Tämä keskustelu pitäisi kyllä nostaa ylemmäksi, mutta toivottavasti löydät vastaukseni.
Muistaakseni juuri suuri katolinen opettaja Tuomas Akvinolainen muotoili ajatuksen luonnollisesta moraalilaista. Hänen mukaansa on olemassa yleinen luonnollinen moraalilaki, jonka ihmisen järki kykenee ymmärtämään. Se sanoo ihmiselle, että tämän on tehtävä hyvää ja kartettava pahaa.
Luonnollisen moraalitajun perusteella kaikki ihmiset voivat järkensä perusteella päätellä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Kristillinen etiikka ei siis lisää mitään ihmiskunnan yleiseen etiikkaan, eikä se nojaa mihinkään erityiseen ilmoitukseen. Etiikka on siis tavallaan omalakista, autonomista, vaikka kristittyinä uskommekin, että moraalitaju on Jumalan ihmiseen istuttamaa ja että omassatunnossa puhuu Jumalan ääni. Jos halutaan käyttää ilmoitusterminologiaa, voidaan sanoa, että etiikka kuuluu yleisen ilmoituksen piiriin. Tällöin kaikki ihmiset voivat luotuisuutensa perusteella tavoittaa sen.
Mistä sitten tiedämme, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Tarkastelemalla ihmisen olemusta eli kysymällä, mikä on ihmisyyteen kuuluvaa. Hyvä on se, joka toteuttaa ihmisyyttä, ja paha se, mikä rikkoo sitä. Sisällöltään luonnollinen moraalilaki on yhtenevä kymmenen käskyn lain ja kultaisen säännön kanssa. Ihminen tuntee sen ilman erityistä ilmoitustakin.
Käsitys luonnollisesta moraalilaista tarkoittaa tosin myös sitä, että eettiseen elämäntapaan kuuluu myös eettisen keskustelun käyminen. On tilanteita, joissa on pohdittava, mikä käytös edistää ihmisyyttä ja mikä ei. Lisäksi ihmistä kiinnostaa, miksi jokin käytös on eettisesti oikein. Miksi pitää puhua totta, miksi on kunnioitettava toista ja miksi ei saa koskea vieraan omaisuuteen? Tällaisissa asioissa on pystyttävä osoittamaan, miten eettisesti oikea käytös edistää ihmisyyttä. Asiasta ei voi vain sanoa, että näin on käsketty tai näin on ilmoitettu.
Juuri tähän perustuen minulle ei todellakaan riitä pelkkä "ilmoitus" siitä, että jokin käytös on eettisesti väärää (esim. homous). Luonnolliseen moraalilakiin perustuen moraalisäännöt pitää pystyä perustelemaan niin, että ne todellakin "kelpaavat ateistillekin". Oikean ja väärän perusteeksi ei voi riittää vain se, että joku on joskus niin sanonut, vaan on pystyttävä osoittamaan, että eettinen käytös edistää ihmisyyttä ja epäeettinen loukkaa sitä. Kirkon on lähdettävä liikkeelle samoista yleisesti tunnustetuista eettisistä lähtökohdista kuin muutkin etiikkaa pohtivat instanssit. Kirkon moraaliopetus ei voi lähteä siitä, että ihmisen pitää hyväksyä kirkon ja sen perinteen auktoriteetti voidakseen hyväksyä kirkon moraaliopetus. Asioiden on itse vakuutettava, omalla painollaan, ei sen, kuka ne lausuu.
