Palautumaton monimutkaisuus (Irreducible Complexity)
Tämän käsitteen teki tunnetuksi biokemisti Michael Behe vuonna 1996 kirjassaan Darwin's Black Box.
• Määritelmä: Biologinen järjestelmä on palautumattomasti monimutkainen, jos se koostuu useista toisistaan riippuvaisista osista, jotka kaikki ovat välttämättömiä järjestelmän toiminnan kannalta. Jos yksikin osa poistetaan tai se ei toimi, koko järjestelmä lakkaa toimimasta.
• Miten se haastaa evoluution: Charles Darwin totesi itse aikanaan, että jos voitaisiin osoittaa olevan olemassa monimutkainen elin, joka ei ole voinut syntyä lukuisten peräkkäisten pienten muutosten kautta, hänen teoriansa romahtaisi. Palautumattoman monimutkaisuuden argumentti iskee juuri tähän: jos järjestelmä vaatii kaikki osansa toimiakseen, se ei ole voinut kehittyä hitaasti osa osalta, koska "puolikas" järjestelmä olisi ollut hyödytön. Luonnonvalinta karsii hyödyttömät välivaiheet pois.
Kun tiede kohtaa ongelman, sen jälkeen alkaa selittely. Se ei hyväksy tosiasiota jotka osoittaisi, että evoluutio nojaa väärälle perustalle. Yli 95 prosenttia ateisteista ei ole edes perehtynyt asiohin vaan uskoo virran mukana.
Tämän käsitteen teki tunnetuksi biokemisti Michael Behe vuonna 1996 kirjassaan Darwin's Black Box.
• Määritelmä: Biologinen järjestelmä on palautumattomasti monimutkainen, jos se koostuu useista toisistaan riippuvaisista osista, jotka kaikki ovat välttämättömiä järjestelmän toiminnan kannalta. Jos yksikin osa poistetaan tai se ei toimi, koko järjestelmä lakkaa toimimasta.
• Miten se haastaa evoluution: Charles Darwin totesi itse aikanaan, että jos voitaisiin osoittaa olevan olemassa monimutkainen elin, joka ei ole voinut syntyä lukuisten peräkkäisten pienten muutosten kautta, hänen teoriansa romahtaisi. Palautumattoman monimutkaisuuden argumentti iskee juuri tähän: jos järjestelmä vaatii kaikki osansa toimiakseen, se ei ole voinut kehittyä hitaasti osa osalta, koska "puolikas" järjestelmä olisi ollut hyödytön. Luonnonvalinta karsii hyödyttömät välivaiheet pois.
Kun tiede kohtaa ongelman, sen jälkeen alkaa selittely. Se ei hyväksy tosiasiota jotka osoittaisi, että evoluutio nojaa väärälle perustalle. Yli 95 prosenttia ateisteista ei ole edes perehtynyt asiohin vaan uskoo virran mukana.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Huoh, sinä ja tosiasiat.
Melkoisen hulvatonta, että tomppeli kreationisti saarnaa muille etteivät he ole perehtyneet asiaan ja vain uskovat asioita lampaiden lailla :D
Minä muuten aloittajana vielä myönnän etten itse ole perehtynyt evoluutioteoriaan kattavasti. Minun ei tarvisekkaan koska tiedän muilla perusteilla Raamatun totuudeksi ja Jumalan luoneen maailman. Olen saanut Jumalalta monia ihmeitä ja tiedän myös miten saatana haluaa pettää ihmisiä käyttämällä tiedettä siinä apunaan.
Tilannetta vois verrata rikostutkijaan joka on jo saanut vedenpitävät todisteet siitä, että joku tietty tekijä on tehnyt rikoksen. Hänen ei sen jälkeen tarvi perehtyä vaihtoehtoisiin epäiltyihin koska totuuden löytäminen sulkee pois muut vaihtoehdot.
Lisään vielä. Kun ateistit itse paasaa evoluutiosta toteen näytettynä faktana, niin totuus on ettei heistä suurin osa ole perehtynyt siihen ja sen ongelmiin kattavasti. He vain uskoo tieteeseen sokeasti. Uskovalla ei ole todistustaakkaa evoluutiosta koska hän ei väitä sen olevan totta.
