Luin keskustelun, jonka aiheena oli isien haluttomuus mennä mukaan synnytykseen. Tästä tuohtuneena kirjoitan nyt miehille, mutta olen tosi kiinnostunut kuulemaan myös kanssasisarten mielipiteitä.
Ei naisiltakaan kysytä, haluaako hän "mukaan", kun vauva syntyy. Nyky-yhteiskunta on onneksi jo joissain maissa melko tasa-arvoinen, mutta luonnolliset "epätasa-arvoisuudet" eivät koskaan katoa. Isä saa nauttia lapsestaan yhtä paljon kuin äitikin, mutta ainoa työ jonka hän biologisella tasolla joutuu tekemään, on orgasmin saaminen.
Naisella on kuukautiset (itselläni kuukaudesta ensin viikko PMS-oireita ja toinen vko vuotoa), rinnat (Itselläni 70D, eli liikunnassa haittaavat, ja metallikaariliivit epämukavia verrattuna siihen että voisi elellä pelkässä pehmoisessa paidassa) ja vaihdevuodet, jotka pahimmillaan saavat naisen työkyvyttömäksi 15 vuodeksi ilman epäluonnollisia hormonikorvauksia.
Oletteko ajatelleet, että joka neljännellä vastaan tulevalla naisella on kuukautiset parhaillaan? Tai kun istutte ruuhkabussissa, vieressänne seisovalla naisella saattaa olla kuukautiskipuja vaikkeivät ne päälle päin näykään kuten raskaus? Itse jaksoin viimeisillänikin seistä paremmin busseissa kuin silloin, kun paikaallaan seisominen aiheuttaa tuskaista särkyä jalkoväliin ekoina vuotopäivinä. Silloin kieltämättä olen katkera miehille, joiden kalenteri on tämän asian suhteen tyhjää täynnä.
Lisäksi, listaa jatkaakseni, naisen on yhä hoidettava myös ehkäisy vakisuhteessa. Kysyin lääkäriltä, koska miesten e-pillerit tulevat markkinoille, ja hän vastasi, että jarruna ovat sivuvaikutukset kuten halukkuuden lievä väheneminen, turvotus jne. Kuulostaapa yllättävän tutuilta oireilta...!
Synnytys voi toki sujua tyyliin "lantioni hurahti lämpimäksi ja vauva syntyi", mutta yleensä kivut ovat hel#etilliset. Ja voi teitä miespolot, ei varmaan niiden katsominen MUKAVAA olekaan, mutta kuinka kehtaatte nurista, jos naisenne, jonka olette raskaaksi saattanut, teitä toivoisi tuekseen?? Sen ei kuulukaan joka hetki olla kivaa.
Vaikka tekstistäni voisi päätellä, että inhoan naiseuttani, olen silti sitä mieltä, että kuvaamani naiseuden taakka tuo myös valtavasti lisää tasoja elämään. Siitä pitää maksaa, että saa kokea luovansa uuden ihmisen, nähdä tämän saavan ravintonsa omista rinnoistaan... Sitä ette voi valitettavasti kokea. Se on kaikessa raskaudessaankin ollut suurinta elämässäni.
Kiitos kun luitte. Odotan mielenkiinnolla, millaisia ajatuksia herätin. Virkistäviä olisivat myös esitelmöinti miehiltä, mikä miehenä elämisessä on vaikeaa. Ja naiset, miksi olet onnellinen juuri naisena?
Ei naisiltakaan kysytä, haluaako hän "mukaan", kun vauva syntyy. Nyky-yhteiskunta on onneksi jo joissain maissa melko tasa-arvoinen, mutta luonnolliset "epätasa-arvoisuudet" eivät koskaan katoa. Isä saa nauttia lapsestaan yhtä paljon kuin äitikin, mutta ainoa työ jonka hän biologisella tasolla joutuu tekemään, on orgasmin saaminen.
Naisella on kuukautiset (itselläni kuukaudesta ensin viikko PMS-oireita ja toinen vko vuotoa), rinnat (Itselläni 70D, eli liikunnassa haittaavat, ja metallikaariliivit epämukavia verrattuna siihen että voisi elellä pelkässä pehmoisessa paidassa) ja vaihdevuodet, jotka pahimmillaan saavat naisen työkyvyttömäksi 15 vuodeksi ilman epäluonnollisia hormonikorvauksia.
