On muuten todella mielenkiintoista, että suomalaisista turkiksista maksetaan maailmalla miltei jatkuvasti kovinta huutokauppahintaa.
Minun ymmärrykseni mukaan huonosti voivat turkiseläimet eivät voi kasvattaa kiiltävää ja laadukasta turkkia.
Vertailkaapa huviksenne joskus nälkiintyneen kulkukoiran ja viimeisen päälle hyvässä hoidossa olevan koiran turkkia.
Katsoittehan tuon videon kiinalaisilta tarhoilta?
Sinnekö kaiken tarhauksen pitäisi keskittyä?
Minun ymmärrykseni mukaan huonosti voivat turkiseläimet eivät voi kasvattaa kiiltävää ja laadukasta turkkia.
Vertailkaapa huviksenne joskus nälkiintyneen kulkukoiran ja viimeisen päälle hyvässä hoidossa olevan koiran turkkia.
Katsoittehan tuon videon kiinalaisilta tarhoilta?
Sinnekö kaiken tarhauksen pitäisi keskittyä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
eiväthän ne ketut niillä tarhoilla välttämättä sillä tavalla fyysisesti kärsi, siis samalla tavalla kuin kulkukoira.
mutta mietippä; jos itse asuisit vaikka muutaman neliön kokoisessa häkissä täysin ilman virikkeitä, olisitko onnellinen, vaikka saisit maailman parhaita ruokia(no, joskus tosin joutuisit syömään lajikumppaneitasi..) ja suojan. eli vaikkei näkisi nälkää tai palelisi, ei silti välttämättä elä mitenkään hyvää elämää..
niin ja muuten, kettujen turkit ovat niin hyviä osaksi vain senkin takia, että ruoka jota ne syövät ovat n60-70% rasvaa, se pitää turkin kiiltävänä.
tuo turkisten muualla kasvatus ei muuten ole ihan niin selvä asia kuin luulisi; turkikset vaativat kylmän talven kasvaakseen, eli kasvatuksessa ei olisi mitään järkeä maissa, joissa ei ole kunnon talvea..
Mitä tarkoitit letkautuksella lajikumppaneiden syömisellä? Paljonko syödyksi tulleen ketun nahan hinta noin suunnilleen on?
Olet siis sitä mieltä, että stressaantunut ja muutenkin henkisesti huonosti voiva kettu kasvattaa itselleen upeasti kiiltävän ja tasaisen tuuhean turkin?
Olet tainnut pistää biologian kylmät realiteetit ihan uusiksi.
tuliko mieleen, että siinä turkissa, jonka sinä, tai joku muu pukee päälleen on ollut joskus sisällä oikea eläin? ja mitä jää jäljelle, kun ketut tapetaan ja niiltä viedään nahka? jäljelle jää kokonainen eläimen ruho. ja mitä sille tehdään? se syötetään tarhaeläimille, eli näin ollen ketut tosiaan syövät lajikumppaneitaan. ja tämä on fakta.
oletko käynyt turkistarhoilla? itse olen ja voin sanoa, että vähän tyhmempikin ihminen näkee, että ne eläimet eivät voi hyvin. paikallaan huojuvia ja häkissään samaa rataa ravaavia eläimiä näkee paljon.
kettu on luonnossa yksin eläjä, joka stressaantuu joutuessaan olemaan jatkuvasti toisten kettujen ympäröimänä. tämäkin on biologian kylmä realiteetti. tätä puoltaa esim se, että ketut tappavat usein poikasiaan. kettu toimii näin ollessaan uhattu. biologian kylmä realiteetti tääkin.
ja voitko sinä ihan todella väittää tietäväsi varmasti, että eläin, joka luonnossa liikkuu jopa kymmeniä kilometrejä päivässä, kaivaa maata, saalistaa itse ruokansa, elää yksin ja on elänyt ihmisen häkittämänä vasta n 80 vuotta, olisi tyytyväinen elämään alle neliön kokoisessa verkkopohjaisessa häkissä vailla mitään virikkeitä lajitovereiden ollessa jatkuvasti ahdistavan lähellä??
