. Verbi ja nomini esiintyvät Uudessa testamentissa kaikkiaan 34 kertaa, josta Israelille suunnatusta tekstiosuudessa peräti 31 kertaa!
Jeesus esitti aikanaan varotuksensa Pyhän Hengen pilkasta kirjanoppineille, jotka pilkkasivat ja ivasivat Häntä Hänen ajaessaan ihmisitä ulos demoni-henkiä.

Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.” (Mark. 3:28-29)

CLV Mk 3:28 – Mk 3:29
”Verily, I am saying to you that all shall be pardoned the sons of •=mankind, the penalties of the sins and the blasphemies, whatsoever they should be blaspheming,
yet whoever should be blaspheming ioagainst the holy •spirit is having not pardon for the eon, but is liable to the eonian penalty for the sin”—

Ensinnäkin Jeesus toteaa, että Häneen Ihmisen Poikana kohdistuvat pilkat saadaan kaikki anteeksi (jae 28). Mitä Jeesus tällä oikein tarkoitti? Häntäkö saa pilkata, mutta Pyhää Henkeä ei?
Jeesuksen pilkkaaminen, häväistys ja ristiinnaulitseminen eivät olleet niihin osallistuville ihmisille anteeksiantamattomia. Sillä tämän pahuuden ilmentymän kautta Jumala itse astui Pojassaan ristin alttarille kuolemaan maailman synnin puolesta. Jeesus vielä vahvistaa tämän ristillä rukoillessaan pahantekijöitteinsä puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.

Sitten jakeen 29 käännösilmaisut ”ikinä” ja ”iankaikkiseen syntiin” antavat harhaanjohtavasti ymmärtää, että kysymyksessä olisi ainainen anteeksiantamattomuus ja ainainen tai sovittamaton synti.
Mutta eihän tämä kai näin voi olla?
Käännössanan ”ikinä” takaa löytyy kreikan ei tos aiona, mikä tarkoittaa maailmanajallista, maailmanajan (kreik. aion) kestävää anteeksiantamattomuutta. Siis pitkää, mutta ei loputonta aikaa!
Käännössanojen ”iankakkiseen syntiin” takaa taas löytyy alkukielen aioniou hamartematos, joka tarkoittaa maailmanajallista rangaistusta, maailmanajan kestävää Pyhän Hengen pilkasta johtuvaa rangaistusta. Siis pitkää, mutta ajallisesti rajattua rangaistuskautta.

Mitä Jeesus sitten tässä tarkoitti?

Hän viittaa Hänen apostoliensa myöhemmin kansalleen (Israelille) välittämään Pyhän Hengen todistukseen! Israelille – jo niin moneen kertaan luvattu maanpäällinen Kuningaskunta – oli Jeesuksen ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen tullut lähelle. Tulevan maailmanajan voimat: ihmeet ja merkit olivat Pyhän Hengen vaikutuksesta apostolien kautta alkaneet kutsua Israelin kansaa Jumalan valtakuntaan: Vanhassa testamentissa Israelille luvattuun maanpäälliseen, tuhat vuotta kestävään Kuningaskuntaan.

Mutta mitä sitten Helluntain hallinnon aikana tapahtui?
Apostoli Pietarin johdolla julistettiin Israelille Kuningaskunnan evankeliumia:

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä määrätty, Kristuksen Jeesuksen. (Apt. 3:19-20)

Jeesus Kristus lähetti (ylösnoustuaan Isänsä oikealle puolelle) Pyhän Hengen Maan päälle todistamaan itsestään. Apostolit tekivät Hengen vaikutuksesta monia ihmetekoja, jopa herättivät kuolleita. Monet uskoivatkin näiden kautta Jeesukseen. Myös Israelin uskonnollinen johto sai vastaanottaa Hengen todistuksen ja vetoomuksen Pietarin kautta, mutta he hylkäsivät sen (Apt. 5:22-33).
Ja niin, Israelin torjuttua Messiaansa kutsun, alkoivat tulevan maailmanajan voimat vähitellen väistyä ja hiipua.

Tämä alkoi näkyä myös niissä juutalaisissa, jotka olivat Pietarin julistaman Ympärileikkauksen evankeliumin kautta tulleet mielenmuutokseen ja kääntymykseen. Nyt kun ei enää ollut Pyhän Hengen vaikuttamia ihmeitä ja merkkejä heitä vakuuttamasta, niin osa heitä luopui ja osa, jotka perustivat pelastuksensa uskoon, liittyivät Paavalin opetukseen.

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr. 6:4-6)

Tässä toteutui myös Jeesuksen aiemmin julistama, Israelia koskeva, totuus:
”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14)

Niinpä Pyhän Hengen pilkka (so. apostolien Israelille tarjoaman Pyhän Hengen todistuksen hylkääminen) on saanut aikaan sen, että Jumala hylkäsi tai ”hyllytti” kansansa. Jerusalem hävitettiin ja temppeli tuhottiin. Ja kansa karkotettiin toisen vuosisan alussa maailmanaikaiseen hajaannukseen. Karkotettiin tämän maailmanajan loppuun (jo kohta 2000 vuotta kestäneeseen) rangaistukseen Pyhän Hengen pilkan synnistään. Niinpä juutalainen kansa on saanut (ja vieläkin saa) kokea monenlaista ja raskasta kärsimystä, kunnes viimein on valmis vastaanottamaan Messiaansa.



Mutta me emme kuulu tuohon Helluntain hallintoon!
Nykyisen Armon talouskauden uskovat on taas edeltä määrätty Kristuksen ruumiin jäseniksi /Room_8:29-30/. Heidät on elimellisesti liitetty Pyhässä Hengessä Kristukseen Hänen ruumiinsa jäseninä, eikä heitä voi mikään erottaa tästä sinetöinnistä /Room_8:35-39/.

Joka Pyhää Henkeä pilkkaahttps://www.konkordanttiset.fi/2020/10/10/joka-pyhaa-henkea-pilkkaa/

Pyhän hengen pilkka
Mitä on pyhän hengen pilkka ja mitä se ei ole? Tästä aiheesta on olemassa monenlaisia tulkintoja ja osaa niistä on käytetty hyväksi kritiikin estämiseksi ja oman minän korottamiseksi. Väärät profeetat ja tuomarit sekä ihmeparantajat eivät hyväksy heitä kohtaan esitettyä kritiikkiä ja pakenevat totuutta uhkailemalla arvostelijoitaan ”Pyhän Hengen pilkkaan syyllistymisestä”, jos nämä jatkavat arvosteluaan. Toiset ovat yliherkkiä ja pelkäävät suotta pilkanneensa pyhää henkeä, vaikka eivät ole sitä tehneet. Jotta kukaan ei pelkäisi aiheettomasti pilkanneensa Jumalaa (pyhää henkeä) anteeksiantamattomalla tavalla tai pidättäytyisi koettelemasta profeettojen sanoja ja toimintaa, niin on syytä kirjoittaa lyhyt opetuksen sana ja henkilökohtainen kokemus tästä aiheesta.

Niin, mikä on pyhän hengen pilkkaa ja mikä ei?
Markuksen evankeliumin mukaan pyhän hengen pilkkaa näyttäisi olevan se, että joku sanoo Jeesuksen tehneen voimallisia tekoja, ajaneen ulos riivaajia ja parantaneen sairaita riivaajien päämiehen eli paholaisen voimalla: että Jeesuksessa kristuksessa oli saastainen henki. (Mark 3:20-30) On perin kummallista, että en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen sanovan, että Jeesuksessa kristuksessa, Nasaretilaisessa, olisi ollut saastainen riivaajahenki. Niinpä en tiedä ketään sellaista ihmistä, joka olisi tuolla tavalla syyllistynyt ”pyhän hengen pilkkaan”.

Markuksen evankeliumista on johdettu sellaisia väitteitä, että jos joku sanoo nykyään elävässä uskovaisessa olevan riivaajahenki tai että hän toimii riivaajahengen vaikutuksesta ja voimalla, niin se olisi pyhän hengen pilkkaa. En pidä tuota tulkintaa oikeana. Sen avulla on pyritty vaientamaan kritiikki koskien menestysteologiaa ja ihmeparantajia, jotka eivät toimi Jumalan pyhän hengen voimalla niin kuin Jeesus teki ajaessaan ulos riivaajia ja parantaessaan sairaita. (Matt 12:28)

Moni väärä ”profeetta” ja ”tuomari” vaatii ehdotonta auktoriteettia itselleen langettaessaan muista ihmisistä kadotustuomioita ja asettuu siten kaiken arvostelun yläpuolelle, ikään kuin hän olisi erehtymätön tuomioissaan ja saanut Jumalalta valtuudet toimia sillä tavalla. Vilpittömille totuuden etsijöille ja totuutta rakastaville Jumalan lapsille pitäisi olla selvää, että sellainen toiminta ei ole Jumalasta eikä hänen henkensä vaikutusta.

Jeesus ei langettanut kadotustuomioita sanomalla jonkun syyllistyneen pyhän hengen pilkkaan, jota ei anteeksi enää saada. Hän ainoastaan varoitti siitä. Väärät profeetat ja tuomarit toimivat vastoin Jeesuksen esimerkkiä ja sanoja langettaessaan lopullisia ja peruuttamattomia kadotustuomioita ”Pyhän Hengen pilkasta”.

Mitä on ”pyhän hengen pilkka”? Onko se ”Jumalan kolmannen persoonan pilkkaa” vai mitä se on?

Trinitaarit ovat korottaneet ”Jumalan kolmannen persoonan” eli ”Pyhän Hengen” Isää ja Poikaa korkeammaksi, koska heidän mukaansa Isää ja Poikaa saa pilkata vaikka kuinka paljon ja sen voi saada anteeksi, mutta ”Pyhän Hengen pilkkaa ei saa koskaan anteeksi”. On voitu jopa väittää Jeesuksen sanoihin viitaten, että yksi ainoa harkitsematonkin rienaava tai pilkkaava sana tätä Jumalan kolmatta persoonaa vastaan on anteeksiantamaton synti ja siihen syyllistynyt joutuu väistämättä kadotukseen.

Rehelliselle kristitylle pitäisi olla selvää, että tuo tulkinta on väärä ja että Pyhä Henki ei ole Isää ja Poikaa korkeampi ”Jumalan persoona”. Kolminaisuusopissa opetetaan noiden kolmen persoonan olevan tasavertaisia keskenään ilman keskinäistä hierarkiaa. Jotkut Raamatun opettajat ja pastorit ovat sitä mieltä, että Jumalan sisällä vallitsee persoonien välinen valtajärjestys suurimmasta pienimpään järjestyksessä Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Miten siis voisi olla mahdollista, että arvossa pienimmän pilkkaa ei saa anteeksi, mutta suurempien pilkkaamisen saa anteeksi?

Kun Jeesuksen sanat tutkitaan tarkoin asiayhteydessään ja lisätään kirjeiden sanoma tästä aiheesta, niin voimme olla varmoja siitä, että ”pyhän hengen pilkka” ei ole jokin yksittäinen harkitsematon teko tai sana ”pyhää henkeä vastaan”. Se ei ole myöskään ”Jumalan kolmannen persoonan” pilkkaamista, koska sellaista ei ole olemassakaan Raamatun teksteissä. Pyhä henki ei ole itsenäisesti ajatteleva, suunnitelmia tekevä, puhuva ja toimiva persoona. Jumala toimii henkensä kautta valituissa palvelijoissaan ja maailmassa, mutta se henki ei ole itsenäinen persoona. ”Henkeä” käytetään joskus synonyymina sanalle ”Jumala”, jolloin sillä viitataan isään Jumalaan, joka jakaa henkeään ja armolahjoja tahtonsa mukaan. (Hebr 2:4; 1Kor 12:1-13)

”Pyhän hengen pilkka” on sellaista isän Jumalan pilkkaamista, joka osoittaa niin suurta paatumusta, että siitä ei voida enää tulla mielenmuutokseen (parannukseen). Se on Jeesuksen sanojen mukaan myös sitä, kun hänen vastustajansa sanoivat hänessä itsessään olevan saastainen henki. (Mark 3:20-30) Se ei ole sitä, että joku sanoo nykyisenä aikana jossakin uskovaisessa olevan saastainen henki tai että tämä uskovainen toimii riivaajahenkien vaikutuksesta tai opettaa riivaajien sielullisia oppeja. (Jaak 3:14-16; Jda 1:19; 1Tim 4:1-4)

Pyhän hengen pilkkaa eli Jumalan pilkkaa ei ole myöskään se, että sanotaan ”Jumalan kolmannen persoonan” eli ”Pyhän Hengen” olevan yksi niistä kolmesta saastaisesta sammakonmuotoisesta riivaajahengestä, jotka mainitaan jakeessa Ilm 16:13. Silloin ei pilkata isää Jumalaa (hänen henkeään) vaan sanotaan sen hengen olevan saastainen valheen henki, joka väittää olevansa Jumalan kolmas persoona tai sitten – niin kuin minun tapauksessani – arvellaan sen hengen olevan sellainen riivaajahenki, ellei kyse ole pelkästä kielikuvasta, jolla kuvataan sielullista ja totuudenvastaista kolmiyhteisen jumalan oppia.

On sanottu, että ”Pyhän Hengen pilkkaan” ei voi syyllistyä uskovainen: vain uskosta osaton voi syyllistyä siihen. Jeesuksen tapauksessa näyttää selvältä, että hän varoitti uskosta osattomia vastustajiaan pyhän hengen pilkasta, joten he voivat tämän perusteella syyllistyä siihen. (Mark 3:20-30) Mutta voivatko uskovaiset syyllistyä pyhän hengen pilkkaan?

Raamatun kirjoitusten mukaan näyttää siltä, että myös uskovaiset voivat syyllistyä pyhän hengen pilkkaan. Jos sillä tarkoitetaan sellaista paatumuksen astetta, josta ei voida tulla enää mielenmuutokseen (parannukseen), niin silloin myös uskovainen voi elävästä Jumalasta luopuessaan paatua niin pahasti, että hän ei voi saada sitä syntiään enää anteeksi. (Hebr 5:12-6:8; 10:1-31) Johanneksen kirjeessä viitataan tässä yhteydessä syntiin, joka on kuolemaksi: sellaista tehneen puolesta ei tarvitse edes rukoilla. (1Joh 5:16-18) Juudan kirjeessä sanotaan joidenkin ihmisten olevan ”kahdesti kuolleita”: kahdesti kuollut ei voi tulla enää mielenmuutokseen. (Jda 1:12-19)

Pietari sanoi, että Herrasta luopuneiden olisi parempi kuin eivät olisi häntä oppineet ikinä tuntemaan. (2Piet 2:12-22) Jeesuksen sanojen mukaan luopuneiden viimeiset päivät tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset ja loppu on sen mukainen. (Matt 12:45) Kaikki nämä kohdat puhuvat sen puolesta, että myös pyhästä hengestä osallinen uskovainen voi luopua Herrasta ja tultuaan kahdesti kuolleeksi, ei hän voi enää palata sisälle elämään. Hän on paatunut siinä määrin lopullisesti, että ei välttämättä edes tahdo enää tulla mielenmuutokseen. Ja vaikka synteihin ja maailmaan palannut tahtoisi uudelleen hylätä syntinsä, ei se häneltä enää onnistu.

