Katsoin yle.fi sivun otsikoita. Niissä oli katoamisia, kallistuneet hissiliput, raiskausepäily Yhdysvalloissa, puukotus rautatieasemalla, katuhuumeet,
perämies puukotti kapteenia sekä teloitukseen liittyviä juttuja oli useita.
Pahuuden ja pelkojen lietsonnassa Yle on nykyään täysin suvereeni.
Aikaisemmin negatiivisuutta lietsoivat iltapäivälehdet mutta Yle on mennyt paljon pitemmälle siinä miten mailma näytetään pelkkänä pahuuden ja kuoleman pesäkkeenä.
perämies puukotti kapteenia sekä teloitukseen liittyviä juttuja oli useita.
Pahuuden ja pelkojen lietsonnassa Yle on nykyään täysin suvereeni.
Aikaisemmin negatiivisuutta lietsoivat iltapäivälehdet mutta Yle on mennyt paljon pitemmälle siinä miten mailma näytetään pelkkänä pahuuden ja kuoleman pesäkkeenä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kantsii kattoo vaan Sub bia . Peukaloisen retket on kans hyvii ja pikku kakkonen .
Samaa voisi sanoa Ylen esittämistä tv-sarjoista Teemaa lukuunottamatta.
Pitäisikö noista vakavista ja ikävistä aiheista vain vaieta? Sitten jos niin tehtäisiin niin jotkut valittaisi ettei asioista uutisoida!
Sellaisista ikävistä asioista pitää uutisoida joihin pystymme vaikuttamaan.
Minuin läheiseni ovat kuolleet alkoholiongelmiin ja itsemurhien kautta.
Nämä suuret ongelmat eivät kiinnosta Yleä.
Kyllä mä muistelen että alkoholiongelmista ja itsemurhista on tehty dokumentteja Ylelle!
Saman havainnon olen tehnyt radion tarjonnasta. Sen jälkeen kun Anna Siren tuli hyvien paikallisjuontajien tilalle iltapäivisin alkoi aiheet olla kuolemaa ja synkkää.
Ohjelmat ovat myös väkivaltaa, murhaa, kateutta, kilpailua, vehkeilyä, tappamista ja sotaa. Oikein kaivelemalla kaiveltu sitä shaissea, joka vähitellen muuttaa aivojen toiminnan pahuuden hyväksyen. Moraali on ajettu alas ja muiden arvostus, luonnon ajaton moninaisuus ja ylipäänsä Hyvän mittaamaton arvo, ajattelussa, toiminnassa ja teoissa.
Mihin tällä pyritään? Naapurit alkaa puukkohippasta toisiaan vastaan?
Huomioinut myös kanavien teemat. Hankala löytää ohjelmaa josta aidosti jäisi hyvä mieli. Formaatit muilla kanavilla on turhan nauramista tai itkemistä.
Televisio tekee ihmisistä apaattisia tai surullisia. Tunnepuolen taidoista opitaan joka tilanteessa turhan räkättäminen tai ääripäässä itkeminen.
Ihmisten kanssakäyminen on niin epäaitoa että nykyisin lasten ja nuorten sosiaalinen kommunikointi on tasaista hiljaisuutta ja reagoimattomuutta mihinkään. Räväkkä ihminen taasen on joko hullu tai adhd.
Juuri näin, tähän on meno. Toisen elämän vaikeuksiin nauretaan häijysti ja nuoriso töllää hiljaisena kuin jotkut psykopaatit. Tyhmiksi on ihmiset tehty ja sille(kin) nauretaan vaan. Valtava ero entisiin aikoihin.
Kauheasti tulee murhaamista. Vanha muija tai äijä, viiksivallu tai hupakko selvittelee näitä murhia. Murhat tapahtuvat alkuillasta, lapsetkin saattavat totisina selvitellä murhia ja heittää pahoja kysymyksiä.