Antti Kaikkonen teki hyvää työtä...

Häkkänen pyrkii saamaan kylläkin valtaa ja hyötyä yhdessä Orpon kanssa salaisella murhaliitollaan joka taas ei palvele Suomen eikä suomalaisten etuja vaan pyrkii tuhoamaan Suomen valtion. Orpon ja Häkkäsen uhrit, jotka he ovat surmanneet, huutavat tomusta kostoa sille (salaiselle murhaliitolle) sekä niille, jotka sen perustivat.

Puolustusministerin tehtävä on helppo siitä syystä, että hänen päätösvallassaan olevat asiat ovat pitkän linjan päätöksiä, joista jo lähtökohtaisesti ollaan laajasti samaa mieltä. Esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyydestä oltiin vuosikymmeniä yli puoluerajojen yhdessä sitä mieltä, että Suomen ei tule olla jäsen, mutta kun jäseneksi päätettiin liittyä, siitäkin päätös tehtiin käytännössä yksimielisesti.

Onkohan Häkkänen peräti ensimmäinen puolustusministeri, jonka luottamuksesta on äänestetty eduskunnassa? Sekin epäluottamusesitys oli pelkkää lähestyviin vaaleihin liittyvää poliittista peliä.

En muista, että hallituksille olisi koskaan tehty välikysymyksiä puolustusministerin tehtävään liittyen. Toinen vastaava "helppo" ministeriys on ulkoministerillä. Onko heidänkään toiminnastaan koskaan tehty välikysymyksiä?

Anonyymi00007 kirjoitti:

Puolustusministerin tehtävä on helppo siitä syystä, että hänen päätösvallassaan olevat asiat ovat pitkän linjan päätöksiä, joista jo lähtökohtaisesti ollaan laajasti samaa mieltä. Esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyydestä oltiin vuosikymmeniä yli puoluerajojen yhdessä sitä mieltä, että Suomen ei tule olla jäsen, mutta kun jäseneksi päätettiin liittyä, siitäkin päätös tehtiin käytännössä yksimielisesti.

Onkohan Häkkänen peräti ensimmäinen puolustusministeri, jonka luottamuksesta on äänestetty eduskunnassa? Sekin epäluottamusesitys oli pelkkää lähestyviin vaaleihin liittyvää poliittista peliä.

En muista, että hallituksille olisi koskaan tehty välikysymyksiä puolustusministerin tehtävään liittyen. Toinen vastaava "helppo" ministeriys on ulkoministerillä. Onko heidänkään toiminnastaan koskaan tehty välikysymyksiä?

Lue lisää

Puolustusministeri ei ole painoarvoltaan merkittävä ministeri. Kenraalikunta haluaa, että ministeri ei alkaa hyppimään heidän silmilleen. Puolustusminsterin on pitänyt nauttia kenraalikunnan luottamusta. Tärkeintä on, että ministeri älyää alistua kenraalien tahtoon.

Ulkoministerin piti nauttia 80-luvulle saakka Kekkosen luottamusta. Ahti Karjalainen on tässä Kekkosen luottomies. Olivathan molemmat K-linjan kärkinimiä. 80-luvulla tämä meni poikki, koska jokainen ymmärtää, ettei Paavo Väyrynen missään mielessä nauttinut Mauno Koviston luottamusta. Siirryimme tässä vaheessa parlamentarismin suuntaan. Koivisto ei ollut Kekkosen tapainen jyrä, joten jopa Väyrynen saattoi toimia ulkoministerinä.

Kompleksisemmaksi tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun demareilla oli ulkopolitiikassa värisuora Halonen-Lipponen-Tuomioja. Erityisesti Lipposen ja Tuomiojan sukset olivat aika usein ristissä. Lipponen oli ns. vahva pääministeri, joka tuntui edellyttävän, että ulkoministern tul nauttia ensisijassa hänen luottamustaan. Varsinkin Lipposen Irak-politiikka olisi voinut johtaa merkittävään sekamelskaan, ellei Annel Jäätteenmäki olisi fakseillaan pilannut hänen muutoin oikeutettua kritiikkiään. Välikysymys ei näissä ole ollut välttämättä mikään kriisin merkki. Oppositio on lähinnä tyytynyt kummastelemaan hallitusten sisäisiä eri suuntaan vetoja. Timo Soinin osallistuminen johonkin amerikkalaiseen aamuhartaushömppään ei olisi tullut missään tapauksessa kysymykseen Kekkosen aikana. Hän olisi kysynyt iihmeissään ulkoministeriltä, oliko tämä tullut hulluksi vai tuliko vedettyä lärvit ulkomaanmatkalla.