mä oon pelänny kuolemaa ja sairauksia jo n.7 vuotta. Kerran pelot helpotti pariks vuodeks ja pystyin elämään lähes normaalisti mutta nyt mä oon taas ruvennu pelkäämään enemmän ja se rajottaa mun elämää.. Oon ollu tän takii avohoidossa ja käyn tällä hetkellä psykiatrilla, mutta ei tunnu auttavan.. :( Tietääks kukaan että miten tästä pääsee eroon ja NOPEESTI? Auttaisko hypnoosi??
eroon kuolemanpelosta?
rainbow
13
1685
Vastaukset
- minä
Etpä taida päästä kuoleman pelosta eroon ilman ,että tulet kuoleman kanssa sinuksi.
Miksi sinua pelottaa kuolema, sehän on kuitenkin välttämätön paha tässä elämässä.
Kaikkihan me kuollaan jossain vaiheessa elämää.
En tiedä oletko nuori vai minkä ikäinen?
Mutta turhaa on surra sairauksia jos niitä ei ole vielä.Ehtiihän niitä sittenkin suremaan jos niitä tulee.
Vaikka onhan sinulla psyykkinen sairaus jo olemassa.
Mutta kuolemaa emme tiedä edeltä käsin kukaan, se tulee salakavalasti ja mikäpä se silloin olis helpompaa kuin kuolla nopeasti.
Jotkut sairastaa ja sitten kuolevat, ja monet vanhat ihmiset ovat jo niin raihnaisia ja toivovatkin kuoleman korjaavan heidät pois.
Kun ei enään jaksa ja kykene itsestään huolehtimaan vaan on turvauduttava koko ajan toisen apuun ,niin sellaiset ihmiset toivovat kuoleman jo tulevan.
Mutta onhan kuolemasta erinlaisia kirjojakin olemassa,
itse olen lukenut erään ihanan kirjan kuolemasta, ja sen luettuani toivoisinkin kuoleman olevan sellaista kun kirjassa kerrottiin.
Kirjan nimi on SIELUN MATKA kirjoittajaa en muista, mutta kirjastosta olen sen kirjan löytänyt.
Kirja kertoo kuolemasta samallalailla kun tv:ssä on ENKELIN KOSKETUS sarja ollut.
Elä sinä sure ja murehdi sairauksia ja kuolemaa ne kuuluu asiaan ja niiden kanssa meidän on elettävä.- rainbow
Ensiksi kiitokset teille jotka vastasitte!!
hmm..mä olen vielä "nuori ja terve" - niinkun sanotaan. En tiedä että mitä mä siinä kuolemassa pelkään, vai pelkäänkö mitään...ehkä se on niin että mä pelkään sairastuvani johonkin vakavaan tautiin (esim. syöpään, johon toinen mun vanhemmistani kuoli) ja kidun ja kärsin siinä tiedossa että tod.näk. kuolen jonain päivänä. Mä en haluu kuolla, en ainakaan mihinkään sairauteen ja vielä näin nuorena!!! Mä usein toivon etten olis koskaan syntynytkään, niin ei tarvis kestää tätä kaikkee :( Olishan se ihanaa jos pystyis ajattelemaan näin "turhaa on surra sairauksia jos niitä ei ole vielä.Ehtiihän niitä sittenkin suremaan jos niitä tulee." ..mutta kun mä en pysty siihen vaikka kuinka haluisin.. :( Miten mä oikeen pystyisin hyväksymään kuoleman? - minä
rainbow kirjoitti:
Ensiksi kiitokset teille jotka vastasitte!!
hmm..mä olen vielä "nuori ja terve" - niinkun sanotaan. En tiedä että mitä mä siinä kuolemassa pelkään, vai pelkäänkö mitään...ehkä se on niin että mä pelkään sairastuvani johonkin vakavaan tautiin (esim. syöpään, johon toinen mun vanhemmistani kuoli) ja kidun ja kärsin siinä tiedossa että tod.näk. kuolen jonain päivänä. Mä en haluu kuolla, en ainakaan mihinkään sairauteen ja vielä näin nuorena!!! Mä usein toivon etten olis koskaan syntynytkään, niin ei tarvis kestää tätä kaikkee :( Olishan se ihanaa jos pystyis ajattelemaan näin "turhaa on surra sairauksia jos niitä ei ole vielä.Ehtiihän niitä sittenkin suremaan jos niitä tulee." ..mutta kun mä en pysty siihen vaikka kuinka haluisin.. :( Miten mä oikeen pystyisin hyväksymään kuoleman?Kyllä sinäkin pystyt joissakin tilanteissa hyväksymään kuoleman, mutta ei kukaan hyväksy kuoleman vierailua kun se tulee salakavalasti.
