Internetti luo yhtenäisen keskustelun kentän maailmanlaajuisesti.
Keskustelu on jo Suomessa suhteessa aikaan.
Vaikka ääneen ilmaisu on osa nykyajan meta-luonnetta ja näyttää, että kuka osaa puhua, hän voittaa sillä, niin huonosti puhuvat ahdistuvat riittävästi siitä, että keskustelu tuo paineita.
Hyvälle puhujalle puhuminen on olemisen muoto kun puhetta harjoittavalle on painavia keskustelun laasteja kantaa.
Aika voi olla monenlaista, horoskoopillista, aurinkotoiminnallista, poliittista, geologista...
Moni asia vaikuttaa laajemmin siihen millä tavoin keskustelua käydään, jos käydään ollenkaan, koska epäilemättä tuntuu useinkin, että hiljaisuus on parempi.
En keskustele aina, en edes usein globaalisesti, koska se vie paljon voimaa.
Varsinkin jälkimaininki, mitä keskustelusta jää on vaikea.
Jos tänään on oletettu kriisi 2020-2030 ja militaristisuus, silloin se voi pelottaa usein vapaata keskustelua, koska militarismi salakuuntelee, urkkii, kirjaa ylös, rekisteröi, tutkii ja tuhoaa, muuttaa...
Jotkut keskustelijat maailmalla voivat olla enemmän ja toiset vähemmän militaristisia.
Toiset ajankohdat kasvattavat tai vähentävät militarismia keskustelussa.
Ja militarismin aikana kaikki ovat militaristeja, jotka ovat pinnalla paitsi minä.
Kun jättää itsestään tietoja globaaliin verkkoon, jostakin kaukaa kantautuu kauhullisia epäilyksiä, jotka jäävät minulle.
Kulttuureja on paljon ja pienenä en tunne niitä.
Jokainen keskustelu opettaa uutta järjettömän isossa urakassa.
Osittain isossa koska Suomessa ei voi työttömänä lähteä ulkomaille tai jopa tulla bloggaajaksi.
Opitaan olemassa olevista lähtökohdista ja välinein.
Toisinaan pelkoon menee paljon aikaa käsitellä ja se vie paljon voimaa.
Pelko on vaaran analysoimista, välttääkseen tuhon.
Kuinka paljon turhaa, vaikeata, väkivaltaista, ei minua varten olevaa löytyy maailmalta.
Ja toisinaan välttämättömän hyödyllistä.
Keskustelu on jo Suomessa suhteessa aikaan.
Vaikka ääneen ilmaisu on osa nykyajan meta-luonnetta ja näyttää, että kuka osaa puhua, hän voittaa sillä, niin huonosti puhuvat ahdistuvat riittävästi siitä, että keskustelu tuo paineita.
Hyvälle puhujalle puhuminen on olemisen muoto kun puhetta harjoittavalle on painavia keskustelun laasteja kantaa.
Aika voi olla monenlaista, horoskoopillista, aurinkotoiminnallista, poliittista, geologista...
Moni asia vaikuttaa laajemmin siihen millä tavoin keskustelua käydään, jos käydään ollenkaan, koska epäilemättä tuntuu useinkin, että hiljaisuus on parempi.
En keskustele aina, en edes usein globaalisesti, koska se vie paljon voimaa.
Varsinkin jälkimaininki, mitä keskustelusta jää on vaikea.
Jos tänään on oletettu kriisi 2020-2030 ja militaristisuus, silloin se voi pelottaa usein vapaata keskustelua, koska militarismi salakuuntelee, urkkii, kirjaa ylös, rekisteröi, tutkii ja tuhoaa, muuttaa...
Jotkut keskustelijat maailmalla voivat olla enemmän ja toiset vähemmän militaristisia.
Toiset ajankohdat kasvattavat tai vähentävät militarismia keskustelussa.
Ja militarismin aikana kaikki ovat militaristeja, jotka ovat pinnalla paitsi minä.
Kun jättää itsestään tietoja globaaliin verkkoon, jostakin kaukaa kantautuu kauhullisia epäilyksiä, jotka jäävät minulle.
Kulttuureja on paljon ja pienenä en tunne niitä.
Jokainen keskustelu opettaa uutta järjettömän isossa urakassa.
Osittain isossa koska Suomessa ei voi työttömänä lähteä ulkomaille tai jopa tulla bloggaajaksi.
Opitaan olemassa olevista lähtökohdista ja välinein.
Toisinaan pelkoon menee paljon aikaa käsitellä ja se vie paljon voimaa.
Pelko on vaaran analysoimista, välttääkseen tuhon.
Kuinka paljon turhaa, vaikeata, väkivaltaista, ei minua varten olevaa löytyy maailmalta.
Ja toisinaan välttämättömän hyödyllistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.