Heprealaiskirjeessä on vielä yksi kohta, jonka mukaan uudesta liitosta vanhaan liittoon palanneet juutalaiset lainkiivailijat ja toraistit tallaavat jalkoihinsa Jumalan pojan, pitävät epäpyhänä liiton veren ja pilkkaavat armon henkeä. (Hebr 10:29) Tämä sopii yhteen edellisten kohtien ja tulkinnan kanssa, jonka mukaan uskosta osaton ja uskovainen voivat molemmat paatua siinä määrin, että Herra ei kutsu heitä enää parannukseen eikä se heitä edes kiinnosta. Päätämme siten, että pyhän hengen pilkka on samaa kuin ”Jumalan pilkka”, mutta sen saa anteeksi siihen asti, kunnes joku paatuu niin pahasti, että ei enää välttämättä edes tahdo tulla parannukseen ja Jumalakaan ei häntä enää kutsu.

Pelkääminen
On sanottu, että jos ”joku pelkää pilkanneensa Pyhää Henkeä, niin hän ei varmasti ole pilkannut Häntä”. Jos joku puolestaan ei pelkää pilkanneensa ”Pyhää Henkeä” ja käyttäytyy rienaavasti tai pilkkaavasti Häntä kohtaan, niin sellainen saattaa olla syyllistynyt ”Pyhän Hengen pilkkaan”.

Vain hyvin harvat ”profeetat” ja ”tuomarit” uskaltavat sanoa jonkun ihmisen syyllistyneen anteeksiantamattomaan syntiin, niin että sitä ei ole enää mahdollista saada anteeksi ja sielu on siten matkalla kohti vääjäämätöntä kadotusta. Tämä lienee terve tapa suhtautua aiheeseen, sillä mitä hyvää sillä saadaan aikaan, jos julistetaan jollekin elävälle ihmiselle peruuttamaton tuomio? Jos joku pelkää pilkanneensa pyhää henkeä ja tahtoo silti elää Jumalan tahdon mukaan, niin eikö se jo todista siitä, että hän ei ole paatunut eikä pilkannut Jumalaa niin paljon, että ei voisi enää pelastua hänen lapsenaan?

Meidän tehtävämme on pitää tarjolla elämän sanaa ja kutsua ihmisiä mielenmuutokseen julistamalla heille evankeliumia ja olemalla omalla käytöksellämme ja pyhällä elämällä esimerkkinä muille siitä, mitä Jumala voi saada aikaan ihmisen elämässä, kun tämä uskoo evankeliumin sanoman mukaan herraan Jeesukseen kristukseen. Meille ei ole annettu valtaa tuomita ihmisiä lopullisesti kadotukseen tämän elämän aikana. Me saamme olla herran Jeesuksen kanssa tuomitsemassa tätä maailmaa ja jopa enkeleitä hänen tulemuksensa jälkeen (1Kor 6:3; Ilm 3:21; 20:4; 22:5), mutta siihen asti meille on annettu tehtäväksi julistaa rauhan evankeliumia ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme sekä Jumalaa yli kaiken.

Kertooko se meille anteeksiantamattomasta synnistä, jos joku uskosta osaton sanoo, että hän ei pelkää pilkanneensa ”Pyhää Henkeä”? Ei tietenkään. Miten joku ateisti tai agnostikko tai pilkkaaja voisi pelätä pilkanneensa jotakin sellaista, mitä ei hänen mukaansa ole edes olemassa? Jumalaton ja syntinen ei pelkää pilkanneensa Jumalaa tai ”Pyhää Henkeä”, vaikka ei olisi syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin ja eläisi syvällä paatumuksessa. Jos Jumala kutsuu häntä vielä mielenmuutokseen (parannukseen), niin hänelläkin on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ja pelastua kaikesta aiemmasta pilkkaamisesta huolimatta.

Entä jos uskovaiselta kysytään pelkääkö hän pilkanneensa ”Pyhää Henkeä”? Mitä se kertoo? Pitäisikö jokaisen uskovaisen sanoa pelkäävänsä sitä, että on pilkannut ”Pyhää Henkeä”, jotta ei paljastuisi ”Häntä” pilkanneeksi? Ei tietenkään. Sekään ei todista välttämättä pyhän hengen pilkasta, jos joku ”uskovainen” sanoo, että ei pelkää pilkanneensa ”Pyhää Henkeä, mutta elää silti synnissä ja on vieläpä ”harhaoppinen”. Miten me voisimme nähdä erehtymättömästi toisten ihmisten sydämeen ja olla heidän tuomareitaan Jumalan sijasta?

On tietysti mahdollista, että Jumala paljastaa meille muiden ihmisten sydämen ajatuksia ja vääriä asenteita ja jopa sen, että joku ei voi saada enää syntejään anteeksi, mutta ketä se hyödyttää, jos sanomme sen tälle henkilölle ääneen? ”Profeetat” ja ”tuomarit” sanovat suojelevansa näillä kadotustuomioillaan seurakuntaa, mutta tuskinpa vilpitön ja totuutta rakastava Jeesuksen kristuksen opetuslapsi lähtee seuraamaan sellaista ihmistä, joka pilkkaa ja rienaa Jumalaa (hänen henkeään)? Onko siis niin, että tällaisten tuomioiden julistajat korottavat vain itseään langettamalla kadotustuomioita muista ja asettumalla heidän tuomarikseen Jumalan paikalle?

Pelkäänkö minä pilkanneeni pyhää henkeä vai en? Siinä mielessä en pelkää pilkanneeni pyhää henkeä, että en ole sanonut Jumalaa ikinä saastaiseksi riivaajahengeksi eikä sellainen tulisi edes mieleeni. Pyhän hengen pilkka on sama asia kuin sanoa Jumalaa saastaiseksi hengeksi ja Jumalalla tarkoitetaan tällöin Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja isää, meidän taivaallista isäämme. En pelkää myöskään sitä, että olisin syyllistynyt anteeksiantamattomaan Jumalan pilkkaan arvellessani, että Ilmestyskirjan kolmesta saastaisesta riivaajahengestä yksi voisi olla se ”Jumalan kolmas persoona” jota trinitaarit kutsuvat nimellä ”Pyhä Henki” ja kirjoittavat sen isoilla kirjaimilla kolmiyhteisen jumalan opin tueksi. (Ilm 16:13ss.)

Elämäni uskovaisena kristittynä ei perustu pelkoon. En tee hyvää enkä karta pahaa sen vuoksi, että pelkäisin joutuvani muutoin ”helvettiin” tai ”kadotukseen”. Suhteeni Jumalaan ei perustu pelkoon: en pidä Jumalaa ensisijaisesti ankarana rankaisijana ja kostajana vaan pidän häntä rakastavana, pitkämielisenä ja armahtavaisena taivaallisena isänä, joka antaa paljon aikaa mielenmuutokseen syntiin langenneille ja lankeileville. Siinä mielessä pelkään kuitenkin pilkanneeni Jumalaa (pyhää henkeä), että olen tehnyt uskovaisena paljon syntiä ja pidän mahdollisena sellaisen paatumisen omalle kohdalleni, että en enää tiedä langenneeni pois armosta. Jos niin olisi käynyt tai kävisi, niin en sitä itse tietäisi, sikäli kuin pitäisin edelleen totena evankeliumin ja uskoisin Jumalaan olematta kuitenkaan hänelle uskollinen.

Minä siis pelkään pilkanneeni pyhää henkeä, mutta en sillä tavalla kuin joku sen asian ehkä ymmärtää: mitä pyhän hengen pilkkaaminen on ja mitä se ei ole. Pelkään ajoittain sitä, että olen mennyt liian pitkälle synnin tekemisessä enkä saa sitä enää anteeksi, koska olen paatunut. En kuitenkaan tunne olevani paatunut, mutta se ei takaa sitä, että en voisi olla paatunut. Hyvin harva paatunut ihminen tuntee itsessään sen, että olisi paatunut tai edes paha ihminen. Minä sen sijaan tunnen olevani välillä hyvin paha ihminen ja syntinen, joka tarvitsee anteeksiantoa synneistä ja jatkuvaa kristuksen Jeesuksen verellä vihmomista pysyäkseni puhtaana ja kelvatakseni Jumalalle.

On niin kuin eräs viisas on sanonut: sisälläni on kaksi koiraa, jotka tappelevat keskenään. Toinen on hyvä ja toinen on paha koira. Se koira on voitolla, ketä minä milloinkin ruokin. Näin on myös minun laitani. Jos annan periksi kiusauksille ja viettelyksille, niin että hyväksyn synnin tekemisen osana elämääni ja lankean synteihin, niin silloin se paha koira on voitolla. Jos huudan avukseni herran Jeesuksen kristuksen nimeä ja tahdon pysyä erossa synnistä lankeamatta siihen, niin silloin se hyvä koira on voitolla. Minä olen kuitenkin se, joka päätän, ketä minä palvelen ja miten tätä elämääni elän. Sitä päätöstä ei tee Jumala minun puolestani eikä saatana, jonka kaltaiseksi en tahdo tulla.

Toivon tulevani meidän herramme Jeesuksen kristuksen kaltaiseksi sinä päivänä kun hän ilmestyy, sillä en usko tulevani täysin hänen kaltaisekseen vielä tässä ajassa. Toki sitäkin saa toivoa, mutta en ole elämäni aikana tavannut yhtäkään ihmistä, joka ei tekisi joskus syntiä. Täydellisesti Jeesuksen kaltainen ihminen ei tee enää koskaan syntiä, joten en usko kenenkään tulleen täydelliseksi tämän elämän aikana. Me voimme langeta tekemään syntiä niin kauan kuin me tässä kuoleman ruumiissa vielä asumme. (Room 7; Gal 2:11-14; 1Joh 2:1; 5:16-17; Jaak 5:14-20)

Ilmestyskirjan kolme saastaista riivaajahenkeä
Ilmestyskirjan ymmärtäminen täsmälleen oikealla tavalla on haasteellinen tehtävä sen sisältämien kielikuvien vuoksi. On hyvin mahdollista, että ne kolme sammakon muotoista riivaajahenkeä lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta ovat pelkkä kielikuva siitä sielullisesta riivaajien opetuksesta, jonka valtaan lähes koko nimeltään kristitty maailma on joutunut katolisen kirkon kehittämien harhaoppien kautta. (Ilm 16:13ss.)

Joka tapauksessa, kysymys on kolmiyhteisen jumalan harhaopista, jota Suuri Babylon – se suuri kaupunki – opettaa ja pitää sen tunnustamista pelastumisen ehtona: kolmiyhteisen jumalan oppi on siten korvannut ja syrjäyttänyt evankeliumin, jopa meidän herramme Jeesuksen kristuksen uskon kohteena! Ovatko ne kolme saastaista henkeä todellisia riivaajahenkiä vai eivät: se ei ole asian ydin, sillä tärkeintä on ymmärtää kolmiyhteisen jumalan oppi harhaopiksi, jota valheen henki seurakunnille ja valituille on opettanut ja opettaa eksyttäen heitä. (2Tess 2; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; Ilm 13:11-18; 1Kun 22)

Kolmiyhteisen jumalan opin ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki” eivät ole Raamatun kuvaama Jumala ja hänen poikansa Jeesus kristus, Nasaretilainen, ja Jumalan pyhä henki. Kun näitä kolmea ”Jumalan persoonaa” arvostellaan kiinteänä osana sitä harhaoppia, niin silloin ei tietenkään kohdisteta sanoja totiseen Jumalaan tai hänen poikaansa, ihmiseen kristukseen Jeesukseen, tai Jumalan henkeen, vaan harhaopin kuvailemiin fiktiivisiin ”persooniin”, joita ei todellisuudessa ole välttämättä edes olemassa, elleivät ne ole sitten Ilmestyskirjassa mainitut riivaajahenget pelkän kielikuvan ja sen sisältämän hengellisen opetuksen sijasta.

On mielenkiintoista, että maanpäällinen Jerusalem (Suuri Babylon, suuri kaupunki) jaetaan ”kolmeen osaan” tässä yhteydessä. Kertomus jatkuu siitä kuvailemalla Suurta Babylonia porttona, joka on tunnetusti Babylonian mysteeriuskonnon kaltainen eksytys, katolisuuteen perustuva uskonnollinen järjestelmä ja ”kirkkokansa”. Katolisen uskon suurin eksytys on kolmiyhteisen jumalan oppi, joka on saanut alkunsa muinaisesta Babyloniasta samoin kuin sielun kuolemattomuuden oppi. Näistä on kehittynyt historian saatossa monia kolmiyhteisiä jumaluuksia ja ikuisen piinahelvetin oppi, jotka harhaopit ovat kulkeutuneet katolisen kirkon kautta lähes koko nimeltään kristittyyn maailmaan.

Kirkkojen jäsenet on saatu pelottelemalla tunnustamaan todeksi katolisia uskontunnustuksia ja harhaoppeja, vaikka kukaan ei voi ymmärtää niitä. He uskovat ”mysteeriin” ja pitävät totena sisäisesti ristiriitaista ja järjetöntä oppia, joka ei voi olla totta logiikan sääntöjen mukaan. Katoliset teologit ovat rehellisiä ja tunnustavat, että Kristuksen kaksiluonto-oppi on mysteeri, johon he uskovat. Jos joku ei tätä uskoa suullaan tunnusta, niin hän joutuu sitten katolisen teologian mukaan ”helvettiin”, joka on toinen katolisen kirkon kehittämä harhaoppi.

Uskotko sinä mysteerin vai et? Uskotko, että Jeesus kristus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta ihmisenä Jumalan luoma olento ja eri olevainen kuin Jumala? Jos uskot, niin pidät silloin totena katolisen mysteerin, jolle ei löydy raamatullista Jumalan sanan perustusta.

Tässä on vielä Ilmestyskirjan kohta, jossa puhutaan kolmesta saastaisesta hengestä. Ne lähtevät lohikäärmeen (saatanan), pedon ja väärän profeetan suusta. Ne ovat riivaajahenkiä ja kokoavat ”maanpiirin kuninkaat” sotaan kaikkivaltiaan Jumalan suurena päivänä. Se, mitä tämä Harmagedonin taisteluna tunnettu sota käytännössä tarkoittaa, jää vielä tässä vaiheessa pimentoon ja nähtäväksi tulevaisuudessa. Kyse voi olla kirjaimellisesti perinteisin asein käytävästä sodasta tai hengellisestä sodasta tai molemmista.