"Minä muuten aloittajana vielä myönnän etten itse ole perehtynyt evoluutioteoriaan kattavasti."
Väitän ettet ole perehtynyt siihen ollenkaan. Et tiedä edes mikä ero on evoluutiolla ja evoluutioteorilla. Tämän takia taisit luikkia karkuun edellisestä aloituksessa missä uhosit evoluutiota vastaan.
Teit muuten aloituksessa kommentin:
"Yli 95 prosenttia ateisteista ei ole edes perehtynyt asiohin vaan uskoo virran mukana."
Ja nyt myönnät kuinka et ole itse tutustunut asiaan. Eli projektoit itseäsi ja uskonkavereitasi.
Olet kyllä läpeensä epärehellinen ja ylpeänä mainostat sitä. Täydellinen esimerkki miksi sinun uskontosi on paha.
Tässäkin kysyttiin jo esimerkki palautumattomasta monimutkaisuudesta mihin et ole vastannut. Varmaan koska et voi vastata, koska sinulla ei ole mitään käsitystä mitä vastaan edes painit.
"Minä muuten aloittajana vielä myönnän etten itse ole perehtynyt evoluutioteoriaan kattavasti. "
Miksi sitten yrität siitä huolimatta valehdella siitä mitä evoluutioteoria on?
Valehtelusi olisi äärimmäisen verran uskottavampaa jos edes tietäisit mistä yrität valehdella.
” Kun tiede kohtaa ongelman, sen jälkeen alkaa selittely.”
Sinulta unohtui antaa esimerkki palautumattomasta monimutkaisuudesta.
Veren hyytymisjärjestelmä (Coagulation Cascade)
Kun eläin tai ihminen saa haavan, veren on hyydyttävä nopeasti, jotta se ei vuoda kuiviin. Toisaalta veri ei saa hyytyä itsekseen suonissa, koska se johtaisi veritulppaan ja kuolemaan.
• Miten se toimii: Järjestelmä on monimutkainen ketjureaktio, jossa noin 20 eri proteiinia (hyytymistekijää) aktivoi toisensa peräkkäin kuin kaatuvat dominonappulat. Vasta ketjun lopussa syntyy ainetta (fibriiniä), joka tukkii haavan.
• Argumentti: Jos ketjusta puuttuu yksikin tekijä (kuten hemofiliassa eli verenvuototaudissa), ketjureaktio katkeaa, eikä veri hyydy ollenkaan. Koska järjestelmä vaatii kaikki osat toimiakseen oikein, se ei kriitikoiden mukaan ole voinut kehittyä askeleittain.
Solunsisäinen kuljetusjärjestelmä
Solun sisällä valmistetaan proteiineja, joiden täytyy päätyä täsmälleen oikeaan paikkaan solun sisällä tai sen ulkopuolelle.
• Miten se toimii: Solussa on eräänlainen "postilaitos". Proteiinit pakataan kalvorakkuloihin, joihin kiinnitetään molekyylitason "osoitelappu". Erilliset moottoriproteiinit (kuten kinesiini) tarttuvat rakkulaan ja kirjaimellisesti kävelevät solun tukirankaa pitkin vieden paketin perille, jossa vastaanottava kalvo tunnistaa osoitelapun ja päästää paketin sisään.
• Argumentti: Jotta järjestelmä toimisi, tarvitaan samanaikaisesti pakkausmekanismi, osoitelappu, moottoriproteiini, kuljetusreitti ja tunnistusmekanismi määränpäässä. Jos jokin puuttuu, solu täyttyy väärään paikkaan kertyvistä proteiineista ja kuolee.
Esittämäsi esimerkit ovat tuttuja älykkään suunnittelun argumentteja, joissa vedotaan niin sanottuun palautumattomaan monimutkaisuuteen.
Niiden perusajatuksena on, ettei biologinen järjestelmä voisi kehittyä vähitellen, koska kaikkien sen nykyisten osien pitäisi olla olemassa yhtä aikaa.