Silloin kun ei sitä osaa odottaa.
Onnettomuus,itsemurhat,nuoremman ihmisen sairastuminen ja kuolema.
Ei sitä en itsekään pysty hyväksymään, ja kun kuolema käy kylässä lähellä on se aina erittäin ikävä asia.
Itsemurhat ovat läheisille ihmisille todella vaikea asia hyväksyä, ja niitä ei hyväksy koskaan ,mutta asian kanssa pystyy elämään, on pakko panna se syrjään.
Mutta kaikesta huolimatta se aika ajoin hyppää mieleen.Minun poikani isä tappo itsensä, kun poikani oli 8v.ja meidän perheessä tämä kulkee koko ajan mukana,se ei unohdu koskaan.
Ja sitten äidin isän sisaren,veljen kuolema varsinkin on sellainen asia minkä yli on vaikea päästä, mutta kaikkein vaikeinta vanhemmille on kun oma lapsi kuolee, se on niin suuri suru, että sydän meinaa särkyä.
Oman kuoleman niinkin hyväksyy, mutta oman lapsen kuolemaa ei.
Kun nuoria ihmisiä kuolee syöpään on se perheelle niin suuri murhe, että sitä ei pysty hyväksymään, mutta sairastuneelle kun loppu alkaa lähestyä tuntuu se useinkin jo helpotukselta kun tuskat loppuu.
Mutta meidän täytyy elää ja ottaa kaikki irti elämästä ettei sitten kaduta kun tulee aika lähteä että en muistanut elää ja nauttia tästä.
Mutta kun kirjoitin sinulle tuossa aiemmin siitä kirjasta huomaan ,että sinulle sen kirjan lukeminen tekisi hyvää, kokeilehan lukea se, löydät sen kirjastosta pelkän nimenkin perusteella,kun en muistanut sitä kirjoittajaa.
Niin muuten iän karttuessa kuolema asia ei tunnu enään niin pahalta kuin nuorena. - Yksi neuvoja monista
rainbow kirjoitti:
Ensiksi kiitokset teille jotka vastasitte!!
hmm..mä olen vielä "nuori ja terve" - niinkun sanotaan. En tiedä että mitä mä siinä kuolemassa pelkään, vai pelkäänkö mitään...ehkä se on niin että mä pelkään sairastuvani johonkin vakavaan tautiin (esim. syöpään, johon toinen mun vanhemmistani kuoli) ja kidun ja kärsin siinä tiedossa että tod.näk. kuolen jonain päivänä. Mä en haluu kuolla, en ainakaan mihinkään sairauteen ja vielä näin nuorena!!! Mä usein toivon etten olis koskaan syntynytkään, niin ei tarvis kestää tätä kaikkee :( Olishan se ihanaa jos pystyis ajattelemaan näin "turhaa on surra sairauksia jos niitä ei ole vielä.Ehtiihän niitä sittenkin suremaan jos niitä tulee." ..mutta kun mä en pysty siihen vaikka kuinka haluisin.. :( Miten mä oikeen pystyisin hyväksymään kuoleman?Ja kaiken opit jos on pakko. Jos olet sitä mieltä itse niin miksi et oppisi sitä tällä siunaamalla sekuntilla. Eli lopetat yksinkertaisesti ajattelemasta koko asiaa. Rupeat aina ajattelemaan jotain muuta, vaikka vain katsot taulua seinällä tai mattoa lattialla ja ajattelet miten hienot värit? Tuossa on sellaista väriä mistä pidän. Hetkessä huomaat ettet ajattele enään sellaista mitä ei ollenkaan ole pakko ajatella.
- Tellu
TIEDÄN erittäin hyvin että "se se nyt vaan on sillä lailla että henkensä heittää jokainen ja plää plää plää" -vastaukset eivät sinua lohduta. Säikähdin itse pienenä kuoleman ajatusta "kuollakseni" (heh), ja vaikea siihen on ollut tottua sen jälkeenkään. Minulla on maailmankatsomuksena vakaumus että elämä ei pääty kuolemaan, mutta sitä minä en jaksa uskoa että koko persoonani säilyy sellaisenaan ikuisuudesta toiseen.