Oletteko ajatelleet, että joka neljännellä vastaan tulevalla naisella on kuukautiset parhaillaan? Tai kun istutte ruuhkabussissa, vieressänne seisovalla naisella saattaa olla kuukautiskipuja vaikkeivät ne päälle päin näykään kuten raskaus? Itse jaksoin viimeisillänikin seistä paremmin busseissa kuin silloin, kun paikaallaan seisominen aiheuttaa tuskaista särkyä jalkoväliin ekoina vuotopäivinä. Silloin kieltämättä olen katkera miehille, joiden kalenteri on tämän asian suhteen tyhjää täynnä.
Lisäksi, listaa jatkaakseni, naisen on yhä hoidettava myös ehkäisy vakisuhteessa. Kysyin lääkäriltä, koska miesten e-pillerit tulevat markkinoille, ja hän vastasi, että jarruna ovat sivuvaikutukset kuten halukkuuden lievä väheneminen, turvotus jne. Kuulostaapa yllättävän tutuilta oireilta...!
Synnytys voi toki sujua tyyliin "lantioni hurahti lämpimäksi ja vauva syntyi", mutta yleensä kivut ovat hel#etilliset. Ja voi teitä miespolot, ei varmaan niiden katsominen MUKAVAA olekaan, mutta kuinka kehtaatte nurista, jos naisenne, jonka olette raskaaksi saattanut, teitä toivoisi tuekseen?? Sen ei kuulukaan joka hetki olla kivaa.
Vaikka tekstistäni voisi päätellä, että inhoan naiseuttani, olen silti sitä mieltä, että kuvaamani naiseuden taakka tuo myös valtavasti lisää tasoja elämään. Siitä pitää maksaa, että saa kokea luovansa uuden ihmisen, nähdä tämän saavan ravintonsa omista rinnoistaan... Sitä ette voi valitettavasti kokea. Se on kaikessa raskaudessaankin ollut suurinta elämässäni.
Kiitos kun luitte. Odotan mielenkiinnolla, millaisia ajatuksia herätin. Virkistäviä olisivat myös esitelmöinti miehiltä, mikä miehenä elämisessä on vaikeaa. Ja naiset, miksi olet onnellinen juuri naisena?
Vastaukset 35
Vanhimmat
onkin kilpailu kummalla on vaikeampi elämä miehillä vai naisilla. Ei kai sitten tässä mitään. Taisitte voittaa. Ok? Luovutus voitto. Mitä ajattelit voitolla tehdä?
Miehellähän ei ole koskaan vaikeaa eikä muutenkaan mikään satu, koska miestä ei voi sattua. Miehillä on paljon helpompaa naisiin nähden, koska ei saa valittaa. Valittamisesta saa nössön/hiiren maineen niin naisten kuin miestenkin silmissä. Valittaminen naismaista, eikä sovi miehelle. Asiahan on yleensä niin, että jos ei valita mistää, asiat ovat hyvin. Siinä on minusta miehenä olemisen sietämättömän keveyden salaisuus.
Kiitos vastauksesta. Myönnän Mutta yhtä lailla naisten huonompi palkkaus, "tytöttely" jne. ovat kulttuurisia asioita (olkoonkin, että muinoin rakentuneet biologian varaan). Niistä voi aina syyttää ihmisten tyhmyyttä. Mutta siitä, että naiseksi syntyminen tietää missä tahansa kulttuurissa enemmän kipua ja vaivaa, ketä siitä voi syyttää? Syyllistä turha hakea, tiedän, asiat eivät muutu, mutta luulenpa että miehet voisivat ottaa naisten "taakan" paremmin huomioon. Minusta jokainen synnyttänyt nainen on sankari, ja voin sen syvällä rintaäänellä sanoa koettuani synnytystuskat, joita en kuvailisi inhimillisiksi. Ainoa palkka, kuten kirjoitin, on kai itse elämän luomisen kokemus. Ja se ei ihan pieni olekaan.
