Mitä ominaisuuksia jumaluudessa on ateismin mukaan? Eli miten jumaluus määritellään ateismissa?
Mikä on ateismin jumala?
Anonyymi-ap
54201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Teistit tekevät määritelmän jumalalleen. Mutta yleisenä sanana Wikipedia antaa ihan hyvän kuvauksen.
"Jumala on teismissä eli jumalauskossa useimmiten persoonallinen, kaikkeuteen vaikuttava yliluonnollinen olento."
-Wikipedia
Näin ei tule niitä näsäviisailuja kuinka kivi on jumala, koska sanalla ei ole merkitystä.
Mitkä ovat ateismin mukaan määritteet teistisille jumaluuksille?
Kuten sinulle on rajapinta raili jo satoja kertoja kerrottu:
ateismi ei määritä kuin yhden määritteen:
sen että henkilö ei usko teistiseen jumaliin.
"Mitkä ovat ateismin mukaan määritteet teistisille jumaluuksille?"
Oletko se sinä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19584360/palstalla-riehuu-joku-vinksahtanut
!?
Vaatii hengellisyyttä.
Jyrki 69:n elämässä tapahtui täyskäännös, jota harva osasi odottaa! Goottirockin tumma tähti tähtää papiksi, puhuu Jeesuksesta ja haaveilee jopa pariskuntien vihkimisestä ympäri maailmaa.
Samaan aikaan työtön joutilas
ateistiguru Jaylenox75 heittää
I am änen
Miten ateismissa määritellään ateismin henkisyys?
Ateisti sanoo: "En usko, että jumalia on olemassa."
Eikä tähän liity mitään henkisyyttä. Ateisti voi kuitenkin harrastaa henkisiä asioita ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa.
Olikos Jyrki ateisti aikaisemmin? Onko siis edes tapahtunut mitään täyskäännöstä?
Tämä on joillekin uskoville vaikea asia ymmärtää.
Havainnollistetaan:
Jos en seuraa jääkiekkoa,
niin minulla ei ole suosikkijoukkuetta enkä osaa nimetä suosikkipelaajaani.
En vaan fanita eikä se ole osa elämääni.
Tässä on sama kuvainnollistettu vene vertailulla:
https://www.instagram.com/p/Dc2MNa4E2Q8/
Tosin sisältää muutaman monimutkaisen sanan ja vielä enklanniksi!
Mitä tahtoisit sanoa niille ateismin harjoittajille, jotka vielä vähän aikaa sitten vänkäsivät palstalla, että teismien seuraaminen ja teisteistä kommentointi on ateismin aidointa ja syvintä olemusta? Erityisesti ns. uskovaisuushahmo esiintyi monissa kertomuksissa.
Miten ateismissa selitetään ateismin aatteellisen rajapinnan ja siihen kuulumattomien asioiden eroavaisuudet.
"Miten ateismissa selitetään ateismin aatteellisen rajapinnan ja siihen kuulumattomien asioiden eroavaisuudet."
Kuten sinulle rajapinta raili on satoja kertoja selitetty:
ateismissa "selitetään" vain yksi asia:
en usko yhtenkään teismiseen jumala väitteeseen.
Kuka "ateismin harjoittaja" muka on tuollaista väittänyt? En ole tuollaista koskaan kuullut. Onkohan joku uskovainen käsittänyt asian väärin?
Mikä ero on ateistisella uskolla ja tiedolla suhteessa teistisiin jumaluuksiin tai kuten esitit niistä esitettyihin väitteisiin?
Mikä on tämä uskovaisuushahmo?
Kyllä se ns "usko" näköjään tekee ihmisen täysin tyhmäksi tolloksi.
Ei minulla ateistina ole mitään jumalaa enkä määrittele jumaluutta mitenkään sen kummemmin kuin maahisiakaan tai metsänpeikkoja.
Jos on ateismissa esiintuotuja ilmiöitä, niin kait niille on olemassa jokin selitys? Joko jostakin oikein tai väärin opittu? Tai oikein tai väärin tulkittu?
Miten voi olla ateisti, jos ei ole määritellyt sitä, mikä on se, jota ei ole? Kyse on niiden asioiden tietoisuudesta, vuorovaikutuksista ja suhteista, joita itse edustaa. Toki voi olla tiedostamattakin tai asiat voivat olla henkilökohtaisia, kuten toit esille. Mutta se on hyvä tuoda esille, jos niin tahtoo. Ja, olla taas tietoinen tai tiedostamaton niistä seikoista, jotka tähän ovat vaikuttaneet. Ja siitä onko ateismin piirissä historian kuluessa annettu tulkintoja näille seikoille?
Merkityksettömyys itselle ei välttämättä merkitse sitä, että sitä merkityksettömyyttä ja sen syitä ei voisi saada esille. Joka taas on aivan toinen asia kuin se, että onko sillä selväksi saadulla asialla mitään merkitystä? Ja merkityksettömyyttä suhteessa mihin asiaan?
Osa ihmisistä haluaa käydä keskustelua ateismista, siinä missä osa kieltäytyy siitä jyrkästi ja osa jopa toteaa (perustelematta), että ateismista olisi mahdotonta käydä keskustelua.
"Miten voi olla ateisti, jos ei ole määritellyt sitä, mikä on se, jota ei ole?"
Kuten sinulle rajapinra raili on satoja kertoja jo selitetty:
Siten että asia jota ei ole on määritelty teismissä.
Mistä ateismissa tiedetään ne asiat, jotka on määritelty teismeissä?
Eikö ateismissa esitetä, että teismissä esitetyt asiat ovat "väärin"?
Mitkä perusteet em. ateismissa esiintyville väittämille esitetään?
Mitkä perusteet teismissä, tai teismiä harjoittavien osalta ylipäätään on esitetty ateismille tai ateisteille tarkastettavaksi?
Ja mihin tämän ateistisen "tarkastuksen" metodit ovat perustuneet?
Onko olemassa jotakin yhtenäistä ateistista linjaa esim. perustuen siihen, mitä ateismin historiallista suuntausta kukin vastaaja joukko edustaa?
Kysymyksissäsi on yksi perustavanlaatuinen käsitteellinen virhe: käsittelet ateismia ikään kuin se olisi teismiin rinnastettava uskonto tai oppijärjestelmä.
Ateismi tarkoittaa yleisimmässä merkityksessään jumaluskon puuttumista. Se ei ole uskonto, tiedonhankintamenetelmä eikä yhtenäinen filosofinen järjestelmä, jolla olisi yhteiset opinkappaleet ja auktoriteetit.
Ateistin ei tarvitse tietää kaikkea jumalista tai uskonnoista ollakseen uskomatta niiden väitteisiin.
