Katsoin juuri tuon elokuvan ja olin loppuvaiheessa lapsellisesti vesissä silmin. Söötti filmi. Nätti ja herttainen juttu.
Mutta itkin silkasta itseäälistä. Elokuva kertoi parikymppisestä tytöstä ja pojasta jotka sattumalta tutustuvat toisiinsa junassa ja viettävät yhdesä yhden yön. Tyttö oli 23.
Itsesäälini johtuu tästä: olin itse 23-vuotiaana hyvin samannnäköinen kuin elokuvan tyttö, siis hoikka, vaalea ja oikein kaunis ( paitsi että eilmäni ovat vaakenasiniset eivätkä mustat ) ja muutenkin luonteeltani ja persoonaltani muistutin tätä tyttöä. Mutta ei minulle koskaan tapahtunut mitään tuollaista, että olisin tavannut tuollaisen ihanan pojan, rakastunut ja kokenut hänen kanssaan jotain noin suurenmoista. Minun kauneuteni, nuoruuteni, iloisuuteni yms. yms yms meni aivan hukkaan. Miessuhteeni olivat joutavia ja mitäänsanomattomia.
Joten tässäpä nyt säälin itseäni ja kauas taakse jäänyttä nuoruuttani.
Minulla on poika joka on parikymppinen. Hänellä on toivottavsti erilaista kuin minulla aikanaan. Toivon ettei hän kulu vallan hukkaan kuten minä kuluin.
Mutta itkin silkasta itseäälistä. Elokuva kertoi parikymppisestä tytöstä ja pojasta jotka sattumalta tutustuvat toisiinsa junassa ja viettävät yhdesä yhden yön. Tyttö oli 23.
Itsesäälini johtuu tästä: olin itse 23-vuotiaana hyvin samannnäköinen kuin elokuvan tyttö, siis hoikka, vaalea ja oikein kaunis ( paitsi että eilmäni ovat vaakenasiniset eivätkä mustat ) ja muutenkin luonteeltani ja persoonaltani muistutin tätä tyttöä. Mutta ei minulle koskaan tapahtunut mitään tuollaista, että olisin tavannut tuollaisen ihanan pojan, rakastunut ja kokenut hänen kanssaan jotain noin suurenmoista. Minun kauneuteni, nuoruuteni, iloisuuteni yms. yms yms meni aivan hukkaan. Miessuhteeni olivat joutavia ja mitäänsanomattomia.
Joten tässäpä nyt säälin itseäni ja kauas taakse jäänyttä nuoruuttani.
Minulla on poika joka on parikymppinen. Hänellä on toivottavsti erilaista kuin minulla aikanaan. Toivon ettei hän kulu vallan hukkaan kuten minä kuluin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivottavasti "alan" ihmiset ei nyt tunnista mua kuka mä oon, mutta mulle kävi melkein tolla lailla silloin kun mä vielä opiskelin aivan 90-luvun alussa ja aloin väsätä mun lopputyöleffaa joka itseasiassa onnistu aika hyvin. Tapasin iki-ihanan typykän lomallani Välimerellä ( hän ei ollut Suomalainen) Mitään siitä ei kuitenkaan tullut - mä ajattelin ettei se sittenkään ollut kiinnostunut. Kirjeenvaihto ja puhelut tyrehtyivät. No...löysin jonkin ajan päästä toisen ihanan naisen Suomesta ja mentiin naimisiin ja muutama kuukausi tästä sain puhelun jossa hän itkua nieleskellen sanoin valehdelleensa mulle kaiken. Hän oli ollut tuolloin kihloissa mutta nyt purkanut kihlauksen ja ilmoitti olevnsa "vapaa."
Minä en ollut enää vapaa vaan tiukasti naimisissa ( vieläkin muuten) mutta aika voimakkaat tunteet oli tuon puhelun aikana pelissä.
Sen verran asia kaiversi, että -99 aloin väsätä käsistä aiheesta ja olen hankkeeseen pikkuhiljaa rahojakin Säätiöltä ja EU:lta saanut. Silti hanke hautautui vuosiksi kunnes nyt viime Marraskuussa Säätiö kaivoi sen esiin ja lupas täydet tuet.
Saa nähdä saanko muun rahoituksen kasaan, mutta aika omakohtainen leffa siitä tulee jos tulee.