Mielipiteitä?
Kiitos vastauksesta. Myönnän Mutta yhtä lailla naisten huonompi palkkaus, "tytöttely" jne. ovat kulttuurisia asioita (olkoonkin, että muinoin rakentuneet biologian varaan). Niistä voi aina syyttää ihmisten tyhmyyttä. Mutta siitä, että naiseksi syntyminen tietää missä tahansa kulttuurissa enemmän kipua ja vaivaa, ketä siitä voi syyttää? Syyllistä turha hakea, tiedän, asiat eivät muutu, mutta luulenpa että miehet voisivat ottaa naisten "taakan" paremmin huomioon. Minusta jokainen synnyttänyt nainen on sankari, ja voin sen syvällä rintaäänellä sanoa koettuani synnytystuskat, joita en kuvailisi inhimillisiksi. Ainoa palkka, kuten kirjoitin, on kai itse elämän luomisen kokemus. Ja se ei ihan pieni olekaan.
Mielipiteitä?
Jos saisit ensin omat asiasi kuntoon pääsi sisällä, voidaan mieli hyvin jatkaa keskustelua. Jollain toisella tasolla kuitenkin.
Mikä noin hermostutti? Voisitko nöyrtyä ryöminään vielä hetken minun tasollani ja kertomaan, miksi mun täytyisi remontoida ajatukseni? Ja paljonkohan sulla on ikää, saanko kysyä..
Tulisit takas planeetalle nimeltä Tellus!
on enemmän vaihtoehtoja.
Tai siis minähän olen vanhan ajan kasvatti: silloin kun olin nuori, miesten tehtävä oli pitää rahallinen huoli perheestä.
Nainen sensijaan saattoi valita joko uran (eli rahaa-ansaitsevan) tai perheenäidin (eli kotona elämää ylläpitävän) roolin, tai sitten molemmat, kuten itse tein.
Nainen saattaa valita edelleenkin, hankkiiko lapsia vai jääkö lapsettomaksi uranaiseksi.
Miehellä on edelleen vain yksi ja sama putki: työelämä kodin ulkopuolella, tai tavallaan kotona, jos on vaikka maanviljelijä.
Vaan jotenkin minua ihmetyttää, että tuo eräs pieni hetki naisen elämässä, synnyttäminen, herättää täällä niin kovin paljon puheenvuoroja.
Toki se on tärkeä asia naisen elämässä, enkä itsekään haluaisi olla sitä kokemusta vailla.
Vaan miten niin moni kokee sen valtavan kamalaksi ja jotenkin kaikennieleväksi... Minusta ainakin on tasan sama, onko mies mukana synnytyksessä vai ei, ei se mihinkään vaikuta. (Itselläni toisessa oli, ja toisessa ei, sen ensimmäisen hoito-ongelmien takia)
Ja kauhean kamalia ovat kuukautiset, kun täältä luen. Olipa hyvä että luin, en olisi muuten tiennyt että ovat noin kamalia nuo premenstruaali- ja sitten ne varsinaiset ja vielä jälkeenkinpäin olevat vaivat...
Kiva lukea ettet koe kuukautisia hankalina. Nekin vaan ovat toisilla naisilla vaikeammat kuin toisilla, aivan kuten synnytyksetkin. Etkö rehellisesti ole sitä mieltä, että miehen biologiaan perustuvat vaivat ovat vähäisempiä kuin naisten? Eikö tämä ärsytä lainkaan? Yritin kirjoituksellani korostaa, että lapsen teko ei ole vain ne tunnit synnytyssalissa, vaan joka kuukaudesta puolet menee hedelmällisyyden ilmentymien pyörteessä. Joskus en asiaa juuri edes muista, joskus taas masentaa niin vietävästi ennen menkkoja, ja sitten tuntuu että vuodan tyhjiin. En kaipaa alentuvia kommentteja, vain näkemyksiänne asiasta. Toivon saavani kuulla paljon naiseuden plussia, tietenkin:)
Että miehen vaivat ovat vähäisempiä, siis nämä biologiset, mutta ei se minua ole kyllä koskaan vaivannut pätkääkään, eikä aiheuttanut kateutta.