Veren hyytymisjärjestelmän kohdalla argumenttisi on kuitenkin jo lähtökohtaisesti virheellinen.
Väität, että yhdenkin hyytymistekijän puuttuminen estää veren hyytymisen kokonaan.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Esimerkiksi ihmisellä hyytymistekijä XII:n täydellinen puuttuminen ei yleensä aiheuta poikkeavaa verenvuototaipumusta. Samoin hyytymistekijä XI:n puutos voi olla niin lieväoireinen, ettei henkilö kärsi merkittävistä verenvuodoista.
Vielä kiinnostavampaa on se, että eri eläinlajeilla on toimivia veren hyytymisjärjestelmiä, joista puuttuu useita ihmisen hyytymisjärjestelmään kuuluvia tekijöitä.
Tätä on tutkittu vertailemalla eri selkärankaisten genomeja.
Esimerkiksi Richard Doolittlen vuonna 2009 julkaisema tutkimus käsittelee nimenomaan veren hyytymisjärjestelmän asteittaista evoluutiota. Vuonna 2022 julkaistiin myös laaja tutkimus hyytymisproteiinien modulaarisesta evoluutiosta.
Tutkimuksissa on löydetty näyttöä muun muassa geenien kahdentumisesta, erikoistumisesta ja joidenkin hyytymistekijöiden häviämisestä evoluution aikana.
Väitteesi siitä, ettei järjestelmä olisi voinut kehittyä vaiheittain, on siis ristiriidassa vertailevan genomitutkimuksen kanssa.
Sama periaatteellinen ongelma koskee solunsisäistä kuljetusjärjestelmää.
Oletat, että koska nykyinen järjestelmä käyttää useita toisiinsa liittyviä proteiineja, niiden kaikkien olisi pitänyt syntyä samanaikaisesti.
Mutta evoluutio ei edellytä, että nykyinen monimutkainen järjestelmä olisi ollut olemassa nykyisessä muodossaan alusta lähtien.
Proteiineilla voi olla useita tehtäviä, aiemmin toisiin tarkoituksiin kehittyneet rakenteet voivat saada uusia tehtäviä ja geenien kahdentuminen mahdollistaa proteiinien erikoistumisen.
Solunsisäisten kuljetusjärjestelmien kehitystä on tutkittu juuri näiden mekanismien näkökulmasta.
On myös tärkeää huomata, ettei nykyisestä järjestelmästä yhden osan poistaminen ole sama asia kuin järjestelmän evoluutiohistoria.
Se, ettei nykyinen solu selviäisi jonkin välttämättömän proteiinin menettämisestä, ei osoita, etteikö solun esi-isillä olisi voinut olla yksinkertaisempi mutta toimiva järjestelmä.
**
Nykyisen järjestelmän riippuvuus osistaan ei todista, että kaikki osat olisivat olleet välttämättömiä sen evoluution jokaisessa vaiheessa.
**
Lisäksi argumenttisi sisältää merkittävän loogisen ongelman.
Vaikka jonkin biologisen järjestelmän tarkkaa evoluutiohistoriaa ei vielä tunnettaisi, siitä ei seuraisi, että järjestelmä olisi tietoisen suunnittelijan luoma.
Tieteellisen selityksen mahdollinen puutteellisuus ei ole positiivinen todiste kilpailevan selityksen oikeellisuudesta.
Jos siis väität näiden järjestelmien olevan älyllisesti suunniteltuja, sinun pitäisi esittää riippumatonta näyttöä itse suunnittelusta eikä pelkästään väittää evoluutiota mahdottomaksi.
Millä tutkimuksella osoitat, ettei veren hyytymisjärjestelmä ole voinut kehittyä vaiheittain, kun sen vaiheittaisesta evoluutiosta on julkaistu useita vertaisarvioituja tutkimuksia?
1. Doolittle (2009): Step-by-step evolution of vertebrate blood coagulation
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19667012/
2. Ponczek ym. (2008): Evolution of the contact phase of vertebrate blood coagulation
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC2666913/
3. Domain Evolution of Vertebrate Blood Coagulation Cascade Proteins (2022)
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9643190/
4. The Evolution of Organellar Coat Complexes and Organization of the Eukaryotic Cell
https://doi.org/10.1146/annurev-biochem-061516-044643
Kolme ensimmäistä käsittelevät veren hyytymisjärjestelmän evoluutiota. Neljäs käsittelee solunsisäisten kuljetusjärjestelmien evoluutiota.
