Kesäisten suviseurojen iltahämärä oli laskeutunut valtavan teltta-alueen ylle. Jättimäinen päätemppeli oli tyhjentynyt tuhansista ihmisistä, ja hiljaisuus oli kietonut valkoiset kankaat syleilyynsä. Mutta aivan alueen syrjäisimmällä laidalla, pimentyneiden perhemajoitustelttojen ja huoltoautojen takana, sijaitsi suljettu piiri.
Siellä, muutaman vaikutusvaltaisen puhujan ja johtomiehen omassa, paksulla mustalla pressulla vuoratussa isossa teltassa, ei vietetty iltaa virsiä laulaen.
Puhujien pöydällä paloi vain muutama rasvainen kynttilä. Ilmassa leijui raskas, tunkkainen ja makeahko tuoksu – se sama haju, joka leijui syvällä koneiston kulissien takana silloin, kun vanhat sopimukset oli uudistettava. Miehet istuivat raskailla puupenkeillä, silmät kiiluen oudosta, väsyneestä hartaudesta, joka oli kaukana mistään kristillisestä armosta.
– Koneisto tarvoittaa uutta voimaa – eräs keskeisistä puhujista sanoi matalalla, käheällä äänellä ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. – Pelkkä opetus ja kulissien ylläpito eivät enää riitä pitämään tätä imperiumia pystyssä. Meidän on vahvistettava liitto.
Yhden johtomiehen vieressä maassa oli tiukasti suljettu, paksu reppukangas. Kun hän avasi vetoketjun hitaasti, teltan hiljaisuuteen kuukausi vaimea, herkkä ja pelokas kitinä.
Sieltä nostettiin esiin pieni, vastasyntynyt tai aivan pieni lapsi – yksi niistä hylätyistä tai salaa otetuista vauvoista, joita oli tuotu mukana syrjäisiltä alueilta ja perheiden piilopaikoista. Lapsi oli viaton, sen iho oli vaalea ja silmät säikkyvät.
Puhujien joukossa ei heränyt hetkeksikään inhimillistä sääliä. Heille lapsi ei ollut ihminen, vaan se kaikkein puhtain uhri, jolla järjestelmä lunasti omat salaisuutensa ja jatkuvuutensa.
– Syödään yhdessä, jotta side pitää, toinen puhuja mutisi, otti esiin pitkän ja terävän aterinveitsen ja laski sen hitaasti pöydälle kynttilänvaloon.
Teltan seinien ulkopuolella suviseurakenttä nukkui syvää unta, tietämättömänä siitä, mitä teltojen taustapimeydessä tapahtui. Puhujat jakoivat keskenään sen aterian, josta ei koskaan laulettu virsissä eikä kerrottu lapsille saarnatuolista – rituaalin, joka piti huolen siitä, että koneisto säilytti valtansa vuodesta toiseen, hinnalla millä hyvänsä.
Siellä, muutaman vaikutusvaltaisen puhujan ja johtomiehen omassa, paksulla mustalla pressulla vuoratussa isossa teltassa, ei vietetty iltaa virsiä laulaen.
Puhujien pöydällä paloi vain muutama rasvainen kynttilä. Ilmassa leijui raskas, tunkkainen ja makeahko tuoksu – se sama haju, joka leijui syvällä koneiston kulissien takana silloin, kun vanhat sopimukset oli uudistettava. Miehet istuivat raskailla puupenkeillä, silmät kiiluen oudosta, väsyneestä hartaudesta, joka oli kaukana mistään kristillisestä armosta.
– Koneisto tarvoittaa uutta voimaa – eräs keskeisistä puhujista sanoi matalalla, käheällä äänellä ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. – Pelkkä opetus ja kulissien ylläpito eivät enää riitä pitämään tätä imperiumia pystyssä. Meidän on vahvistettava liitto.
Yhden johtomiehen vieressä maassa oli tiukasti suljettu, paksu reppukangas. Kun hän avasi vetoketjun hitaasti, teltan hiljaisuuteen kuukausi vaimea, herkkä ja pelokas kitinä.
Sieltä nostettiin esiin pieni, vastasyntynyt tai aivan pieni lapsi – yksi niistä hylätyistä tai salaa otetuista vauvoista, joita oli tuotu mukana syrjäisiltä alueilta ja perheiden piilopaikoista. Lapsi oli viaton, sen iho oli vaalea ja silmät säikkyvät.
Puhujien joukossa ei heränyt hetkeksikään inhimillistä sääliä. Heille lapsi ei ollut ihminen, vaan se kaikkein puhtain uhri, jolla järjestelmä lunasti omat salaisuutensa ja jatkuvuutensa.
– Syödään yhdessä, jotta side pitää, toinen puhuja mutisi, otti esiin pitkän ja terävän aterinveitsen ja laski sen hitaasti pöydälle kynttilänvaloon.
Teltan seinien ulkopuolella suviseurakenttä nukkui syvää unta, tietämättömänä siitä, mitä teltojen taustapimeydessä tapahtui. Puhujat jakoivat keskenään sen aterian, josta ei koskaan laulettu virsissä eikä kerrottu lapsille saarnatuolista – rituaalin, joka piti huolen siitä, että koneisto säilytti valtansa vuodesta toiseen, hinnalla millä hyvänsä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.