Minä tulkitsen viestiäsi niin, ettet sinäkään pysty löytämään yhtä ainotta konkreettista asiaa, miten homoseksuaaliset teot vahingoittavat ihmistä. Tämän takia sinä joudut vetoamaan auktoriteettiin. Parempi ratkaisu olisi kuitenkin pysähtyä miettimään, onko homoseksuaalisten tekojen kaikkinaiselle tuomitsemiselle sittenkään perusteita. Jumala tuskin olisi antanut erityisessä ilmoituksessaan jotain sellaista "kiusaa". joka ei vahingoita ihmisyyttä ja joka siis yleisen moraalitajun perusteella arvioituna ei ole väärin. Onhan Raamatussakin esitettyjen moraalimittapuiden tavoite ihmisen paras eikä tämän kiusaaminen. Näkemys, jonka mukaan Jumala voisi julistaa yksittäisiä tekoja synniksi vain mielijohteestaan, alentaa Jumalan kyllä luvalla sanottuna aikamoiseksi pikkuhitleriksi.
Toivottavasti löydät tämän vastauksen bittiviidakon uumeista.
Muistaakseni juuri suuri katolinen opettaja Tuomas Akvinolainen muotoili ajatuksen luonnollisesta moraalilaista. Hänen mukaansa on olemassa yleinen luonnollinen moraalilaki, jonka ihmisen järki kykenee ymmärtämään. Se sanoo ihmiselle, että tämän on tehtävä hyvää ja kartettava pahaa.
Luonnollisen moraalitajun perusteella kaikki ihmiset voivat järkensä perusteella päätellä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Kristillinen etiikka ei siis lisää mitään ihmiskunnan yleiseen etiikkaan, eikä se nojaa mihinkään erityiseen ilmoitukseen. Etiikka on siis tavallaan omalakista, autonomista, vaikka kristittyinä uskommekin, että moraalitaju on Jumalan ihmiseen istuttamaa ja että omassatunnossa puhuu Jumalan ääni. Jos halutaan käyttää ilmoitusterminologiaa, voidaan sanoa, että etiikka kuuluu yleisen ilmoituksen piiriin. Tällöin kaikki ihmiset voivat luotuisuutensa perusteella tavoittaa sen.
Mistä sitten tiedämme, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Tarkastelemalla ihmisen olemusta eli kysymällä, mikä on ihmisyyteen kuuluvaa. Hyvä on se, joka toteuttaa ihmisyyttä, ja paha se, mikä rikkoo sitä. Sisällöltään luonnollinen moraalilaki on yhtenevä kymmenen käskyn lain ja kultaisen säännön kanssa. Ihminen tuntee sen ilman erityistä ilmoitustakin.
Käsitys luonnollisesta moraalilaista tarkoittaa tosin myös sitä, että eettiseen elämäntapaan kuuluu myös eettisen keskustelun käyminen. On tilanteita, joissa on pohdittava, mikä käytös edistää ihmisyyttä ja mikä ei. Lisäksi ihmistä kiinnostaa, miksi jokin käytös on eettisesti oikein. Miksi pitää puhua totta, miksi on kunnioitettava toista ja miksi ei saa koskea vieraan omaisuuteen? Tällaisissa asioissa on pystyttävä osoittamaan, miten eettisesti oikea käytös edistää ihmisyyttä. Asiasta ei voi vain sanoa, että näin on käsketty tai näin on ilmoitettu.
Juuri tähän perustuen minulle ei todellakaan riitä pelkkä "ilmoitus" siitä, että jokin käytös on eettisesti väärää (esim. homous). Luonnolliseen moraalilakiin perustuen moraalisäännöt pitää pystyä perustelemaan niin, että ne todellakin "kelpaavat ateistillekin". Oikean ja väärän perusteeksi ei voi riittää vain se, että joku on joskus niin sanonut, vaan on pystyttävä osoittamaan, että eettinen käytös edistää ihmisyyttä ja epäeettinen loukkaa sitä. Kirkon on lähdettävä liikkeelle samoista yleisesti tunnustetuista eettisistä lähtökohdista kuin muutkin etiikkaa pohtivat instanssit. Kirkon moraaliopetus ei voi lähteä siitä, että ihmisen pitää hyväksyä kirkon ja sen perinteen auktoriteetti voidakseen hyväksyä kirkon moraaliopetus. Asioiden on itse vakuutettava, omalla painollaan, ei sen, kuka ne lausuu.