Huomattavasti mieluummin olen edelleenkin nainen.
Miehillä on paljon muita vaivoja, kuten nokkapokka kaikkien muitten urosten kanssa. Jatkuva alemmuudentunne. Pelot pätemättömyydestä. Pieni penis. Putkiaivot.
Minusta miehiä pitää vähän suojella, kuten tietysti naisiakin.
Lienee jonkinlaista tasa-arvoa ja empatiaa tämäkin...
Kolme lasta. Kuvitelkaa: kolme lasta, minulla!
Vein vaimoni telakalle talvella v. 1989 ja poistuin sukkelasti paikalta. Joskus seuraavana päivänä soiteltiin ja sain kuulla olevani poikalapsen isä. Kätevää! Miehellä on paljon yhteiskunnallisia velvollisuuksia mutta synnytykseen en ole osallistunut sen jälkeen kun lääkäri nosti minut äitini kohdusta sektion huipentumana.
Esikoisemme pikkusisko seuraavana vuonna syntyi sitten kesäyönä minun hoidellessani poikaa kotosalla (lue: nukkuessani sikeästi ja nautinnollisesti). Kätevää, osa II.
Kolmas syntyi muutaman vuoden kuluttua; hassuttelimme kotijoukkojen kesken kaikkea kivaa kun äiti rehki salilla kuopusta maailmaan. Kätevää, osa III.
En käsitä, miksi miehellä pitäisi olla perusteet pysyä poissa tapahtumasta, jossa hänen vaimonsa synnyttää lapsen. Paikalla on kuitenkin lääkäri ja erikoistunut hoitohenkilöstö. Sen verran olen vaivautuneena joutunut työelämässä "tutustumaan", "vierailemaan" ja tarpeettomana sivusta seuraamaan, että tiedän täsmälleen miten kiusaantunut olisin synnytysosastolla, kykenemättä ponnistamaan, voimatta tuntea kipua, pystymättä samaistumaan tuskaan ja uupumukseen.
"...miksi miehillä pitäisi olla perusteet pysyä poissa synnytyksestä.." tai jotakin siihen suuntaan. Mielestäni parisuhdetta vahvistava ja miestä tulevaan vauvaan liittävä hyvä kokemus on, että kumpikin vanhempi on paikalla, kun lapsi syntyy. Se on sitten eri juttu, jos lapsi on naapurin isännän! :D
Parisuhteen vahvistamiset ja miehen "liittämiset" vauvaan... haukotus. Tuollaisesta ei ole mitään näyttöjä. Mies saattaa olla samassa huoneessa jossa synnytys tapahtuu mutta jo seuraavalla viikolla hankkiutua salibandytreeneihin ja jätkäporukassa huurteiselle. Missä näkyy se parisuhteen vahvistuminen?
Ja suhde lapseen rakennetaan vuosikausia kestävässä ja molempia osapuolia kasvattavassa arkielämässä - eikä parin tunnin aikana synnytyssalissa, hoitohenkilökuntaa väistellen ja videokameraa käpälöiden.
Naapurin isännän...? Tuosta saat kertoa lisää!
...korjatakseen nämä vääryydet, sahata k**pä poikki?
Vai riittääkö se että yrittää ymmärtää?
En varmaan menisi minäkään synnytykseen, vois olla sen verran järkyttävää katteltavaa.
Ai synnytyskin jo järkyttävää katseltava!!! Heh, voi teitä herkkähipiäisiä miehiä, jotka pelkäätte jo sairaalan hajuakin. Ajattele nyt, pentu hyvä, naiset ennenvanhaan synnyttivät saunassa tämän miehen silmille järkyttävän tapahtuman kautta jokaisen lapsensa.
Oi että. Nousee rinta rottingille naisten puolesta jälleen kerran. Naiset kerrassaan rules ennen ja nyt.
Sanotaanko että pystyn kyllä katselemaan senkin, ongelma vain voi olla siinä että menee halut pitkäks aikaa.
Niin ja etkai vaan patsastele toisten synnyttämisillä nyt, onko omia pentuja?