Eikä ateisti automaattisesti väitä kaikkia uskontojen esittämiä asioita vääriksi. Hän ei yksinkertaisesti välttämättä hyväksy väitettä jumalien olemassaolosta.
Jos joku väittää, että jokin jumala on olemassa, häneltä voidaan kysyä perusteluja väitteelleen. Jos toinen ei pidä näitä perusteluja vakuuttavina, hänen ei tarvitse esittää vaihtoehtoista uskontoa tai todistaa jumalan olemattomuutta.
Tämä on aivan sama periaate, jota sovelletaan mihin tahansa olemassaoloväitteeseen.
Jos taas ateisti esittää positiivisen väitteen, ettei mitään jumalia ole olemassa, myös häneltä voidaan perustellusti vaatia näyttöä tai argumentteja. Todistustaakka koskee väitteitä, ei pelkästään uskonnollisia väitteitä.
Kysyt myös ateismin tarkastusmenetelmistä. Mitään erityistä ateistista tarkastusmenetelmää ei ole olemassa. Väitteitä arvioidaan esimerkiksi logiikan, lähdekritiikin, filosofisen argumentaation ja tieteellisten menetelmien avulla riippuen siitä, millaisesta väitteestä on kysymys.
Nämä menetelmät eivät ole ateistisia eivätkä uskonnollisia.
Ja kysymykseesi yhtenäisestä ateistisesta linjasta: sellaista ei ole. Ateistit voivat olla täysin eri mieltä lähes kaikesta muusta paitsi siitä, etteivät he usko jumaliin.
Kysymyksesi ovat vähän kuin kysyisit, mikä on niiden ihmisten yhteinen oppijärjestelmä, jotka eivät usko astrologiaan, ja mitä historiallista astrologiaan uskomattomuuden koulukuntaa he edustavat.
**
Epäusko johonkin väitteeseen ei itsessään muodosta vaihtoehtoista oppijärjestelmää.
**
Ennen kuin kyselet ateismin yhteisistä opeista ja tarkastusmenetelmistä, sinun pitäisi ensin osoittaa, että tällaisia ylipäätään on olemassa.
Muuten kysymyksesi perustuvat oletuksiin, jotka eivät pidä paikkaansa.
"Jos taas ateisti esittää positiivisen väitteen, ettei mitään jumalia ole olemassa, myös häneltä voidaan perustellusti vaatia näyttöä tai argumentteja. Todistustaakka koskee väitteitä, ei pelkästään uskonnollisia väitteitä."
Olen tästä kohdasta eri mieltä.
Tässä puhutaan positiivisesta väitteestä.
"Jumalia ei ole olemassa" ei ole positiivinen väite, vaan negatiivinen.
Tietenkin ateisti voi esittää myös hyviä perusteluja ateismiinsa. (Tällaisia ateisteja kutsutaan usein positiivisiksi ateisteiksi.)
Ateismin "ilmiö" on jumalien olemassaolemattomuus. Eikä sitten muita ilmiöitä.
Ateistille riittää ihan hyvin jumalan sanakirjamääritelmä.
Teologian oppikirjoissa voi sitten olla tarkempia määritelmiä esim. kristinuskon Jumalalle.
Kirjoituksessasi toistuu edelleen sama käsitteellinen sekaannus: käsittelet ateismia ikään kuin se olisi jokin yhtenäinen oppijärjestelmä, jolla on omat opinkappaleensa ja selityksensä todellisuudesta.
Kysyt, miten voi olla ateisti, jos ei ole määritellyt sitä, mitä ei ole olemassa.
Hyvin yksinkertaisesti: ihminen voi olla uskomatta jonkin asian olemassaoloon tarvitsematta itse määritellä kyseistä asiaa tai todistaa sen olemattomuutta.
Jos joku väittää, että hänen kotonaan asuu näkymätön olento, minun ei tarvitse ensin määritellä kyseistä olentoa voidakseni todeta, etten usko väitettä. Väitteensä esittäjän tehtävänä on selittää, mitä hän tarkoittaa, ja esittää perusteet väitteelleen.
Sama koskee jumalia.
Eri uskonnot ovat määritelleet jumalansa hyvin eri tavoin. Ateistin ei tarvitse keksiä näille yhteistä määritelmää. Hän voi yksinkertaisesti todeta, ettei ole vakuuttunut hänelle esitettyjen jumalaväitteiden paikkansapitävyydestä.
Jos ateisti puolestaan väittää, ettei mitään mahdollisesti määriteltävissä olevaa jumalaa ole olemassa, kyseessä on vahvempi väite, jonka perusteluja voidaan aivan oikeutetusti kysyä.
Kysyt myös, mistä ateismi syntyy ja onko siihen vaikuttanut jokin oikein tai väärin opittu tai tulkittu asia.
Totta kai ihmisten käsityksillä on psykologisia, historiallisia ja kulttuurisia taustoja. Tämä pätee täsmälleen samalla tavalla teismiin, ateismiin ja kaikkiin muihinkin käsityksiin.
Mutta henkilön uskomuksen syntyhistoria ei yksin ratkaise sitä, onko hänen käsityksensä oikea vai väärä.
Jos ihminen on omaksunut ateismin vanhemmiltaan, se ei todista ateismia oikeaksi eikä vääräksi. Aivan samoin kristilliseen perheeseen syntyminen ei todista kristinuskon väitteitä oikeiksi eikä vääriksi.
Ateismin historiasta, erilaisista filosofisista perusteluista ja ateistien maailmankatsomuksista voidaan tietenkin keskustella. Kukaan ei ole väittänyt tällaista keskustelua mahdottomaksi.
Mutta keskustelun aihe pitäisi ensin määritellä.
Haluatko keskustella ateismin historiasta, sen psykologisista syntysyistä, ateististen filosofien argumenteista vai siitä, onko jumalien olemassaololle riittäviä perusteita?
Nämä ovat eri kysymyksiä, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Ateismi ei myöskään edellytä, että jumalat olisivat ihmiselle merkityksettömiä. Ateisti voi pitää uskontoja historiallisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävinä uskomatta niiden jumaliin.
Keskeinen kysymys pysyy siis ennallaan: mitä jumalaa tai jumalakäsitystä tarkoitat, mitä sen olemassaolosta väität ja millä perusteella?
Väitteiden arviointi alkaa väitteen sisällöstä ja sen tueksi esitetyistä perusteista, ei siitä, mihin maailmankatsomukselliseen ryhmään arvioija kuuluu.
**
Ateistin henkilökohtaisen epäuskon syiden selvittäminen ei ratkaise jumalien olemassaoloa koskevien väitteiden totuutta.
**
Mikä on se sanakirja, jolla jumala on ateismissa määritelty?