Kumma kyllä kuolema on ehkä helpompi mieltää siedettäväksi seikaksi jos osaa elää täysillä. Mielekäs, sisältörikas ja luova elämä jossa ottaa kaiken irti itsestään on paras mitä itsekukin meistä voi tehdä. Eläessään huippukokemuksia (orgasmi, luontokokemus, luovuuden kokemus yms.) voi tuntea miten omat rajat ylittyvät ja kokee miten osa omaa itseä on jotakin sellaista mikä menee kaiken rajallisen ja kuolevaisen yli... Meditointi (mielen tyhjentäminen säännöllisesti silloin tällöin) on myös hyvä konsti rauhoittaa liian hysteerisenä laukkaavaa mieltä. Buddhalaisuudessa on jotakin mielestäni niin kovin paljon järkevämpää ja kauniimpaa näkemystä kuolemasta kuin esim. kristinuskossa. Vaikka ruumis todella on maasta tullut ja maahan menevä, on ainakin ajatus jatkuvuudesta ilman että tarvitsee odottaa jotakin tylsää ja epämääräistä taivasta... - Avaddon
Itse vaihdoin pelkoni pakkomielteeseen. Se on huomattavasti siedettävämpää minun kannaltani, mutta muut ihmiset eivät katso hyvällä. Kuolema ja kuolevaisuus on edelleen tabu, toiset pakenevat sen todellisuutta uskontoihin, toiset vain sulkevat sen mielestään. Sitten kierretään kaukaa kaikki mikä muistuttaisi katoavaisuudesta, esim. sairaat ihmiset ja ruumiit.
Ala ihmeessä tutustumaan aiheeseen, tuntematon on aina paljon pelottavampaa. Voihan sitä lukea kirjoista vaikka mitä lässytystä ja kauniita sanoja jos se vain itseen vetoaa, mutta toisaalta joku turistikierros patologian laitoksella voisi tehota ihan yhtä hyvin. Hautausmaatkin ovat mukavia paikkoja.
Netistä löytää myöskin kaikkea kivaa .. katso huviksesi:
http://www.ogrish.com
http://www.furt.com/flesh- !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miten saatoit antaa tuollaisten sivujen osoitteet
nähtäväksi??
Olet aivan kieroutuneen HULLU!
Tuollaiste sivut tuskin auttavat ihmistä,
jolla on kuolemanpelko!
Rukoile, että joku ei tapa itseään, juuri sinun
takiasi, kun laitoit sivut tänne pelokkaiden
sivuille... HÄPEÄ!
Olet kuvottava!
- tarvit
Joka osaa ohjata sinut tarvittaessa toiseen hoitoon. Hypnoosi on tarkoitettu kohdistumaan yksittäistä ongelmaa vastaan. Voisi ehkä auttaa, mutta tollasen pelon taustalla on usein iso vyyhti joka pitäis purkaa ja siihen hypnoosi ei pysty.
Psykiatri ei tee ihmeitä heti, mutta jos oot käyny jo kauan niin mieti kannattaisko vaihtaa terapeuttia. Kuitenkin psykoterapia on mielestäni tehokkain ja paras (ja ehkä ainoa) vaihtoehto. - AS.xaaaa
Jos pelkäät kuolemaa, pelkäät myös elämää. Kuoleman jälkeen tuntuu samalta kuin ennen syntymää eli muistelepas miltä tuntu ennenkuin synnyit.
- Ista
-että olet noin terve.
Itselleni on elämänkaari jo arvioitu - fyysisen sairauden tähden.
Saisit enemmän potkua elämääsi, jos tietäisit rajallisuutesi.
Psyykkinen vaiva voi kestää vuosikymmenet - toivottavasti pääset eroon pelostasi! - Mariah
pelkäsin aikoinaan kuolemaa. Kun noin puolisen vuotta sitten oli masennus päällä niin mikään ei tuntunut innostavan. Ajattelin että mitä väliä kaikella jos sitä kuitenkin kuolee.. Maailma oli niin mustavalkoinen. Tulin vain koulusta kotiin ja itkin paskaa maailmaa. Muutenkin olin silloin aika herkässä vaiheessa kasaamassa itseluottamustani. Mutta keväällä pääsin yli masennuksesta , enkä minä enää kuolemaa pelkää. Tulee jos tulee.. eniten pelkään läheisteni kuolemaa sillä eihän sitä itse ole kokemassa sitä surua jos minä itse kuolen. Mutta tiedän nyt että vaikka mitä tapahtuisi niin kyllä minä selviän. Sen olen päättänyt , en aio luovuttaa.
