Oulujoen alajuoksun sumuiset rantapellot olivat vaipuneet lokakuun hyiseen harmauteen. Olavi Voittonen seisoi hirsitalonsa eteisessä ja pyyhki saappaitaan rätillä, mutta hänen mielessään ei pyörinyt syystöiden loppuminen eikä paikallinen politiikka. Hänen katseensa oli nauliutunut vaatekaapin alahyllylle, vanhan peltisen keksilaatikon taakse kätkettyyn pakettiin.
Paketin sisällä lepäsi Olavin suurin, tarkoin varjeltu salaisuus: sähäkän vihreä satiinikorsetti.
Se ei ollut mikä tahansa vaatekappale. Olavi oli löytänyt sen vuosia sitten sattumalta Raahen satamasta vanhasta merimiesarkusta, ja vaikka sen alkuperäinen omistaja oli varmasti ollut huomattavasti hoikempi neito, Olavin oman elämän eetteridynamiikka oli vaatinut sen hankkimista. Olavi uskoi vakaasti, että toroidaalinen eetteripyörre ja ihmisen kehon omat magneettikentät vaativat toisinaan tiukkaa, mekaanista kuria pysyäkseen kasassa syyspimeällä. Kun tuuli ulvoi nurkissa ja maailma näytti olevan litteämpi ja ahtaampi kuin kartat antoivat ymmärtää, vihreä korsetti oli Olaville se aito ja oikea sisäinen ankkuri.
Tänä iltana Olavi tunsi tarvetta sen tuomalle tasapainolle. Viikonlopun rasitukset ja kylänmiesten epäluuloiset katseet kaupan korvalla olivat kuluttaneet miehen eetterivaroja.
Hän nosti keksilaatikon sivuun, veti paketin esille ja riisui työläisen flanellipaitansa. Olavi katsoi peiliin, veti henkeä syvään ja alkoi nyöritellä korsettia kiinni vanhojen merimiessolmujen tyyliin. Se vaati tarkkaa työtä, sorminäppäryyttä ja pientä ähinää, mutta kun viimeinenkin solmu kiristyi paikoilleen, Olavin olemukseen tuli ennenkokematonta ryhtiä. Vihreä satiini hohti hämärässä huoneessa kuin keväinen niitty keskellä Oulun mustaa syksyä.
– No niin, Olavi mumisi peilikuvalleen, jonka rintakehä pullistui korsetin puristuksessa kuin vastustamaton purje. – Nyt pysyy eetteri kropassa vaikka tuulisi suoraan Jäämereltä.
Hän keitti itselleen vahvat sumpit kupiin, istahti keinutuoliin ikkunan ääreen ja katseli, kuinka auton valot pyyhkivät Kemintietä. Korsetti piti miehen rangan suorana ja mielen kirkkaana. Antaa ulkomaailman väittää mitä tahansa: Olavi Voittonen tiesi tasan tarkkaan, miten Pohjolan kylmyyttä vastaan taisteltiin.
Paketin sisällä lepäsi Olavin suurin, tarkoin varjeltu salaisuus: sähäkän vihreä satiinikorsetti.
Se ei ollut mikä tahansa vaatekappale. Olavi oli löytänyt sen vuosia sitten sattumalta Raahen satamasta vanhasta merimiesarkusta, ja vaikka sen alkuperäinen omistaja oli varmasti ollut huomattavasti hoikempi neito, Olavin oman elämän eetteridynamiikka oli vaatinut sen hankkimista. Olavi uskoi vakaasti, että toroidaalinen eetteripyörre ja ihmisen kehon omat magneettikentät vaativat toisinaan tiukkaa, mekaanista kuria pysyäkseen kasassa syyspimeällä. Kun tuuli ulvoi nurkissa ja maailma näytti olevan litteämpi ja ahtaampi kuin kartat antoivat ymmärtää, vihreä korsetti oli Olaville se aito ja oikea sisäinen ankkuri.
Tänä iltana Olavi tunsi tarvetta sen tuomalle tasapainolle. Viikonlopun rasitukset ja kylänmiesten epäluuloiset katseet kaupan korvalla olivat kuluttaneet miehen eetterivaroja.
Hän nosti keksilaatikon sivuun, veti paketin esille ja riisui työläisen flanellipaitansa. Olavi katsoi peiliin, veti henkeä syvään ja alkoi nyöritellä korsettia kiinni vanhojen merimiessolmujen tyyliin. Se vaati tarkkaa työtä, sorminäppäryyttä ja pientä ähinää, mutta kun viimeinenkin solmu kiristyi paikoilleen, Olavin olemukseen tuli ennenkokematonta ryhtiä. Vihreä satiini hohti hämärässä huoneessa kuin keväinen niitty keskellä Oulun mustaa syksyä.
– No niin, Olavi mumisi peilikuvalleen, jonka rintakehä pullistui korsetin puristuksessa kuin vastustamaton purje. – Nyt pysyy eetteri kropassa vaikka tuulisi suoraan Jäämereltä.
Hän keitti itselleen vahvat sumpit kupiin, istahti keinutuoliin ikkunan ääreen ja katseli, kuinka auton valot pyyhkivät Kemintietä. Korsetti piti miehen rangan suorana ja mielen kirkkaana. Antaa ulkomaailman väittää mitä tahansa: Olavi Voittonen tiesi tasan tarkkaan, miten Pohjolan kylmyyttä vastaan taisteltiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.