Onko ateismi jumalatonta, mutta ei esim. uskonnotonta toimintaa?
"Ateistin henkilökohtaisen epäuskon syiden selvittäminen ei ratkaise jumalien olemassaoloa koskevien väitteiden totuutta."
Olet osittain oikeassa, sillä ei voida esittää tai ehkä perustellakaan sitä, että joku ei olisi henkilökohtaisessa ateismissaan lähinnä puhtainta ateistista totuutta?
Ihmisten henkilökohtaiset vakaumukset ovat asian kannalta sikäli merkityksellisiä, että ne ovat osa sitä kokonaisvaltaista ilmiötä, mihin ne liittyvät. Ja siksi yksilöilläkin on jokin merkitys, joka kuitenkin monesti unohdetaan, kun katsotaan asioita niiltä kannoilta, joilla asioita harjoitetaan.
Eli voidaan olla oikeassa tai väärässä riippumatta siitä miten toimitaan tai ajatellaan. Ja suhde siihen toimintaan tai ajattelumalliin, jossa mahdollisesti on mukana, merkitsee jotakin suhteessa itse asiaan.
Tai ainakin pitäisi ehkä merkitä sikäli, kun asiat perustuvat tietoon ja/tai taitoon. Koska muutoin yksilö voi olla ryhmien määriteltävissä ja mahdollisesti jokaisen mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen voi jäädä hyödyntämättä. Ja tämä sama koskee tietenkin myös ateismia. Sillekin on erilaisia määritelmiä, mutta ehkä yhtä olennaista on niistä kaikista keskusteleminen?
"Se sanakirja" on ihan kaikki tavalliset sanakirjat, joissa kerrotaan sanojen merkitykset. Ei ole olemassa mitään ateistista sanakirjaa. Ateistille kelpaa ihan tavalliset sanakirjat.
(Joillakin uskovaisilla tai heidän uskonlahkoillaan näyttää kyllä joskus olevan ihan omia sankirjoja.)
Ateismin voidaan ehkä sanoa olevan jumalatonta, mutta mitä sillä on tekemistä tämän asian kanssa? Ja onhan olemassa ateistisiakin uskontoja.
Miksi ateismilla pitäisi olla oma sanakirja, jossa jumala määritellään?
Ateismi ei ole uskonto eikä oppijärjestelmä, jolla olisi virallinen jumalan määritelmä.
Jumalat määritellään niissä uskonnoissa ja filosofisissa järjestelmissä, joissa niiden olemassaolosta esitetään väitteitä. Ateisti voi arvioida näitä väitteitä niiden esittäjien antamien määritelmien perusteella.
Kristinuskon Jumala, antiikin Kreikan jumalat ja hindulaisuuden jumalakäsitykset eivät ole keskenään samanlaisia. Miksi ateistin pitäisi laatia niille jokin oma yhteinen määritelmä?
Kysyt myös, voiko ateismi olla jumalatonta mutta ei uskonnotonta toimintaa.
Kyllä voi. Ateismi ja uskonnottomuus eivät tarkoita täsmälleen samaa asiaa.
Ateismi koskee uskoa jumalien olemassaoloon. Uskonnottomuus puolestaan tarkoittaa, ettei ihminen kuulu uskontoon tai samaistu uskonnolliseen perinteeseen, määritelmästä riippuen.
Esimerkiksi ihminen voi osallistua uskonnollisiin rituaaleihin kulttuurisista tai yhteisöllisistä syistä uskomatta minkään jumalan olemassaoloon.
Samoin ateisti voi uskoa vaikkapa jälleensyntymiseen tai muihin yliluonnollisiin ilmiöihin. Ateismi ei yksinään tarkoita kaikkien yliluonnollisten uskomusten hylkäämistä.
Ja vielä yksi olennainen asia: ateismi ei itsessään ole toimintaa, vaan jumalien olemassaoloa koskeva kanta tai jumaluskon puuttuminen.
Ateisti voi siis olla uskonnollinen tai uskonnoton, materialisti tai idealisti, eikä mikään näistä ominaisuuksista määräydy automaattisesti ateismin perusteella.
**
Ateismi vastaa vain kysymykseen jumaliin uskomisesta. Se ei määrittele kaikkea muuta, mitä ihminen ajattelee tai tekee.
**
Ateismilla on oma sanakirjansa, josta esitetään seuraavaksi lyhyt AI-yhteenveto:
"AI-yhteenveto
The Atheistic Dictionary (Ateisticheskiy slovar) is a one-volume Russian reference work published in 1983 by a collective of authors (Kollektiv Avtorov).
Key Details
• Content: It contains over 2,500 terms covering religion, atheism, the history of freethinking, and the scientific study of religion from a Soviet perspective.
• Language: Originally published in Russian.
• Purpose: It served as an encyclopedic guide for ideological education, scientific atheism studies, and the critique of religious beliefs in the Soviet Union."
Miksi sitä ei voi esittää ilman sanakirjaa, mistä erilaisista seikoista voidaan ihmisten ajattelun tai toiminnan ateismin suhteen muodostuvan?
Eli, että on olemassa kokonaisvaltaisia tapoja tai pyrkimyksiä jäsentää ihmisten ajattelua ja toimintaa?
"Ateismi vastaa vain kysymykseen jumaliin uskomisesta. Se ei määrittele kaikkea muuta, mitä ihminen ajattelee tai tekee."
Osa palstalla esittää, ateismin olevan kaikki. Tai kaiken olevan ateismia. Ja tähän kaikkeuteen on esitetty kuuluviksi mm. kivet, puut ja jotkin muutkin esineet.
Jotkut ovat sen sijaan kiinnostuneet siitä, mitä ateismin on eri aikoina erilaisissa yhteiskunnissa on ajateltu merkitsevän. Ja mitä se on merkinnyt harjoittajalleen ja mitä ympäröivä yhteiskunta on asiasta ajatellut. Sekä siitä, mistä kaikesta ateistinen ajattelu tai toiminta on koostunut, erilaisia tutkimuksellisia menetelmiä käyttäen.
Tuo taitaa olla jokin neuvostoliittolainen viritelmä...
Suomeksi ei taida tuollaista olla. Ja minä puhuinkin TAVALLISISTA sanakirjoista, joissa määritellään kielen (melkein) kaikki sanat. En puhunut mitään mistään erikoissanakirjoista.
"Miksi sitä ei voi esittää ilman sanakirjaa..."
Itsehän sinä kyselit ateistien Jumalan/jumalan määritelmää.
Ihan tavalliset sanakirjat riittävät tässä ateisteille.
Miksi puhut ateismista kuin se olisi jokin aate ja maailmankatsomus? Se EI ole!