Perinteisin asein käytävän sodan tulkinnan mukaan lohikäärme on saatana, peto on islam (muslimit sotajoukkoineen Mahdi johtajanaan) ja väärä profeetta on islamin odottama ”väärä kristus” eli ”Isa” (Jeesus). Hengellisen puheen mukaan kyse on valheen ja eksyttäjähenkien käymästä sodasta Jumalan valittuja ja pyhiä vastaan. Valheen henget ovat tällä hetkellä voitolla siinä mielessä, että lähes koko kristitty maailma pitää totena kolmiyhteisen jumalan opin ja monia muita katolisten isien kehittämiä harhaoppeja. Jumalan pyhän hengen voimalla taisteleva piskuinen valittujen ja pyhien lauma on kuitenkin lopulta voittava. Tämä tapahtuu viimeistään Kristuksen tulemuksessa, kun seurakunta temmataan ylös pilviin häntä vastaan.

Näin on kirjoitettu pyhään Raamattuun, sen Ilmestyskirjaan:

Ilmestyskirja:
16:13 Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.
16:14 Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.
16:15 – Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! –
16:16 Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.
16:17 Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: ”Se on tapahtunut.”
16:18 Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.
16:19 Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan.
16:20 Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut.
16:21 Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.

Suuri kaupunki on Ilmestyskirjassa sama kuin Suuri Babylon ja se kaupunki, jossa meidän herramme Jeesus ristiinnaulittiin: se on siis maanpäällinen Jerusalem. (Ilm 11:8; 17-18) Maanpäällisellä Jerusalemilla ei tarkoiteta hengellisesti puhuttaessa Israelin valtion alueella olevaa ihmisten rakentamaa kaupunkia. Sillä tarkoitetaan Herrasta luopunutta uskonnollisuutta ja siihen kuuluvaa ”kansaa”, jota myös portoksi kutsutaan. Sen vastakohta on ”taivaallinen Jerusalem”, joka on Jumalan kansan eli valittujen pyhien äiti ja koti. (Gal 4:19-31) Meidät on jo nyt asetettu taivaallisiin kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme, ja meillä on yhdyskuntamme taivaassa, josta me odotamme Jeesusta vapahtajaksi ja pelastajaksi. (Efe 2:6; Fil 3:20-21)

Vanhassa testamentissa sanottiin portoksi Israelin ja Juudan kansoja. Uuden liiton aikana portoksi on muodostunut katolisten isien uskontunnustusten ja väärien oppien varaan rakentunut nimeltään kristitty maailma: katolinen kirkko ja sen tyttäret. Portto, Suuri Babylon, suuri kaupunki, jossa meidän herramme ristiinnaulittiin, ja maanpäällinen Jerusalem kuvaavat siten hengellisen puheen mukaan yhtä ja samaa asiaa: Herrasta luopunutta uskonnollisuutta ja uskonnollisia ihmisiä, jotka eivät Jumalaa tunne, vaikka väittävät hänet tuntevansa. Nämä ”lihan mukaan syntyneet” ovat aina vainonneet ”hengen mukaan syntyneitä” ja niin on vielä tänä päivänä. (Gal 4:19-31) Näemme sen mm. niistä vääristä tuomioista, joita nämä oikean opin pelastumisen ehdoksi asettaneet ”väärät tuomarit” ja ”profeetat” meistä langettavat.

Muinaisen Babylonian mysteeriuskonto on kehittynyt aikojen saatossa katoliseksi mysteeriuskonnoksi, jonka eksytyksen valtaan lähes koko nimeltään kristitty maailma on joutunut. Monet kiivailevat roomalais-katolista kirkkoa ja ehkä muitakin kirkkoja vastaan, mutta ovat itse asiassa mukana samassa eksytyksessä, jossa katolinen kirkko tyttärineen on. He kaikki tunnustavat tärkeintä ja suurinta eksytystä: kolmiyhteisen jumalan oppia. Monet uskovat tämän lisäksi katoliset harhaopit sielun luontaisesta kuolemattomuudesta ja ikuisesta piinahelvetistä. Näiden oppien avulla on pystytty pitämään kansa kirkon vallassa. Pelko on estänyt jopa valittuja näkemästä totuutta näissä asioissa.

Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana omaa kansaansa ulos Suuresta Babylonista, jota kutsutaan myös portoksi ja kaikkien porttojen äidiksi. (Ilm 17–18) Eroat portosta siten, että hylkäät katoliset uskontunnustukset ja harhaopit: kolmiyhteisen jumalan opin, sielun kuolemattomuuden opin, ikuisen piinahelvetin opin ja kasteen sakramentin opin. Tärkein ja eksyttävin näistä on kolmiyhteisen jumalan oppi, josta luopunut on jo hyvin pitkällä Suuren Babylonin ulkopuolella ja matkalla kohti luvattua voittopalkintoa, taivaallista Jerusalemia, joka on laskeutuva kerran alas taivaasta maan päälle. Siellä saavat väsyneet levätä ja elää ikuisesti autuaina ja vapaina tämän maailman vainoista, kuolemasta ja kirouksesta.

Henkien koettelu
Markuksen evankeliumin mukaan pyhän hengen pilkkaa on sanoa Jeesuksessa olevan hengen olevan saastainen henki. Tämä koskee siis vain Jeesusta. Ne, jotka kieltävät arvostelemasta itseään ja koettelemasta sitä, minkä hengen vaikutuksesta he puhuvat ja toimivat, väittävät arvostelijoiden ”pilkkaavan Pyhää Henkeä”. Raamattu kuitenkin kehottaa meitä tutkimaan ja koettelemaan kaiken sekä erottelemaan henkiä, sillä miten muuten voisimme seurata Jeesusta, jos emme tuntisi sitä henkeä, joka hänessä ja meissä itsessämme on: isän Jumalan antama pyhä henki?

Jos joku sitten erehtyy siinä, kun arvioi minkä hengen vaikutuksesta joku puhuu tai toimii, niin se ei ole anteeksiantamaton synti. Huomaatteko, miten sellaisen syytöksen esittäjä pyrkii olemaan kaiken arvostelun yläpuolella ja suojelee sitä henkeä kaikelta koettelulta, johon Jumalan pyhä henki meitä kuitenkin ohjaa? Jumala käskee meitä koettelemaan henget ja neuvoo meitä siinä, miten se tehdään, niin että me voimme harjaantumisen kautta tulla yhä paremmiksi siinä tehtävässä.

Jumala käskee meidän koetella jopa omaa henkeään eli Jumalan pyhää henkeä, jotta me oppisimme tuntemaan sen ja erottaisimme sen muista hengistä, jotka väittävät olevansa Jumalan pyhä henki, mutta eivät sitä ole. Jumalan henki kestää kaiken koettelun ja kehottaa siihen, mutta valheen henget ja riivaajat eivät tahdo tulla paljastetuiksi, mistä syystä ne kieltävät tutkimasta ja koettelemasta itseään. Meidän ei pitäisi silti sanoa kenestäkään ihmisestä, että hänessä on saastainen riivaajahenki, ellemme ole asiasta täysin varmoja ja onko sitä sittenkään tarve sanoa, ellei meillä ole valtaa ja käskyä Jumalalta ajaa sitä riivaajahenkeä pois riivatusta henkilöstä?

Jos joku sanoo toisesta uskovaisesta, että tämä ei toimi Jumalan pyhän hengen voimalla tai vaikutuksesta, niin se ei ole sama asia kuin pilkata Jumalaa ja hänen henkeään. Se ei ole myöskään sitä, että sanottaisiin siinä ”uskovaisessa” olevan saastainen henki, joka hänessä asuu. Se ei ole ”Pyhän Hengen pilkkaa”. Siinä sanotaan vain se, että se toinen henkilö puhuu ja toimii jonkin muun hengen vaikutuksesta kuin Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta. Jos se uskovainen toimii kuitenkin Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta, niin silloinkaan ei pilkata Jumalaa tai hänen henkeään vaan ainoastaan erehdytään koettelussa. Sen voi saada anteeksi.

On mahdollista, että jopa valittu Jumalan lapsi erehtyy luulemaan vierasta henkeä Jumalan pyhäksi hengeksi ja toimii sen vaikutuksesta. Tämän pitäisi yleensä paljastua hänelle itselleen myöhemmin. Se paljastuu joka tapauksessa muille valituille ja pyhille, jos sitä tapahtuu toistuvasti ja usein pyhien yhteydessä. Jumalalle vieraat ja valittuja kohtaan vihamieliset henget eivät voi jäädä paljastumatta siellä, missä opetuslapset kokoontuvat yhteen meidän herramme Jeesuksen kristuksen nimessä ja Jumalan henki ohjaa heitä.

On sanottu myös sellaista, että toisen ihmisen ja erityisesti uskovaisen nimittely ”hulluksi” olisi ”Pyhän Hengen pilkkaamista”, jota ei voida saada anteeksi (kreikankielen sana mōros tarkoittaa pikemmin ”tyhmää ja typerystä” tai ”järjetöntä” kuin ”mielisairasta”, johon sana ”hullu” usein yhdistetään). Jeesus sanoi Matteuksen mukaan, että sellaisen teon tehnyt ansaitsee ”Gehennan tulen”. (Matt 5:22) Herra ei sanonut, että sitä syntiä ei voida saada anteeksi. Sen voi saada anteeksi, vaikka teko on tuomittava. Herra ei sanonut sitäkään, että me emme voi saada koskaan anteeksi sitä, jos emme anna anteeksi muille heidän rikkomuksiaan. (Matt 6:14-15) Sen voi saada anteeksi myöhemmin, sillä se ei ole syntiä, jota ei voida saada koskaan anteeksi.

Se, joka tekee aviorikoksen, murhaa, varastaa, valehtelee tai tekee mitä tahansa syntiä, on ansainnut kadotustuomion (Gehennan tulen), mutta onneksi sen kaiken voi saada anteeksi, kun kääntyy pois pahuudestaan Jumalan tykö ja uskoo evankeliumin. Ei ole mitään yksittäistä sanaa, tekoa tai tekemättä jättämistä, jota ei voisi saada joskus anteeksi, mikäli Jumala sen armon meille suo. On vain sellainen paatumus ja uskovan ihmisen luopuminen elävästä Jumalasta, jota ei Raamatun kirjoitusten mukaan voida saada anteeksi. Ihan yhtä lailla mikä tahansa synti ja mitkä tahansa synnit oikeuttavat tuomion kadotukseen, joten on turhaa pohtia sitä, onko joku syyllistynyt johonkin yhteen tiettyyn syntiin vai ei. Kaikki synnit kadottavat, joten ainoa tapa pelastua on saada synnit anteeksi ja tätä vastaan saatana juuri hyökkää.

Paholainen on se, joka on kieltämässä ihmisiltä syntien anteeksisaamisen. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat mielenmuutokseen ja saisivat jatkuvasti syntinsä anteeksi uskomalla evankeliumin: turvaamalla Jeesuksen kristuksen ruumiin ja veren uhriin, jonka kautta me olemme pyhitetyt kerta kaikkiaan ja tehdyt iankaikkisesti täydellisiksi. Sen sijaan, että tuijottaisimme johonkin yhteen syntiin, tulisi meidän kiinnittää katseemme Jeesukseen kristukseen ja seurata häntä: noudattaa hänen opetuksiaan ja esikuvaansa.

Langettiko Jeesus kadotustuomioita ihmisille? Sanoiko hän edes hänen vastustajilleen, että nämä eivät voisi saada koskaan anteeksi sitä syntiä, johon he olivat jo syyllistyneet? Ei. Jeesus ainoastaan varoitti siitä, että pyhän hengen pilkkaa ei saa koskaan anteeksi, mutta ei evännyt keneltäkään mahdollisuutta tulla mielenmuutokseen ja saada syntinsä anteeksi. Pyhän hengen pilkka on sama asia kuin Jumalan pilkka, mutta sen voi saada anteeksi, ellei jää lopullisesti sellaiseen tilaan, jossa pilkkaa Jumalaa.

Keneen pilkka kohdistuu?
Oma erityiskysymyksensä on se, keneen pyhän hengen pilkka kohdistuu: kohdistuuko se ”Jumalan kolmanteen persoonaan” vai Jumalaan itseensä eli meidän taivaalliseen isäämme ja Jeesuksen kristuksen Jumalaan ja isää?

Pyhän hengen pilkka on Jumalan pilkkaamista ja silloin Jumalalla tarkoitetaan meidän taivaallista isäämme, ei Jumalan kolmatta persoonaa. Jeesus ei sano, että isän pilkkaamisen saa anteeksi, vaikka häntä kuinka paljon tai pitkään tahansa pilkattaisiin. (Matt 12:22-37; Mark 3:20-30; Luuk 12:8-10) Hän sanoo, että Pojan pilkkaamisen saa anteeksi, mutta pyhän hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta, ja tällöin hän puhuu siitä hengestä, joka hänessä itsessään oli ja vaikutti. Se henki on isän Jumalan henki ja joka pilkkaa sitä henkeä, pilkkaa samalla isää Jumalaa.

Jeesus teki voimalliset tekonsa, ajoi ulos riivaajia ja paransi sairaita ”Jumalan hengen voimalla”. (Matt 12:28) Niinpä sen hengen sanominen saastaiseksi, jonka voimalla Jeesus toimi, oli Jumalan hengen saastaiseksi sanomista. Se on Jumalan pilkkaamista, jota ei voida saada anteeksi, mutta tuskinpa kovin moni sanoo, että Jeesuksessa kristuksessa oli saastainen riivaajahenki? No, hänen vastustajansa sanoivat niin moneen eri otteeseen, mutta Jeesus ei silti langettanut heistä lopullista tuomiota. Hän ainoastaan varoitti heitä, mutta ei sanonut, että te ette voi enää saada syntejänne anteeksi.

Monet fariseukset ja Jeesuksen vastustajat tulivat myöhemmin uskoon. Osa heistä on voinut olla pilkkaamassa Jeesusta aiemmin hänen elämänsä aikana. Vaikka ei olisi, niin pyhän hengen pilkka ei ole jokin yksittäinen ajatus, sana, teko tai laiminlyönti. Se on sellaista paatumista josta ei ole enää paluuta sisälle elämään. Minkä tahansa yksittäisen synnin voi saada anteeksi, mutta ei enää sitä, jos jää loppuun asti syntien ja saatanan valtaan.

Meitä ei ole kutsuttu langettamaan lopullisia ja peruuttamattomia tuomioita lähimmäisistä. Meidät on kutsuttu julistamaan rauhan evankeliumia ja kutsumaan ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Miksi tämä asia on niin tärkeä?
Tämä on sikäli merkityksellinen asia, että monet herkät uskovaiset pelkäävät aiheetta pilkanneensa ”Pyhää Henkeä” ja sitä, että eivät saa sitä syntiään anteeksi. Se, että he tahtovat kuitenkin elää Jumalan tahdon mukaan ja uskovat Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristuksen evankeliumin sanoman mukaan, todistaa siitä, että he eivät ole niin paatuneita, että eivät voisi saada edelleen syntejään anteeksi ja pelastua.

Mikään yksittäinen ajatus, teko, sana tai tekemättä jättäminen ei ole sellainen synti, jota ei anteeksi voida saada. Kaikki synti ja kaikki synnit kadottavat, joten on väärin lähteä metsästämään yhtä ainoaa syntiä, joka kadottaisi ja unohtaa sitten kaikki muut synnit, ikään kuin ne eivät kadottaisi. Kaikki synti kadottaa ja sen vuoksi syntiä tehnyt voi pelastua vain saamalla synnit anteeksi loppuun asti Jumalan armosta ja Jeesuksen uskon kautta.

