Uskoivatko he jälleen syntymiseen.?
Muinaiset egyptiläiset
Anonyymi-ap
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei he uskonut ainakaan samoin kuin hindut ja buddhalaiset. He uskoivat kuoleman jälkeen pääsevänsä Osiriksen valtakuntaan. Tietenkin se saattoi olla vertauskuva pääsystä vieraan valtakunnan asukkaaksi, mutta luulisin että jälleen syntymä edellyttää uskoa determinismiin eikä vapaaseen tahtoon. Egyptiläiset , juutalaiset ja kristityt taisi uskoa vapaaseen tahtoon. Kun taas Intia ja muslimit uskovat kohtaloon ja determinismiin.
Eräs kristillinen virsi kertoo että tuonelassa on annettava vala että noudattaa kristillisen kirkon sakramentteja mikäli aikoo jälleen syntyä. Eli vasta rippikoulun ja ehtoollisen jälkeen saa naida.
Muinaiset egyptiläiset uskoivat elämään kuoleman jälkeen, mutta eivät varsinaisesti jälleensyntymiseen samalla tavalla kuin esimerkiksi hindulaisuudessa tai buddhalaisuudessa.
Egyptiläinen pyrki säilyttämään oman olemassaolonsa ja pääsemään Osiriksen valtakuntaan, ei ensisijaisesti syntymään uudelleen toiseksi ihmiseksi.
Determinismiin ja vapaaseen tahtoon liittyvä päätelmäsi on myös filosofisesti kiinnostava. Siinä on kuitenkin muutama historiallinen mutka.
Jälleensyntyminen: mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen?
Determinismi: määräytyvätkö kaikki tapahtumat ennalta aikaisempien syiden perusteella?
Buddhalaisuudessa jälleensyntymisen tai uudelleensyntymisen ajatus ei edellytä muuttumattoman sielun olemassaoloa. Siinä jatkuvuus ymmärretään eri tavalla kuin monissa muissa opeissa.
Egyptiläiset uskoivat ihmisen olevan vastuussa teoistaan
Egyptiläisessä Kuolleiden kirjassa vainaja tunnustaa, ettei ole tehnyt tiettyjä vääryyksiä. Tuomio vaikuttaa siihen, voiko hän jatkaa tuonpuoleiseen elämään. Tämä viittaa vahvasti moraaliseen vastuuseen. Se ei silti yksin ratkaise, mitä egyptiläiset ajattelivat filosofisesta vapaasta tahdosta.
Juutalaisuudessa ihmisen valinnanvapaus ja vastuu ovat keskeisiä, vaikka.
Kristinuskossa on sekä vahvoja vapaan tahdon oppeja että ennaltamääräämistä korostavia suuntauksia. Esimerkiksi kalvinismi painottaa Jumalan ennalta määräävää tahtoa eri tavalla kuin monet katoliset ja metodistiset tulkinnat.
Islamissa Jumalan kaikkivaltius ja ennalta määrääminen ovat keskeisiä, mutta myös ihmisen vastuu teoistaan kuuluu uskoon.
Islamia ei voi aivan yksiselitteisesti samastaa determinismiin eikä kristinuskoa vapaaseen tahtoon. Molemmissa on erilaisia tulkintaperinteitä.
Muinaisessa Egyptissä oli useita uskonnollisia suuntauksia ja jumaluuksiin liittyviä kultteja, mutta ei yleensä yhtä yhtenäistä, muista uskonnoista erillistä uskontoa samalla tavalla kuin nykyään usein ajatellaan.
Egyptiläinen uskonto muuttui tuhansien vuosien aikana, ja eri kaupungeilla oli omat jumalansa ja perinteensä.
Amonin ja Ran perinteet, Ptahin kultti jne. Ei yhtenäistä egyptilaista uskontoa.
Egyptiläiset saattoivat kunnioittaa useita jumalia samanaikaisesti. Eri jumalten tehtävät myös yhdistyivät: esimerkiksi Amon-Ra yhdisti kaksi jumaluutta, ja jumalten luonteesta esitettiin erilaisia teologisia tulkintoja.
Gaudiya-filosofisessa perinteessä ihmisen olemassaoloa tarkastellaan jatkuvuuden, tekojen seurausten, tietoisuuden ja vapautumisen näkökulmasta. Tässä ajattelussa jälleensyntyminen ei ole vain uuden ruumiin saamista, vaan osa laajempaa kysymystä siitä, miksi elävä olento pysyy aineellisen olemassaolon piirissä ja miten tästä kiertokulusta voi vapautua.
Tärkeää on, ettei tätä ajattelua sekoiteta yksinkertaiseen ajatukseen, jonka mukaan jokaisen ihmisen koko elämä olisi ennalta määrätty.
Karma ei tarkoita, että kaikki olisi ennalta määrättyä
Elävä olento eli jīva ei ole sama asia kuin aineellinen ruumis. Ruumiin vaihtuminen kuolemassa ei merkitse, että yksilöllinen jatkuvuus lakkaisi.
Aikaisemmat teot ja taipumukset vaikuttavat siihen, millaisiin olosuhteisiin ihminen syntyy ja millaisia mahdollisuuksia hänellä on. Silti tunnustetaan myös rajallinen itsenäisyys: ihminen ei voi valita kaikkia elämänsä lähtökohtia, mutta hänen suhtautumisellaan, toiminnallaan ja pyrkimyksillään on merkitystä.
Menneisyys asettaa ehtoja. Ihminen ei aloita elämäänsä täysin tyhjästä.
Nykyiset valinnat vaikuttavat tulevaan. Kaikki seuraukset eivät ole välittömiä, eivätkä kaikki olosuhteet ole ihmisen hallittavissa.
Vapautuminen on mahdollista. Jälleensyntymisen kiertokulkua ei pidetä välttämättömänä ikuisena kohtalona.
"Egyptiläisessä uskonnossa" kuolemanjälkeisen elämän keskeinen kysymys oli, kuinka vainaja voisi jatkaa olemassaoloaan tuonpuoleisessa.
Gaudiya-filosofiassa kysymys ulottuu pidemmälle: miksi yksilö joutuu syntymään yhä uudelleen ja mikä mahdollistaa vapautumisen tästä kierrosta?
Ajatuksesi determinismistä osuu siis tärkeään ongelmaan, mutta johtopäätöstä on syytä hieman muuttaa: jälleensyntymisusko ei itsessään edellytä determinismiä. Se edellyttää käsitystä yksilöllisestä jatkuvuudesta kuoleman yli, kun taas determinismi koskee sitä, missä määrin yksilön teot ja niiden seuraukset ovat ennalta määrättyjä.
Erityinen kysymys onkin, miten karmallisesti ehdollistunut olento voi olla riittävän vapaa suuntaamaan tietoisuutensa uudelleen ja vapautumaan jälleensyntymisestä.