Eikös vanhaa nukuta kun pitää aamuneljältä jo ampua kaikkea mikä liikkuu?
No, asiaan: katselun mahdollinen järkyttävyys ja ennenvanhaiset saunasynnytykset ovat kaksi täsmälleen eri asiaa. Lapsia ei synnytetty silloinkaan tuosta vain lauantailöylyjen ohessa, vaan sauna lämmitettiin synnytyksen käynnistyessä. Avustajana toimi naispuolinen "kätilö" (lapsenpäästäjä) eikä suinkaan perheen isä.
Jokainen mies on ollut synnytyksessä mukana. :P
Miesten tulisi kunnioittaa naiseutta ja äitiyden panosta, koska ovat elämästään velkaa erityisesti äidilleen.
Homot on jees, ja ehkä sinäkin kuulut heihin, koska et naiseutta kestä. Tajuatkohan, että juuri se pimpsa, jonne mies lastinsa jättää, tulee synnytyksessä venymään moninkertaiseksi ja olemaan turvonnut ja verinen? Surusteletko kumibarbaran kanssa? Sillä ei ole ees kuukautisia, siistiä. Tekisi mieli näyttää sulle kuva istukasta;) Mieheni mielestä se oli HIENO. Käyt mainiosti perustelusta sille, että sanonta "kestä se kuin mies" on perin hauska vitsi.
Äidille ehkä - mutta ei kaikille äideille.
Eikä äitinikään neitseellisesti siinnyt, siinä tarvittiin isukkiakin. Ai niin, mutta nykyäänhän koeputki riittää.
kijäh kijäh!
...ku juttu alko niin provosoivasti homottelulla
riippuu tieten persoonasta mutta olin synnytyksessä mukana ja näin koko homman alusta loppuun.
Lapsen syntymän jälkeen minulla meni puoli vuotta ennen kuin halusin sänkyhommiin vaimon kanssa vaikka vaimo ruinasi jo paljon paljon aikaisemmin.
Toista lasta hän on jo kinunnut mutta saa jatkaa kinuamista....
herkkä hipiäisiä? Jaa että femmarit alkaa taas määrittelemään minkälainen mihen pitäisi olla....
jos pyörtyy veren nähdessään niin antaa pyörtyä
"Ai synnytyskin jo järkyttävää katseltava"
vaimoni synnytys kesti n. 11 tuntia.
väliliha leikattiin (vauva iso),
verta tuli tuli ja tuli. Peräaukon sulkijalihaskin repesi siinä rytäkässä ja ulostetta valui ulos.
Vaimo parka huusi kuin paloauto vaikka lääkettä oli pumpattu ties kuin paljon.
sitten siinä oli lauma lääkäriopiskelijoita vieressä tuojottamassa vaimoni haaroväliin ja ronkkimassa hänen alapäätään toinen toisensa jälkeen.
(koita tuossa olla pätevänä vieressä)
Vaikka kunnioitankin vaimoani yli kaiken...asia on vain niin että seksielämä kuoli siihen minun osaltani.......
Kyllä on aivan kohtuullista miehen nähdä, mitä hänen siemenensä saa naisessa aikaan.
Seksileffat ja muut alan systeemit tekevät naisen elimestä jotenkin niin kliinisen. Totuus on kuitenkin se, ettei naisen elin ole pelkästään miestä varten, vaan siitä ne lapset pullahtavat maailmaan. Huih! :D
Se oli se, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Eli naisen pimpsa.
...roolisi synnytyksessä. TUKENA, ei katsomossa pitäisi olla. Kädessä pitämässä, hieromassa, tsemppaamassa jos nainen sitä toivoo. Et ole kuin tiellä jalkopäässä, hyvä oivallus. Kuka käski paskaa tuijottamaan, kun lapsesi oli syntymässä?
Ilmeisesti jättäisit naisesi imiidiötli jos tämä vaikka sairastuisi matkalla malariaan ja joutuisit ehkä tarpeista huolehtimaan.. Naisetkin nimittäin kakkaavat. Miten kuvittelet että naisia sitten haluttaa koskaan, joka neljännen viikon kun puuhailevat tamponien ja verisen liman kanssa? Ja syövät pillereitä jotka vähentävät usein haluja? Ja hehän sen synnytyksen kokevat, etkö ihmettele miten naiset ovat sinut näidenkin juttujen kanssa ja vielä haluavat teitä miehiä, jotka näistä kirjoituksista päätellen ainakin osaksi ovat täysiä kakaroita?