Tätä vastaan paholainen hyökkää ja tahtoo evätä valituilta syntien anteeksiannon, jotta nämä joutuisivat epätoivon valtaan tai turvautuisivat vaihtoehtoisesti omaan pyhitykseensä pelastuakseen sen sijaan, että turvautuisivat Kristuksen uhriin ja syntien sovituksen tuomaan anteeksiantoon, jonka kautta meidät on tehty iankaikkisesti täydellisiksi. Paholainen eksyttää valittuja ”lain alle” (pelastamaan itse itseään synnin karttamisen ja hyvien tekojen kautta) ja uskottelemalla, että uskovainen ei voi saada syntejä anteeksi: että vain uskosta osattomat voivat saada ne anteeksi tullessaan uskoon, mutta uskovainen ei saa anteeksi, jos tekee vielä syntiä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ”Pyhää Henkeä” voi pilkata vain uskosta osaton, jotkut päinvastoin: pilkkaan voi syyllistyä vain uskovainen, joka on tuntenut Herran. Jeesus varoitti tästä synnistä uskosta osattomia, joten eikö heidän ole mahdollista syyllistyä sellaiseen Jumalan pilkkaan, jota ei enää anteeksi voi saada? Jumalan kärsivällisyydellä ja pitkämielisyydellä on rajansa: kun se raja ylitetään, niin hän ei enää kutsu syntiä tekevää parannukseen ja sen jälkeen on mahdoton saada enää syntejään anteeksi. Sellainen ihminen on pilkannut ”pyhää henkeä” (isää Jumalaa) niin paljon, että hän ei voi enää tulla mielenmuutokseen ja saada syntejä anteeksi – tuskinpa hän sitä edes enää tahtoo.

Myös uskovainen voi ”pilkata pyhää henkeä” (Jumalaa) niin paljon, että ei voi enää uudistua mielen hengeltä ja saada syntejään anteeksi. Jos hän on luopunut elävästä Jumalasta, niin joidenkin Raamatun kohtien mukaan hän ei voi enää palata Jumalan tykö. Erityisesti herätyskristilliset vastustavat tällaista tulkintaa ja pitävät sitä paholaisen ansana, joka estää ”luopioita” tulemasta takaisin Jeesuksen luokse ja isän tykö. No, meitä ei ole kutsuttu sanomaan lopullisia tuomioita tai yleensäkään tuomioita lähimmäisistä, joten me voimme kutsua ketä tahansa takaisin sisälle elämään tai ensimmäistä kertaa. Jumala on sitten hän, joka päättää, ottaako hän avosylin langenneen vastaan vai torjuuko hänet. Jos joku on ylipäätään palaamassa takaisin Jumalan tykö, niin eikö se ole jo todistus siitä, että Jumala häntä yhä vielä kutsuu ja vetää puoleensa?

Meitä ei ole kutsuttu tuomareiksi vaan evankeliumin julistajiksi. Niinpä toisten ihmisten esittämät syytökset sellaisesta synnistä, jota ei voida saada enää anteeksi, on hyvä jättää omaan arvoonsa. Herra on meidän tuomarimme, ei joku nykyään elävä ihminen, vaikka kuinka väittäisi puhuvansa ”Pyhän Hengen langettamia kadotustuomioita”.

Kadotustuomion lausuminen
Jeesuksen sanojen perusteella ”kadotustuomion lausumista” ja anteeksiantamattomuutta on pidetty anteeksiantamattomana syntinä:

Luukkaan evankeliumi:
6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Kuinka monta kertaa kadotustuomion saa lausua ennen kuin siitä muodostuu anteeksiantamaton synti? Kuinka monta kertaa saa jättää antamatta anteeksi ennen kuin menettää itse mahdollisuuden saada anteeksi? Tai kuinka kauan on mahdollista olla antamatta anteeksi ennen kuin se koituu itselle kadottavaksi synniksi? Tällaisiin kysymyksiin ei saada vastausta niiltä, jotka pitävät mainittuja syntejä pyhän hengen pilkkaan verrattavana syntinä.

Ikävä puoli tuossa tulkinnassa on se, että joku herkkä uskovainen voi pitää yhtä ainoaa kadostustuomion lausumista kadottavana syntinä tai sitä, että jättää yhden ainoan kerran antamatta anteeksi toiselle tämän synnin tai ei anna sitä syntiä heti anteeksi. Sen sijaan, että pelkäisimme yhden ainoan sanan, teon tai tekemättä jättämisen olevan kadottava synti, tulisi meidän tarkastella itseä ja omaa elämää kokonaisuutena. Kaikki synti kadottaa ja on harhaanjohtavaa takertua johonkin yksittäiseen syntiin, jota karttamalla voisi ehkä kadotustuomiolta välttyä.

Jos olet tehnyt aviorikoksen, varastanut, valehdellut, juonut itsesi humalaan, murhannut, ollut tottelematon vanhemmillesi tai tehnyt minkä tahansa synnin, niin olet ansainnut kadotustuomion (Gehennan tulen). Kaikki synnit kadottavat, joten on väärin muodostaa oppi jostakin yhdestä ainoasta sanasta, teosta tai tekemättä jättämisestä, joka toisi heti kadotuksen ja vieläpä kertasuorituksena. Sen sijaan, että luulet pelastuvasi välttämällä jotakin yhtä tiettyä syntiä, on parempi ajatella niin, että et pelastu lainkaan, jos et saa kaikkia syntejä anteeksi ja ellei Jumala anna sinulle iankaikkista elämää.

Et voi ansaita iankaikkista elämää millään hyvällä teolla tai pahan karttamisella, joten on parempi turvautua Jumalan armoon ja levätä herran Jeesuksen kristuksen täytetyn työn varassa kuin yrittää pelastaa itse itsensä oman hyvyyden tai tekojen kautta. On parempi jättää muut ihmiset tuomitsematta, jos näkee heidän syyllistyvän johonkin yksittäiseen syntiin tai elävän pitkäänkin syntiensä orjana. Jumala voi kutsua kenet tahtoo ja milloin tahtoo sisälle elämään eikä Herra ole antanut meille valtaa tuomita ketään lopullisella ja peruuttamattomalla tuomiolla tämän elämän aikana.

Jos joku asettuu Jumalan paikalle tuomariksi ja langettaa muista peruuttamattomia ja lopullisia kadotustuomioita, niin hän tekee suuren synnin, mutta onneksi sen voi saada anteeksi, kunhan ei jää siihen tilaan ja jatka sitä väärämielistä tekoa. ”Kadotustuomion langettamisen saa anteeksi”, kun ei jatka sitä loputtomiin ja lakkaa toimimasta tuomarina Jumalan sijaan. Koska kyse on kuitenkin kadottavasta synnistä, on siitä tavasta hyvä pyrkiä eroon ja se on itse asiassa hyvin helppoa: kun et lausu enää kenestäkää kadotustuomiota, niin olet vapaa siitä pahasta tavasta käytännön tasolla.

Jeesuksen opetus kadotustuomion lausumisesta ja tuomitsemisesta voidaan tulkita vielä siten, että sinua kohdellaan usein samalla tavalla kuin sinä kohtelet muita ihmisiä. Jos lausut kadotustuomion toisesta ihmisestä, niin tämä voi sanoa sinulle samat sanat ja jopa lisätä niihin jotakin. ”Saat kärsiä vielä enemmän helvetissä, jos sinne toisia tuomitset.” Niinpä meidän on hyvä muistaa se, että ”millä tuomiolla me mittaamme, sillä meidätkin mitataan ja jopa lisätään siihen.” (Matt 7:2) Tämä ei tarkoita sitä, että me emme saisi tuomita oikein ihmisten välillä ja ihmisiä ajallisissa asioissa, mutta lopullista ja peruuttamatonta kadotustuomiota meillä ei ole lupa toisesta ihmisestä lausua. (1Kor 6:1-8; Joh 7:24; Snl 24:23-25; 1Kor 4:3-5)

Pyhän hengen pilkkahttps://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2018/04/23/pyhan-hengen-pilkka/

Synti, jota ei voi saada anteeksi
Moni kristitty kyselee arkana itseltään, ei kai vain hän ole joskus pilkannut Pyhää Henkeä? Ei kai hän ole tahallaan tai vahingossa syyllistynyt syntiin, jota ei Raamatun mukaan voi saada anteeksi tässä ajassa eikä iankaikkisuudessa? Mistä Raamattu tuossa puhuu? Kuka ja miten voi syyllistyä syntiin, jota ei voi saada anteeksi?



Aloitetaan vastauksen hakeminen tutkimalla raamatunkohtaa, jossa Jeesus noin vakavan synnin mainitsee:



Matteuksen evankeliumissa (Matt.12:31-32) Raamattu kertoo, miten Jeesuksen luo tuotiin sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet. Mies näki, puhui ja oli vapaa pimeyden hengistä. Paikalla ollut kansa ihmetteli Jeesuksen voimaa ja alkoi kysellä, oliko Jeesus odotettu Daavidin Poika?



Väkijoukossa olleille ja Jeesuksen toimintaa kyräillen seuranneille fariseuksille ja kirjanoppineille moinen ei sopinut. Niinpä he sanoivat, että Jeesus ajaa pahoja henkiä ulos Belsebulin, pääpaholaisen voimalla.



Jeesus torjui syytöksen sanomalla, että jokainen valtakunta, joka taistelee itseään vastaan, tuhoutuu. Jos Saatana ajaa ulos saatanan, niin se on noussut itseään vastaan. Sen jälkeen Jeesus ilmoittaa ajavansa pahoja henkiä ulos Jumalan Hengen voimalla merkiksi siitä, että Jumalan valtakunta on tullut ihmisten luo.



Pyhä Henki, Ormo Rauhalan maalaus Pyhän Olavin kirkossa SastamalassaPian tämän jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, joiden takia moni on vavisten tutkinut vaellustaan ja pelännyt jääneensä pelastuksen ulkopuolelle ja olevansa matkalla helvettiin:



"Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. (Vastaava jae löytyy Mark.3:28-29).

Pyhästä Hengestä puhutaan Uudessa testamentissa paljon. Pyhä Henki osoittaa ihmisessä hänen syntisyytensä, ohjaa Jeesuksen ristin luo, sytyttää uskon ja auttaa Jeesusta seuraamaan lähtenyttä opettamalla, lohduttamalla, rohkaisemalla ja virvoittamalla. Pyhä henki varustaa uskovia armolahjoilla, joiden joukossa on myös terveeksi tekemisen lahja.



Edellä kerrotussa raamatunkohdassa fariseukset ja kirjanoppineet kiistivät Pyhän Hengen olleen asialla, kun Jeesus paransi ja ajoi ulos pahan hengen. He väittivät Jeesuksen toimineen Saatanan voimalla.



Pyhän Hengen herjaaminen tarkoittaa, sitä, että ihminen kiistää Pyhän Hengen merkityksen ja toiminnan. Ihminen kiistää oman syntisyytensä. Hän ei tunnusta olevansa tuomion alainen ja tarvitsevansa Jumalan armoa. Hän ei pyri tekemään parannusta eikä halua seurata Jeesusta. Hän valitsee oman tiensä, jolla ei ole tilaa evankeliumille.



Jos pelkäät tehneesi syntiä Pyhää Henkeä vastaan, voit olla rauhallisella mielellä. Synnintunto ja oman syntisyyden tajuaminen ovat merkkejä siitä, että Pyhä Henki tekee edelleen työtään sinussa ja on apuna vaelluksellasi.

Koptikirkon ikoni, Pyhän Hengen laskeutuminen

Saatana sitä vastoin yrittää syytöksin lamauttaa uskosi. Se sanoo sinun olevan jo armon ulkopuolella, liian syntinen ja kadotukseen tuomittu.



Pyhän Hengen pilkkaaminen on esillä myös Heprealaiskirjeessä. Siellä olevat sanat selventävät edellä sanottua:



Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr.10:28-30)

Tuossa raamatunkohdassa Pyhän Hengen pilkkaaminen yhdistetään Jeesuksen sovitustyön ja hänen Golgatalla vuotaneen verensä halpana pitämiseen ja jopa jalkoihin polkemiseen.



”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta mihin sitä Jeesusta tarvitaan?”



Noin ajatteleva ihminen torjuu evankeliumin, ei katso tarvitsevansa Jeesusta eikä Jumalan armoa eikä halua ottaa vastaan Jumalan tarjoamaa pelastusta. Hän pitää armoa halpana, lokaan poljettavana.



Pyhän Hengen pilkka on siis pelastuksen torjumista. Sokeutta ja kuuroutta sille pelastavalle työlle, jota Pyhä Henki tekee. Jos ei usko voivansa saada Pyhän Hengen toiminnan tuloksena syntejä anteeksi Jeesukselta, ei tietenkään saa syntejä anteeksi.



Jumala ei pelasta ketään väkisin. Sellainen, joka torjuu Jeesuksen ja hänen armonsa, saa oman valintansa mukaisesti vaeltaa kohti kadotusta.



Asia on niin tärkeä, että kerrataan se vielä tiiviissä muodossa:



Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa sellaista tottelemattomuutta ja paatumusta, joka vie ihmisen yhä kauemmaksi Jumalasta ja viimein lopulliseen eroon hänestä. Jos tunnet edelleen syyllisyyttä ja häpeää synneistäsi, sinulla on toimiva omatunto ja haluat seurata Jeesusta, et ole syyllinen Pyhän Hengen pilkkaan. Armo ja pelastuksen tie ovat edelleen Jeesuksen tähden avoinna edessäsi. Hyvyydessään ja rakkaudessaan Jumala haluaa ohjata ja tukea sinua tuolla tiellä.

Entä mitä on kuolemansynti?



Raamatussa puhutaan myös synnistä, joka on kuolemaksi. Miten meidän tulisi ymmärtää Johanneksen ensimmäisen kirjeen sanat:



”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.”. (1.Joh. 5:16)



Keskiajalla Rooman kirkko julisti ja opetti kuolemansynneistä. Niitä katsottiin olevan seitsemän: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Edellä olevaan raamatunkohtaan vedoten sanottiin, että kuolemansyntejä ei voinut saada anteeksi. Ja jos sai, niin ainakin se oli hyvin vaikeaa. Kuolemansyntien anteeksi saamiseksi tarvittiin aneita, pyhimysten ja neitsyt Marian rukouksia sekä monenlaisia hyvitystekoja.

Syntien listaaminen ja luettelointi on aina kiehtonut ihmisiä. Onko se tai tuo asia syntiä? Onko valheiden lisäksi olemassa myös valkoisia valheita ja katsooko Jumala niitä läpi sormiensa?



”Ainahan sitä jossakin tulee hieman lipsuttua, mutta en minä mikään suuri syntinen ole”, selittää moni omaa nuhteettomuuttaan.



