Metsästyksen psykologia- miksi tapetaan ?

https://wildbeimwild.com/en/dossiers/psychology-of-hunting-why-people-kill-animals-and-how-hobby-hunting-normalizes-their-violence

Viittaan tähän kohtaan:

"Mitä sinua täällä odottaa

Psykologiset perusmotiivit: Miksi ihmiset tappavat eläimiä, vaikka sille ei ole mitään tarvetta. Dominanssi, kontrolli, luontokokemus ja kysymys siitä, mitkä motiivit tutkimus itse asiassa tunnistaa.

Moraalinen irtautuminen: Kuinka harrastajametsästäjät ratkaisevat ristiriidan tappamisen ja eläinsuojelunormien välillä. Banduran teoria ja sen soveltaminen virkistysmetsästykseen.

Kieli naamiointimekanismina: Miksi 'poistaminen', 'sääntely', 'hallinta' ja 'armotappaminen' ( "kaataminen" ) eivät ole neutraaleja termejä, vaan psykologisen etäännyttämisen työkaluja.

Ryhmäidentiteetti ja sosiaalinen paine: Kuinka metsästysseurat, mentorointijärjestelmät ja kiltarakenteet luovat kuulumisen tunnetta ja tekevät poistumisen vaikeaksi.

Dominanssi ja kontrolli: Mitä psykologia sanoo valtamotiiveista, trofeekeskeisyydestä ja reviirikäyttäytymisestä harrastajametsästäjien keskuudessa.

Kognitiivinen dissonanssi ja metsästyksen etiikka: Miksi kunniakoodi virkistysmetsästyksessä on psykologisesti välttämätön ja miten se toimii legitimointikehyksenä.

Petoeläimet uhkana identiteetille: Miksi suden paluu laukaisee niin suhteettoman voimakkaita reaktioita harrastajametsästäjien keskuudessa.

Lapset ja metsästyskulttuuri: Miten varhainen kohtaaminen tappamistekojen kanssa vaikuttaa kehitykseen ja mitä kehityspsykologia sanoo siitä.

Mitä pitäisi muuttaa: Vaatimukset näyttöön perustuvalle riistapolitiikalle, joka ottaa psykologiset näkemykset vakavasti.

Argumentit: Vastauksia yleisimpiin metsästyspsykologiaa koskeviin vastaväitteisiin.

Psykologiset perusmotiivit: Miksi ihmiset tappavat eläimiä

Virkistysmetsästyksen motivaatiotutkimus osoittaa johdonmukaisen kuvan. Kyselyissä harrastajametsästäjät mainitsevat ensisijaisina motiiveina luontokokemuksen, lihan hankinnan, perinteen ja luonnonhoidon. Darimontin ym. (2015) ja Kaltenbornin ym. (2013) kaltaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että ilmoitetut motiivit ja todellinen käyttäytyminen usein eroavat toisistaan: Ne, jotka ensisijaisesti etsivät luontokokemusta, eivät tarvitse asetta. Ne, jotka haluavat harjoittaa luonnonhoitoa, voisivat tukea ammattimaisia riistanvartijoita. Ja ne, jotka tarvitsevat lihaa, voivat löytää sitä vähittäiskaupasta ilman lyijysaastetta ja stressihormoneja.

Kyselyissä systemaattisesti aliedustettuina ovat sosiopsykologisesti relevantit motiivit: kokemus elävän olennon hallinnasta, adrenaliiniryöppy ampumishetkellä, pätevyyden ja ylemmyyden tunne muuten hallitsemattomassa ympäristössä. Nämä motiivit eivät ole patologisia, mutta ne ovat rehellisempiä kuin "luontokokemus" ja selittävät, miksi virkistysmetsästyksestä on niin vaikea luopua.

Sveitsissä noin 97 prosenttia harrastelijametsästäjistä on miehiä. Sukupuolitutkimukset osoittavat, että virkistysmetsästys toimii tilana, jossa tiettyjä maskuliinisia ihanteita (voima, luonnon herruus, kuoleman ylivoima) voidaan lavastaa ja vahvistaa ilman, että niitä kyseenalaistetaan sosiaalisesti.

Lisää tästä: Metsästäjät: Rooli, valta, koulutus ja kritiikki ja Johdatus metsästyskritiikkiin

Moraalinen irtautuminen: Kuinka normalisoida tappaminen
Psykologi Albert Bandura on kuvannut "moraalisen irtautumisen" käsitteellä, kuinka ihmiset voivat tehdä tekoja, jotka ovat ristiriidassa heidän omien moraalistandardiensa kanssa, ilman syyllisyyttä. Virkistysmetsästys on erinomainen esimerkki lähes kaikista kahdeksasta Banduran tunnistamasta mekanismista.

Moraalinen oikeutus: Tappaminen esitetään välttämättömänä luonnonsuojelun, populaation säätelyn tai tautien ehkäisyn kannalta. Ne, jotka tappavat, tekevät niin korkeamman hyvän vuoksi.

Eufemistinen kieli: Sanat 'poistaminen', 'sääntely', 'pyynti', 'teurastus' korvaavat sanat 'tappaminen' ja 'kuolema'. Kielellinen etääntyminen vähentää teon emotionaalista vaikutusta.

Hyödyllinen vertailu: Virkistysmetsästystä verrataan tehdasviljelyyn ja esitetään eettisesti parempana (eläimellä 'oli vapaa elämä').

Vastuun hajauttaminen: Yksittäinen harrastelijametsästäjä ei päätä, vaan 'toimisto', 'metsästyssuunnitelma', 'komissio'. Yksilöllinen vastuu siirretään järjestelmän maksettavaksi.

Uhrin epäinhimillistäminen: Villieläimistä tulee 'kantaeläimiä', 'populaatioita' tai 'tuholaiseläimiä'. Yksilöllinen kyky kärsiä jätetään järjestelmällisesti huomiotta.

Syyllisyyden osoittaminen: Eläimestä itsestään tehdään ongelmien aiheuttaja: ”ongelmasusi”, ”vahinkoa aiheuttava yksilö”, peura, joka ”tuhoaa metsän”.

Yhdessä nämä mekanismit muodostavat psykologisen kilven, joka tekee virkistysmetsästyksestä paitsi yksilöllisesti siedettävän myös sosiaalisesti tarttuvan.

More on this: Hunting Myths: 12 Claims You Should Critically Examine and Hunter Trophy Photos: Double Standards, Dignity and the Blind Spot of Recreational Hunting "