On ollut parempia vaiheita elämässäni

Anonyymi-ap kirjoitti:

Viime vuosissa oli liikaa haastetta. Tuli uutta traumaa ja vanhat nousi pintaan. Sellaisia asioita tehneet jotkut ihmiset, että en pääse niistä yli. Ensin esittivät ystävää ja kun luotin, silloin iskivät. En käsitä, miten olen joutunut sellaisen kohteeksi, että halutaan käyttää empaattisuuttani hyväksi ja tuhota elämä. No en ole antamassa periksi. Mutta niitä kausia tulee, kun en vaan jaksa, kuin ihan pakolliset. Fiilis on tuttu jo erittäin kaukaa, ei uusi. Rakkaudettomuus pahassa maailmassa. Kärsin siitä, että rakastan ihmisiä ja he käyttävät hyväkseen ja haluavat pahaa. Enkä nyt tarkoita sinua. Vaan niitä oikeita todellisia pahoja. Epäilen etteivät ole edes ihmisiä. Toinen ryhmä, joka haluaa seuraani on ikuiset ressukat, jotka eivät mieti yhtään mitä minä kestän kuulla. Asiat jotka pitäisi puhua jossain terapiassa, kaadetaan minun päälleni. Ja tulen maailman pahuudesta entistäkin surullisemmaksi. Oikea seura ja tunne siitä, että on rakastettu, on ainoa mikä tähän auttaa. Nyt olen kuormittunut hoitamattomista asioista ja syksystä. Itkettää ilman että tietäisin tarkalleen edes miksi. Yleinen uupumus ilmeisesti.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä