islam ja vihervasmmisto tuo niitä suomeen. Onneksii niitä tulee kristinuskoon ja ne muuttuu, kun se henkil heidän sydämmessään muutuu. https://www.youtube.com/watch?v=culuXyIrVW4
Näin toimii
Anonyymi-ap
1271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samaa aihetta sivuten:
Mitä tässä dokumenttielokuvassa aloittajan mielestä tapahtuu?
https://areena.yle.fi/1-3970491
Aihetta sivuten:
Mitä tässä dokumenttielokuvassa aloittajan tulkinnan mukaan tapahtuu? https://areena.yle.fi/1-3970491
Tupla
Pistääkö Arvonen seuraavaksi eetteriin podcastin jossa Niko Saarinen tulee kaapista ulos homoseksuaalina ja odottaa että meidän pitäisi hyperventiloida täällä aivan shokissa kun siinä on jotain uutta?
Herätyskristillisissä piireissä on tavanomaista että uskovaisten kotien lapset kääntyvät hetkeksi pois uskosta, käyvät "maailmassa" perseilemässä itselleen hurjan elämäntarinan ja tulevat siten uudelleen uskoon. Herätyskristillisyys elää hurjista olin- rappiolla- mutta-sitten- tulin- uskoon- elämäntarinoista. Uskovaisen kodin lapsella ei ole lähtökohtaisesti hurjaa uskoontulotarinaa takataskussa jolla mässäillä turuilla ja toreilla kun uskosta todistetaan. Koska herätyskristillisissä piireissä uskosta pitää "todistaa" kertomalla oma henkilökohtainen uskoontulotarina yleisölle (mitä dramaattisempi tarina sitä parempi), päätyvät uskovaisten kotien lapset usein keinotekoisesti hakemaan sellaisen "maailmasta". Ensin luovutaan hetkeksi uskosta, perseilllään itselle synnillinen elämä ja sitten tehdään parannus ja käännytään takaisin uskoon uudestisyntyneenä ja avot on hurja uskoontulootarina mistä kertoa.
Ja käänteisesti, kun uskonnon uhriudesta tuli trendikästä pari vuosikymmentä sitten alkoi herätyskristillisiin seurakuntiin ilmaantua ihmisiä uhritumaan. Nämä tyypit ovat tavan tallaajia joilla on käänteisesti samanlainen suunnitelma jo etukäteen kuin herätyskristillisten uskovaisten kotien lapsilla. He hankkivat uskonnon uhriudesta itselleen hurjan elämäntarinan jolla voivat myöhemmin elämöidä huomionhakuista shokkitarinaansa joka hiton tuutissa.
Ensin tällainen henkilö "tulee uskoon", liittyy seurakuntaan, hilluu ja perseilee siellä hetken aikaa. Sitten tällaiset tyypit yleensä itse aiheuttavat konfliktin seurakunnan kanssa, luopuvat uskosta ja hakeutuvat sitten teatraalisesti Uskonnon uhrit ry:hyn itkemään. Sillä lailla he pääsevät huomion valokeilaan esiintymään mediassa, somessa ja joka tuutissa jonkin sortin uskonnon uhrius- kokemusasiantuntijana ja juoruilevat kaikenlaista paskaa menneisyyden seurakunnistaan ja uskonyhteisöistään. Heillä on siitä, kato, omakohtainen kokemus.
Nämä kantasuomalaiset muslimikäännynnäiset kuuluvat samaan sarjaan.
Hannelekin siinä kirkkain silmin väittää että "me" täällä Suomessa "emme tiedä" vielä mitään näistä asioista liittyen kyseiseen uskontoon. Kukaan ei Suomessa ole vielä koskaan kuullut asioista joilla hän mässäilee kun haluaa päteä islam- "kokemusasiantuntijana". On hurjaa kunniamurhatarinaa kerrottavana. Riipaisevia tarinoita lasten ja naisten julmista kohtaloista. Mitä ihmettä että islaminuskossa naiset ja miehet erotellaan toisistaan moskeijassa herranjestas sentään!
Hannele väittää olleensa aikuisena suomalaisena perheen äitinä muslimiksi kääntyessään aiiiiivan kirkasotsainen "tietämätön" kuin viaton lapsi kyseisen uskonnon teologiasta. Hänelle kun kristinuskon perisyntiajatus oli moraalisesti aivan liian kauhea, koska Hannele on liikuttavasti lasten puolella. Kristinuskon kammottavan perisyntiajatuksen vuoksi hän päätti kääntyä uskontoon jonka teologian käsitykset mm. lapsista ja naimaiästä tunnetaan. Koska Hannele lapsensa äitinä ajatteli lasten parasta.
Kaikki tietävät että käännynnäiset, oli kysymys mistä uskonnosta tahansa, tavanomaisesti perehtyvät huomattavasti paremmin uskontoon johon kääntyvät kuin siihen syntyneet ja kasvaneet uskovaiset. Ulkopuolelta oma- aloitteisesti tuleva käännynnäinen tuntee yleensä teologian paremmin kuin ihminen joka on syntynyt johonkin uskonyhteisöön.
