Pölkkylammen ranta Pajalan laidalla oli kylymä ja synkkä. Mustalla ruudilla ladatun musketin pamaus oli juuri soinut, ja Juhani Raattamaa makasi rannalla, rinnassaan verinen reikä, pitkän takkinsa helmat mudassa. Lars Levi Laestadius seisoi hänen yläpuolellaan piipunnuppi vielä savuten, valmiina tekemään lopun kaikesta.
Mutta ennen kuin Laestadius ehti kääntää asettaan tai lausua viimeistä tuomiota, Raattamaa nosti hitaasti päänsä maasta. Hänen kasvoilleen ei noussut kuoleman tuska, vaan se sama viekas, rasvainen ja kavala virne, jolla hän oli vuosikymmenet pyörittänyt koko herätyksen koneistoa.
– Älä ny viitti, Lars... Raattamaa sähisi röyhtäisten samalla raskaasti viinalta ja tupakka-askilta. – Luulitko sä tosissasi, että tää oli tässä?
Laestadius pysähtyi musketin kanssa hämmentyneenä.
Raattamaa repäisi takkinsa auki. Rinnassa ei ollutkaan ruudilla ammuttua kuolettavaa reikää, vaan pelkkä verellä sotkettu pesusieni ja vanha, litistynyt Pauligin kahvipaketti. Koko juttu oli ollut pelkkää teatteria – äärimmäinen plasebo ja suuri harhailu, jolla vanha patriarkka testasi, kuka koneiston huipulla oikeasti piti lankoja käsissään.
Ennen kuin Laestadius ehti reagoida petokseen, lammen takaisesta tiheästä metsiköstä kuului jotain luonnotonta.
Sieltä alkoi kuulua gasellin valitusta – omituista, ulvovaa ja kirkuvaa ihmismäistä parkunaa, joka ei kuulunut Pohjanmaan luontoon millään tavalla. Se oli se sama synkkä ääni, jota Lapin marja ja varjot olivat kantaneet mukanaan vuosisatoja. Metsän rajasta syöksyi esiin harhainen, puoliksi eläimen hahmon saanut näky, joka kantoi mukanaan kaikkia niitä salaisuuksia, joita Raattamaa oli yrittänyt peitellä.
– Se on mun viimeinen kusetus, Lars! Raattamaa nauroi räkäisesti, nousi savisten saappaidensa varaan ja pyyhkäisi veret naamaltaan. – Koneisto ei kaadu mihinkään luoteihin, niin kauan kun kansa uskoo siihen, mitä sille syötetään!
Pölkkylammen rannalla laiturien ja sumun keskellä Laestadius tajusi karun totuuden: vaikka he olivat taistelleet vallasta keskenään, koko herätyksen perusta oli alusta loppuun asti vain Raattamaan järjestämä suuri, pysäyttämätön huijaus, josta kukaan ei pääsisi koskaan ulos elävänä.
Mutta ennen kuin Laestadius ehti kääntää asettaan tai lausua viimeistä tuomiota, Raattamaa nosti hitaasti päänsä maasta. Hänen kasvoilleen ei noussut kuoleman tuska, vaan se sama viekas, rasvainen ja kavala virne, jolla hän oli vuosikymmenet pyörittänyt koko herätyksen koneistoa.
– Älä ny viitti, Lars... Raattamaa sähisi röyhtäisten samalla raskaasti viinalta ja tupakka-askilta. – Luulitko sä tosissasi, että tää oli tässä?
Laestadius pysähtyi musketin kanssa hämmentyneenä.
Raattamaa repäisi takkinsa auki. Rinnassa ei ollutkaan ruudilla ammuttua kuolettavaa reikää, vaan pelkkä verellä sotkettu pesusieni ja vanha, litistynyt Pauligin kahvipaketti. Koko juttu oli ollut pelkkää teatteria – äärimmäinen plasebo ja suuri harhailu, jolla vanha patriarkka testasi, kuka koneiston huipulla oikeasti piti lankoja käsissään.
Ennen kuin Laestadius ehti reagoida petokseen, lammen takaisesta tiheästä metsiköstä kuului jotain luonnotonta.
Sieltä alkoi kuulua gasellin valitusta – omituista, ulvovaa ja kirkuvaa ihmismäistä parkunaa, joka ei kuulunut Pohjanmaan luontoon millään tavalla. Se oli se sama synkkä ääni, jota Lapin marja ja varjot olivat kantaneet mukanaan vuosisatoja. Metsän rajasta syöksyi esiin harhainen, puoliksi eläimen hahmon saanut näky, joka kantoi mukanaan kaikkia niitä salaisuuksia, joita Raattamaa oli yrittänyt peitellä.
– Se on mun viimeinen kusetus, Lars! Raattamaa nauroi räkäisesti, nousi savisten saappaidensa varaan ja pyyhkäisi veret naamaltaan. – Koneisto ei kaadu mihinkään luoteihin, niin kauan kun kansa uskoo siihen, mitä sille syötetään!
Pölkkylammen rannalla laiturien ja sumun keskellä Laestadius tajusi karun totuuden: vaikka he olivat taistelleet vallasta keskenään, koko herätyksen perusta oli alusta loppuun asti vain Raattamaan järjestämä suuri, pysäyttämätön huijaus, josta kukaan ei pääsisi koskaan ulos elävänä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.