"Osa palstalla esittää, ateismin olevan kaikki. Tai kaiken olevan ateismia. Ja tähän kaikkeuteen on esitetty kuuluviksi mm. kivet, puut ja jotkin muutkin esineet."
Ei, ei, ei...
Ei kukaan väitä, että ateismi on kaikki. Eikä kukaan väitä, että kaikki on ateismia.
"Kivet, puut ja jotkin muutkin esineet" eivät usko jumalien olemassaoloon eli ne ovat siinä mielessä "ateistisia". Ateismi on eri asia! Etkö oikeasti ymmärrä tätä? Vai esitätkö tahallasi tyhmää?
Kokonaisvaltainen ongelma asiassa on se, että ateismista keskustellessa unohdetaan tai ei haluta tunnustaa sitä, että pitää tuoda esille myös se, minkä aikakauden ja minkä yhteiskunnan ateismista keskustellaan.
Muutoin voi tulla juuri sellaisia ateismin sisäisiä ristiriitoja, joissa toinen kertoo kaiken olevan ateismia, siinä missä toiset toteavat asian olevan suhtautumista teistisiin jumaluuksiin. Kun taas osa kertoo, että ateismi on suhtautumista yliluonnolliseen tai esim. peikkojen maailmaan, siinä missä toiset toteavat, että näin ei ole.
Käsitteiden vallitseva epäselvyys esim. ateismin ja uskonnottomuuden välillä aiheuttaa ilmeisesti ainakin sen, että ateismi tulee olemaan puheenaiheena muutenkin, kuin sen todelliseen sisältöön kuuluvien merkityksien selvittämisen osalta. Joka ilmeisesti lienee ateismista keskustelun merkitys. Vaikkakin on niin, että tällekin ateismin todelliselle merkitykselle ihmiset määrittelevät itse suhtautumisensa?
Olisi kuitenkin ehkä hyvä päästä pois ateistisesta pseudokeskustelusta ja jäsentää aihepiiriä siten, miten mikin osa-alue siitä toimii, sekä arvioille siitä, mitä näistä mahdollisesti seuraa, kussakin ateismiin kuuluvassa osa-alueessa.
On aivan totta, että ateismin käsitettä on käytetty historian eri aikakausina ja eri kulttuureissa hieman eri tavoin. Esimerkiksi antiikin maailmassa ateistiksi saatettiin kutsua henkilöä, joka ei hyväksynyt yhteisön tunnustamia jumalia, vaikka hän olisi uskonut joihinkin muihin jumaluuksiin.
Mutta tästä ei seuraa, että nykykeskustelussa pitäisi ensin selvittää ateismin kaikki historialliset muodot ennen kuin voidaan keskustella jumaluskon puuttumisesta.
Sekoitat edelleen kolme eri asiaa: ateismin määritelmän, ateistien henkilökohtaiset maailmankatsomukset ja ateismin historiallisen kehityksen.
Se, että ateistit ovat keskenään eri mieltä esimerkiksi yliluonnollisista ilmiöistä, ei tarkoita ristiriitaa ateismissa. Ateismi ei itsessään ota kantaa kummituksiin, jälleensyntymiseen, materialismiin tai maailmankaikkeuden perimmäiseen luonteeseen.
Jos yksi ateisti uskoo kummituksiin ja toinen ei, missä on ateismin sisäinen ristiriita? Kumpikaan ei edelleenkään usko jumaliin.
Ateismi ja uskonnottomuus ovat myös eri käsitteitä. Ihminen voi olla ateisti ja silti osallistua uskonnolliseen toimintaan tai kuulua uskonnolliseen yhteisöön.
Käsitteiden erottaminen toisistaan ei ole pseudokeskustelua, vaan juuri sitä käsitteellistä täsmällisyyttä, jota itsekin peräänkuulutat.
Jos haluat keskustella ateismin historiasta, keskustellaan siitä. Jos haluat keskustella ateismin filosofisista perusteluista, keskustellaan niistä. Jos taas haluat keskustella ateistien maailmankatsomuksista, kyseessä on huomattavasti ateismin käsitettä laajempi aihe.
Mutta näitä ei pidä käsitellä ikään kuin ne olisivat yksi ja sama asia.
Erityisesti väitteesi ateismin "sisäisistä ristiriidoista" edellyttäisi, että osoitat kaksi keskenään ristiriitaista väitettä, jotka molemmat todella sisältyvät ateismin määritelmään.
Pelkästään se, että eri ateistit ajattelevat eri asioista eri tavoin, ei osoita tällaista ristiriitaa.
**
Ateismin historiallinen monimuotoisuus ei tee ateismista yhtenäistä oppijärjestelmää sen enempää kuin uskonnottomien ihmisten erilaiset maailmankatsomukset tekevät uskonnottomuudesta uskontoa.
**
Jos tavoitteena todella on päästä eroon pseudokeskustelusta, kannattaa aloittaa siitä, ettei ateismille jatkuvasti oleteta sellaisia oppeja, menetelmiä ja maailmankatsomuksellisia sitoumuksia, joita sen määritelmä ei edellytä.
Tällä palstalla keskustellaan tämän hetken suomalaisesta ja eurooppalaisesta ateismista (tai ainakin ateistit keskustelevat).
Nuo muut asiat sitten kuuluvat uskontotieteilijöille, teologeilla, filosofeille, historioitsijoille jne., jos ne heitä kiinnostavat. Ei tavallisen suomalaisen ateistin juuri tarvitse niistä tietää tai edes välittää.
Kokonaisvaltainen ongelma asiassa on se, että monet uskovaiset eivät tiedä tai ymmärrä, mitä ateismi tarkoittaa.
Muuten ateismissa ei ole kovinkaan suuria ristiriitoja.
Palstalla käsitellään ateismia kokonaisvaltaisesti. Ja silloin ongelmaksi muodostuu tämän tavan käyttämättömyydestä johtuva ateismi käsitteen sirpaleisuus. Ja se, että kovin monet käyttävät ateismia tiedostamattaan kaiken selityksenä siten, että jokaiseen aiemmin esitettyyn argumenttiin löydetään uusi näkökanta siten, että asiasta aiemmin esitetyt tiedot "menettävät merkitystään".
Ateismista keskustelu on ylipäätään helppoa. Etsitään dokumentti, arvioidaan sitä ja päädytään samaan tai erilaiseen näkemykseen asiasta.