Minä tulkitsen viestiäsi niin, ettet sinäkään pysty löytämään yhtä ainotta konkreettista asiaa, miten homoseksuaaliset teot vahingoittavat ihmistä. Tämän takia sinä joudut vetoamaan auktoriteettiin. Parempi ratkaisu olisi kuitenkin pysähtyä miettimään, onko homoseksuaalisten tekojen kaikkinaiselle tuomitsemiselle sittenkään perusteita. Jumala tuskin olisi antanut erityisessä ilmoituksessaan jotain sellaista "kiusaa". joka ei vahingoita ihmisyyttä ja joka siis yleisen moraalitajun perusteella arvioituna ei ole väärin. Onhan Raamatussakin esitettyjen moraalimittapuiden tavoite ihmisen paras eikä tämän kiusaaminen. Näkemys, jonka mukaan Jumala voisi julistaa yksittäisiä tekoja synniksi vain mielijohteestaan, alentaa Jumalan kyllä luvalla sanottuna aikamoiseksi pikkuhitleriksi.
Toivottavasti löydät tämän vastauksen bittiviidakon uumeista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
julkesin nostaa tämän keskustelun ylös tänne, koska tässä on hienot ainekset loistavalle filosofiselle keskustelulle, mikä ainakin minua kiinnostaisi julmetusti. Toivottavasti muitakin. Älä suutu ykspyhä:}
tässä on kysymys Rouskun ja Jari L:n keskustelu, joka juontaa juurensa Luterilainen tutkimus ketjusta, nyt pari sivua taaksepäin. Muuten se unehtuu tuonne menneisiin ;).
aloitus on siis Jari L:n vastaus Rouskulle, se nyt meni Markus nimimerkin alle!!!!
Taustat löytyy alempaa.
Rousku vetosi aikoinaan keskustelussamme abortin oikeutuksesta UNIVERSAALIIN NÄKEMYKSEEN siitä, että tappaminen on VÄÄRIN. Toivon Rouskulta myös nyt johdonmukaisuutta tässä moraalikeskustelussa selkärankaa olla enää olla vetoamatta moraalin suhteellisuuteen.
...ajatuksistasi. Olen seuraavan kerran kotona sunnuntai-iltana, ja pyrin paneutumaan niihin silloin.
Pyydän, ettei sheriffi poistaisi näitä Markuksen viestejä, vaikka sheriffi on usein katsonut nimimerkistäni tehtävät väännökset pilkkaaviksi.
sitten rousku ;)
...joutuu ikävä kyllä odottamaan. Olen aivan käsittämättömän väsynyt. Lupaan kuitenkin lukea tekstin vielä kertaalleen ennen nukkumaanmenoa.
Kiitos sinulle, Markus, kun teit puolestani työn eli nostit keskustelun ylemmäs! Minulla kun tämä tekniikkapuoli ei ole kaikkein vahvimpia, ja laiskuuskin väliin vaivaa.
Viestiäni voi olla hieman hankala hahmottaa, kun mukana ei ole aiempaa keskustelua, mutta kuten itsekin sanoit, kyse oli minun ja Rouskun välillä käydystä keskustelusta, jossa puhuimme elämän oikeasta ja väärästä. Kommenttini on vastaus Rouskun viestiin, jossa hän totesi homoseksuaalisten tekojen olevan eettisesti väärin, koska asiasta on olemassa "ilmoitus". Minä taas, kuten viestistä ilmenee, en jaa Rouskun ajatusta siitä, että etiikka perustuisi yliluonnolliseen ilmoitukseen, ja että asian epäeettisyyden voisi määritellä yksin ilmoituksen pohjalta.
odottelemaan niitä universaaleja argumentteja.
Mielenkiinnolla!!
Sivusta ilmoitan, että olen hankkinut itselleni uuden, rekisteröidyn nimimerkin, eli minut tunnettakoon tästä lähin nimellä Jariällä.
Tässä kantani:
Seksi kuuluu vain avioliittoon.