Oliko vielä muuta oleellista valehtelua luvassa perjantai iltapäivän ratoksi?
Molemmat ovat klassisia palautumattoman monimutkaisuuden (irreducible complexity) argumentteja. Niissä on kuitenkin sama perustavanlaatuinen ongelma: niissä oletetaan, että nykyisen järjestelmän jokaisen osan on täytynyt olla olemassa samanaikaisesti, jotta järjestelmästä olisi ollut mitään hyötyä.
Tämä ei ole evoluutiobiologian lähtökohta eikä vastaa sitä, miten evoluution tiedetään toimivan.
Palautumattoman monimutkaisuuden argumentissa sekoitetaan usein kaksi eri asiaa:
1. Nykyinen järjestelmä ei välttämättä toimi kunnolla, jos siitä poistetaan jokin osa.
2. Järjestelmä ei olisi voinut kehittyä vähitellen, koska jokainen sen kehitysvaihe olisi ollut hyödytön.
Ensimmäinen voi pitää paikkansa, mutta siitä ei seuraa jälkimmäinen.
Evoluutiossa ei tarvitse rakentaa nykyistä järjestelmää pala palalta nykyisessä muodossaan. Osat voivat alun perin suorittaa eri tehtäviä, toimia itsenäisesti tai muodostaa yksinkertaisempia järjestelmiä. Myöhemmin niiden tehtävät voivat muuttua, niitä voidaan monistaa geenien kahdentumisen kautta ja niitä voidaan ottaa osaksi uusia kokonaisuuksia.
Käydään molemmat esimerkit läpi erikseen.
1. Veren hyytymisjärjestelmä
Tämä on itse asiassa erityisen hyvä esimerkki evoluution tutkimisesta, koska eri eläinryhmien hyytymisjärjestelmiä on voitu vertailla sekä niiden proteiinien että geenien tasolla.
A. Kaikilla eläimillä ei ole samanlaista hyytymisjärjestelmää
Ensimmäinen ongelma argumentissa on oletus, että veren hyytyminen vaatii juuri ihmisen kaltaisen järjestelmän.
Todellisuudessa eläinkunnassa on useita erilaisia tapoja estää verenvuotoa.
Esimerkkejä:
- Ihmiset ja muut nisäkkäät: käyttävät monimutkaista hyytymistekijöiden verkostoa, jonka lopputuloksena muodostuu fibriiniä.
- Leuattomat selkärankaiset, kuten nahkiaiset ja limanahkiaiset: niillä on fibrinogeeniin ja trombiiniin perustuva hyytymisjärjestelmä, mutta siitä puuttuu useita nykyihmisen järjestelmän osia.
- Niveljalkaiset, kuten hevosenkenkäravut: niiden hemolymfan eli veren kaltaisen kiertonesteen hyytyminen perustuu erilaiseen proteiinijärjestelmään. Se ei ole ihmisen hyytymiskaskadin yksinkertaistettu versio.
Erityisen kiinnostavaa on, että vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 21 selkäjänteisen proteiineja. Tutkijat havaitsivat, että lähes puolet tarkastelluista hyytymisproteiineista esiintyi jo leuattomilla selkärankaisilla. Myöhempiä hyytymistekijöitä oli syntynyt muun muassa geenien kahdentumisten ja proteiinien rakenteellisten muutosten kautta.
Tämä on suoraan vastakkainen havainto väitteelle, jonka mukaan kaikkien nykyisten osien olisi pitänyt ilmestyä yhtä aikaa.
B. Evoluution kannalta tärkeä esimerkki: geenien kahdentuminen
Miten järjestelmä voi monimutkaistua?
Yksi tunnettu mekanismi on geenin kahdentuminen.
Ajatellaan, että eläimellä on geeni, joka tuottaa tiettyä hyytymisproteiinia.