Ongelma on kuten aiemmin on jo esitelty se, että osassa keskusteluja ateismista aiemmat ateismin muodot kiistetään. Ja se, että jokainen paras mahdollinen selitys, joka keksitään tai jolla sitä perustellaan pyritään sisällyttämään ateismiin siten, että siitä olevalla dokumentaatiolla ja tiedolla ei olisi merkitystä. Toki on niin, että raikkaat näkökannat ateismista ovat virkistäviä
On myös muita ongelmia, kuten se, että neutraalisti ateismin olemusta selvittämään pyrkivään tapaan toimia suhtaudutaan, jopa vihamielisesti osassa ateismin harjoittajia. On ateismin kiihkoa ja jopa suoranaista ns. uskovaisuushahmoiksi epäiltyihin kohdistuvaa vihapuhetta.
Kirjoituksessasi toistuu edelleen sama ongelma: käsittelet ateismia ikään kuin se olisi yhtenäinen oppijärjestelmä, jolla on omat opinkappaleensa, selitysmallinsa ja harjoittajansa.
Ateismi ei kuitenkaan itsessään ole tällainen järjestelmä.
Totta kai ateismia voidaan tarkastella historiallisesti, filosofisesti, sosiologisesti ja psykologisesti. Kukaan ei ole kiistänyt tätä. Ateismin käsitettä on myös käytetty eri aikakausina eri merkityksissä.
Mutta ateismin historian tutkiminen ja yksittäisen ateistin jumaluskoa koskevan kannan ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa.
Väität, että ateistit sisällyttävät jatkuvasti uusia selityksiä ateismiin ja että aikaisemmat tiedot menettävät tämän vuoksi merkityksensä.
Voisitko esittää tästä yhden konkreettisen esimerkin?
Jos ateisti selittää esimerkiksi evoluutiota luonnonvalinnan avulla, se ei tee evoluutioteoriasta ateismin oppia. Jos ateisti selittää maailmankaikkeuden kehitystä kosmologian avulla, kosmologia ei muutu ateismiksi.
Tieteelliset teoriat eivät ole ateistisia vain siksi, että ateistit hyväksyvät niitä. Niitä voivat hyväksyä aivan yhtä hyvin uskonnolliset ihmiset.
Kirjoitat myös ateismin käsitteen sirpaleisuudesta.
Se, että käsitettä on historiallisesti käytetty eri tavoin, on täysin mahdollista tunnustaa samalla, kun nykyisessä keskustelussa määritellään selkeästi, mitä sillä tarkoitetaan.
Käsitteiden historiallinen vaihtelu ei tarkoita, ettei niillä voisi olla käyttökelpoisia nykyisiä määritelmiä.
Erityisen erikoista on puheesi "ateismin harjoittajista". Ateismia ei tarvitse harjoittaa samalla tavalla kuin uskontoa. Ihminen voi yksinkertaisesti olla uskomatta jumaliin tekemättä asian eteen yhtään mitään.
Mitä taas tulee väitteeseesi ateistien vihamielisyydestä uskovaisia kohtaan, niin tietenkin myös ateisti voi käyttäytyä epäasiallisesti. Sellainen on tuomittavaa aivan riippumatta ihmisen maailmankatsomuksesta.
Mutta yksittäisten ateistien käyttäytymisestä ei voi päätellä ateismin sisältävän vihamielisyyttä uskonnollisia ihmisiä kohtaan. Aivan kuten joidenkin uskovaisten epäasiallinen käyttäytyminen ei osoita kaikkien uskonnollisten ihmisten olevan vihamielisiä.
Lisäksi uskonnollisten väitteiden kriittinen tarkastelu ei itsessään ole vihapuhetta. Uskomusten ja väitteiden arvosteleminen on eri asia kuin ihmisiin kohdistuva halventaminen tai uhkailu.
Jos todella haluat selvittää ateismia kokonaisvaltaisesti, sinun pitää erottaa toisistaan ateismin käsitteellinen määritelmä, ateismin historia, ateistiset filosofiset suuntaukset ja ateistien henkilökohtainen käyttäytyminen.
Nämä ovat kaikki mahdollisia tutkimuskohteita, mutta ne eivät ole sama asia.
**
Edelleen kysyn: mikä konkreettinen selitysmalli tai oppi mielestäsi kuuluu välttämättä ateismiin sen lisäksi, ettei jumalien olemassaoloon uskota tai että niiden olemassaolo kiistetään?
**
Ilman vastausta tähän kysymykseen puhe ateismin sisäisistä ristiriidoista ja jatkuvasti muuttuvista selitysjärjestelmistä jää epämääräiseksi.
"Kirjoituksessasi toistuu edelleen sama ongelma: käsittelet ateismia ikään kuin se olisi yhtenäinen oppijärjestelmä, jolla on omat opinkappaleensa, selitysmallinsa ja harjoittajansa."
Ongelma on, että ateismia ei käsitellä esim. siten, että on tarkemmin määritelty minkä ajanjakson ateismista puhutaan. Osassa harjoitettua ateismia on ollut erilaisia tapoja toteuttaa esim. ateistisen sanoman esilläpitämistä tai korvattu teistisiä seremonioita jumalattomilla jne.
Ja näitä ollaan voitu pitää jonkun toisen aatteen mukaisesti kunnon kansalaisen "mittareina". Näistä voidaan etsiä samankaltaisuutta esittämiesi asioiden kanssa.
"Ateismi ei kuitenkaan itsessään ole tällainen järjestelmä."
Ateismi on monimutoinen ilmiö, joka on ilmennyt historian aikana eritavoin erilaisissa yhteiskunnissa.
"Totta kai ateismia voidaan tarkastella historiallisesti, filosofisesti, sosiologisesti ja psykologisesti. Kukaan ei ole kiistänyt tätä. Ateismin käsitettä on myös käytetty eri aikakausina eri merkityksissä."
Sellaisia kiistoja löytyy onko ateismilla historiaa ja onko sillä merkitystä, jos tahtoo etsiä hakusanoilla palstalta. Tosin niiden väittämien paikkaansapitävyyttä on asetettu kyseenalaisiksi.
"Mutta ateismin historian tutkiminen ja yksittäisen ateistin jumaluskoa koskevan kannan ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa."
Ne voivat liittyä eritavoin ateismin nimellä tunnettavan käsitteen kokonaisuuteen. Vaikka puu ja kuu olisivat jumalattomia niin niiden sanoma ei ole samalla tavalla kielellä mielelle kerrottuja. Asioita, kuten ateismi tulee jäsentää siten, että sen koostumusta voidaan käsitellä. Vaikka on ajatusta siitäkin, että ateismi ei olisi kuin samanmielisten ateistien asia. Minkä toiset kiistävät.
"Väität, että ateistit sisällyttävät jatkuvasti uusia selityksiä ateismiin ja että aikaisemmat tiedot menettävät tämän vuoksi merkityksensä."
