Ja hankala. Et kykene ollenkaan itsereflektoimaan.
Ajattelet, että minä olen se ainut ongelma
Anonyymi-ap
12154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huomaa selvästi, ettet tunne empatiaa eli et pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Et ymmärrä mistä mikäkin käytös voi johtua ajattelet vaan, että toinen on syypää ja vaikea ihminen. Myös ignooraaminen on henkistä väkivaltaa ja se saa provosoitumaan.
Empatia on minulle tärkeä asia, enkä mielestäni ole kyvytön asettumaan toisen ihmisen asemaan. Olen yrittänyt ymmärtää myös sellaisia asioita ja käyttäytymistä, jotka ovat satuttaneet minua.
Mutta empatia ei voi olla yksisuuntaista. Myös minun tunteillani, kokemuksillani ja tarpeillani pitäisi olla merkitystä.
Ja vaikka jonkun käyttäytymiselle löytyisi ymmärrettäviä syitä, se ei automaattisesti oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa.
Kyllä minä ymmärrän, että hän haluaa unohtaa minut ja siksi toimii miten toimii. Mutta ei se ole oikein että kuitenkin välillä minut ikäänkuin otetaan kaapista esiin ja laitetaan kaappiin takaisin kun ei enää tarvita. En ole mikään tylsien iltojen viihdyke. Mulla on tunteet ja minulle on ollut oikeaa ja merkityksellistä tämä palstajuttu, vaikka onkin vain palstalla.
Toivoisin, että se on joko-tai. Minä kokonaan, tai ei mitään minusta.
Sinä kokonaan eikä kukaan muu.
Haluan sut kokonaan. Juuri tuollaisena, kun olet🔥💫✨🪐😇🪐💍🫃🏻🙏🏻
Oletko sama kommentoija kuin 00002?
Voi kuule, kun tietäisit, miten monta tuntia olen viimeisen kahden kuukauden aikana käynyt tekoälyn kanssa tätä suhdetta ja sen tapahtumia läpi. Todennäköisesti kymmeniä tunteja. Olen pohtinut omaa osuuttani, virheitäni, sanomisiani, käyttäytymistäni ja sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olen syyllistänyt itseäni välillä aivan kohtuuttomastikin ja yrittänyt ymmärtää myös toisen näkökulmaa.
Olen käynyt samoja tilanteita läpi yhä uudelleen, yrittänyt löytää selityksiä ja kyseenalaistanut omia tulkintojani.
Se, etten täällä julkisesti kerro kaikkea itsetutkiskeluani, ei tarkoita, etten sitä tekisi.
Itsereflektio ei myöskään tarkoita sitä, että lopulta pitäisi todeta kaiken olleen omaa syytä. Minä voin tunnustaa omat virheeni ja silti katsoa, että minua on joissakin asioissa kohdeltu väärin.
En tiedä oletko hän, mutta tietenkin minäkin olen tehnyt virheitä, en ole väittänytkään etten olisi tehnyt. Tuntuu vaan, että minun pitää koko ajan anella jotain anteeksiantoa, vaikka en välttämättä olisi edes tehnyt mitään. Jostain se asetelma tulee ja se tarve mulle anella anteeksiantoa, ei se ole ainoastaan minun tapa, vaan se on ainoastaan tässä hänen ja minun tilanteessa. Ei minun tarvi yleensä muilta ihmisiltä koko ajan olla pyytelemässä anteeksi jotain. Liian herkkä suuttuminen ei ole ihan tavallista.
Oot yllättänyt mut aivan täysin. Ilmanko se tunne on ollut pysyvää :)
Miten tämä ignooraaminen näkyy? Olen mielestäni käyttäytynyt ihan normaalisti. En vain uskalla tehdä mitään.
et koskaan tajunnut pyytää kuvia katkaravustani