1. Geenistä syntyy kopio.
2. Alkuperäinen geeni jatkaa vanhaa tehtäväänsä.
3. Kopio voi vähitellen kerätä mutaatioita.
4. Kopio voi erikoistua hieman erilaiseen tehtävään.
5. Ajan kuluessa syntyy uusia proteiineja, jotka voivat liittyä samaan toimintaverkostoon.
Näin yhdestä proteiinista voi syntyä useita erilaisia, mutta rakenteellisesti sukua olevia proteiineja.
Juuri tällaista kehitystä on havaittu selkärankaisten hyytymistekijöissä. Esimerkiksi tekijät VII, IX ja X kuuluvat rakenteellisesti samaan proteiiniperheeseen.
Vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa R. F. Doolittle tarkasteli hyytymisjärjestelmän kehitystä vertailemalla eri selkärankaisten geenejä. Tutkimus osoitti, että esimerkiksi leuattomilta kaloilta puuttuu useita nykyihmiselle tyypillisiä hyytymistekijöitä. Täydellinen ihmisen kaltainen tekijävalikoima ilmaantuu evoluutiohistoriassa huomattavasti myöhemmin.
C. Argumentissa on myös virhe hemofilian kuvauksessa
Väite sanoo:
Jos ketjusta puuttuu yksikin tekijä, ketjureaktio katkeaa eikä veri hyydy ollenkaan.
Tämä ei pidä lääketieteellisesti paikkaansa.
Esimerkiksi hemofilia A:ssa hyytymistekijä VIII:n toiminta on puutteellista. Hemofilia B:ssä vastaava ongelma koskee tekijää IX.
Ihminen ei kuitenkaan menetä kaikkea veren hyytymiskykyään. Hänellä on edelleen muun muassa verihiutaleiden muodostama alkuvaiheen tulppa ja muita hyytymisjärjestelmän toimintareittejä.
Hemofiliassa hyytyminen on häiriintynyt, hidastunut tai riittämätöntä, mikä voi aiheuttaa vakavia verenvuotoja.
Lisäksi ihmisen hyytymisjärjestelmässä on kaksi tärkeää aktivoitumisreittiä:
- Ulkoinen reitti (tissue factor pathway).
- Sisäinen reitti (contact activation pathway).
Ne yhtyvät yhteiseen reittiin, joka johtaa trombiinin ja lopulta fibriinin muodostumiseen.
Tämä ei ole yksinkertainen dominoketju, jossa yhden dominon puuttuminen pysäyttää kaiken. Kyseessä on säädelty verkosto, jossa on rinnakkaisia aktivoitumisreittejä, vahvistusmekanismeja ja estäjiä.
2. Solunsisäinen kuljetusjärjestelmä
Tässä argumentissa on toinen ongelma: kuvauksessa niputetaan useita erilaisia solunsisäisen kuljetuksen järjestelmiä yhdeksi kokonaisuudeksi.
Solussa ei ole vain yhtä postilaitosta, joka kuljettaa kaikki proteiinit samalla tavalla.
A. Kaikki proteiinit eivät tarvitse moottoriproteiinia
Kinesiini ja dyneiini ovat tärkeitä solun sisäisiä moottoriproteiineja. Ne kuljettavat esimerkiksi kalvorakkuloita mikrotubuluksia pitkin.
Mutta kaikki proteiinien kuljetus ei toimi näin.
Esimerkkejä:
1. Proteiinien diffuusio
Pienet proteiinit voivat liikkua solulimassa ilman erillistä kuljetusmoottoria.
Jos proteiini tarvitsee päästä vain suhteellisen lähellä olevaan kohteeseen, diffuusio voi riittää.
2. Proteiinien suora kuljetus soluelimeen
Esimerkiksi mitokondrioihin kuljetetaan proteiineja TOM- ja TIM-kuljetuskompleksien avulla.
Proteiini tunnistetaan kuljetussignaalinsa perusteella ja siirretään kalvon läpi. Tähän ei tarvita kinesiinin kuljettamaa kalvorakkulaa.