Tällaista ei ole väitetty. On todettu, että tällaistakin on käytetty menetelmänä sivuuttaa jokin ateismin historiasta esiintuotu evidenssi. Jotka eivät tietenkään ole olleet aikanansakaan kaikkien ateismin harjoittajien argumentteja.
"Voisitko esittää tästä yhden konkreettisen esimerkin?"
Vaikeneminen ateismin ja muiden aatteiden vuorovaikutuksista ja rajapinnoista tehdyistä turkimuksista. Tai, jonkin historiallisen ajanjakson ateismin merkityksen vähätteleminen sillä, että kyseessä on ollut vain yksi tapa tulkita ateismia. Eli ikään kuin ajatus, että asiat eivät ole enää näin. On ollut ajatusta, että ateismi on aina ollut sama, mikä ei tietenkään käsitteellisesti pidä paikkaansa. Ateismina on pidetty monenlaista toimintaa ja ajattelua.
"Jos ateisti selittää esimerkiksi evoluutiota luonnonvalinnan avulla, se ei tee evoluutioteoriasta ateismin oppia. Jos ateisti selittää maailmankaikkeuden kehitystä kosmologian avulla, kosmologia ei muutu ateismiksi."
Kyllä. Mutta evoluutio on oppi, jossa ei ole mukana jumaluuksia. Avaruus on niin iso, että sitä on arjen ajattelulla vaikea käsittää (ainakin ehkä joiden ihmisten osalta). Vaikka jotakin siitä voidaan tietää. Toki on ihmisiä, jotka osaavat käsitellä avaruuden joitain osakakonaisuuksia hyvin konkreettisuuden tasollakin.
"Tieteelliset teoriat eivät ole ateistisia vain siksi, että ateistit hyväksyvät niitä. Niitä voivat hyväksyä aivan yhtä hyvin uskonnolliset ihmiset."
Tiede riippuu siitä mitä tutkitaan. Ja se ei ota kantaa siihen, onko esim. luonnonlakien oppija teisti tai ateisti. Vaikka ateismia ja teismiä itseäänkin voidaan tutkia erilaisin niihin soveltuvin tieteellisinkin menetelmin.
"Kirjoitat myös ateismin käsitteen sirpaleisuudesta."
Jos ateismia ei käsitellä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, kyseessä on sirpaloituminen. Vaikka kyllähän sirpalettakin voidaan analysoida. Mutta väärä tulkinta on ehkä se, että jokin toinen sirpale olisi olematta siksi, että katsoo itse vain yhtä tietystä suunnasta?
Tuskin kukaan tietää kaikkea sitä mikä ateismiin liittyy.
"Se, että käsitettä on historiallisesti käytetty eri tavoin, on täysin mahdollista tunnustaa samalla, kun nykyisessä keskustelussa määritellään selkeästi, mitä sillä tarkoitetaan."
Kyllä. Miten? Ateismia voidaan lähestyä monista eri näkökulmista. Ja siten tutkia onko kyseessä ns. pääsääntö, mitkä ovat poikkeukset ja suhteessa mihin ateismista käytettävissä olevaan tietoon?
"Käsitteiden historiallinen vaihtelu ei tarkoita, ettei niillä voisi olla käyttökelpoisia nykyisiä määritelmiä."
Ei välttämättä tarkoitakkaan, mutta esiintuotavalla tiedolla asiasta tätä kysymystä voidaan ehkä käsitellä.
"Erityisen erikoista on puheesi "ateismin harjoittajista". Ateismia ei tarvitse harjoittaa samalla tavalla kuin uskontoa. Ihminen voi yksinkertaisesti olla uskomatta jumaliin tekemättä asian eteen yhtään mitään."
Ihminen voi olla uskomatta jumaliin tekemättä mitään. Osa ihmisistä on ateismin nimissä tehnyt jotakin.
"Mitä taas tulee väitteeseesi ateistien vihamielisyydestä uskovaisia kohtaan, niin tietenkin myös ateisti voi käyttäytyä epäasiallisesti. Sellainen on tuomittavaa aivan riippumatta ihmisen maailmankatsomuksesta."
Asia on mahdollisesti kuten kirjoitit. Tarkoitus ei ollut esittää kaikkia ateisteja koskevaa analyysia asiasta.
"Mutta yksittäisten ateistien käyttäytymisestä ei voi päätellä ateismin sisältävän vihamielisyyttä uskonnollisia ihmisiä kohtaan. Aivan kuten joidenkin uskovaisten epäasiallinen käyttäytyminen ei osoita kaikkien uskonnollisten ihmisten olevan vihamielisiä."
Olet oikeassa. Jos olen ymmärtänyt asian oikein?
"Lisäksi uskonnollisten väitteiden kriittinen tarkastelu ei itsessään ole vihapuhetta. Uskomusten ja väitteiden arvosteleminen on eri asia kuin ihmisiin kohdistuva halventaminen tai uhkailu."
Uskonnollisten väitteiden kriittinen tarkastelu on hyvä tapa suhtautua niihin. Mutta, jos ihmisiä nimitellään tai muuten ennustetaan heidän päälleen asioita, joihin he ovat osattomia, voi kyseessä olla uhkailua, halventamista tai vihapuhetta. Tämä kuitenkin on ehkä kuitenkin ollut pieni osuus "massasta", mutta on samalla ollut äänekäs osuus ateismipalstalla.
"Jos todella haluat selvittää ateismia kokonaisvaltaisesti, sinun pitää erottaa toisistaan ateismin käsitteellinen määritelmä, ateismin historia, ateistiset filosofiset suuntaukset ja ateistien henkilökohtainen käyttäytyminen."
Kyllä mm. nämä seikat. Ja mahdollisesti ne seikat, jotka ovat aiheuttaneet kunkin ajatustavan muodostumiset ja niiden tulkinnat.
"Nämä ovat kaikki mahdollisia tutkimuskohteita, mutta ne eivät ole sama asia."
Ensin en ymmärtänyt, mutta sitten ymmärsin niin, että kyseessä on tietyn asia erilaisia osakokonaisuuksia. Ymmärsinkö oikein?
"Edelleen kysyn: mikä konkreettinen selitysmalli tai oppi mielestäsi kuuluu välttämättä ateismiin sen lisäksi, ettei jumalien olemassaoloon uskota tai että niiden olemassaolo kiistetään?"
Miksi kiistetään jumalusko (mitkä osatekijät siihen vaikuttavat psykologia, oppi, sosiaaliset vuorovaikutukset, muut mahdolliset psykofyysiset tekijät jne.)? Mitä nämä merkitsevät kiistäjälle ja mahdolliselle muulle yhteisölle? Ja mitä ateismilla milloinkin on tarkoitettu.