Mutta Hannele "ei tiennyt yhtään mitään" uskonnosta johon päätti suomalaisena luku- ja kirjoitustaitoisena aikuisena lapsen äitinä, erikoisuudentavoittelijana, kääntyä.
Ja nyt pädetään sitten joka tuutissa kokemusasiantuntijana ja opetetaan ja koulutetaan muita suomalaisia itsestäänselvyyksistä jotka jokainen suomalainen jo tietää.
Länsimaissa ei ole enää yhtään ainutta henkilöä joka olisi voinut välttyä tältä tiedolta jota pääsimme taas tässäkin podcastissa uudelleen kuuntelemaan kuin uutta ja ihmeellistä ennen kuulumatonta shokkitarinaa.
Voi hyperventilaatio sentään.
Tässä on artikkeli Raija Pellin ja Terho Miettisen Harhaanjohtajat- kirjasta uskonnon uhrius- trendin kiihkeimmältä vaiheelta kymmenisen vuotta sitten. Kirjaan on koottu herätyskristittyjen ja ilmeisesti osin muiden lahkojen hirmuhallinnoista paenneiden wanna- be uskonnon uhrien shokkitarinoita yksien kansien väliin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005182814.html
Kuten näemme nämä herätyskristillisetkin piirit täällä Suomessa ovat hyvin partiarkaalisia ja naisia alistavia. Helposti näkee että tämä Terhokin on kasvanut ja elänyt hyvin makuliinisessa patriarkaalisessa ympäristössä joka on tarttunut hänen persoonaansa lähtemättömästi.
Ihmekös kun joillekin suomalaisille wanna- be uskonnon uhreille ei tämä suomalainen kristillinen naisia alistava patriarkaatti oikein tunnu riittävän vaan toi vähän vahvemmin patriarkaattisempi uskonto vetää puoleensa. Sinne mennään sitten aiiiiivan "tietämättöminä" mistään aishojen tarinoista, kunniamurhista ja muista naisten asemaan liittyvistä ongelmista.
Käviköhän emo- Pelli imettämässä ja vaihtamassa pikku tammenterholle vaippulit aina noiden kirja-haastatteluiden tauoilla että pikku- Terho jaksaa, kärsien mutta urheasti, kaikessa tuossa traumaattisten tapahtumien käsittelyn julkisessa hulabaloossa johon he itse itsensä vapaaehtoisesti asettivat *euron kuvat silmissä*?
"Paskamyrskyä" odotellen.
Piti sanoa ihmeellistä, ei ihmekös. Tekstin auto correct taas widduilee.
Hannele ja Roni ovat sitä mieltä että suomalaisten pitäisi muokata Suomen lainsäädäntöä vieraskulttuurien tarpeisiin sopivaksi.
Suomessa ei ole koskaan ollut tapana silpoa sen enempää poikia kuin tyttöjäkään. Silti nämä kaksi Suomen puollustajaa ovat sitä mieltä että Suomeen pitäisi erikseen laatia erillinen tyttöjen ympärileikkaukset kieltävä laki.
Miksi? Tyttöjen silvonta on suomalaiselle kulttuurille täysin vieras. Samaan aikaan kun Arvonenkin isoon ääneen vaatii että maassa maan tavalla tai maasta pois, Suomen lainsäädäntöä pitäisi kuitenkin fiksata vastaamaan samojen vieraskulttuurien tarpeita vastaamaan joita hän ei halua Suomeen.
Suomen lainsäädännön mukaan tyttöjen silpominen ei ole laillista vaan se on rikos.
Aikamoinen pubiruusu.
Kyllä sen uskonyhteisön pitäisi jo antaa tuolle pubiruusulle jotain oikeita kalajuttuja kerrottavaksi joilla huomiohoordata joka jumalan alustalla ja lähikuppiloissa. Itse tuoppini jäljet mä tunnen. Eihän tuossa nyt ole vielä mitään dramaattista.
Ihan vain verrokiksi, kun täällä _Suomessa_ nyt tosiaan ollaan _suomalaisina_, tutustupa aloittaja vaikkapa sellaisen henkilön somekanaviin kuin hopomasa86. Mitä mieltä olet tämän rahvaan suomalaisen miehen arkkityypin naiskuvasta ja tavasta puhua naisista, tai vaikkapa omista lapsistaan joita hän nimittää omiksi "siittiöikseen"?
Onko hän vain viaton, hauska ja harmiton? Hihityttääkö? Onko tämä rahvas suomalainen kulttuuri ongelmaton?
Onko tässä kotimaisessa kulttuurissa yhtään mitään analyysin arvoista, vai onko vieraskulttuurien kauheuksien loputon analysointi vähemmän kiusallista kun ei tarvi pohtia tätä omaa problematiikkaa täällä kotona?
Lisäksi voisit ottaa kantaa tuohon aiemmin annetun linkin takaa löytyvään YLE areenan dokumenttielokuvaan nimeltä Kun unelmat kuolevat, joka on aikuisten suomalaismiesten käsialaa. Mitä dokkarissa mielestäsi tapahtuu?