Vaimon kanssa aikoinaan tääkin rakkautta ennen aamua käytiin katsomassa ja tykättiin. Mulla oli lisäksi vielä enempi "fiiliksiä" pelissä ja tykkäsin tosi paljon!
vittu.. Mitä ruikuttajia!! Tehkää asian eteen jotain älkääkä itkekö! Säälittävää.. Teko kutsutte itseänne aikuisiksi??
" Mitä ruikuttajia!! Tehkää asian eteen jotain älkääkä itkekö! "
Tekstistäsi päätellen sinä nimim. "jeesuss " et itse kuulosta erityisen kypsältä etkä aikuiselta.
mitä neuvoisit minua tekemään korjatakseni sen jo korjaamattoman tosiasian, että olen 47-vuotias, nuoruus on peruuttamattomasti takanapäin, elämä on ihan kivaa ja miellyttävää, mutta tosiasiaksi jää, että mainitussa elokuvassa kuvattu rakkasusuhde ei koskaan osunut minun kohdalleni? En ymmärrä mitä sen asian hyväksi voisi enää TEHDÄ, paitsi todeta tosiasiat, surra vähäsen, ja sitten reipastua ja palata nomraalielämään. Juuri niin olen tehnytkin. Kirjoitin maanantaina niin kuin kirjoitin, mutta se oli silloin se. En ole vetistellyt sen koomin.
Edellinen kirjoittaja ei vetistellyt asiaa alunperinkään.
Hänhän nimenomaan teki aikoinaan asialle jotain, eli
1 ) huomattuaan, ettei Välimerellä tavattu tyttö pidäkään yhteyttä, päätti lopettaa turhan haikailun sellaisen perään mitä ei kuitenkan koskaan saa, löi asian ylle kruksit ja unohti ko. neidin. Sitten hän tapasi toisen tytön ja meni naimisiin, ja elää vaimonsa kanssa edelleen ihanaa yhteiselämää ( johon kuuluvat mm. elokuvaillat ). Kuulostaa tervejärkisen miehen ajattelu- ja toimintavalta, ei ollenkaan ruikutukselta.
2 ) aikoo tehdä aiheesta elokuvan ja on jopa järjestänyt elokuvalla tukea.
Minä tässä ehkä yhden illan ruikutin... Mutta se on nyt mennyt ohitse, ja arki hymyilee taas.
Elokuvan tekijälle: sattumoisin olen ammatiltani näyttelijä. Siis ammattiteatteriin vakituisena kiinnitetty, ei mikään harrastaja, työkokemusta teatterissa on vuodesta 1981. Ei sinun elokuvassasi sattuisi olemaan roolia keski-ikäiselle naiselle, vaikka ihan pientäkin? Aihe on todella kiehtova! Esiintyykö elokuvassa jomman kumman nuoren äitiä, naapurin tätiä tms. iältään 40-50 -vuotiasta naista?
Kiitos tuestasi. Ruikuttaminen ei kuulu tyyliini vaan yleensä pyrin toimimaan toisin jos jossain asiassa tie nousee pystyyn.
Kyseessä on aika suuren luokan leffa jolle Säätiö on antanut "letter of interestin" -ehdollisen tuen tarkoittaen, että jos muut rahoittajat löytyvät, Säätiö on mukana. Kaikki muut tahot levittäjää lukuunottamatta on täytynyt hakea ulkomailta.
Valitettavasti tässä elokuvassa on vain KAKSI roolia suomalaisille näyttelijöille. Toiseen on jo lupautunut Peter Franzen ja toinen ( mies ) rooli on auki. Kaikki muut roolit menevät ulkomaisille näyttelijöille.
Tämä hanke on ollut pari kolme vuotta täysin haudattuna, mutta kuten kirjoitin se nousi viime vuoden lopulla tuhkasta kuin Feeniks lintu ja sillä on kaikki mahdollisuudet mennä tuotantoon. Toisaalta kovassa elokuvamaailmassa pettymyksiäkin on sattunut paljon joten realisti täytyy olla ja puhua tuotannosta vasta sitten kun rahat ovat firman tilillä.
Onnea näyttelijän urallesi. Ehkä olemme joskus työskennelleetkin yhdessä tai joskus tulemme työskentelemään yhdessä.