Siinä sitä ollaan. Mies voi olla mukana synnytyksessä mutta saada feministiset haukut että hän teki sen VÄÄRIN.
Olen entistä vakuuttuneempi, että miehen tehtäviin ei kuulu synnyttäminen.
et kaikkea kaikista miehistä teidä et....
"Emutta ainoa työ jonka hän biologisella tasolla joutuu tekemään, on orgasmin saaminen."
minä lähden siitä liikkeelle että naiseni saa aina ensin sen oo-gasmin ja minä vasta sen jälkeen. Jos ei tule niin en minäkään.
kerros miehelles että hoitaa hommat kotiin....
"Silloin kieltämättä olen katkera miehille, joiden kalenteri on tämän asian suhteen tyhjää täynnä. "
ja se on tietenkin miesten vika?
"Luin keskustelun, jonka aiheena oli isien haluttomuus mennä mukaan synnytykseen. Tästä tuohtuneena kirjoitan nyt miehille, mutta olen tosi kiinnostunut kuulemaan myös kanssasisarten mielipiteitä.
Ei naisiltakaan kysytä, haluaako hän "mukaan", kun vauva syntyy. Nyky-yhteiskunta on onneksi jo joissain maissa melko tasa-arvoinen, mutta luonnolliset "epätasa-arvoisuudet" eivät koskaan katoa. Isä saa nauttia lapsestaan yhtä paljon kuin äitikin, mutta ainoa työ jonka hän biologisella tasolla joutuu tekemään, on orgasmin saaminen.
Naisella on kuukautiset (itselläni kuukaudesta ensin viikko PMS-oireita ja toinen vko vuotoa), rinnat (Itselläni 70D, eli liikunnassa haittaavat, ja metallikaariliivit epämukavia verrattuna siihen että voisi elellä pelkässä pehmoisessa paidassa) ja vaihdevuodet, jotka pahimmillaan saavat naisen työkyvyttömäksi 15 vuodeksi ilman epäluonnollisia hormonikorvauksia.
Oletteko ajatelleet, että joka neljännellä vastaan tulevalla naisella on kuukautiset parhaillaan? Tai kun istutte ruuhkabussissa, vieressänne seisovalla naisella saattaa olla kuukautiskipuja vaikkeivät ne päälle päin näykään kuten raskaus? Itse jaksoin viimeisillänikin seistä paremmin busseissa kuin silloin, kun paikaallaan seisominen aiheuttaa tuskaista särkyä jalkoväliin ekoina vuotopäivinä. Silloin kieltämättä olen katkera miehille, joiden kalenteri on tämän asian suhteen tyhjää täynnä.
Lisäksi, listaa jatkaakseni, naisen on yhä hoidettava myös ehkäisy vakisuhteessa. Kysyin lääkäriltä, koska miesten e-pillerit tulevat markkinoille, ja hän vastasi, että jarruna ovat sivuvaikutukset kuten halukkuuden lievä väheneminen, turvotus jne. Kuulostaapa yllättävän tutuilta oireilta...!
Synnytys voi toki sujua tyyliin "lantioni hurahti lämpimäksi ja vauva syntyi", mutta yleensä kivut ovat hel#etilliset. Ja voi teitä miespolot, ei varmaan niiden katsominen MUKAVAA olekaan, mutta kuinka kehtaatte nurista, jos naisenne, jonka olette raskaaksi saattanut, teitä toivoisi tuekseen?? Sen ei kuulukaan joka hetki olla kivaa.
Vaikka tekstistäni voisi päätellä, että inhoan naiseuttani, olen silti sitä mieltä, että kuvaamani naiseuden taakka tuo myös valtavasti lisää tasoja elämään. Siitä pitää maksaa, että saa kokea luovansa uuden ihmisen, nähdä tämän saavan ravintonsa omista rinnoistaan... Sitä ette voi valitettavasti kokea. Se on kaikessa raskaudessaankin ollut suurinta elämässäni.