Tässä ihmisten maailmassa murha on toki raskaampi rikos kuin vaikkapa valehteleminen. Jumalan silmissä jokainen synti, vaikka miten vähäiseltä tuntuva, on rikos Jumalaa vastaan, ja ilman Jeesuksen sovitusta vie kuolemaan. Jumalalle ei ole pieniä tai suuria syntejä. Ilman Jeesuksen rakkautta ja armoa jokainen synti on kuolemansynti.



Miksi Johannes sitten kirjoitti edellä olevan kohdan kuolemaan johtavasta synnistä? Selitys on yksinkertainen ja hyvin käytännöllinen.



Jo Johanneksen aikana seurakuntiin oli päässyt tunkeutumaan harhaoppeja. Jotkut niistä kielsivät Jeesuksen syntymisen ihmiseksi. Toiset opettivat, että Jeesus oli vain ihminen siinä missä kuka muu tahansa, joten hän ei voinut olla Jumalan Poika. Jotkut harhaopettajat sanoivat, ettei maallisten asioiden takia kannattanut kantaa huolta, koska vain hengellinen oli todellista. Lakien rikkominen, hurjat juhlat, vapaa seksi, epäjumalille uhratun lihan syöminen ja monet muut asiat koskivat vain arvotonta ruumista, eivätkä ne voineet vahingoittaa arvokasta henkeä.



Kirjeessään Johannes sanoo, että tällaisia Jumalan Pojan hylkääviä harhaopettajia sekä heidän seuraajiaan odottaa tuomio. Jos he eivät tee parannusta ja luovu harhaopeistaan, heillä on edessä helvetti.



Tällaisille harhaopettajille ei tule rukoilla menestystä eikä heidän työtään tule siunata. Heidät on jätettävä Jumalan koeteltaviksi, jos ehkä kääntyisivät väärältä tieltään. Myös Paavali kirjoittaa Johanneksen tavoin tilanteista, joissa paatunut synnintekijä on jätettävä saatanan kuritettavaksi, että hänen sielunsa kenties pelastui. (1.Kor.5:5, 1.Tim.1:20)



Johanneksen kirjeen teksti ei anna meille oikeutta lopettaa yhdenkään ihmisen puolesta rukoilemista. Se ei anna meille lupaa tuomita ketään toivottomaksi tapaukseksi, joka joutuu kadotukseen. Meitä ei ole kutsuttu tuomitsemaan vaan kertomaan evankeliumia myös ”toivottomille tapauksille”.



Tuomion sanojen lausumisen sekä vuohiin ja lampaisiin jakamisen me onneksi saamme jättää Jeesukselle. Hän haluaa ja voi pelastaa myös ”toivottomia tapauksia” samalla tavalla kuin hän vei ristillä rinnallaan olleen ryövärin mukanaan paratiisiin.



Tässä maailmassa vehnä ja rikkavilja kasvavat rinnakkain. Jeesus varoittaa meitä ryhtymästä erottelemaan vehnää ja rikkaviljaa, koska silloin tallaisimme koko viljavainion. Erottelun me saamme jättää Jumalan ja hänen enkeleittensä tehtäväksi viimeisenä päivänä. (Matt.13:24-30)



Näin on hyvä, sillä, jos seulonta tehtäisi nyt, niin kukaan meistä ei selviäisi ilman iankaikkista rangaistusta. Kirjeessä, jota Paavali ei suinkaan kirjoittanut synnissä rypeville roomalaisille vaan kristillisen seurakunnan uskoville, sanotaan:



”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room.2:23)



Kristinopin mukaan synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se on sitä, ettei uskota Jeesukseen (Joh.16:9). Ja jos tämäkin tuntuisi vielä saavutettavissa olevalta eli oma usko kovin vahvalta, niin siinöä tapauksessa kannattaa lukea Jeesuksen Vuorisaarna (Matt.5:1- 7:27). Sen edessä jokainen ihminen joutuu painamaan päänsä ja rukoilemaanelämänsä jokaisena päivänä rukouksen, jota on kaikkialla rukoiltu alkuseurakunnan ajoista asti:



”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!”



Tässä Jeesuksen rukoukseksi kutsutussa rukouksessa ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, kertoo oman syntisyytensä ja jättäytyy täysin armon varaan. Eikä rukoilija jää vaille vastausta. Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa ovat Isän kädet, jotka ojentuvat taivaasta alas kohti syntistä.



“Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh. 14:23).

Synti, jota ei voi saada anteeksi
https://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/synti_jota_ei_voi_saada_anteeksi/

Pelkäätkö tehneesi Pyhän Hengen pilkan?https://www.youtube.com/watch?v=H-V2LHBGkeQ

Pyhän Hengen pilkka ja kirkon traditiohttps://www.youtube.com/watch?v=1uFHwB9Jy68

Pyhän Hengen pilkka
https://www.tv7.fi/arkki/kirkossa-keskustellaan/pyhan-hengen-pilkka_p3074/

Pyhän Hengen pilkkaa ei tehdä vahingossahttps://www.youtube.com/shorts/cxx71I8gv_A

Mitä on Pyhän Hengen pilkka?https://www.tiktok.com/@kivia_kengassa/video/7569918575482359062

Voiko Pyhän Hengen pilkan saada anteeksi?
https://www.tiktok.com/@kivia_kengassa/video/7375041041453305121

Synti jota ei saa anteeksi (Mark 3:28-29, Luuk 12:10)https://www.youtube.com/watch?v=FCTxd5Wwap4

PIT: Anteeksiantamaton synti. Pilkka Pyhää Henkeä vastaan.https://www.youtube.com/watch?v=af70qMN1q0s

Pyhän Hengen pilkka
https://www.godtube.com/watch/?v=FFJCMFNU#google_vignette

Pyhän Hengen pilkka - älä käytä sitä
https://www.youtube.com/shorts/Xz0XYsPcwIo

Pyhän hengen pilkka ei oo asia jonka ihan https://www.youtube.com/shorts/Vvn1j7MpP8w

PYHÄN HENGEN PILKKA
https://www.youtube.com/watch?v=nWKjTFpECSI

Luuletko tehneesi Pyhän Hengen pilkanhttps://www.youtube.com/watch?v=5PqEUOQoEco

MIKÄ ON PYHÄN HENGEN PILKKA | MIKÄ ON HARHAOPPIAhttps://www.youtube.com/watch?v=LkkdpyCl97Y

Kaiken muun saa anteeksi vaan ei Pyhän Hengen pilkkaahttps://www.youtube.com/watch?v=EKOZJZLwQzI&t=1s

Pyhän Hengen pilkka
https://www.youtube.com/watch?v=UyxHaN3V5rs

Mikä on anteeksiantamaton synti?
https://www.youtube.com/watch?v=goi1W7b1X4s

Mitä on Pyhän Hengen pilkka? Se EI OLE ainoastaan NIMITTELYÄ. Mitä se siis on? Mat: 12:32..
https://www.youtube.com/watch?v=Qbko0CqC5Zw

Mitä on Pyhän Hengen pilkka? Mitä se ei ole?https://www.youtube.com/watch?v=dxKPidu7-7I

Mitä on Pyhän Hengen pilkka, anteeksiantamaton synti?
https://www.youtube.com/watch?v=Y7VXLG-oTlk

Tahallinen synti? (Hebr. 10:26)
https://www.youtube.com/watch?v=DR8VEehMf4M

Onko syntiä, jota ei saa anteeksi?
https://www.youtube.com/watch?v=vtLGN2dQb8E

Pyhän Hengen pilkka - kirja
https://www.youtube.com/watch?v=-Kvy8z3c5_o

Pyhän Hengen pilkkaaminen
https://www.tv7.fi/arkki/matteuksen-evankeliumi/pyhan-hengen-pilkkaaminen_p99820/

Pyhän Hengen pilkka
https://www.tv7.fi/arkki/tv7-jerusalem-uutiset/extra-pyhan-hengen-pilkka_p90579/

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa "Pyhän Hengen pilkkaaminen"?
Onko jumalanpilkkaa jättää huomiotta Pyhän Hengen vakuuttelu ja kuunnella sitä vasta myöhemmin? Voiko palata takaisin, vaikka ei olisi kuunnellut ensimmäistä vakuuttelua? Mitä Jeesus tarkoitti tällä synnillä?

Esimerkki Matteuksen evankeliumissa 12 kertoo, kuinka Jeesus ajoi riivaajia ulos miehestä, ja fariseukset näkivät tämän Kristuksen teon, jonka voima tuli Pyhästä Hengestä. Sen sijaan, että he olisivat tunnustaneet Jumalan toimineen Jeesuksen kautta, he liittivät tämän Pyhän Hengen ihmeen/työn saatanalle. Sitten Jeesus määritteli tämän anteeksiantamattomaksi synniksi.

Eli anteeksiantamaton synti on nähdä Pyhän Hengen tekemä ihme ja liittää tuo työ saatanalle.

Oikea vastaus on tässä.

Lisäisin vain, että tämä oli erityistapaus, jota ei voi toistaa tänä päivänä.

No, sitä ei voi toistaa tällä tavalla, koska Jeesus ei ole enää edes tällä maapallolla.

Pyhän Hengen pilkka on lopullinen ja tahallinen Pyhän Hengen työn ja vakuuttumisen hylkääminen omassa elämässä. Se on olennainen "sydämen paatumus", joka kuvattiin faraosta Vanhassa testamentissa - edes Egyptiin lähetetyt vitsaukset eivät saaneet häntä alistumaan Jumalalle.

Kun katsomme laajempaa kontekstia Matteuksen evankeliumissa 12:24-37, näemme Jeesuksen saarnaavan sydämen tilasta ja sen seurauksena olevasta hedelmästä: Se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, on se, jonka sydän on paatunut Pyhää Henkeä vastaan. Sellainen ihminen ei voi vakuuttua, vaikka ihmeitä tehtäisiin hänen edessään, aivan kuten fariseukset, jotka näkivät Jeesuksen tekevän ihmeitä ja liittivät ne Saatanaan sydämensä paatumuksen vuoksi.

Tämän synnin vakavuuden syy on se, että Pyhän Hengen tehtävä on tuomita meidät synnistämme ja muuttaa sydämemme (Joh. 16:8).

Monet ovat usein huolissaan siitä, että he ovat vahingossa luopuneet uskosta tai pilkanneet Pyhää Henkeä. Mutta anteeksiantamaton synti ei ole vahingossa tapahtunut lipsahdus kielellä; pikemminkin se on Herran vihaamista, itsepäisyyttä Hänen Pyhää Henkeään vastaan ja Hänen lähestymistapojensa lopullista hylkäämistä (4. Moos. 15:30-31).

Henkilö, joka on huolissaan siitä, että hän on tehnyt näitä asioita, syntynyt luopumisen tai epäuskon kautta, on juuri sellainen ihminen, joka ei ole vielä tehnyt luopumusta tai Pyhän Hengen pilkkaa, koska hänen oma synnintuntonsa ja halukkuutensa kääntyä takaisin Kristuksen puoleen todistavat Pyhän Hengen työstä hänen elämässään (1. Kor. 12:3).

Voiko kuollut oksa tuottaa hedelmää? Tai, tuottaisiko tuo oksa hedelmää jonkin ajan kuluttua, luulisitko olevasi väärässä ja että se todella oli elossa koko ajan? Sellainen oksa saattoi olla lähellä kuolemaa, mutta ei koskaan pudonnut pois. Luukkaan evankeliumin 13:6-9 vertaus puhuu Herran kärsivällisyydestä tällaisten ihmisten kanssa, odottaen heidän kantavan hedelmää elämässään. Samaan aikaan todellinen luopumus on lopullista, eikä kuollut oksa voi enää kantaa hedelmää.

Mun mielestä tyyppi, joka oikeesti teki sen, olis varmaan ilonen, jos Charlie Kirk kuolis, koska se vaikutti puhuvan totta eksyneille ihmisille.

Pyhän Hengen pilkka on lopullinen ja tahallinen hylkääminen Pyhän Hengen työstä ja vakaumuksesta omassa elämässä. Se on olennainen "sydämen paatumus", joka kuvattiin faraosta Vanhassa testamentissa - edes Egyptiin lähetetyt vitsaukset eivät saaneet häntä alistumaan Jumalalle.

Vain tarkistan, sanoit "tahallinen hylkääminen", mutta luulin, että Raamatun teksti oli selkeästi, että lopulta Jumala paadutti faraon sydämen Exodus-kertomuksessa?

Lisäksi tuntuu itsestään ristiriitaiselta sanoa, että et voi pilkata Pyhää Henkeä ensimmäisenä päivänä ja sitten katua toisena päivänä. Ehkä on epätodennäköistä, että joku tekisi näin, mutta mikään, mitä näen, ei tee sitä mahdottomaksi.

Jos olisit pilkannut Pyhää Henkeä (katkaissut itsesi Jumalan elävästä totuudesta), silloin ei olisi toista päivää, jolloin tekisit parannuksen. Se on teon lopullisuus, kuin oksan katkaisu, joka tekee sen lunastamattomaksi. Jotkut ihmiset todella kääntyvät pois viimeisen kerran ja muuttuvat kuin kiviksi.

Mitä tulee faraoon, tämä on tapa puhua Jumalasta. Jumala sallii ihmisten - kuten faraon - tehdä pahaa, tietäen, että hän voi saada siitä jotain hyvää. Siten Jumalan salliva tai ohjaava tahto voidaan sanoa määräävän kaikki tapahtumat, ja Raamatun kirjoittajat kirjoittavat tällä tavalla myös muissa paikoissa.

Esimerkkinä siitä, että Raamatun kirjoittajat ajattelivat tällä tavalla, otetaan Saulin kuolema: 1. Samuelin kirjassa sanotaan, että hän teki itsemurhan omalla kädellään. Mutta Aikakirjoissa sanotaan, että Jumala löi hänet.

Samuelin kirja 31:4 (ESV): Silloin Saul sanoi aseenkantajalleen: "Vedä miekkasi ja lävistä minut sillä, ettei nämä ympärileikkaamattomat tule ja lävistä minua ja kohtele minua huonosti." Mutta hänen aseenkantajansa ei halunnut, sillä hän pelkäsi suuresti. Siksi Saul otti oman miekkansa ja kaatui sen päälle.

Aikakirja 10:14 (ESV): Hän [Saul] ei etsinyt ohjausta Herralta. Siksi Herra surmasi hänet ja antoi valtakunnan Daavidille, Iisain pojalle.

Nämä ovat kaksi tapaa ilmaista sama tapahtuma. Juutalaiset elivät ja hengittivät Raamattua eivätkä tehneet virhettä, kun he esittivät sen tällä tavalla. Heidän silmissään (ja meidän kristittyjen silmissä) Jumalan salliva tai ohjaava tahto voidaan ilmaista riittävästi tällä tavalla.

Joten Jumalan voidaan sanoa paaduttaneen faraon sydämen siltä osin kuin hän asetti faraon olosuhteisiin, joissa hän tiesi faraon paaduttavan vapaasti omaa sydäntään. Itse asiassa teksti sanoo, että farao paadutti omaa sydäntään! Jumalan sydämen paaduttaminen on vain yksi harvoista käytetyistä ilmauksista.