Siis vain kahden ihmisen välille.¨
Jos harrastamme seksiä usean ihmisen kanssa
elämämme aikana niin me tulemme sairastumaan
sukupuolitauteihin ja voimme jopa kuolla.
Minusta tämä on luonnon tapa ilmoittaa mikä on
"oikein"/"fiksua". Jos poltamme käden nuotiossa niin tiedämme, että ei seuraavalla kerralla
kannata laittaa kättä sinne. Se on perusjärkeä.
Sama homma seksielämässä.
"Seksuaalivallankumouksen" jälkeen (v.50->)
on tullut 22 uutta sukupuolitautia joista yksi
on HIV/AIDS. Moniko ihmishenki olisi säästynyt jos
tätä "vapaa seksi"-elämäntapaa ei olisi tuettu
vaan esim. oltaisiin eletty kristillisen seksuaalimoraalin tavoin (seksi vain avioliitossa)?
Minusta tässä asiassa ei olla kuunneltu sitä "perusjärkeä". Luonto vahingoittaa/tappaa
ne yksilöt jotka harrastavat seksiä usean ihmisen kanssa elämänsä aikana. Entä kondomit jms.? Ne
ovat keinotekoisia menetelmiä, jotka olemme
kehittäneet jotta voisimme jatkaa "vapaa seksi"-
elämäntapaa.
Minusta luonto itsessään kertoo, että ihmisen
kuuluu harrastaa seksiä vain yhden henkilön kanssa.
Homoseksuaalisuudessa tullaan vielä yhteen ongelmaan. Sukupuolielinten ja seksin pääasia
ja biologisesti varmaankin ainoa asia on lisääntyminen. Naisen ja miehen sukupuolielimet
"sopivat yhteen". Niillä on biologinen funktio:
uusi elämä.
Penis ei sovi penikseen. Samoin naisella.
Peräaukko on tarkoitettu ulosteita varten. Mikä on homoseksuaalisuuden biologinen funktio?
Puhtaan naturalistisesti ajatellen minusta homoseksuaalisuus ei ole "luonnollista".
huom! Tarkoitukseni ei ole loukata ketään vaan
keskustella asiallisesti niin kuin avauksessa
toivottiin.
Mutta jos asioita peilataan ihan puhtaasti etiikan kannalta,kuten ilmeisesti on tarkoitus tässä keskustelussa,niin miten pitää suhtautua niihin moninaisiin asioihin(muihinkin kuin seksuaalisuuden vapautuminen)jotka vain ovat tulleet osaksi ihmiselämää joko viihteen,hauskanpidon tai asioiden helpottamisen nimissä?
Meillä on monia arkisiksi muuttuneita asioita,joilla ei ole mitään "biologista funktiota" jota sinä peräänkuulutit seksuaalikäyttäytymisessä.Miksi yhdestä funktiottomasta asiasta,esimerkiksi poikkeuksellinen/erikoinen lisääntymiseen tähtäämätön seksi(jolla 2 tai useampi aikuista ihmistä voi kuitenkin ilmeisesti 'pitää hauskaa')pitää tehdä moraalisempi kysymys,kuin siitä,että kävelemään ja juoksemaan(kenties ratsastamaan) tarkoitettu ihminen on kehittänyt auton,jonka seurauksena luontoa on pilaantunut(toki isolta osin uusiutumiskykyinen) ja miljoonia ihmisiä menettänyt kolarien ym.seurauksena henkensä?
Näin etiikka-keskustelun yhteydessä on hauska keventää lopuksi tunnelmaa lehdessä näkemälläni kirjoituksella.
Kristitty nainen kertoi hirvikolarin täpärästi vältettyään illalla polvistuneensa lastensa kanssa ja rukoilleensa taivaan isältä ymmärrystä suomen päättäjille,että hirviä tapettaisiin syksyisin enemmän,jotta me autoilijat voisimme ajaa ilman pelkoa suomen muuten hyviä ja turvallisia teitä.