Kiitos kun luitte. Odotan mielenkiinnolla, millaisia ajatuksia herätin. Virkistäviä olisivat myös esitelmöinti miehiltä, mikä miehenä elämisessä on vaikeaa. Ja naiset, miksi olet onnellinen juuri naisena?"
Sanoisimpa että miehenä eläminen on helppoa.
En pelkästään tämän kirjoituksesi perusteella vaan olen ollut tätä mieltä jo kauan. Olen jo omissa kirjoituksissani aiemmin jo sitä sanonut.
- Ennen yhteiskunta on rakentunut ottaen tämän huomioon.
- Nykyään alkaa asiat tämän suhteen olla todella huonosti. Vrt. Naisten eläke-ikä on nousemassa miehen rinnalle. Jne.
- Harmittaa.
Vaikka minunkin pointtini oli, että naisen elämä on hankalampaa kuin miehen, haluaisin silti kuulla sinun perustelusi sille. Vai ovatko ne täysin samat kuin omani? (En edes mennyt yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten matalapalkkaisuuteen, lastenhoidon menojen keskittymiseen naisvaltaisille aloille, tytöttelyyn,esineellistämiseen, saati maailmanlaajuiseen tilanteeseen...)
Olisi kiinnostavaa, jos olisi mahdollista tehdä tutkimus, onko naisena vai miehenä keskimäärin helpompi/onnellisempaa elää. Sinä siis ehkä tiedät vastauksen?? Etkö ihmettele, etteivät naiset ole satunnaisia "Kyllä miehet pääsee helpolla" -heittoja katkerampia? Jos mielestäsi naiseusja äitiys käy jo sinänsä työstä, ja kannatat naisten kotonaoloa, mitä mieltä olet naisen rahallisesta riippuvuudesta tällaisessa asetelmassa? Vai kuuluuko miehen mielestäsi sanoa viimeinen sana, myös rahankäytön ja avioeron suhteen...
Monimutkaista, ahdistavaa! Sykähdyttävästi kuitenkin kerroit, kuinka palvot naistasi. Kaunista.
...on naisenkin helpompi palvoa miehuutta.
"Vaikka minunkin pointtini oli, että naisen elämä on hankalampaa kuin miehen, haluaisin silti kuulla sinun perustelusi sille. Vai ovatko ne täysin samat kuin omani?"
Fyysiset erot miehen ja naisen välillä on huomattavat. Miehen ja naisen välillä tätä tutkaillen on miehen elämä monin verroin helpompaa.
Sitä mieltä olen myös, että nainen kykenee halutessaan tekemään samoja asioita kuin mies. Ja olen myös sitä mieltä, että mies ei voi tehdä samoja asioita halutessaan kuin nainen.
"(En edes mennyt yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten matalapalkkaisuuteen, lastenhoidon menojen keskittymiseen naisvaltaisille aloille, tytöttelyyn,esineellistämiseen, saati maailmanlaajuiseen tilanteeseen...)"
"Olisi kiinnostavaa, jos olisi mahdollista tehdä tutkimus, onko naisena vai miehenä keskimäärin helpompi/onnellisempaa elää."
- Tuosta helppouksesta olisi tutkimus varmaankin helppo tehdä, mutta tuosta onnellisuuden tutkimisesta vaikea.
- Mutta sanoisimpa onnenmittauksesta näin, että yksinelävien osalta jos sitä miehen ja naisen välillä verrataan tulee miehen ja naisen välille vain riitaa kumpi on onnellisempi tai onnettomampi.
- Mutta parisuhteessa elävät tietävät etteivät ole onnellisia ilman toistaan.
"Sinä siis ehkä tiedät vastauksen??"
"Etkö ihmettele, etteivät naiset ole satunnaisia "Kyllä miehet pääsee helpolla" -heittoja katkerampia?"
- Hyvä kysymys. Yhteiskunnassa toivoisin enemmänkin että naisilta tätä kuulisi enemmänkin.
- Naiset eivät aina valita ajoissa ja saavat itse kärsiä siitä.