Pyhän Hengen pilkka ei koske meitä tänä päivänä. Tämä oli Jumalan sanoma Israelille. Israel pilkkasi Pyhää Henkeä, kun se kieltäytyi kuuntelemasta apostolien ääntä varhaisella Apostolien tekojen kaudella. Jokainen juutalainen, joka hylkäsi/puhui Pyhää Henkeä vastaan, hävitettäisiin (tuhottaisiin seitsemän vuoden ahdistuksen aikana ja Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemuksessa; Matteus 3:11,12; Matteus 13:38-42; Luukas 3:16-17; 2. Tessalonikalaiskirje 1:7-9; Heprealaiskirje 10:26-31; ym.), eikä häntä päästettäisi tuohon maalliseen valtakuntaan ("sitä ei anneta hänelle anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa").

Mä luulen, et se on silloin, kun joku uskoo jonkun asian olevan Jumalan teko, mut ei tykkää siitä tai sen viestistä, niin ne valehtelee ja yrittää mustamaalata sitä.

Joo ja ne vihais kristittyjä ja jopa Charlie Kirkiä, kun puhuu totta. Ne voi olla myös vasemmistolaisia, vaikka tietäisivät paremmin.

On asiat, jotka voivat auttaa meitä selvittämään, mitä Pyhän Hengen pilkkaaminen tarkoittaa:

- Sanat itsessään

- Ja konteksti

Sanat: Sana "pilkata" tarkoittaa puhua jostakusta panettelevasti. Vähintään loukkaavasti tai enimmillään levittää valheita hänestä. Henkilö "Pyhä Henki" on kolmas persoona kolminaisuudessa, erillinen Jeesuksesta ja Isästä, mutta myös Jumala. Tiedämme, että Jeesuksen pilkkaaminen ei ole sama asia kuin Pyhän Hengen pilkkaaminen, koska niin sanotaan Luukkaan evankeliumissa 12.

Tämä auttaa jo pitkälle selventämään, mitä Pyhän Hengen pilkkaaminen tarkoittaa. Se on panettelevaa puhetta (loukkaavaa ja väärää) nimenomaan kolmannesta persoonasta kolminaisuudessa.

Konteksti, jossa se esiintyy evankeliumeissa, auttaa myös meitä. Jeesus mainitsee tämän synnin, kun fariseukset näkevät Hänen ihmeensä ja laittavat ne paholaisen ansioksi. Tämä viittaa siihen, että Pyhän Hengen pilkkaaminen on jotain, mitä he joko jo tekivät tai olivat vaarassa tehdä, minkä vuoksi Jeesus varoittaa heitä sen vakavuudesta.

Joten voimme nyt nähdä mahdollisen kontekstin, jossa joku saattaisi pilkata Henkeä - jos hän näkisi ihmeen, mutta yrittäisi vakuuttaa ihmiset, että se oli pahaa ja paholaisesta, kun todellisuudessa se oli Pyhä Henki. Tuo henkilö kutsuu itse asiassa Pyhää Henkeä pahaksi ja pilkkaa siten Häntä.

En näe Raamatussa mitään, mikä viittaisi siihen, että Pyhän Hengen vakuuttumisen sivuuttaminen olisi sama asia kuin Pyhän Hengen pilkkaaminen. Pitää sitä melko harvinaisena, että henkilö on asemassa tekemään tämän nimenomaisen synnin.

Koska useimmat ihmiset eivät tunne Pyhää Henkeä eivätkä ole pahoja. Lisäksi jotkut ihmiset eivät edes usko, että Pyhä Henki on Jumala, mutta se ei ole jumalanpilkkaa, se on vain kolminaisuuden kieltämistä hämmennyksen vuoksi.

1

blas·phe·my /ˈblasfəmē substantiivi

teko tai rikos, jossa puhutaan jumalattomasti Jumalaa tai pyhiä asioita vastaan; epäpyhä puhe.

Matteus 12:31 KJV — Sentähden minä sanon teille: Kaikki synnit ja jumalanpilkka annetaan ihmisille anteeksi: mutta Pyhän Hengen pilkkaamista ei anneta ihmisille anteeksi.

Seuraava jae määrittelee jumalanpilkan täsmälleen samalla tavalla kuin sanakirja...

Matteus 12:32b KJV — Joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa.

Mun viimeaikaisen ymmärryksen mukaan se tarkoittaa Jumalan nimen häpäisemistä sellaisella tavalla, ettei yksikään kristitty, ilmoitettu tai muuten, toimisi.

Esimerkiksi sanonta 'OMG' on jumalanpilkkaa, mutta sen voi antaa anteeksi, jos katuu. 'Kiitos Jumalalle' on sama juttu. Nämä ovat yksinkertaisia virheitä, jotka ovat syntyneet tottumuksesta.

Kuitenkin, jos väität, että Jeesuksen Kristuksen tai Kaikkivaltiaan Isämme selkeät ihmeet ovat itse asiassa Paholaisen tekoja, ja että kaikki kunnia maailmassa tai elämässäsi on Paholaiselta, niin se on todellinen Anteeksiantamaton Synti, sillä yksikään kristitty ei koskaan uskoisi, että todellinen Jumalan teko on jonkun muun teko. He tietävät, Keneltä se on.

"Tämä on sanoma, jonka olemme kuulleet Jeesukselta ja jonka me nyt julistamme teille: Jumala on valo, ja hänessä ei ole lainkaan pimeyttä. Jos sanomme olevamme yhteydessä Jumalaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä.** Mutta jos tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.*** Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, me teemme hänet valehtelijaksi, eikä hänen sanansa ole meissä." (1. Joh. 1)

Kaikilla ihmisillä on pimeys sydämessään, ja meidän on valittava katua ja hyväksyä Jeesus Kristus Herraksemme ja Vapahtajaksemme.

Verrata sitä, mitä Jumala tekee, Saatanan työhön.

Saatana, kaikesta kapinastaan ja Jumalan ja kaiken Jumalan luomakunnan vihastaan huolimatta - on Jumalan tahdon rajoittama. Hän voi tehdä vain sen, minkä Jumala sallii, koska se kuuluu Jumalan suurempiin tarkoituksiin ja suunnitelmaan.

Se ei todellakaan ole toisinpäin. Lucifer ei ole tasa-arvoinen Jumalan kanssa - joten Ying/Yang-kaavio on virheellinen.

Kaikki, mitä Jumala tekee, on täydellistä, pyhää ja hyvää, koska Hän on täydellinen, pyhä ja hyvä!

Useimmat ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä ja jotka tietävät Jumalasta, eivät tekisi sitäkään. He eivät halua, koska tietävät, ettei se ole totta.

Tässä on yksi tärkeä asia, joka on syytä huomioida:

On olemassa anteeksiantamaton synti. Jokin niin vakava, ettei Kristuksen veri peitä sitä. Jos se olisi jotain, minkä kuka tahansa voisi helposti tehdä, Jumala olisi luultavasti tehnyt sen paljon selvemmäksi.

Siitä, mikä se on, väitellään. Jotkut sanovat, että se on Jumalan tekojen liittäminen Saatanaan tietäen, että teot ovat Jumalasta. Periaatteessa Jumalan kutsuminen Saatanaksi. Toiset uskovat, että se on tahallinen synnissä jatkaminen kuolemaan asti. Tietäen, että Jeesus on Kristus, mutta hyläten Hänen tarjouksensa pelastuksesta syntisi tähden. Molemmat antavat järkeä tekstille. Eivätkä molemmat ole jotain, johon kompastut vahingossa.

Itse kallistun jälkimmäiseen, koska se antaa järkeä myös Heprealaiskirjeen luopumiskohdille, kuten 10:26. Kirje on kirjoitettu heprealaiskristityille, jotka uhkaavat jättää Kristuksen ja palata temppelissä uhrattaviin uhreihin. Periaatteessa he aikovat hylätä Kristuksen sovituksen ja luottaa itse temppelin sovituksiin.

Heprealaiskirjeen varoituskohdissa puhutaan pois ajautumisesta tai luopumisesta tai "tahallisesti jatkaa syntiä" (mikä tarkoittaa tahallista sitoutumista synnin elämään). Kaikki osoittavat Kristuksen tuntemista pelastajana ja synnin valitsemista Hänen sijastaan. Ei pelkästään synnin hetkeä tai edes synnin kautta elettyä aikaa. Vaan synnin elämää. Kyse ei ole pelkästään synnin lankeamisesta heikkouden vuoksi ja tutussa synnin katumus synnin katumus synnin katumus -kierteessä, vaan sen sijaan Kristuksen tahallisesta hylkäämisestä kuolemaan asti. (1. Joh. 5:16-17)

Koska ihmeiden tulkinta ei anna järkeä Heprealaiskirjeelle ja Johannekselle, kallistun tahallisen hylkäämisen tulkintaan.

Useimmat ihmiset eivät edes haluaisi tehdä niin, koska he eivät ole pahoja... vaikka he olisivatkin langenneet. Muuten, murha tai edes murhan juhliminen ei ole edes anteeksiantamatonta, koska se, että jotkut ihmiset ovat iloisia Charle Kirkin kuolemasta, ei tarkoita, että he tekivät anteeksiantamattoman synnin, varsinkin kun nämä ihmiset todennäköisesti eivät edes tunne Pyhää Henkeä, joten he eivät voi tehdä sitä, koska heidän pitäisi tuntea Hänet voidakseen tehdä sen. Joten teknisesti, jos he katuvat Charle Kirkin kuoleman juhlimista, koska murha on synti, mutta silti anteeksiannettava, koska Daavid teki niin ja sai anteeksi, he voivat silti päästä taivaaseen ja saada anteeksi paitsi tuon synnin, myös kaikki syntinsä, jopa kiroilun (mitä he usein tekevätkin, vaikka on myös paljon ihmisiä, jotka kiroilevat, jotka eivät juhli sitä).

On olemassa kohta, jossa Pyhä Henki vetäytyy, jos lakkaat kuuntelemasta Hänen vakuuttelujaan. Etkä voi tehdä parannusta ilman Pyhää Henkeä

Onko tälle tapahtumalle Raamatussa esimerkkiä?

Onko Pyhä Henki "hän"?

En oo oikeestaan koskaan ajatellut sitä aiemmin

Kaikki kolme Jumaluuden persoonaa mainitaan maskuliinisilla pronomineilla.

Joo, oon syyllinen tähän syntiin. Mä ignoorasin Pyhän Hengen kehotuksen niin pitkään, että musta tuli kovasydäminen, ja nyt kun mä haluan katua, mä haluan tuntea jotain, mut mä tunnen itseni niin tunnottomaksi, mun sydän on liian kova. Heprealaiskirje 10:26

Et haluaisi katua, jos todella olisit tehnyt tämän.

Älä keskity siihen, miltä sinusta tuntuu. Tunteet tulevat sydämen uudistamisesta uskon kautta Jeesukseen. Tunteet seuraavat uskoa ja kuuliaisuutta, ne eivät tule ennen.

Raamattu kuvailee Pyhän Hengen pilkkaa näissä kohdissa—

Heprealaiskirje 6

6 Joten meidän pitäisi olla valmiita Kristuksen perusasioiden kanssa. Meidän ei pitäisi joutua palaamaan takaisin siihen, mistä aloitimme. Aloitimme uuden elämämme kääntymällä pois menneisyytemme pahuudesta ja uskomalla Jumalaan. Silloin meitä opetettiin kasteista,[a] kätten päällepanemisesta,[b] kuolleiden ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Nyt meidän on mentävä eteenpäin kohti kypsämpää opetusta.

3 Ja sen me teemme, jos Jumala suo.

4-6 Voiko ihmisiä, jotka ovat jättäneet Kristuksen tien, saada muuttamaan elämäänsä uudelleen? Puhun ihmisistä, jotka kerran oppivat totuuden, saivat Jumalan lahjan ja olivat osallisia Pyhästä Hengestä. Heitä siunattiin kuulemaan Jumalan hyvää sanomaa ja näkemään hänen uuden maailmansa suuri voima. Mutta sitten he jättivät kaiken taakseen, eikä heitä voi saada muuttumaan uudelleen. Se johtuu siitä, että ne, jotka jättävät Kristuksen, naulitsevat hänet uudelleen ristille ja häpäisevät häntä kaikkien edessä.

7 Jotkut ihmiset ovat kuin maata, joka saa runsaasti sadetta ja tuottaa hyvän sadon niille, jotka sitä viljelevät. Sellainen maa saa Jumalan siunauksen.

8 Mutta toiset ihmiset ovat kuin maata, joka kasvattaa vain orjantappuroita ja rikkaruohoja. Se on arvotonta ja vaarassa joutua Jumalan kirouksen alle. Se tuhoutuu tulessa.

2 Pietarin kirje 2

20 Ihmiset voidaan vapauttaa maailman pahuudesta. Heidät voidaan vapauttaa tuntemalla Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Mutta jos he palaavat noihin pahoihin asioihin ja joutuvat niiden hallintaan, silloin heille käy pahemmin kuin ennen.

21 Kyllä, heille olisi parempi, etteivät he olisi koskaan tunteneet oikeaa tietä. Se olisi parempi kuin tuntea oikea tie ja sitten kääntyä pois heille annetusta pyhästä opetuksesta.

22 Se, mitä he tekivät, on kuin nämä todet sanonnat: "Koira oksentaa ja palaa siihen, minkä se oksensi."[c] Ja: "Kun sika on pesty, se palaa takaisin ja kierii mudassa."

Raamattu on selkeä: kun olemme saaneet Jumalan Totuuden, olemme vastuussa tuon Totuuden ylläpitämisestä – emme voi koskaan palata takaisin ja väittää tietämättömyyttä ja epäuskoa valinnoistamme.

Voitko palata, jos lähdit oikealla tavalla?

Tbh me voidaan tehdä se tahallisessa epäuskossa, mutta ei tietämättömyydessä ja epäuskossa. Me tiedetään, että me tehdään syntiä, eikä meitä kiinnosta tai yritetä päästä siitä eroon omalla voimalla, vaikka tiedetään paremmin.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa "Pyhän Hengen pilkkaaminen"?https://www.reddit.com/r/AskAChristian/comments/103zhcd/what_exactly_does_it_mean_to_blaspheme_against/?tl=fi

Pyhän Hengen pilkka

"Ainoa synti, mitä ei saa anteeksi, on Kristuksen sovitustyön hylkääminen

Tai sitten Pyhän Hengen pilkka. Mistäs sellaisen ihmisen tunnistaa, jossa on tuollainen saastainen henki? Olisi helpompaa saarnaajalle nähdä, että joku tietty ihminen on pelastuksen ulkopuolella, niin voisi jättää evankeliumin julistuksen kyseisen ihmisen kohdalta kokonaan väliin ja siirtyä suoraan seuraavaa

Varsinainen kysymyksesi koskee sitä, mistä tunnistaa ihmisen, joka on pilkannut Pyhää Henkeä. Ehkä toimivin ja muitakin lukijoita parhaiten palveleva tapa vastata on paneutua ensin siihen, mitä Pyhän Hengen pilkka on. Ensimmäiseksi esittelen kolmen evankeliumin rinnakkaiskohdat, joissa puhutaan Pyhän Hengen pilkkaamisesta.

Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan,
annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä,
ei anteeksi anneta. (Luuk. 12:10)

Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi,
kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin.
Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi
vaan on syypää ikuiseen syntiin. (Mark. 3:28-29)

Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan
antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista
ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan,
hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä
vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa
maailmanajassa. (Matt. 12:31-32)

Herkällä tunnolla oleva ihminen ahdistuu helposti näiden kohtien äärellä. Minäkin olen ensimmäisen kerran elämässäni tarvinnut kahdenkeskistä keskustelua papin kanssa, kun pelkäsin tehneeni syntiä, jota en voisi enää ikinä saada anteeksi.

Jeesus opetti, että myös mielessään voi tehdä syntiä, ei vain teoilla ja sanoilla. (Esim. joka katsoo naista himoiten...) Erityisesti, kun jotain kielletään, asia alkaa kiehtoa niin, että sitä haluaa tehdä ainakin ajatuksissaan. Kukapa ei olisi ajatellut jotain Pyhän Hengen vastaista, kun näitä sanoja lukee?

Tehdään testi: Ota kellosta aikaa. Seuraavan 10 sekunnin aikana et saa ajatella vaaleanpunaista elefanttia. Aika alkaa nyt!
1 - - - - - - - - 10
No, miten kävi? Jos Pyhän Hengen pilkkaamista on pahojen asioiden sanominen – tai edes ajatteleminen – Pyhästä Hengestä, kukaan ei pelastu. Jos Pyhän Hengen pilkkaaminen on noin helppoa, saat ollakin rauhaton, kaikki toivo on jo mennyt. Itse en kuitenkaan ajattele näin. Jeesus tuskin tuli maailmaan opettaakseen, että kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta pelastua.

Jeesus sanoi ankarat sanansa erityisessä tilanteessa. Fariseukset näkivät kuinka Jeesus paransi riivattuja ihmisiä. He eivät pitäneet tästä ja sanoivat, että Jeesuksessa on paha henki. ”Itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.” Fariseukset torjuivat Jeesuksen väittäen, että hän ei ole lähtöisin Jumalasta vaan Saatanasta. Siinä tilanteessa Jeesus varoitti Pyhän Hengen pilkasta. Fariseukset onnistuivat siis syyllistymään siihen, vaikkeivät puhuneet mitään Pyhästä Hengestä. Heprealaiskirje avaa tätä kysymystä lisää.

Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet
valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi
Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja
kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan.
Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka
nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet
kaikkien pilkattavaksi! (Hepr. 6:4-6)

Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen,
kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään
uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea
tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä
kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.
Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan
mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää
epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja
häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:26-29)

Jeesus sanoi, että kaikki synnit annetaan anteeksi, paitsi yksi. Myös Heprealaiskirjeen kohdissa puhutaan synnistä, jota ei saa anteeksi. Itse uskon Raamattuun Jumalan sanana, joten tässä ei ole tapahtunut virhettä, vaan kummatkin kohdat puhuvat samasta asiasta. ”Uskosta luopuminen”, ”synnin tekeminen ehdoin tahdoin”, ”Jumalan Pojan tallaaminen jalkoihinsa” ja ”armon Hengen häpäiseminen” ovat kaikki Pyhän Hengen pilkkaamisen synonyymejä. Pyhän Hengen pilkkaaminen ei siis ole joku yksittäinen teko, jota ei voi enää katua, vaan yksinkertaisuudessaan se on Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä, syvää paatumista. Tämä on myös varsin loogisesti pääteltävissä: Jos Jeesukseen uskova saa aivan kaikki synnit anteeksi, on yksi synti, mitä ei voi saada anteeksi. Eli tietenkin Jeesuksen hylkäämistä ei voi saada anteeksi, koska Jeesus on ainoa, jonka tähden voi saada synnit anteeksi.

Olisi mielestäni outoa, että Kolmiyhteisen Jumalan yhden persoonan pilkkaaminen pahoilla sanoilla johtaisi varmaan kadotustuomioon, mutta kahden muun persoonan pilkkaaminen olisi mahdollista saada anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaamisessa onkin kyse jostain enemmästä kuin epäuskoisen ihmisen tietämättömistä herjaamisista, tai edes uskovan ihmisen ailahtelevista mielenliikkeistä tai harkitsemattomista sanoista.

Fariseukset näkivät Jeesuksen suuret työt ja julistivat ne Perkeleen teoiksi. Silloin Jeesus varoitti heitä Pyhän Hengen pilkasta. Pyhä Henki auttaa ymmärtämään Jeesuksen merkityksen ja Pyhä Henki lahjoittaa uskon. Joka kokee, näkee tai ymmärtää tämän ja pääsee niin lähelle Jumalaa kuin mahdollista tässä ajassa – ja silti hylkää sen, on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan. Hän on täysin paatunut ja kääntänyt selkänsä Jumalan pelastaville teoille. Itse asiassa ajattelen, että ei-uskova ihminen ei edes voi syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan. Tarvitaan ensin Jumalan tuntemista, jotta voi hylätä näin raskaasti Pyhän Hengen ja Jeesuksen pelastustyön. (Ja miksi ylipäätään ei-uskovia pitäisi varottaa Pyhän Hengen pilkasta, kun he ovat jo valmiiksi pelastuksen ulkopuolella.)

Tämän vuoksi sellainen ihminen, joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole sitä voinut tehdä. Synnin pelkohan on juuri osoitus siitä, että Pyhä Henki toimii hänen sisimmässään ja osoittaa hänelle synnin ja kehottaa parannukseen ja anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Siellä missä on katumusta ja synnintuntoa, on myös uskon ja anteeksiantamuksen mahdollisuus.

Romanin kysymykseen viitaten, tällainen tietoinen paatumus on ilmeisesti (ainakin joissain tapauksissa) nähtävissä ulospäinkin, koska Johannes kirjoittaa surullisen lopullisesti:

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan,
hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä,
joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa
kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.
Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei
johda kuolemaan. (1. Joh. 5:16-17)

Joka tieten tahtoen haluaa sulkea sydämensä Pyhän Hengen työltä, on tehnyt valintansa. Jumala ei pelasta väkisin ketään.

Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?

Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?

Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?

Tervehdys Ihmettelijä,

Esitit muutaman hyvin painavan kysymyksen. Niiden merkitys on ilmeisesti myös sinulle itsellesi hyvin suuri. Kaikesta huolimatta niihin vastaaminen on melko selkeää ensimmäisen vastaukseni jälkeen. Teen silti äärimmäisen tiiviin yleistyksen Pyhän Hengen pilkasta, jota kyseiseen raamatunkohtaan ensimmäisiä kertoja törmäävä kristitty jää usein kipeästi pohtimaan:

1. Raamatun käyttämä termi "Pyhän Hengen pilkka" ei tarkoita herjaavan asian sanomista tai ajattelemista Jumalan kolmannesta persoonasta.
2. Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä ja siitä seuraavaa paatumista.
3. Joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole voinut sitä tehdä, koska paatunut ihminen ei koe synnintuntoa.

Näitä olen selittänyt tarkemmin tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni.

Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?

Pilkkaaminen ja herjaaminen ovat lopulta hyvin pieniä syntejä verrattuna Pyhän Hengen pilkkaan (Jeesuksen hylkääminen), koska Jeesuksen sovitustyö antaa anteeksi kaikki suurimmatkin synnit. Siksi uskoon tuleminen on myös täydellinen anteeksianto kaikesta menneestä. Paavali oli tästä erinomainen esimerkki:

Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta,
joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä,
että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut
palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja
ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni
tähden en tiennyt, mitä tein. (1. Tim. 1:12)

Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?

Tämä tilanne aiheuttaa enemmän kysymyksiä omassatunnossa. "Olisiko pitänyt uskossa ollessa ja siitä luopuessa tajuta enemmän? Entä voiko saada anteeksi sen, että on luopunut uskosta?"

Kristittynä eläminen olisi helppoa, jos se olisi vain sitä, että "ensin olin syntinen, sitten sain kaiken anteeksi". Suurin vaikeus on elää yhtä aikaa kahdessa todellisuudessa. Ihmisenä kukaan ei voi väistää sitä todellisuutta, että synti kulkee mukana kuolemaan asti. Ja kristittynä yhtä totta on koko ajan se, että Jumalan silmissä jokainen kristitty on Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas. Inhimillisesti on helppo ymmärtää ensimmäinen anteeksianto. Itse asiassa jossain määrin on helppo ajatella, että "se kuuluu minulle". Mutta yhä uudelleen samoissa asioissa lankeaminen tai suuret ja karkeat lankeamiset ovatkin jo vaikeampi pala. Silti Jumala on luvannut armahtaa.

Samainen Paavali, joka oli ensimmäisen kerran armahdettu suurista synneistään, taisteli jatkossakin synnin kanssa. Mutta yhä edelleen vastaus oli sama. Jokainen, joka pakenee Kristuksen anteeksiannon turviin, pelastuu:

Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää,
mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn
Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain,
joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen
tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:21-25)

Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?

Juuri näin toimi myös Pietari. Hän oli yksi läheisimmin Jeesusta seuranneita ihmisiä, mutta pelosta ja vaistomaisesti hän kielsi edes tuntevansa koko Jeesusta saati sitten seuraavansa häntä. Jumalan valtavaa armoa kuvastaa se, kuinka Jeesus kertoi jo etukäteen antavansa Pietarille anteeksi. Jopa ennen kuin ennusti hänen lankeamisensa:

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.
Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.
Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle:
"Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari:
ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi
minut." (Luuk. 22:31-34)

Humalassa tai pelossa tapahtunut pilkkaaminen ei ole Pyhän Hengen pilkkaa siinä merkityksessä kuin Raamattu sen määrittelee. Tällaisten suurten lankeamisten vaara kuitenkin on, että jos niitä ei osaa pyytää anteeksi vaan häpeissään alkaa väistellä Jumalaa, se voi johtaa paatumiseen eli todelliseen Pyhän Hengen pilkkaan. Siksi Jeesuskin sanoi aivan erityisesti rukoilleensa Pietarin puolesta. On vaikea kuvitella, kuinka suuri häpeää Pietari koki kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala piti kuitenkin kiinni Pietarista, eikä hänen uskonsa sammunut.

Hei.
Haluaisin tietää voiko Kristuksen sovituksella saada anteeksi Kristuksen sovituksen halventamisen, ja miten tämä olisi loogisesti selitettävästi. Miten saada anteeksi anteeksiantajan halventamisen? Kiitos vastauksestasi.

Tervehdys Tim!

Liitin kysymyksesi olemassa olevan ketjun jatkoksi. Yllä olen vastannut kohtalaisen kattavasti Pyhän Hengen pilkkaa koskeviin teemoihin. Eli yllä selitän sen, että Raamattu tarkoittaa Pyhän Hengen pilkalla nimenomaan sitä, että halveksitaan Jeesuksen sovitustyötä ja poljetaan se jalkoihin. Koska kaiken logiikankin mukaan tilanne on seuraava:

Jeesuksen tähden aivan kaikki synnit voi saada anteeksi.
Tästä johtuen tietenkin ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi, on Jeesuksen hylkääminen.
Kysymykseksi jää, milloin ihminen sortuu Jeesuksen hylkäämiseen ja milloin ei.

Jokainen kristitty halveksii Jeesuksen sovitustyötä elämänsä aikana usein. Tai voisi suorastaan sanoa, että jokainen kristitty halveksii sitä tavalla tai toisella joka päivä. Oikein tarkalle kun asia vedetään, huolettomuus syntiä kohtaankin on jo anteeksiannon suuren arvon halventamista. Kukaan ei siis välty suuriltakaan synneiltä.

Lopulta Pyhän Hengen pilkassa kyse on siitä, että ihminen ei edes halua elää armon alla. Jeesuksen hylkääminen ja Pyhän Hengen pilkka eivät ole yksittäisiä syntejä. Jopa päivittäisen Jeesuksen anteeksiannon vähättelyn saa anteeksi, koska mitään muuta toivoa ihmisellä ei ole. Kaikkien syntien kanssa on palattava päivittäin ristin juureen. Epäusko ja epätoivo olivat jo Lutherin mukaan ihmisen suuria syntejä. Mutta niiden anteeksi saaminen tapahtuu ihan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin. Se on päivittäistä palaamista Jeesuksen tuoman anteeksiannon ja armon pariin. Joka näin toimii, ei voi sortua Pyhän Hengen pilkkaan, koska hän elää armon alla.

Pyhän Hengen pilkka
https://nettipappi.net/index.php?topic=84.0

Pyhän Hengen pilkka (Matteus 12:31-32)
Sun näkemyksesi ja ymmärryksesi mukaan, mikä on Pyhää Henkeä vastaan tehtävä pilkka? Haluan ymmärtää sitä paremmin... Esimerkiksi, se on anteeksiantamatonta, mutta tarkoittaako se, että ne, jotka pilkkaavat Häntä, joutuvat helvettiin? Pyhä Henki on meidän neuvonantajamme ja paras ystävämme, Hän ohjaa meitä lunastukseen, joten siksi Häntä vastaan tehty pilkka on anteeksiantamatonta, eikö niin?

Lyhyesti sanottuna Pyhän Hengen pilkkaaminen on, laajemman kontekstin mukaan, Hänen työnsä liittäminen paholaiselle. Pinnallisesti katsoen Hengen työ on demonien ulosajaminen, mutta siinä on enemmänkin kyse.

Jeesus teki ihmeensä Henkensä voimalla yhdestä syystä, ja se oli evankeliumin sanoman todentaminen. Demonien ulosajaminen oli osoitus siitä, että Hänellä on kaikki valta ja Hän voi pelastaa ihmiset jopa paholaiselta. Tämä todentaminen toimi vain Jumalan valituille lapsille. Meillä on monia esimerkkejä uskomattomista, jotka eivät tunnustaneet ihmeitä Jumalan työksi, tai edes silloin kun he tunnustivat ne, he eivät hyväksyneet Jeesusta Kristukseksi. Tämä johtuu siitä, että Henki ei vain tee näitä töitä ulkoisesti, vaan Hän työskentelee myös valittujen sydämissä, jotka näkivät ne, vakuuttaakseen heidät siitä, että ne ovat todella Jumalan ihmeitä, jotka vahvistavat Jeesuksen opetusta. Pyhän Hengen pilkkaaminen on Hengen sisäisen vakuutustyön kieltämistä, joka kulkee käsi kädessä Hänen tekemiensä ulkoisten ihmeiden kanssa, ja siten Jeesuksen kieltämistä Kristuksena. Hänen kieltäminen on tuomittu. Se on anteeksiantamaton synti. Ja sellaista todellinen Jumalan valittu lapsi ei voi tehdä.

Selvä juttu, kysyin tätä siksi, että esimerkiksi jos mulla on kaveri, joka on hukassa alkoholin kanssa, en tiedä, 12 vuotta, ja hän tietää totuuden, käy kirkossa, mutta hän valitsee aina juoda uudestaan, mutta hän haluaa lopettaa, hän rukoilee, lukee Raamattua jne., niin tässä esimerkissä, pilkkaako hän Pyhää Henkeä? Sun selityksen mukaan ei, eikö niin?

