Siis sitä että otit minut aina uudestaan elämääsi ja en sitten kelvannut, kuin hetken viihdykkeeksi. Kun sinulla on ollut joku toinen kuitenkin pitkään, mietin etten kelpaa. Et tiedä kuinka syvältä se kouraisee, etten kelpaa itsenäni. Olet alusta asti ollut "se". Olisin halunnut rakastaa sinua ja näyttää rakkauteni kaikin tavoin. Jotain siinä on ollut sellaista, että on tullut tunne, ettet ole minulle läsnä. Vaan haluat muistella kaikkia muita ja minä olen siinä vaan kuuntelemassa ja odottamassa että jos jotain saan. Mutta et ole halunnut rakentaa minun kanssani mitään pysyvää. En kestä sitä etten kelpaa. Tässä vuosien aikana olen vaan miettinyt, että miten ne muut ovat sitten olleet parempia ja miksi olen jäänyt nuolemaan näppejäni. Liian suuret tunteet ja valmiiksi jo odotan, mitä sanot tai teet, että joudun puolustusasemiin. Ja lopulta yritän näytellä ettei mikään tunnu miltään ja yritän pitää itseni kassassa, etten aivan hajoa. En minä valinnut tuntea näin vahvasti. Ja näin kauan. Nämä tunteet ovat kuin joku kirous. Anna armoa minulle. Olet aina mielessä, ei ole muita.
Oikeastaan en ole kestänyt sitä
Anonyymi-ap
28240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aika paljon huomioita, mutta myös oletuksia ja arvailuja tuossa ajattelussasi. Erikoista, jos ette ole keskustelleet syistä miksi noin, miksi hän ei sitoudu. Olette kuitenkin tunteneet jo kauan ja tunteitakin on.
Ollaan tunnettu kauan. Enää ei ole oltu tekemisissä pitkään aikaan. Kun näenkin hänet jossain, tunnen aivan liian voimakkaasti. Elämä olisi paljon helpompaa ilman näitä tunteitani. Ne ei vaan lopu käskemällä. Harmittaa, kun olisinhan voinut tässä vuosien saatossa löytää jo jonkun toisen. Mutta tunteet häntä kohtaan estää kiinnostumasta muista. Tiedän ettei ole normaalia tämä, mutta minkäs teet.
Niin, eihän se ole helppoa. Toivottavasti löydät jonkun.
En voi löytää ketään, kun en ole kunnossa. En myöskään etsi ketään.
Ja tuohon aiempaan, miksi emme ole keskustelleet aiheesta. Olen halunnut säilyttää edes vähän niitä itsekunnioituksen rippeitä, mitä on jäänyt jäljelle. Sen verran tullut esille, ettei tunteet ole molemminpuolisia. Tunteiden myöntäminen hänelle olisi ase minua vastaan. Ei hän halua keskustella, vaan loukata minua. Ja se on helppoa. Hän on niitä ihmisiä, jotka nostavat itseään satuttamalla toista. Minun lähtökohdissani on jotain niin perusteellisen pielessä, että en pysty löytämään tervettä suhdetta.
Syistä keskusteleminen, siis mikä häntä estää sitoutumasta, on kuitenkin eri asia kuin sinun tunteesi. Eli mahdollisuus ymmärtää hänen toimintaansa.
Hänellä oli naisystävä jälkeeni, jonka kanssa oli koko ajan. Tosin tätä naista ei enää ole.
Eihän tämä ole edes anonyymi-ap joka tässä kirjoittaa?
Anteeksi suoruuteni, olkoon palstan etuja tai sitten haittoja..
mutta yhäkin mielestäni se, mikä saattaisi helpottaa sinua päästämään irti on keskustelu (jos siihen on vielä mahdollisuus) ja halu ymmärtää sitä toista -vain hän voi kertoa pintaa syvemmältä miksi hän toimii/toimi ja tuntee/tunsi tavoillaan. Toki voi vain hyväksyä tilanteen puhumattakin, mutta oma mieli helposti askartelee niiden omien toiveiden ympärillä ja ylläpitää fantasiaa, joka vie energiaa oikealta todellisuudelta. Kun suhteessa on kuitenkin kyse kahden ihmisen toiveista ja tarpeista.
En pysty ottamaan sieltä suunnasta enää mitään vastaan. Ja tuolla joku ilmoitti, etten ole anonyymi ap. Olin välillä sivustolta pois, niin siksi muuttuu tuo nimimerkki.
Juu, onhan nuo kuluttavia tiloja, joita aika moni joutuu elämässään kohtaamaan. Kun on hyviä tunteita.
Ainakaan mulle ei näy mitään nimimerkkiä. Ja on kai tämä anonyymien palsta.
Tavallaan olet oikeassa tuosta keskustelusta. Mutta en tiedä ymmärrätkö sen, ettei siellä ole mitään empaattista ja ymmärtävää tahoa vastassa? Minä tunnustaisin tunteeni ja tekisin itsestäni surkimuksen ja hän saisi vähän siinä 'sääliä', ylenkatseen ohella. En minä sellaista halua. Kyseessä on traumakemiasuhde, johon minä olen ajautunut joskus, koska en ole kunnossa.
Ymmärrän erittäin hyvin. Been there, done that. Eikä kyse edes ole välttämättä hänen epäempaattisuudestaan, vaan hänen tilastaan etc.
Kuitenkin olisi tärkeää, että saisit omat energiasi parempaan käyttöön. Pois fantasiasta, joka lappaa laariin, joka ei palvele sinua.
Ja ihan suoraan sanottuna hän saa polttoainetta siitä, että satuttaa minua. Huomasin sen jo ajat sitten. En ole tänä vuonna nähnyt häntä ja haluaisin unohtaa. Tiedän tasan tarkkaan etten merkitse hänelle yhtään mitään. Enkä voisi olla hänen kanssaan ihmissuhteessa ja alistettavana. ap
Ehkä sitten altistan vielä itseni? Saan niin kovaa tekstiä, että pysyttelen varmasti kaukana jatkossakin? Jotain sellaista kai odotan, että voisin saada selvyyden. Mutta kun olen jo saanut sieltä aikanaan niitä vastauksia. Vain minä tunnen vahvasti. Olen varmasti masokisti, enkä osaa rakastaa itseäni kuten pitäisi. En kuitenkaan haluaisi, että hän pääsee minua enää nöyryyttämään ja satuttamaan. Sitä en kestä myöskään. Ymmärtääkö joku? Ja kyllä hän tulee ottamaan kontaktia, jos näemme jossain. Niin se on mennyt ennenkin. Ja minä olen maksanut hinnan. Hän siis on pelottava. Ihan oikeasti. Ja se on varmasti osasyy siihen, että olen pihtiotteessaan. Minähän olen ulospäin itsenäinen, itsevarma ym. Mutta sisällä asuu se pieni lapsi, jolle ei ollut oikeaa tilausta.
Ääliö! Mene nyt jo vittuun siitä yksinkertainen idiootti! Kuinka joku voi olla noin... TYHMÄ??
Siis olen nähnyt tänä vuonna kaksi kertaa keväällä, vaikka toisin kirjoitin tuolla. Olen päässyt tuon suhteen kautta käsiksi lapsuudentraumoihin. Mutta oikeastaan ne traumat mitkä sieltä on noussut, ovat syösseet minut tähän totaaliseen pahoinvoinnitilaan.
Alkoi nousta pintaan ivalauseita, joita sain pienenä vanhemmaltani kuulla. Hirvittävää haukkumista, nalkuttamista, mitätöintiä, pakottamista ja jatkuva hylkäämisuhka, jos en osaa olla oikein. Se helvetti on siis minussa jo olemassa, hän vain nosti pintaan sen. Ja tietysti haavoitti teoillaan ja sanoillaan.
Tietäisi vain mitä noille asioille voi oikeasti tehdä, jotta voisi tervehtyä.
Mutta siis neljä vuotta aikaa siitä, kun ollaan oltu yhdessä. Näkemiset ollut pikaisia. ap
Ehkä vaan keskityt siihen, ettei se suhde toiminut ja hän ei tehnyt oloasi onnelliseksi kuin ajoittain kenties. Luotat itseesi. Tiedät kyllä keiden kanssa olosi on hyvä. Ei kannata lappaa laariin mikä ei anna takaisin, ja tulee hyväksikäytetyksi.
Kun tuossa kerrot, että tunnet noin paljon huonoja tuntemuksia. Ei kyllä sen oikean kanssa tuolta pitäisi tuntua… minä olen päättänyt keskittyä ihmisiin, joiden kanssa olo on hyvä. Ja en jaa energioitani loppumattomiin kaivoihin.
Onko keskustelun aloittaja mies vaiko nainen?
Onko sulla äärimmäisen tarmokas ihminen itsellesi vai muille todistettavaa? Sivusta
Olen hevoinen, mutten aloittaja.
Onneksi teidät välitrollit erittaa nyt noiden numeroiden vuoksi
Jep ei ole enää niin nerokasta tuo huutelu väliin
Ei ollu trolli.
T: hevoinen
Tamma vaiko ori?
Semmosta