"Olet siis sitä mieltä, että stressaantunut ja muutenkin henkisesti huonosti voiva kettu kasvattaa itselleen upeasti kiiltävän ja tasaisen tuuhean turkin?
Olet tainnut pistää biologian kylmät realiteetit ihan uusiksi."
Pistähän referenssejä peliin, niin tarkistetaan ne realiteetit.
Tässähän tuli mielenkiintoista tietoa minullekin.
Jos ketut siis syövät nuljetyt lajitoverinsa, niin sehän on kierrätystä. Mielestäni kaikkien pitäisi olla mielissään tästä käänteestä. Jotkut tällä keskustelu palstalla vielä kehtaavat väittää, että turkistarhaus rasittaa luontoa.
Minäkin huojun aina välillä viikonloppusin paikallani, ja se on ihan hauskaa. Yleensä musiikin tahtiin. Jos ketut tykkää, vaikka tanssia?
Ja jos ne ketut kerran ravaavat samaa rataa koko ajan, niin nehän selvästi pitävät vain kuntoaan yllä.
Muutamia tuhansia vuosia sitten ihmisetkin joutuivat kulkevaan kymmeniä kilometrejä päivässä, kaivamaan maata ja etsimään juureksia sekä metsästämään oman ruokansa. Eikös tämä ole vain kehitystä? Sitäpaitsi lisätään ketun häkkiin vain telvisio ja tietokone, niin siitä tulee oma asuntoni. Olen aivan onnellinen tämän hetkiseen tilaani.
Koska kettu on vasta 80 vuotta elänyt häkeissä ihmisten tarhattavina, ne eivät tietenkään ole vielä oppineet siihen hyvin. Annetaan eläin raukoille muutama sata vuotta lisää ja katsotaan sitten, ovat kone oppineet elämään niissä paremmin.
"Minäkin huojun aina välillä viikonloppusin paikallani, ja se on ihan hauskaa. Yleensä musiikin tahtiin. Jos ketut tykkää, vaikka tanssia?"
"Sitäpaitsi lisätään ketun häkkiin vain telvisio ja tietokone, niin siitä tulee oma asuntoni. Olen aivan onnellinen tämän hetkiseen tilaani."
heh heh, sitähän ollaan oikein huumorimiehiä.. tuo ei tosin vakuuta lainkaan..
"Jotkut tällä keskustelu palstalla vielä kehtaavat väittää, että turkistarhaus rasittaa luontoa."
jos vaivaituisit hiukan selvittelemään asioita, tietäisit, että tämä väittämä on harvinaisen totta. tiesithän esim sen, kuinka paljon myrkkyjä (mm typpi ja fosfori) kettujen ulosteet päästävät luontoon maatessaan häkkien alla? ne mm rehevöittävät järviä ja tappavat metsää ympärillään.
lisäksi kettujen ruuan valmistus (niin ja minusta todella on kaikkien luonnolakien vastaista syöttää millekään eläimelle sen omia lajitovereita. seurakset nähtiin surullisina hullunlehmäntaudissa kun kasvissyöjälle syötettiin luujauhoa, joka sekin oli ns taurasjätettä.) kuluttaa paljon energiaa, turkistteollisuus vaatii tuotteiden, ruuan yms liikuttelua autoilla eikä se turkis tosiaankaan ole mikään ekotuote kaiken sen käsittelyn jälkeen..
"Ja jos ne ketut kerran ravaavat samaa rataa koko ajan, niin nehän selvästi pitävät vain kuntoaan yllä."
old fox kuulutteli tuossa puolustaessaan tarhausta esiin niitä biologisia faktoja.. tässä yksi; eläinten ollessa turhaantuneita, stressaantuneita tai niillä on mielenvikaisuutta ja ne on ahdettu pieneen häkkiin se purkautuu juuri esim pakkoliikkeinä. tämän voit käydä toteamassa vaikkapa korkeasaaressa, jossa isot kissaeläimet kiertävät samaa rataa jatkuvasti, niitten tarhoissa on jopa painaumat maassa koska ne kiertävät vain samaa kehää, ei niillä ole muutakaan tekemistä. tämä on kiistämätön tosi seikka, joten se siitä kunnon kohotuksesta tai kettujen tanssimisesta. stressaantuminn näkyy tarhatuissa eläimissä myös tuhoisempina taipumuksina kuten itsensä tai lajitoverin pureskeluna.