On ihmisiä, jotka ovat hukassa jutuissa kuten huumeet, alkoholi ja muut jutut, ihmisiä jotka tietävät totuuden, käyvät kirkossa, mutta vaikka haluavat lopettaa, he kaatuvat aina uudestaan. Eli, mulla oli tää epäilys, pilkkaavatko he Pyhää Henkeä, koska he valitsevat kaatua uudestaan ja uudestaan (tietenkin heidän aivonsa on tuhoutuneet noiden riippuvuuksien takia, joten se helpottaa heidän kaatumistaan ja vaikeuttaa vastustamista)

Ei, se on vaan ihmisenä olemista. Sanominen, että Jumala ja Hänen tekemänsä hyvä työ ei ole Pyhä Henki, vaan taikuutta tai paholaisesta, on jumalanpilkkaa. Syntien kanssa kamppailu on jotain, mitä kaikki tekevät.

Jeesus puhui "fariseuksille" sillä hetkellä, että synti voidaan nyt antaa anteeksi, tutkikaa Raamattua, ja sitä ei voida tehdä millään tavalla tällä vuosisadalla.

Mun käsitys siitä, perustuen Jeesuksen sen käytön kontekstiin, viittaa johonkin, joka laittaa Jumalan teot Saatanan teoiksi. Esimerkiksi, Saatana ei paranna ihmisiä, Jumala parantaa.

En tiedä miksi sait miinukset. Selitit sen tosi hyvin ja yksinkertaisesti.

Pikavideo "anteeksiantamattomasta synnistä" mun mielestä mahtavalta Youtube-kanavalta 'The Total Victory of Christ'https://m.youtube.com/watch?v=mDUbZfuPx1o&pp=ygU5VGplIHRvdGFsIHZpY3Rvcnkgb2YgQ2hyaXN0IGJsYXNwaGVteSBpZiB0aGUgaG9seSBTcGlyaXQg

Myös tää 3 minuutin video samalta kanavalta: @127906797_@

Tosi uskovaiset eivät voi tehdä tätä

Tavallaan se on koko uskomattoman elämä

Pyhän Hengen pilkka (Matteus 12:31-32)https://www.reddit.com/r/theology/comments/1hbsck2/blasphemy_against_the_holy_spirit_matthew_123132/?tl=fi

Pyhän Hengen pilkka
Raamatussa sanotaan, ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta kenellekään anteeksi. Mitä on Pyhän HEngen pilkka? Mietin vain olenko itse syyllistynyt sellaiseen... :-)

Etpä taitaisi kysyä asiaa, jos olisit siihen syntiin syyllistynyt. Asia on niin, että siitä synnistä ei Jumala anna tuntoa, ja siksi siitä on mahdotonta tehdä parannusta. Noin se on lyhyesti selittäen, enkä tunne suurta intoa alkaa aiheesta syvempää keskustelua. Siinä saattaisivat saappaideni varret käydä lyhyiksi jo alkuunsa.

Pikku-Biblian rekisterissä on jotakin selitystä. Hirvittävän pitkä selostus, kannattaa lukea itse kirjasta, menisi käsi kramppiin jos yrittäisi kopioida tänne. Siellä sanotaan joka tapauksessa ainakin näin (kaipa tämä tarkoittaa sitä pilkkaa):

"Synnistä Pyhää Henkeä vastaan.

-- Pysyväisyys katumattomuudessa kuolemaan asti on tosin tämän synnin kanssa aina ja päästämättömästi yhdessä, ei kuitenkaan ole se tämän synnin olennollinen ominaisuus; --

Ei tätä syntiä anneta anteeksi, eikä taidetakkaan anteeksi antaa, Matt. 12:31, 32. Mark. 3:29. Luuk. 12:10. Hebr. 6:4, 6. Syy siihen on ei mikään puutos Jumalan jumalallisesta armosta, Rom. 5:20, 21. 1 Joh. 1:9. Tit. 2:11. Ei myöskään mikään puutos Kristuksen ansiosta ja maksosta, sillä niin kuin Kristus on kaikkein ihmisten edestä, niin on hän myös niidenkin edestä, jotka Pyhää Henkeä vastaan syntiä tekevät, kuoleman kärsinyt, -- Vaan syy on itse synnissä, jossa kaikki ennen mainityt kadottavaiset ominaisuudet yhteen tulevat: sitte itse syntisellä, ja sen pitkittävällä katumattomuudella ja epäuskolla loppuun asti --"

Kun olen Biblian rekistereitä ja muita oheiskirjoituksia lueskellut, olen huomannut että ainakaan kaikki eivät ole Luhtherin kynästä, kuten olen aiemmin kuullut kerrottavan. Selkein merkki tästä on, että jossain viitataan Lutherin opettaneen jotakin, tuskin hän itseensä viittaa. Epäilemättä Bibliaan kirjattu Suomen luterilaisen kirkon oppi on raittiimpaa, kuin tämän päivän, mutta uskaltaakohan tuon kirjan opetukseen juuri tukeutua (en tarkoita tietenkään kaanonia)? Kysyisin ennemmin niin, että mistähän voisi nähdä ja tietää, mikä on Lutherin kirjoittamaa ja mikä ei, jos eteen tulee epäselvä tilanne? (No, en sitten tiedä, onko Luther joka asiassa ollut oikeassa käsityksessä mutta silti)

Kyselin itsekin joskus vuosia sitten samaa asiaa. Käsittääkseni suuri osa uskovaisista joskus pohtisi ko. asiaa, esim. nuoruudessa, tai varsinkin, jos on saanut suhteellisen hiljattain parannuksen armon. Olen myös kuullut, että Pyhän Hengen pilkkaa ei voisi tehdä vahingossa tai kovin 'helposti'. Mielestäni Siniketun kysymys paljastaa tässä tilanteessa, että Sinikettu ei ole tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa, vaan uskomassa Pyhän Hengen omistajana.

Vähän katekismuksen selitys eli Kristinoppi näyttää selittävän asiaa erityisesti ao. jälkimmäisessä kohdassa 139:

138.

Mitä on synti Pyhää Henkeä vastaan?

Synti Pyhää Henkeä vastaan eroaa kaikista muista synneistä siinä, ettei sitä voi koskaan saada anteeksi.

Mark. 3:28-29: Kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin. Mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.

Tämä synti tapahtuu seuraavasti: Pyhä Henki valaisee ihmisen siten, että ihmisen täytyy sydämessään tunnustaa jumalallinen totuus jumalalliseksi, mutta silti ihminen tahallaan ja vastoin parempaa tietoaan kieltää sen, asettuu vastustamaan sitä sekä pilkkaa, rienaa ja häpäisee Pyhää Henkeä. Tällainen ihminen paatuu niin, ettei hän voi tulla parannukseen. Sen vuoksi meidän on tarkasti varottava, ettemme asetu vastustamaan ja pilkkaamaan totuutta, joka on kirkastunut meille Jumalan Sanasta. Synti Pyhää Henkeä vastaan ei kohdistu Pyhän Hengen persoonaan, vaan virkaan.

Luuk. 12:1: Jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anneta anteeksi.

1 Joh. 5:16: On syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava.

Hebr. 6:4-6: Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet, taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Mistä tiedämme, ettemme ole tehneet tätä erityistä syntiä Pyhää Henkeä vastaan?

Sellainen, joka on joutunut sielunhätään ja pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan ja on huolissaan siitä, että hänet olisi suljettu pois Jumalan armosta Kristuksessa, ei ole tehnyt tätä nimenomaista syntiä Pyhää Henkeä vastaan.

Hänessä on nimittäin päin vastoin todettavissa Pyhän Hengen voimakas vaikutus, mikä ilmenee huolena ja murheena omasta sielun tilasta ja iankaikkisesta kohtalosta. Hän on uskossa, vaikkakin ahdistusten alla.

Hänen heikkoa uskoaan on vahvistettava Jumalan armosanalla, sillä Kristus on kuollut jokaisen ihmisen tähden ja tahtoo, että kaikki pelastuisivat.

Se taas, joka on tehnyt tämän erityisen synnin Pyhää Henkeä vastaan, ei ole murheellinen siitä. Hän ei ole myöskään huolissaan sielunsa kohtalosta, vaan vaeltaa ylpeydessä ja kapinassa sydän lopullisesti paatuneena ja alistumatta selvän Jumalan sanan alle.

Kiitos vastauksista, johan helpotti kovasti.

Tulipa niin hyvä mieli, kun luin tämän ketjun. Kumpa me aina osaisimme tällä tavoin toisiamme neuvoa ja hoitaa. Raamatun sanaan perustuen ja lempeässä rakkauden hengessä.

JOo kiitos. Itsekkin välillä olen tätä miettiny

Vähän katekismuksen selitys eli Kristinoppi näyttää selittävän asiaa erityisesti ao. jälkimmäisessä kohdassa 139:

- -139.

Mistä tiedämme, ettemme ole tehneet tätä erityistä syntiä Pyhää Henkeä vastaan?

Sellainen, joka on joutunut sielunhätään ja pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan ja on huolissaan siitä, että hänet olisi suljettu pois Jumalan armosta Kristuksessa, ei ole tehnyt tätä nimenomaista syntiä Pyhää Henkeä vastaan.

Tuo on lohdullinen tieto, jolla itseänikin rohkaistiin joskus, kun joskus nuorena pelkäsin tosissaan tehneeni Pyhän Hengen pilkan. Nykyisin jos ei ole pitkään aikaan tullut kavahdusta, että olenkohan tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa, niin tulee heti epäilys, että varmaan on tullut tehtyä ko. pilkka ja paatumus tullut. Se saa aikaan kavahduksen, jonka voi tulkita merkiksi, että on huolissaan eikä siis ole tehnyt ko. pilkkaa ja niinpä voi olla levollisella mielellä.

Kun olen Biblian rekistereitä ja muita oheiskirjoituksia lueskellut, olen huomannut että ainakaan kaikki eivät ole Luhtherin kynästä, kuten olen aiemmin kuullut kerrottavan. Selkein merkki tästä on, että jossain viitataan Lutherin opettaneen jotakin, tuskin hän itseensä viittaa. Epäilemättä Bibliaan kirjattu Suomen luterilaisen kirkon oppi on raittiimpaa, kuin tämän päivän, mutta uskaltaakohan tuon kirjan opetukseen juuri tukeutua (en tarkoita tietenkään kaanonia)? Kysyisin ennemmin niin, että mistähän voisi nähdä ja tietää, mikä on Lutherin kirjoittamaa ja mikä ei, jos eteen tulee epäselvä tilanne? (No, en sitten tiedä, onko Luther joka asiassa ollut oikeassa käsityksessä mutta silti)

Vastaan vähän off topic tuohon pohdintaasi Biblian rekisterin ja esipuheiden salaperäisestä kirjoittajasta. Sitähän kuulee välillä pohdittavan seurapuheissakin: jotkut ajattelevat kirjoittajan olevan Luther ja usein kuulee arvion, että Luther ja joku muu. Ottaen huomioon, että Raamattua on ajan kuluessa suomennettu useaan otteeseen, esitän "muuksi"/"muiksi" seuraavia mahdollisuuksia:

- V. 1548 UT:n ja v. 1552 VT:n osien suomentaja Mikael Agricola
- V. 1642 käännöksen laatija Johannes Gezelius
- V. 1776 käännöksen laatija Antti Lizelius
- V. 1878 korjausten tekijä (kuka?)

Vl:ten käyttämä Biblian versio on Lizeliuksen 1776 käännös, johon on tehty kielellisiä korjauksia useaan otteeseen 1800-luvulla, joista vl:t käyttävät viimeisintä eli v. 1878 korjattua versiota. Biblian rekisterissä ja kirjojen esipuheissa saattaa siis periaatteessa puhua jossain Luther, jossain Agricola, jossain Gezelius, jossain Lizelius ja jossain näiden avustajat tai käännösten myöhemmät korjaajat. Jos asiasta haluaisi päästä varmuuteen, aloittaisin itse etsimällä jostain käsiin Lutherin v. 1545 saksannoksen ja vertaisin sen rekisteriä ja esipuheita Biblian vastaaviin.

Lähtökohtaisesti luen itse Biblian rekisteriä ja esipuheita niin, että jos sen tiedot vaikuttavat sopivan aiemmin oppimaani, uskon ne sellaisenaan, jos taas eivät vaikuta, suhtaudun niihin kriittisemmin.

Edelliseen korjausta: Gezeliuksen Raamatuksi ei kutsuta 1642 käännöstä, vaan 1685 käännöstä. 1642 käännöksessä näyttää olleen useita kääntäjiä:

"Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi painosta vuonna 1642. Käännöstyö aloitettiin Turun piispa Erik Sorolaisen johdolla vuonna 1602, ja sitä jatkoi piispa Iisak Rothovius, joka nimitettiin Sorolaisen seuraajaksi vuonna 1625. Suomentamiselle asetettiin varsin kunnianhimoiset tavoitteet. Raamatun kielen tuli vastata heprean- ja kreikankielistä alkutekstiä, noudattaa Lutherin tuoreimpia saksannoksia sekä olla kieleltään ja tyyliltään yhtenäinen.

Ensimmäisen suomalaisen Raamatun varsinaisen käännöstyön suoritti piispan johdolla kokoontuva käännöstoimikunta, johon kuuluivat tuomiorovasti Eskil Petreus Turusta, turkulainen teologianlehtori Martti Henrik Stodius, Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman sekä Piikkiön kirkkoherra Gregorius Matthei Favorinus. Sihteerinä toimi turkulaisen lukion opettaja Jonas Matinpoika Raumannus. Kukin toimikunnan jäsenistä sai joitakin osia käännettäväkseen ja syntyneet pohjakäännökset tarkistettiin viikottain pidetyissä kokouksissa. Käännöksiä piti uusia moneen kertaan, ennen kuin ne voitiin hyväksyä.
- -
Ensimmäinen tarkistus saatiin päätökseen vuonna 1685, jolloin ilmestyi ensimmäinen suomalainen sotaraamattu. Nykyään teos on kaikkein harvinaisin vanhoista raamatuistamme ja sitä nimitetään myös Gezeliusten Raamatuksi."
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/rttuope/rttuluki.htm

Augustinelta pitkähkön selitysosan loppupuolella selkeä virke:
Augustine: On the words of the Gospel, Matthew 12:32 kirjoitti:
...therefore all manner of sin and all blasphemy shall be forgiven unto men in this congregation, which Christ gathers together in the Holy Spirit, who is not divided against Himself. But that blasphemy of the Spirit Himself, whereby in an impenitent heart resistance is made to this so great gift of God even to the end of this present life, shall not be forgiven.


Eli lyhyesti joka katumattomalla sydämellä vastustaa Kristuksen kirkossa Pyhässä Hengessä julistettavaa syntien anteeksiantamusta vastaan elämänsä loppuun asti, ei saa anteeksi.