Voin sanoa että edellä oli aika viisaita vastauksia esim. minä saa kymmenen pistettä , todella asiaa nuo sinun tekstisi! :)
Ja tuo vanha viisaus että jos pelkää kuolemaa niin pelkää elämää. Tottahan se on. Minuakin pelotti talvella edes ajatus tulevaisuudesta , ahdisti suunnattomasti. Koulukin meni päin persettä. Mutta kun minä erään väärinkäsityksen johdosta kasvoin yhden viikonlopun aikana niin suunnaton rauha valtasi mieleni.Olin nuo pari päivää suoraan sanottuna kuin helvetissä, itkin vain.. mutta sitten tajusin että enhän minä ole mitään väärin tehnyt (enkä ollutkaan) ja ymmärtsin lopullisesti kuinka hyvä tyyppi olen. En voi sanoin kuvailla sitä rauhaa jonka silloin saavutin ,koskaan en ole tuntenut sellaista tunnetta. KAikki tuntui joltakin.. värit ns. palasivat elämään. Nykyään sitä ottaa ilon irti kaikesta ja niin kuin joku mainitsi elää täysillä. Sillä mä olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen että olen saavuttanut tämän olotilan , voin yrittää auttaa toisia ihmisiä ja se voisi olla eräs tehtävistäni täällä maan päällä. Ja kun viimeinen jakso koulussa alkoi niin minä pystyin keskittymään kouluun aivan suunnattomalla tavalla!! Mua ei ole KOSKAAN aiemmin kiinnostanut koulu tuolla tavalla.. ja numerot nousivat róimasti vain yhden jakson aikana, uskomatonta , mutta ihminen pystyy ihan mihin itse uskoo pystyvänsä!
Kuolemaa ei saa liialti ajatella, ettei se valtaa mieltä. Siis tottakai välillä tulee joku päivä kun mieli on vähän maassa mutta se menee kyllä ohi.Mielialat eivät enää heilahtele kuten aiemmin.
Hmm.Eräänä neuvona voisin sulle sanoa ( omasta kokemuksesta ) että sinä et saa antaa sille pelolle valtaa. Siis kun pelkäät sitä pelkoa. Ymmärtkö mitä tarkoitan? Minulla on kans sitä vikaa että saatan murehtiä kaikkea tyhjää , mutta kun sit sanon itselleni että en saa ottaa niitä pelkoja joita joskus päähän iskee , vakavasti niin ne menevät äkkiä ohi. Olen eräällä lailla hyväksynyt sen että joskus mulla on tapana murehtia tyhjää.. ja kun olen tuon tiedostanut niin olen pystynyt vapautuneesti suhtautumaan moisiin ajatuksiin. En siis pelkää niitä ajatuksia vaan ajattelen niiden olevan ihan luonnollisia. Sillä jos sinä koko ajan pelkäät että milloin se kuolemanpelko taas iskee niin voit olla varma että se iskee. Ihmisen ajatuksella on suuri valta kaikkeen. Moni asia on pitkälti ihmisestä itsestään kiinni..
Ikävää että olet joutunut noin kauan elämään tuollaisessa pelossa. Voin kyllä kuvitella miten se rajoittaa elämää.. siis jos ajattelen niitä masennusaikoja niin se todella rajoitti elämääni.Kaikki tuntui merkityksettömältä ja mietti vain et mähän voin kuolla jo huomenna yms.
En tiedä osasinko paljon mitenkään sua auttaa , mutta toivotan sulle tsemiä koko sydämestäni :) - rainbow
eli suuret kiitokset kaikille vastanneille!!! Nyt on taas menny vähän paremmin - onneks! ei oo kuolema kokoajan mielessä, vaikka se jotenkin alitajunnassa onkin. Ehkä mä tästä vielä joskus eroon pääsen!
- Anonyymi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
Aineellisessa maailmassa voimme havaita kolme perusprosessia, joita tapahtuu kaikkialla mikroskooppisesta tasosta universaalille tasolle:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2
Nämä aineellisen luonnon kolme ominaisuutta ovat itsessään ajan energian sisäinen rakenne. Tätä voi olla hieman vaikea ymmärtää. Aika on sellainen näkymätön voima, näkymätön virtaus, ja me olemme siinä. Aivan kuten kala ei tunne vettä, se on vedessä, samalla tavalla kaikki prosessit, joita meille elämässä tapahtuu, tapahtuvat tässä ajan virtauksessa. Emme ole kovin hyviä huomaamaan sitä, emmekä varsinkaan tiedä, miten tämä aika on järjestetty, mitä se on.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.
Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Kaikki prosessit, yksinkertaisimmatkin, edellyttävät jonkinlaista organisointia. Jonkinlaista tietoista ohjausta. Ja nämä kehossamme tapahtuvat prosessit, fysiologiset prosessit, psykologiset prosessit, ne ovat hyvin monimutkaisia. Äärimmäisen monimutkaisia.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota3282826Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?1052130En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v1201610Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin731154- 711022
- 61983
Voi nainen...
Kun luovutit meistä liian aikaisin, just kun aloin oppimaan sinua. Jos oisin alussa jo lukenut aiheesta oisin voinut toi41950Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa
Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.148914Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle
Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj290842- 40754