...
Kyllä vain tulee mieleen, että sen turkin sisällä on ollut ihan oikea eläin. Eikä tieto ollut edes ihan uusi, koska synnyinkodissani oli kettutarha 1980-86.
Tästä syystä minulle ei kannatakaan yrittää syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä.
Lajikumppaneitten syöminen on ketuille ihan luontaista toimintaa. Syöväthän ne omia pentujaankin tietyissä tilanteissa. Myös monet kalat syövät lajitovereitaan. Mainittakoon vielä, että ne kettujen ruhot ovat jauhettuna siellä rehussa kalan, jauhojen ynnä muun mössön mukana. Ne siis eivät todellakaan syö niitä ruhoja sellaisenaan.
Tästä asiasta numeron tekeminen on juuri tyypillistä city-vihreää taivastelua.
Ketut ja muutkin turkiseläimet ovat sopeutuneet kymmenien sukupolvien kuluessa niin hyvin tarhaoloihin, että eivät enää luonnossa menesty, kuten olemme näiden "vapautettujen" kettujen kohdalla saaneet havaita.
Olet varmaan huomannut, että sudet ja karhutkin ovat sopeutuneet hyvin elämään ihmisten takapihoilla? Silloin kun ihminen oli vielä mainittujen eläinten luontainen vihollinen, ei moinen citykarhuilu tullut kuuloonkaan. Silloin sudet ja karhut pysyivät siellä missä niiden kuuluukin pysyä. Niin että kyllä ne eläimet vain kummasti sopeutuu.
Missähän ne niitä lajitovereitaan puree, kun ovat yksin häkissä?
Kumma kun se ressi ja pureskelu ei näy siinä turkin laadussa?
Tarkoitan että onko sinulla jotain tutkimustietoa asiasta?
Turkiseläimillä on lajitovereita häkissään ainakin pentujen imetysaikana. Jonkin verran emoilla esiintyy pentujen tappamista varsinkin joillain kettutyypeillä.
Toinen tilanne, jossa voi syntyä pahaakin jälkeä on, jos eläimet paritetaan, eivätkä uros ja naaras tule keskenään toimeen esimerkiksi siksi, että naaras ei olekaan kiimassa.
Vieroituksen jälkeen nahkontaan asti on ainakin minkeillä tyypillistä, että samassa häkissä pidetään useita eläimiä. Vanhanmallisissa häkeissä pidetään tavallisesti kahta pentua yhdessä tai emoa ja urospentua. Kiipeilyhäkeissä minkkejä voi olla neljäkin. Sekä minkeillä että ketuilla voi tällaisessa pari- tai ryhmäkasvatuksessa esiintyä toisten pentujen raatelemista. Tutkimukset ovat osoittaneetkin, että ryhmässä kasvaneilla minkeillä on nahassaan enemmän puremajälkiä kuin pareittain tai yksin kasvaneilla. Puremajälkien lisääntymisen ei ole kuitenkaan todettu vaikuttavan nahan hintaan. ???
Nimenomaan minkit ovat hyvinkin tappelunhaluisia. Häkkien välissä pitää olla n. 3 cm:n rako tai väliseinä samoin kuin myös häkkien alla niiden välissä, etteivät minkit pääse vahingoittamaan toisiaan.
Kun vaikkapa ketun elimistö alkaa käyttämään saamaansa ravintoa hyväkseen, niin mahtaakohan "listalla" olla ensimmäisenä turkin kiiltävyys ja sitten vasta sen eläimen muut elintoiminnot?
Ettei vain olisi päinvastoin?
