Matteus 9 Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: »Seuraa minua», ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta
Kuka kirjoittaja mahtoi olla? Ei ainakaan Matteus itse.
Kuka kirjoittaja mahtoi olla? Ei ainakaan Matteus itse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Matteuksen evankeliumi on tekstinä täysin anonyymi, eli se ei nimeä kirjoittajaansa, ja se on koottu nykytutkimuksen mukaan noin vuosina 80–90 jKr. Kirjoittajasta ja ajankohdasta on olemassa kaksi eri tietoa: se mitä uskonnolliset opit ja perinteet väittävät, ja se mitä tekstin kirjaimellinen tutkimus osoittaa.
Tässä ovat tosiasiat kirjoittajasta ja ajasta suoraan tekstien ja historian valossa:
1. Kuka kirjoitti?
• Tekstin oma todistus (Anonyymi): Kuten huomasit jakeesta Matt. 9:9, kirjoittaja puhuu Matteuksesta kolmannessa persoonassa [Matt. 9:9]. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa ei ole nimeä, vaan se on myöhemmin nimetty kirkon toimesta.
• Kirkollinen perimätieto: Toiselta vuosisadalta lähtien elänyt kirkollinen perinne väittää, että kirjoittaja oli Jeesuksen opetuslapsi ja entinen tullimies Matteus (Leevi). Opit nojaavat tähän perinteeseen.
• Tieteellinen ja tekstuaalinen näkemys: Tutkijoiden enemmistön mukaan evankeliumin on kirjoittanut tuntematon, kreikkaa puhunut juutalaiskristitty, joka eli Syyrian alueella (todennäköisesti Antiokiassa). Kirjoittaja käytti pohjana vanhempaa Markuksen evankeliumia, mikä tarkoittaa, ettei hän kirjoittanut omia suoria muistojaan.
2. Milloin kirjoitettiin?
• Tieteellinen konsensus (Vuodet 80–90 jKr.): Useimmat historian- ja raamatuntutkijat ajoittavat tekstin valmistumisen ensimmäisen vuosisadan loppupuolelle. Suurin syy tähän on se, että teksti heijastelee Jerusalemin temppelin tuhoa (joka tapahtui vuonna 70 jKr.) menneenä tapahtumana (esim. Matt. 22:7).
• Perinteinen ja aikaisempi ajoitus (Vuodet 50–65 jKr.): Ne, jotka puolustavat perinteistä oppia siitä, että opetuslapsi Matteus kirjoitti kirjan itse, ajoittavat sen ennen Jerusalemin tuhoa, noin vuosiin 50–60 jKr., jolloin silminnäkijät olivat vielä elossa.