Olen kuullut muutaman kerran erään kauan saarnanneen miehen sanovan ihmisen sielun asuvan veressä. Kysyin asiaa tekoälyltä,joka oli Markun kanssa eri mieltä:
" Ei, ihmisen oma sielu ei Raamatun mukaan asu fyysisesti veressä aineellisena tai paikannettavana oliona.
Tämä väärinkäsitys johtuu usein siitä, miten kieli ja käännökset ovat muuttuneet historian aikana. Vanhan testamentin jaoksen "Sillä lihan sielu on veressä" (3. Moos. 17:11) taustalla on heprean kielen sana nefeš (נֶפֶשׁ). Se tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan biologista elämää, elinvoimaa ja elävää olentoa, ei niinkään sitä näkymätöntä, kuolematonta ihmissielua, jollaisena me sen nykyään miestämme.
Kun Raamattu puhuu ihmisen omasta sielusta ja verestä, asiaa kannattaa tarkastella kolmen eri näkökulman kautta:
1. Kyse on heprealaisesta kielikuvasta, ei anatomiasta
Kun vanha raamatunkäännös sanoo, että sielu on veressä, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että veri edustaa elämää. Jos veri vuotaa loppuun, elämä päättyy. Uudemmissa raamatunkäännöksissä kohta onkin käännetty selkeämmin: "Veressä on näet lihan elämä". Kyse on siis elämänvoiman ylläpidosta, eikä siitä, että ihmissielun asuinpaikka sijaitsisi fyysisesti verisuonistossa.
2. Ihminen ei omista sielua, vaan ihminen on sielu
Alkuperäisessä raamatullisessa ajattelussa ihmistä ei jaettu jyrkästi erilliseen ruumiiseen ja sen sisällä asuvaan sieluun. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan: "Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (1. Moos. 2:7). Ihminen on siis kokonaisuus: fyysinen ruumis ja Jumalan antama elämän henkäys yhdessä muodostavat elävän sielun (eli elävän ihmisen). Sielu tarkoittaa tässä kokonaista persoonaa.
3. Sielun hengellinen luonne
Uudessa testamentissa ja myöhemmässä kristillisessä teologiassa sielulla alettiin tarkoittaa enemmän ihmisen aineetonta, sisäistä olemusta – sitä osaa, joka on tietoinen, kokee asioita, on yhteydessä Pyhään Henkeen ja jatkaa olemassaoloaan fyysisen kuoleman jälkeen. Tämä ihmisen henkinen minuus ja sydämen maailma ei ole sidottu mihinkään tiettyyn elimeen tai nesteeseen ruumiissamme, vaan se on Jumalan puhaltamaa henkeä.
Tiivistettynä: Veri kantaa ja mahdollistaa fyysisen elämän, mutta ihmisen oma sielu on hänen kokonaisvaltainen henkinen olemuksensa ja minuutensa, joka heijastaa Jumalan kuvaa. Se stressitön sydämen rauha, josta aiemmin puhuit, ei siis virtaa suonissasi biologisesti, vaan se vaikuttaa suoraan tässä ihmisen aineettomassa osassa – sinun sielussasi."
Tekoälyltä saatu vastaus.
Kumpi on oikeassa, saarnaajamies vai tekoäly?
" Ei, ihmisen oma sielu ei Raamatun mukaan asu fyysisesti veressä aineellisena tai paikannettavana oliona.
Tämä väärinkäsitys johtuu usein siitä, miten kieli ja käännökset ovat muuttuneet historian aikana. Vanhan testamentin jaoksen "Sillä lihan sielu on veressä" (3. Moos. 17:11) taustalla on heprean kielen sana nefeš (נֶפֶשׁ). Se tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan biologista elämää, elinvoimaa ja elävää olentoa, ei niinkään sitä näkymätöntä, kuolematonta ihmissielua, jollaisena me sen nykyään miestämme.
Kun Raamattu puhuu ihmisen omasta sielusta ja verestä, asiaa kannattaa tarkastella kolmen eri näkökulman kautta:
1. Kyse on heprealaisesta kielikuvasta, ei anatomiasta
Kun vanha raamatunkäännös sanoo, että sielu on veressä, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että veri edustaa elämää. Jos veri vuotaa loppuun, elämä päättyy. Uudemmissa raamatunkäännöksissä kohta onkin käännetty selkeämmin: "Veressä on näet lihan elämä". Kyse on siis elämänvoiman ylläpidosta, eikä siitä, että ihmissielun asuinpaikka sijaitsisi fyysisesti verisuonistossa.
