isänmaallisuuden vivahde-erot

Älä puhu paskaa. Työnnä ylämäkeen.

TÄSMENNYS AIKA ERIKOISEEN KIRJOITUKSEENI KUOLEMANTUOMIOISTA. Kunnioituksella myös molempia Jumalan luomia sukupuolia ja inhimillisiä ihmisiä kohtaan.

… Mutta iankaikkisen kuolemantuomion voi antaa Jumala. Sekin tuntuu julmalta ja kylmältä ratkaisulta ihmisiä kohtaan. Syy on siinä, että Raamatun mukaan ”Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ja synnin palkka on kuolema.” Raamattuun on kirjoitettu myös, että on vain ”Yksi tie, yksi totuus ja yksi elämä Jeesuksessa kristuksessa”. Ja Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Yksikään ei voi tulla Jumalan valtakuntaan Taivaaseen, muuten kuin minun kauttani ja joka minuun uskoo, hän ei ikinä kuole”. Se saattaa tuntua raakalta, että ihmiselle ”ei ole muuta perustusta kuin mikä pantu on.”

Onhan toki ihminen ahtaalla elämässään himoineen, mutta kuka ihmiselle loi himot? Lihan himo, vallan himo, rahan himo, kunnian himo jne. Jumalan tahtoa vastaan taistelevat pahat henget ja niistä riivatut? Heille on varattu kuolema ja Helvetti? Tähän liittyy vanhastaan tuttu ns. deodikeaan ongelma. Jumala on rakkaus, agape rakkaus. Se lähtee armosta ja totuudesta, eikä siinä oikeustajussa ole vilppiä.

Se kertoo myös synnin vuoksi turmeltuneen mielen siitä piirteestä, jossa oikeus on käsitteenäkin ihmisten mielissä hämärtynyt, totuus muuttunut; politisoitunut ja intressisoitunut. ”Tarkoittaako se sitä oikeudellista orientaatiota, jossa ”Tarkoitus pyhittää keinot?” Kuuntelin radiosta emeritus professorin (nainen) haastattelun Yleltä, muutama päivä sitten. Hän käsitteli oikeutta tyypillisen mannermaisen tulkinnan mukaan, jossa lakiteksti oli totuuden ylin määrittäjä, ei se miten totuus verifioidaan. Se on juuri se keino, jossa nopeasti sivuutetaan totuus, luodaan stereotyyppinen kuva mielipiteiden ja mututiedon perusteella ja ikään kuin livahdetaan lakiteksteihin, jonka sopivasti katsotaan palvelevan vallankäytön poliittisoikeudellisia intressejä oikeustapausta ratkottaessa. Muoto voittaa sisällön, valta muodostaa ja kehystää arvovallan päättää. Instituutio oikeuttaa, kuten Stefanuksen kivittämisessä, Johannes Kastajan pään katkaisemisessa jne. Ei ole ihme, jos Raamattuun on kirjoitettu: Älä rakasta maailmaa, äläkä mitään mikä maailmassa on. ”…eivät he ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole…
Lopputulemana voi todeta, että asumme kuoleman varjon maassa, jossa ainoana todellisena valona on Kristus, jonka kasvoista paistaa lempeä armollinen valo meille jokaiselle löydettäväksi ja Kristuksen evankeliumin Jumalan voima. Se voi nostaa synnin kuoleman vallasta takaisin iankaikkiseen elämään Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen sanomana voi todeta, että ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään. Ja harvat sen löytävät.” ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät…” Ihmistä ei kuitenkaan ole predestinoitu, eli ennalta määrätty… Lue Raamatusta ja Lutherin kirjoituksista.

Uskon niin, että vaikka turhia sanoja on syytä välttää, Jumalan kunnia näkyy luonnossa kuitenkin siinä dualistisen maailman hyvän oivaltamisena, että Jumalan voima on suurin ja voi nostaa syntisen katuvan ihmisen pimeydestä valoon, tuomiosta armoon, kuolemasta elämään uudelleen. Niin hengellisestä kuolemasta kuin ajallisestakin kuolemasta. Jumala on meidät viimeisenä päivänä herättävä… Mutta tässä elämän ajassa ihmisen on notkistettava ylpeät polvensa, tunnustettava syntisyytensä ja anottava armoa Pyhän Hengen voiman läsnä ollessa ja uskottava omakohtaisesti synninpäästön saarna. On synnyttävä uudestaan kuullun uskonsaarnan kautta, elävästä vedestä ja hengestä lapsen kaltaisena, nöyränä ja kuuliaisena Jumalan tahdolle. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.” (Raamattu)
Päivä kerrallaan ihmisen tulee kuolettaa lihansa himoineen ja ottaa evankeliumin armovoima, taivaan manna, joka päivä evääksi päivän matkan kilvoitteluun.

Ihmiselle on annettu oikeamieliseksi asenteeksi kunnioittaa esivaltaa. Oikeamielinen esivalta on hyve, joka ei ole itsestään selvyys. Siksi on hyvä rukoilla myös esivallan puolesta. Minäkin haluan kunnioittaa esivaltaa, joka kunnioittaa oikeamielisyyttä. Erityisesti haluan olla omalla asenteellani tukemassa esivaltaa kaikessa hyvässä, kuin se olisi Jumalalta säädetty viisaus, turva ja resurssi meille jokaiselle.