Informaation määrä on valtava lentäjä paljastaa, miltä tuntuu F-35:n ohjaamossa

Näissä asioissa luotan lentäjiin enkä trolleihin.... ;)

F-35-lentäjä kertoo, miksi koneen kanssa ei pitäisi joutua puolustautumaan.
Yhdysvalloissa saa alkukoulutuksensa Lockheed Martin F-35A Lightning II -kalustoon yhteensä noin 20 on ohjaajaa ennen kuin koulutus siirtyy ensi vuonna Suomeen. Heidän ensimmäinen osastonsa aloitti lentokoulutuksensa helmikuussa 2026 Yhdysvaltojen ilmakansalliskaartin Ebbingin tukikohdassa Fort Smithissä Arkansasissa. Samassa tukikohdassa koulutetaan myös Puolan, Saksan, Sveitsin ja Singaporen F-35-ohjaajia.

Ilmavoimien F-35-alkukoulutuksen ensimmäisen osaston ohjaajien vanhin, everstiluutnantti Lasse Louhela on jo palannut koulutuksesta takaisin Suomeen, ja luovutti symbolisesti ensimmäisen koneen Puolustusvoimain ylipäällikölle, presidentti Alexander Stubbille Lapin lennostossa Rovaniemellä 1. lokakuuta järjestetyssä hävittäjien vastaanottotilaisuudessa.

Louhela kertoi F-35:n edessä Verkkouutisten haastattelussa, että vaikka F-35 on erittäin hyökkäyksellinen ja kyvykäs konetyyppi, sen ohjaajille koulutetaan myös edelleen puolustautumista ilmataistelussa, mikä tarkoittaa esimerkiksi syöksymistä tarvittaessa lähelle maanpintaa, jossa ilma on tiheämpää ja vie nopeammin energiaa lähestyvältä ohjukselta kuin korkeammalla.

– Ilmataistelussa pitää hyödyntää kaikkia vaiheita eli välillä pitää puolustautuakin. Se on osa taistelua. F-35:n hyvyysarvo on kuitenkin siinä, että sen kanssa pitäisi aina olla ylivertainen tilannekuva ja vastustajaan nähden paremmat vaikuttamisen keinot, jolloin ei tarvitsisi puolustautua. Mutta aina ollaan joka tapauksessa valmiina, mikäli tilanne muuttuu ja pitää puolustautua. Silloin lähtevät toimenpiteet välittömästi käyntiin, hän selventää.

Yhdysvalloissa koulutus vietiin taisteluteknisesti neljän koneen osastoihin eli niin kutsuttuihin parviin saakka, joka on se normaali taisteleva yksikkö Suomen ilmavoimissa. Lentokoulutus alkoi kuitenkin aivan perusteista.

– Ensin opeteltiin koneen pääjärjestelmät, hätätoimenpiteet ja sen jälkeen lentoonlähdöt, laskut, laskukierrokset ja yksittäisen koneen liikehdintä, jonka jälkeen sitten siirryttiin taistelutekniseen harjoitteluun, Louhela luettelee.

Koulutusohjelma on hänen mukaansa hieman suoraviivaisempi kuin se oli Hornetissa ja siirtyi melko nopeasti taisteluvaiheisiin. Elementit ovat kuitenkin samankaltaiset.

Vaikka F-35-hävittäjää kuvaillaan lentäväksi tietokoneeksi, ei se kuitenkaan ole lentäjälle mikään hiljainen toimisto. Kypärän sisällä aistii Louhelan mukaan koneen äänet ja värinät.

– Maassa rullatessa huomaa, että moottorissa on kovasti tehoa. Sen aistii – tuntee ja kuulee – koneen rungossa. Ilmassa siihen ei tule kiinnitettyä huomiota niin paljon, mutta heti kun vie konetta äärirajoille, niin se tuntuu lentorangassa ja äänimaailmakin muuttuu. Hornetiin verrattuna tuntemus on samankaltainen, hän kertoo.

Erojakin ohjaamosta kuitenkin löytyy, koska ohjaussauva on oikealla sivulla eikä keskellä, ohjaajan jalkojen välissä.

– Siihenkin tottui tosi nopeasti, ja sanoisin tällä kokemuksella, että on itse asiassa paljon luonnollisempaa, että ohjaussauva on sivussa, Louhela kuvailee.

Vaikka Alankomaissa entiset F-16-lentäjät ovat kokeneet enemmän niskaongelmia siirryttyään F-35:een, mutta ainakaan Louhelan kokemukset eivät tätä havaintoa tue.

– Sanoisin lyhyellä kokemuksella, että Hornet on kuormittavampi kuin F-35, jossa kypärä on kevyempi, mikä vähentää niskan kuormitusta. Vaikka F-35 on 9 G:n kone – kun Hornet on 7,5 G:tä – tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kuormitus ei ole ainakaan suurempi, hän arvioi.

Aiemmin haastattelemani yhdysvaltalainen F-35-ohjaaja kertoi olevansa kiitollinen F-35:een tulleesta maankamaraan törmäyksen estävästä järjestelmästä, koska ohjaamossa on joissakin tehtävissä todella kiire. Louhelan mukaan lentäminen on kuitenkin aina se tärkein asia tehtävän suorittamisen ohessa, mutta on tietenkin hyvä, että turvamekanismi on olemassa.

– F-35:ssä on niin kyvykkäät järjestelmät, ja sensorifuusio on viety niin pitkälle, että tilannekuva ja informaation määrä ohjaamossa on valtava, mitä tietenkin hyödynnetään tehtävän ja taistelun voittamiseksi. Siinä mielessä ohjaajalla on paljon tekemistä, mutta hänen pitää pystyä keskittymään [lennon ja tehtävän] eri vaiheissa aina tärkeimpiin asioihin, hän päättää.