Mitä ateistisia järjestöjä on ollut, mitä historia kertoo asiasta, voidaanko lausua prognooseja jne. Ei tule oikein mieleen mitään sellaista, jota ateismista ei voisi selvittää. Jollei kyseessä ole jokin sille kaukainen asia, josta siitäkin ehkä voidaan selvittää se, onko ollut eroa ateistisen, teistisen tai mahdollisesti jonkin muun tulkinnan tai toteutuksen välillä?
On toki mahdollista olla välittämättä näistä. Mutta jos joku on kiinnostunut asiasta, ei toisen siitä välittämättämyys ole syy "kieltää" asiasta käytävän keskustelun mahdollisuutta muutoin kuin ehlä olemalla olematta osana sitä, mainitsemalla asiasta tai perustellen sitä? Joka taas on eräänlainen oman ateismin rajapinta, jolla voidaan määrittää sitä merkitystä, jonka ateisti antaa ateismilleen sen suhteen kuinka asiaa tahtoo ymmärtää.
Tätä asiaa voi lähestyä myös esim. esittämiesi "teesien" näkökulmasta? Tai ehkä käydä, jopa teististä tai teologista depattia siitä ja sen perusteista, mikäli joku kykenee siihen?
"Ilman vastausta tähän kysymykseen puhe ateismin sisäisistä ristiriidoista ja jatkuvasti muuttuvista selitysjärjestelmistä jää epämääräiseksi."
Tämä on olennainen asia. Asioiden sirpaleisuus ja niiden "yhteismitaksi" muodostuneiden käsitteiden muodostumisen ymmärtämättömyys, jättää osattomaksi niistä hetkistä milloin mikin asian on katsottu merkitykselliseksi. Ja siitä miten niitä voidaan verrata muuhun asiasta olemassaolevaan tietoon?
Hyvää syksyn jatkoa ja mukavaa alkutalvea.
Nyt näyttää siltä, että olemme monesta asiasta lopulta samaa mieltä.
Olet aivan oikeassa siinä, että ateismia voidaan tutkia historiallisena, filosofisena, psykologisena, sosiologisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Samoin ateististen liikkeiden, järjestöjen ja ajattelutapojen kehitystä voidaan tutkia, eikä niiden historiaa pidä sivuuttaa.
Kukaan ei ole kiistänyt tätä.
Mutta kysyin sinulta, mikä konkreettinen oppi tai selitysmalli kuuluu välttämättä ateismiin sen lisäksi, ettei jumaliin uskota tai että niiden olemassaolo kiistetään.
Et vastannut tähän kysymykseen, vaan luettelit asioita, joita ateismista voidaan tutkia.
Tässä on koko keskustelumme keskeinen käsitteellinen ero.
Se, että jotakin ilmiötä voidaan tutkia monesta näkökulmasta, ei tarkoita, että kaikki tutkimuksen kohteena olevat asiat kuuluisivat kyseisen ilmiön määritelmään.
Esimerkiksi uskonnollisuutta voidaan tutkia psykologisesti, historiallisesti, sosiologisesti ja neurotieteellisesti. Tästä ei seuraa, että psykologia, historia, sosiologia ja neurotiede olisivat uskonnollisuuden opinkappaleita.
Samoin ateismin psykologiset syntysyyt eivät ole ateismin oppeja. Ateististen järjestöjen historia ei ole ateismin määritelmä. Ateististen yhteiskunnallisten liikkeiden toiminta ei tarkoita, että jokainen ateisti olisi sitoutunut niiden tavoitteisiin.
Olet myös oikeassa siinä, että historian aikana ateismin nimissä on tehty monenlaista. Esimerkiksi valtiolliseen ideologiaan liitetty ateismi on voinut sisältää pakollisia oppeja, seremonioita ja poliittisia tavoitteita.
Mutta silloin kyseessä on ateismiin yhdistetty laajempi ideologinen järjestelmä, ei osoitus siitä, että nämä asiat kuuluisivat välttämättä ateismiin.
On myös tärkeää huomata, ettei evoluutioteoria muutu ateistiseksi opiksi siksi, ettei sen luonnontieteellinen selitysmalli edellytä jumaluuksia. Jumalan mainitsematta jättäminen ei ole sama asia kuin Jumalan olemassaolon kiistäminen.
Kysyt myös, ymmärsitkö oikein, kun totesin ateismin määritelmän, historian, filosofisten suuntausten ja ateistien käyttäytymisen olevan saman asian erilaisia osakokonaisuuksia.
Kyllä, siinä mielessä, että ne ovat kaikki ateismiin liittyviä mahdollisia tarkastelukohteita. Mutta ne eivät ole keskenään samanlaisia eivätkä kaikki kuulu ateismin käsitteelliseen määritelmään.
Tätä eroa olen yrittänyt koko keskustelun ajan selventää.
Voimme tutkia esimerkiksi sitä, miksi joku on ateisti, mutta tutkimuksen tulokset eivät automaattisesti kerro, onko hänen kantansa oikea. Samalla tavalla voimme tutkia, miksi joku uskoo Jumalaan, mutta uskon psykologisen syntymekanismin selvittäminen ei yksin todista jumaluskoa oikeaksi eikä vääräksi.
Ja kun kirjoitat ateismin sisäisistä ristiriidoista, on edelleen olennaista erottaa toisistaan käsitteellinen ristiriita ja ateistien keskinäiset erimielisyydet.
Jos kaksi ateistista ajattelijaa on eri mieltä esimerkiksi moraalin perustasta, se ei vielä merkitse ateismin sisäistä ristiriitaa. Jos taas jokin tietty ateistinen filosofinen järjestelmä sisältää keskenään ristiriitaisia väitteitä, niitä voidaan tietenkin tutkia ja arvostella.
Lopulta kysymys on varsin yksinkertainen:
**
Kaikki, mitä ateismista voidaan tutkia, ei ole osa sitä, mitä ateismi tarkoittaa.
**
Samoin kaikki, mitä ateistit ovat historian aikana tehneet, ajatelleet tai kannattaneet, ei ole ateismin välttämätöntä sisältöä.
Eikä tämän eron tekeminen tarkoita ateismin historian kiistämistä, tutkimuksen rajoittamista tai keskustelun kieltämistä. Päinvastoin se mahdollistaa täsmällisemmän keskustelun.
Hyvää syksyn jatkoa myös sinulle!
Montako kertaa tämä sama aloitus ja kysely pitää tehdä?
Voin vastata näin: Vastaus ei ole muuttunut edellisestä kerrasta.
Mikä oli edellisen kerran vastaus?
Nämä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19594710/mika-on-ateismin-jumala#comment-145063992
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19594710/mika-on-ateismin-jumala#comment-145064778
Oho, oli jokin syy, että kaikki viestit eivät päivittyneet heti nähtäväksi, niin tuli toistettua sama asia.