Ketuthan eivät syö jälkeläisiään missään tapauksessa luonnossa.. eivätkä pure lajitovereitaan.
Tarkoitin että koska niiden kettujen ruhoja ei jätetä vain haisemaan ja mätänemään johonkin tunkiolle, vaan ne syötetään vielä kasvaville ketuille.. se on kierrätystä. Näin turkistarhaajat ovat vähentäneet syöpäläisriskiä sekä kulkutauteja. Puhumattakaan siitä paljonko kasvava kettu tarvitsee kalan tai jonkun muun eläimen teurasjätettä kasvattaakseen kiiltävän turkin.
Harvemmin se turkki kiidätetään suoraan eläimen päältä ihmisen niskaan. Sille tehdään paljon laatua kohottavaa kosmeettista työtä, ennenkuin se ehtii edes ompelimoon.
...tunnen prosessin noin suurin piirtein, koska synnyinkotonani oli kettutarha vuosina 80-86.
Nahkomoa meillä ei tosin ollut.
Jos nahka oli tarhalta lähtiessä huono, niin siitä ei missään nahkomossa kunnollista tullut.
Kyllä niitä oli 70-luvun lopun ja 80-luvun alun huippusuhdanteen aikana sellaisiakin tarhaajia, jotka eivät panostaneet eläinten hoitoon eikä hyvinvointiin. Mutta arvaappa miten niille kävi? Niistä tuli melko pian ex-tarhaajia. Markkinatalouden kylmät tuulet puhalsivat heidän tarhojensa yli, eikä heidän tarhojaan enää ollut.
Hyvät turkit ovat ravitsevan rehun, huippugeenien, kylmän ilmaston ja häkkikasvatuksen ansiota. Häkissä turkki ei pääse rähjääntymään ja likaantumaan toisin kuin maapohjalla. Täydellisesti turkin laatu ei siis kuvaa eläinten "hyvinvointia", sillä olen kyllä sitä mieltä, että vaikkapa suuressa maapohjaisessa aitauksessa elävä kettu olisi häkkikettua onnellisempi (vaikka sellaisiakin tutkimustuloksia on saatu, että ketut vierastaisivat maapohjaa).
Jos turkista saadaan hyvä hinta, on turkki ollut hyvä jo eläimen päällä ollessa. Nahkonnan aikana turkki voi ainoastaan mennä huonommaksi, ei parantua. Jokaisessa turkishuutokaupassa on myytävänä myös niitä huonoja turkkeja, jotka on tavallisesti pilattu huolimattomalla nahkonnalla tai sitten ne ovat peräisin sairaista eläimistä.
Ennen kuin turkikset myydään kuluttajille, niille toki tehdään vaikka mitä ja esim. siniketun turkkia ohennetaan ja kevennetään. Mutta turkishuutokaupassa myytävien nahkojen hintaan tällaiset käsittelyt eivät vaikuta, sillä lähes kaikki myytävät nahat ovat "käsittelemättömiä", eli niille on tehty ainoastaan pakolliset mekaaniset toimenpiteet pilaantumisen estämiseksi: nylkeminen, kaavinta, rummutus, taanaus, kuivatus...
Kannuksen koetarhalla on tutkittu näitä kasvatusolosuhteita ja tehty sellainen havainto, että ainakin ketut halusivat hakeutua paikkaan josta näki mahdollisimman kauas.
Ne myöskin vierastivat maapohjaa, kuten sanoit.
toisaalta vähän aika sitten oli aamulehdessä juttu, jossa oli tutkittu kuinka paljon kettu on valmis tekemään töitä saadakseen alleen maapohjan. testissä ketun piti painaa jonkin sortin nappulaa halutessaan maapohjan alleen; ensimmäisellä kerralla maapohjan saamiseksi riitti yksi painallus, toisella kerralla piti painaa kaksi kertaa, kolmannella kolme jne. kettu jaksoi painaa nappulaa monta kymmentä kertaa, josta pääteltiin, että ketut todella arvostivat maapohjaa..