2. Ihminen ei omista sielua, vaan ihminen on sielu
Alkuperäisessä raamatullisessa ajattelussa ihmistä ei jaettu jyrkästi erilliseen ruumiiseen ja sen sisällä asuvaan sieluun. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan: "Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (1. Moos. 2:7). Ihminen on siis kokonaisuus: fyysinen ruumis ja Jumalan antama elämän henkäys yhdessä muodostavat elävän sielun (eli elävän ihmisen). Sielu tarkoittaa tässä kokonaista persoonaa.
3. Sielun hengellinen luonne
Uudessa testamentissa ja myöhemmässä kristillisessä teologiassa sielulla alettiin tarkoittaa enemmän ihmisen aineetonta, sisäistä olemusta – sitä osaa, joka on tietoinen, kokee asioita, on yhteydessä Pyhään Henkeen ja jatkaa olemassaoloaan fyysisen kuoleman jälkeen. Tämä ihmisen henkinen minuus ja sydämen maailma ei ole sidottu mihinkään tiettyyn elimeen tai nesteeseen ruumiissamme, vaan se on Jumalan puhaltamaa henkeä.
Tiivistettynä: Veri kantaa ja mahdollistaa fyysisen elämän, mutta ihmisen oma sielu on hänen kokonaisvaltainen henkinen olemuksensa ja minuutensa, joka heijastaa Jumalan kuvaa. Se stressitön sydämen rauha, josta aiemmin puhuit, ei siis virtaa suonissasi biologisesti, vaan se vaikuttaa suoraan tässä ihmisen aineettomassa osassa – sinun sielussasi."
Tekoälyltä saatu vastaus.
Kumpi on oikeassa, saarnaajamies vai tekoäly?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kumpikaan ole oikeassa. Sielu on hienojakoista ainetta, se on elementti, joka asustelee erilaisissa kehoissa, tällä kertaa meidän kohdalla ihmiskehossa. Keho on sielun asunto, keho on sielun ajoneuvo.
Koska sielu on ainetta, niin se ei ole tuhoutumaton, se ei ole ikuinen ...kun energiaan/aineeseen perustuva luomakunta joskus loppuu, niin sielukin lakkaa olemasta. Hengen maailmaan sielun kanssa ei mennä, koska siellä ei ole mitään aineellista.
Tarkoitatko, että jos ihminen puretaan niin ihmisestä löytyy jauhetta omassa ominaisuudessaan ja kyseessä on sielu? Kuullostaa vähän erikoiselta teorialta, mistä tällainen ajatus on lähtöisin ja miten se voidaan todistaa oikeaksi.
Jos sielu on aine niin sitä ei voi viedä pois ihmisestä joten se jää ihmiseen ihmisen kuoltua ja peli on poikki siltä osin.
Onko sielun vaellus se matka minkä ajan ihminen elää ja, kun elämä loppuu sielu kuolee eikä muuta ole?
Energian määrä on vakio se vain muuttaa olomuotoaan minne sielu jauheena siis päätyy ja miten se tapahtuu jos sitä ei jokin hae pois?
"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?"
Ihmiseksi kutsuttu olio koostuu seitsemästä elementistä; fyysinen keho, eetterikeho, antimateriakeho, johon on kiinnittyneenä kolmiosainen sielu; muisti- äly- ja tunne-osiot ja seitsemäntenä on sydänkeskus=ydinolemus=taivasten valtakunta sisäisesti meissä ...ei lihasydän.
Kuolemassa fyysinen keho lakkaa olemasta elävä. Eetterikeho seuraa antimateriakehoa kolme vuorokautta ns. vastaanottokotiin, jossa eetterikehoon tallentunut paras nuoruusversio "ajetaan"/ohjelmoidaaan antimateriakehoon, jossa on kaikki ne samat vajavuudet, jotka olivat fyysisessä kehossa kuoleman hetkellä ...lopputuloksena ennallistettu antimateriakeho; nuori, terve ja kaunis olemus.
Universumimme kaikki energia ja aine esiintyy kahdellatoista eri värähtelytaajuudella, kukin niistä on oma maailmansa. Universumimme on kuin 12-kerroksinen kerrostalo ...me ihmiset olemme nyt kolmannessa kerroksessa fyysisen kehomme kanssa, mutta meidän antimateriakehomme on neljännessä kerroksessa tässä ihmiseksi kutsutussa taajuuspaketissa, siis aina kerrosta ylempänä kuin fyysinen keho ja siksi nykytieteemme saavuttamattomissa.