Ateismiin ei kuulu mitään jumalaa, ei mitään yliluonnollista super-olentoa palvonnan kohteena.
Ateistin mukaan kaikkeus on luonnollinen kokonaisuus.
Ei, tiede ei kaipaa jumalia todellisuuden selittämiseen, vaan päinvastoin:
Uskonnot on historian saatossa toimineet ihmisten tietoisuuden ja kehityksen jarruna.
Euroopassa 1700-luvulla alkanut valistusaika loi pohjan ateismin yleistymiselle korostamalla järkeä, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.
Ateismi yleistyi sittemmin ajatuksenvapauden, koulutuksen ja hyvinvoinnin lisääntyessä.
Kun uskovainen äippä opettaa lapsensa omalla kansakoulupohjallaan, niin nämä kotikoulu-hihhulit ovat monesti jääneet tenava-asteelle jo ihan perustiedoissa.
Ateismin Jumala on
Ihminen itse
Sen jälkeen ei ole suurempaa voimaa. kuin ihminen.
Ateisti luottaa siihen että ihmisen äly on korkein .
Siksi voi sanoa.
Mitään Luojaa ei ole olemassa.
Vain minun aivoni on totta ja.
Olemassa. Ja sattumalta
Aivokääpiöt eli hihhulit ovat
myös sattumaa
Ei ateisti pidä itseään jumalana. Ateistit eivät tarvitse mitään jumalia.
Eivät ateistit ajattele (tai kuvittele) mitään suurimpia voimia eikä korkeimpia älyjä. Miksi tuollaisia kenenkään tarvitsee edes pohtia?
Ateisti pohtii uskovien elämää pääsääntöisesti harhaluuloiseksi
Miksi ?
Eikö epäusko riitä ? Miksi puuttua toisten elämään ja arvostella sitä deluusioksi.
Miten on.
Alkaako anemia potilas tekemään siitä anemiasta uskonnon Ja kertoo muiden olevan Deluusioissa ja sairaita.
Suoraan sanottuna. Se Vajakkien
rintama on ateisteissa
"Ateisti pohtii uskovien elämää pääsääntöisesti harhaluuloiseksi
Miksi ?"
Voisiko asia liittyä esimerkiksi tässäkin ketjussa voimakkaasti esiin tuleva rajapintarailin hahaluulo sekoilut?
Hän on malli esimerkki uskovien harhaluuloista.
Miksi uskovaiset sitten haluavat niin kovasti puuttua toisten elämään?
Esim. eräät uusateismin henkilöt ovat pohtineet universumin asuttamisen tai siellä asumisen ongelmaa ja kysymystä. Ja sitä, onko maaplaneetan mahdollinen ulkopuolinen elämä teististä vai ateistista?
Samoin uusateismin piirissä on pohdittu myös teistisen tai ehkä enemmänkin yleisesti jumaluuden manifestaation mahdollisuutta (koska jumaluutta ei ilmeisesti oltu keskustelun aikana määritelty sen tarkemmin) ja sen tunnistamiseen liittyviä ongelmia.
Monet uskonnot perustuvat ajatukseen siitä, että moraaliset säännöt ovat yleispäteviä ja jumalallisia, eivät ihmisten keksimiä.
• Tästä näkökulmasta käsin relativismi (ajatus siitä, että jokainen saa määrittää oman moraalinsa) näyttäytyy virheellisenä tai vaarallisena.
-
Useisiin suuriin uskontoihin (kuten kristinuskoon ja islamiin) kuuluu sisäänrakennettu velvollisuus levittää oppia.
• Seurakunnassa uskovaa kannustetaan tai vaaditaan toitottamaan "hyvää sanomaa", ja ohjaamaan muita "oikealle polulle".
• Kun ympäröivä yhteiskunta muuttuu liberaalimpaan suuntaan, uskovat saattavat kokea omat arvonsa ja perinteensä uhatuiksi.
• Uskovaiset voivat myös haluta muuttaa lakeja ja normeja vastaamaan oman uskonnon arvomaailmaa.
Monet uskovaiset haluavat puuttua muiden ihmisten elämään, arvoihin tai lainsäädäntöön, - taustalla on useita psykologisia, sosiaalisia ja opillisia syitä.
On aivan totta, että myös ateistit ovat pohtineet maapallon ulkopuolista elämää, korkeampien älyjen mahdollisuutta ja sitä, miten mahdollinen jumalaksi kutsuttava olento voitaisiin tunnistaa.
Mutta miten tämä liittyy ateismin määritelmään?
Se, että ateisti pohtii jonkin olennon olemassaolon mahdollisuutta, ei tarkoita, että hän uskoisi kyseisen olennon olevan olemassa.
Ateisti voi esimerkiksi pitää mahdollisena, että maailmankaikkeudessa esiintyy ihmistä huomattavasti älykkäämpiä sivilisaatioita. Tällaiset sivilisaatiot eivät kuitenkaan olisi automaattisesti jumalia.
Samoin ateisti voi pohtia, millainen havainto tai todistusaineisto saisi hänet vakuuttumaan jonkin jumalan olemassaolosta. Tällainen pohdinta ei ole ristiriidassa ateismin kanssa, vaan osoittaa, että henkilö on valmis arvioimaan käsityksiään uusien perusteiden valossa.
Myöskään kysymys siitä, olisivatko mahdolliset ulkoavaruuden älylliset olennot teistejä vai ateisteja, ei tee astrobiologiasta ateismin oppijärjestelmään kuuluvaa asiaa.
Nämä ovat kysymyksiä, joita kuka tahansa voi pohtia maailmankatsomuksestaan riippumatta.
Kirjoituksesi osoittaa lähinnä sen, että alkuperäinen väite "ateistit eivät ajattele tällaisia asioita" oli liian yleistävä.
Mutta tästä ei seuraa, että ateismiin kuuluisi jokin yhtenäinen oppi avaruusolennoista, korkeammista älyistä tai jumaluuden mahdollisesta manifestaatiosta.
Yksittäisten ateistien kiinnostuksen kohteet eivät määrittele ateismin sisältöä.
**
Ateisti voi pohtia jumalan olemassaolon mahdollisuutta uskomatta jumalaan, aivan kuten ihminen voi pohtia maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuutta uskomatta, että sitä on löydetty.
**
Kyse on jälleen erosta mahdollisuuden pohtimisen ja olemassaoloväitteen hyväksymisen välillä.
Uskovaisilla on juuri tuo ongelma:
He eivät itse edes ymmärrä, mitä "Jumala" tarkoittaa, mutta silti palvovat jumaliaan polvet ruvella.
Se on totuus.