inhoan abouttiarallaa kaikkia

Juu hyvää päivänjatkoa. Minäkin inhoan itsekkyyttä ja vihaa.

Absintti on pahaa, ei mikään suosikkijuoma.

I feel it!

Ajatuksia..
Sinusta tulloo katkera vanhus jos et nyt pysähdy käsittelemään menneisyytesi tapahtumia. Kaikki tekee virheitä ja olet itse ollut osallinen tapahtumiin, jos on ollut riitaa. Tai jos olet ollut syytön ja saanut kokea huonoa, niin sittenkin kannattaa käsitellä se oman pahan mielen osio. Ihan siksi, että sinä olet se joka kantaa niitä tunteita mukanaan tulevaisuuteen. Niistä muista, osa heistä kantaa myös, mutta osa tuntee ne pois ja päästää sitten irti. 20 vuoden päästä saatat olla ainoa joka edes muistaa mitä tapahtui.

Paha mieli on tunne ja tunteet haihtuu aikanaan. Mutta jos itkemisen sijasta suuttuu ja vihaa niin sillä tavalla se jää sinuun kiinni. Viha on kestokykyinen tunne. Suru taas on sellainen että se on mahdollista itkeä pois. Kyynelet ovat väline, ovi ulospäin.

Jos haluat kokeilla niin, alkuun saattaa tuntua siltä että menettää hallinnan, oman itsesuojelu tunteen. Mutta kun yhden kerran uskaltaa tehdä sen vaikka jossain pienessä asiassa, niin tajuaa omakohtaisesti, ettei se lopulta ollut niin että menetti hallinnan. Hoksaa, että sai vain pois sen inhottavan vihaisuuden olon ja muuten on sama olo. Varoituksen sanana kuitenkin se, että ihminen muuttuu väistämättä elämän aikana. Jokaisen surrun ja irti päästetyn asian mukana päästää irti myös pienestä palasta itseään. Se pala voi jäädä sinuun osin mutta se voi olla erilaista kuin ennen.

Itse koetan ajatella niin, että en voi valita minkä muotoisena joki tulee minua vastaan. Voin vain yrittää mennä mutkien ohi säilyen toimintakykyisenä ja onnellisena. Se, millä tavalla muutun sen takia, ei ole minun käsissäni kokonaan. Ehkä kuuntelen sydämen ääntä, ehkä on joskus pakko kuunnella järkeä. Se riippuu ihan siitä kuinka uhkaava mutka näkyy edessäpäin. Kun virta vie sinua, ethän voi muuta tehdä kuin yrittää selvitä siitä. Siinä hetkessä ei aina ehdi miettiä mikä olet sitten kun saavut perille.