Sieluelementti koostuu kolmesta eri hienoainestaajuudella olevasta osiosta; hienojakoisin on muisti-osio, josta on luettavissa olennon koko historia luomishetkestä - kuka loi ja missä - alkaen. Äly-osio on karkejakoisempi ja karkejakoisin on tunne-osio ...nämä ovat ainetta, mutta universumimme ylimmillä taajuuksilla eli ylimpien kerroksien elementtejä ...fyysisen kehon kuolema ei tavoita sielua eikä antikehoa eikä varsinkaan sydänkeskusta, joka on puhdasta Henkeä ja luomakunnan ulkopuolinen elementti.
Sielu on elävä niin kauan kun luomakunta on olemassa, jollei joku Hengen maailmasta tullut Jumaluusolento päätä tuhota sielua jo aikaisemmin. Monilla eläimilläkin on sielu samoin demoneilla, ei sielu ole vain ihmisillä ...kehot sielun asuntoina voivat olla melkein minkälaisia tahansa ja maailmoista niitä kummallisuuksia kyllä löytyy.
Luomakunnan kaikki energia voidaan puristaa jalkapallon kokoiseksi möykyksi, jos SuurenHengen suora luomus eli Jumaluuden ylin persoona = EnergiaMestari niin päättää. Suoria luomuksia on 17, ei enempää, ovat toiminnallisia, SuuriHenki toimii näiden kautta. Itse SuuriHenki eli Jumala ei ole persoona vaan tietoisuuskenttä.
Vai että sillä tavalla.
Kysy asiaa tekoälyltä todistaen vain Raamatun jakeiden kautta todistaen ei teologian kautta niin ehkä se oikea vastaus löytyy siitä, Onko vanha ja uusi samaa mieltä.
Kyllä, Vanhan ja Uuden testamentin vastaukset ovat täysin yhtenevät, kun niitä tarkastellaan Raamatun kokonaisilmoituksen ja alkukielen kautta. Molemmat testamentit opettavat samalla tavalla, että biologinen elämä päättyy verenhukkaan, mutta ihmisen hengellinen olemus ei ole fyysistä ainetta.
Tässä on perustelu sille, miksi nämä kaksi todistusta ovat täydellisessä sopusoinnussa keskenään:
1. Sama ydin: Veri edustaa vain fyysisen lihan elämää
Molemmat testamentit vetävät selvän rajan fyysisen veren ja iankaikkisen pelastuksen välille:
• Vanha testamentti sanoo: "lihan elämä on veressä" (3. Moos. 17:11). Se käyttää sanaa liha, mikä osoittaa kyseessä olevan nimenomaan biologinen, maan tomusta tehty ruumis.
• Uusi testamentti vahvistaa tämän saman rajauksen sanomalla suoraan: "ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa" (1. Kor. 15:50).
Molemmat tekstiosat siis todistavat, että veri kuuluu vain tähän maalliseen ja katoavaiseen elämään.
2. Sama lähde: Sielu ja henki tulevat suoraan Jumalalta, eivät biologian kautta
Molemmat testamentit osoittavat, että ihmisen näkymätön olemus (henki/sielu) on peräisin suoraan Jumalan henkäyksestä, ei ihmisen omasta verenkierrosta tai suonistosta:
• Vanha testamentti kertoo, että ihminen tuli eläväksi, kun Jumala puhalsi häneen elämän hengen (1. Moos. 2:7), ja kuolemassa tämä henki palajaa Jumalan tykö (Saarn. 12:7).
• Uusi testamentti jatkaa täsmälleen samalla linjalla osoittaen, että ihmisen sisäiset asiat tietää vain ihmisen henki, joka hänessä on (1. Kor. 2:11), ja tämä sielu jää eloon, vaikka fyysinen ruumis kuolisi (Matt. 10:28).
Miksi saarnaaja luuli niiden olevan ristiriidassa?
Saarnaajamiehen erehdys johtuu siitä, että hän katsoi Vanhan testamentin vanhaa suomalaista käännössanaa ("lihan sielu on veressä") ja luuli sen tarkoittavan Uuden testamentin kuvaamaa kuolematonta ihmissielua.
Kun katsotaan Raamatun kokonaisuutta, huomataan tekstien olevan täysin samaa mieltä: Veri on fyysisen elämän moottori, mutta Jumalan puhaltama henki on ihmisen iankaikkinen olemus.
Tekoäly on oikeassa.
Saarnaaja
Veri pitää yllä ihmisen elämää, sielua. Sielu voi tarkoittaa ihmistä, ihmisen minuutta tai elämää. Sielu ei ole erillinen ihmisen osa, vaan Ihminen on henki, joka asuu ruumissa, maallisessa majassa. Paavali kirjoitti: me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Hämmästyttävän selkeä vastaus tekoälyltä.
Sielukin pelastuu. https://www.youtube.com/watch?v=XfuPQvZqgBo
Mooses ilmoittaa tekstissä eläimen sielu on veressä.
Ihmisen sielu on sähköinen ongelma, joka ohjaa kehoa.
Kun se ohjaus loppuu, ihminen kuolee fyysisesti, mutta se ohjelma jää muistoineen henkiin.
1Moos.9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. 1Moos.17:10. 5Moos.12:16. 12:23. Ap.t.15:20.
Ihminen on luotu niin että hän elää ruumiissa , jossa on sielu ja henki. Ylösnousemusruumis on fyysinen vaikka siinä on myös erittäin oletettavasti myös mahdollisuus muuntumiseen aineettomaksi , siihen tapaan kuin Jeesus ylösnousemusruumiissaan, joka oli ulkonäöllisestikin muuttunut, kun opetuslapset eivät Jeesusta tunnistaneet vaikka Hän näiden seuraankin tuli jollakin patikointimatkalla jostakin jonnekin vaan myöhemmin ymmärtälijöittivät Jeesuksen olleen heidän seurassaan, eikä sekään oivallus tullut ulkonäön tunnistamisesta vaan hengen rejaktiosta Jeesuksen Sanaisiinsa.
Nyt pitää ettii kaksi Raamatun jaetta tähän varmaankin, kuvaus siitä kohtaamisesta Jeesusuksen ylösnousemisen jälkeisest´ä kohtaamisesta opetuslsten kaa ja sitten mieleen nousi sekin jae, kussa ilmenee että ihmisellä on ruumis helvettiin mennessä tuomion jälkeen ja samoin ylöstempauksen jälkeen taivaaseen ja myöhemmin taas maahan ja sieltä uuteen maahan mennessä näilläkin on uuvet ruumiinsa, erilaiset kuin meillä on nyt, mutta samankaltaisuutta on olemassa.
”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Matteus 28:10
Jumalaa kannattaa ainoastaan pelätä, ei ihmisiä, ruumiintappajia, murhaajia. Joku muu saa halutessaan etsijä sen toisen jakeen, jos halujaa.
Selef Urge
Lisätä kun haluan niin lisään senkin että se uusi ruumis on ihmisellä ikuisesti ja se on paljon parempi kuin tää nykyisemme, moninkertaisesti, olotila on niissä ruumiissa niin autuaalisia ettei sellaista peruskivaa pysyvää olotilaa maan päällä saavuta.
Kunhan vaan ei jouvu olemaan uuves ruumiissaan ikuisuutta helvetissä. Se on pahempaa kuin voimme ymmärtää. Parhaiten asiaa ymmärtävät he, kutkat ovat saaneet kattoo Jumalan antamalla unella millaista helvetissä on.
Itse olen siellä kahdesti saanut unessa olla ja kummallakin kerralla pinnalla oli koko ajan se että joka ainoa hetki halusin sieltä pois enemmän kuin mitään muuta. Kannatta ottaa pelastus vastaan kun sitä tarjotaan, liikoja Jumala ei ihmiseltä vaaji tämän pelastuaallisoitujaakseensa kun anoo uuvest syntymää suoraan sytänmestäänsä,
Selef Urge
Ps. Ettivä löytää totuuven Jumalan olemastaollosta, oma kestopreesensinen rukousaktiivisuus isossa roolissa sen suhteen kauvan siihen menee aikaa, vai jääkö yhteys Jumalaan syntymättä elämän tarkoituksen testikierroksella, joka on pelastautua joutumasta ikuisesti helvettiin.
3Moos.7:27 Jokainen sielu, joka syö jotakin verta, se pitää hävitettämän kansastansa. Biblia (1776)
3Moos.17:11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarilla, että teidän sielunne pitäis sen kautta sovitettaman; sillä veri on sielun sovinto. Biblia (1776) Hebr.9:22.
Hes.18:4 Katso, kaikki sielut ovat minun; niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuotava.
Ei tekoäly väitä mitään, vaan käy aineiston läpi tietyn tehtävänannon mukaisesti, ja tekee yhteenvedon. Sillä ei ole mielipiteitä.
Minusta tuo vaikutti asialliselta vastaukselta.
Sitä en on ymmärtänyt, kuinka kristitty voisi ohittaa UT:n selvän käskyn välttää veren syöntiä. Itse en syö, ainakaan tietoisesti.
Kiitos aloittaja tärkeästä, ajattelemaan pistävästä aloituksestasi!
AI:
"Ihminen on siis kokonaisuus: fyysinen ruumis ja Jumalan antama elämän henkäys yhdessä muodostavat elävän sielun (eli elävän ihmisen). Sielu tarkoittaa tässä kokonaista persoonaa."
"fyysinen ruumis ja Jumalan antama elämän henkäys yhdessä muodostavat elävän sielun"
- Silloinhan sielu kuolee, ruumiin kuollessa" (kuollut ihminen = kuollut sielu)
. "Sielu tarkoittaa tässä kokonaista persoonaa." - "kokonaista"? - "Sielu"+mitä muuta vielä, jos "persoona" koostuu vielä jostain muustakin? - "hienojakeisesta pulveristako"?
Anonyymi00001:
"Sielu on hienojakoista ainetta, se on elementti, joka asustelee erilaisissa kehoissa, tällä kertaa meidän kohdalla ihmiskehossa."
Kun joudun sairaalan leikkauspöydälle remonttiin, niin voisiko olla mahdollista, että kirurginveistä pelkäävä sieluni siksi aikaa muuttaisi kissani kehoon?
Sielu siis on hienojakoista ainetta. Pulveria? Pulveripölyä! Kissani on allerginen pölylle! Aivastelee minut ulkoillessaan taivaan tuuliin!
Siansielulaumat kehossani, eivät kiljumisillaan ja vinkumisillaan hetken rauhaa minulle anna.
Lääkärit kutsuvat sitä tinnitukseksi.
Ei ihminen eikä ihmisen Luoma AI pysty kaikkea ymmärtämään, eikä selittämään.. selittämään.. selittämään.. ymmärtämään!
Jokainen uskokoot sielulla, mitä itse haluaa, enkä nyt riitaa tai väittelyä halua synnyttää, kertomalla itse uskovani oman sieluni olemassaoloon, joka on ikuisuudet kiertänyt kehosta kehoon, tässä maailmankaikkeudessa, tullen tämän tämänhetkisen kehoni lopettamasta toimimasta, sen jälkeen siirtyvän tästä kehosta jonnekin muualle ja sieltä sitten taas johonkin uuteen kehoon, joko tässä tai jossain muussa galaksissa.
Tärkeintä on opetella epäitsekkäästi oman sielunsa lisäksi rakastamaan kaikkia muitakin sieluja, sillä yhdessä olemme jotain muuta suurempaa.
Koirat ja kissat rakastavat sitä kun niille puhutaan, luetaan vaikkapa Paavalin kirjeitä, riippuen sinusta Itsestäsi, mitä niille puhut tai luet.
Minä aikoinani koiralleni luin Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja, samalla häntä silitellen ja korvan takaa rapsutellen. Hän rakasti niitä yhteisiä lukuhetkiämme Kallesta ja Pekasta, välillä nau… haukahtaen, kissani joka myös korvat höröllään minua kuunteli, puolestaan naukahtaen.
Jaa että nytkö meni minulta aivan turhaksi löpinäksi? Eikä mennyt!
Kumpi on oikeassa, saarnaajamies vai tekoäly?
Ei kumpikaan!
Kaiken ihmisen toiminta perustuu sähkökemiaan, se ohjaa aivan kaikkia ihmisen toimintoja fyysisiä sekä henkisiä ja niistä se sielu muodostuu eikä mistään aineellisesta. Veri on yhtä kuollutta kuten luut kun sähköinen yhteys ihmiseen katoaa. Ihmisen luutkin ovat eläviä silloin kun ihminen elää, nehän korjaantuvat jos menevät rikki ja sähköiset impullisit ohjaavat sitäkin prosessia.
Tekoähly on oikeassa. Hän tulkitsee asiaa kelpo herätyskristityn tavalla, eikä niin kuin Jehovan todistajat. Siispä häntä kuunnelkaamme.