3. Proteiinien kuljetus solukalvon läpi bakteereissa
Bakteereilla ei ole ihmisen kaltaista Golgin laitetta tai endoplasmakalvostoa.
Ne käyttävät esimerkiksi Sec- ja Tat-kuljetusjärjestelmiä, joilla proteiineja siirretään solukalvon läpi.
Nämä ovat molekyylitasolla erilaisia kuljetusratkaisuja kuin eukaryoottisolujen kalvorakkulajärjestelmät.
Proteiinien kohdentamis- ja siirtojärjestelmien evoluutiota käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on kuvattu, miten prokaryoottien vanhempia kuljetusmekanismeja on muokattu ja laajennettu eukaryoottien monimutkaisemmiksi järjestelmiksi.
B. Myös kalvorakkuloiden kuljetusjärjestelmällä on evolutiivinen historia
Tämä on ehkä kaikkein kiinnostavin kohta.
Eukaryoottisolujen kalvorakkuloiden kuljetukseen osallistuvat esimerkiksi:
- Rab-proteiinit, jotka osallistuvat kuljetuksen kohdentamiseen.
- SNARE-proteiinit, jotka osallistuvat kalvojen yhdistymiseen.
- COPI- ja COPII-proteiinikompleksit, jotka osallistuvat rakkuloiden muodostamiseen.
- Klatriini, joka osallistuu tietynlaisten kuljetusrakkuloiden muodostamiseen.
Näiden proteiiniperheiden kehitystä on tutkittu vertailemalla niiden rakenteita, geenejä ja esiintymistä eri eliöryhmissä.
Vuoden 2017 Annual Review of Biochemistry -katsaus käsittelee sitä, kuinka soluelinten kalvorakenteiden ja kuljetusjärjestelmien kehitys liittyy vanhojen proteiiniperheiden kahdentumiseen ja erikoistumiseen.
Erityisen kiinnostava havainto on, että Rab-proteiiniperhe on laajentunut huomattavasti evoluution aikana. Sen eri jäsenet ovat erikoistuneet erilaisten solunsisäisten kuljetusreittien säätelyyn.
Lisäksi vuonna 2025 julkaistu katsaus käsittelee Asgard-arkeoneista löydettyjä kalvojen muokkaamiseen liittyviä proteiineja. Niillä on esimerkiksi kalvojen kuroutumiseen, yhdistämiseen ja kiinnittymiseen liittyviä tehtäviä.
Tutkijat esittävät, että varhaiset kalvorakkuloiden kuljetusta edeltäneet järjestelmät ovat saattaneet hyödyntää kalvoputkia. Nykyisen kalvorakkulajärjestelmän kaikki osat eivät siis välttämättä syntyneet samanaikaisesti.
Tässä on hyvä erottaa kaksi asiaa: emme tunne kaikkia yksityiskohtia siitä, missä järjestyksessä jokainen kuljetusproteiini syntyi. Mutta meillä on konkreettista näyttöä siitä, että järjestelmän osien evolutiivinen historia on paljon nykyistä järjestelmää vanhempi.
3. Vielä yksi tärkeä evoluution periaate: eksaptaatio
Näissä molemmissa esimerkeissä kannattaa nostaa esiin käsite nimeltä eksaptaatio (exaptation).
Se tarkoittaa sitä, että biologinen rakenne tai molekyyli otetaan käyttöön uudessa tehtävässä kuin siinä, johon se alun perin kehittyi.
Esimerkiksi:
- Proteiini, joka alun perin osallistui yhteen solun toimintaan, voi myöhemmin osallistua myös kuljetukseen.
- Entsyymi, joka suoritti tietyn kemiallisen reaktion, voi geenin kahdentumisen ja mutaatioiden kautta erikoistua uuteen tehtävään.
- Jo olemassa oleva kalvorakenne voi saada uuden tehtävän aineiden kuljettamisessa.
Tällaisesta kehityksestä on konkreettisia esimerkkejä myös bakteerien proteiinien eritysjärjestelmissä. Vuoden 2020 tutkimuskatsaus kuvaa, kuinka bakteerien eritysjärjestelmät ovat kehittyneet muun muassa liikkumiseen, kiinnittymiseen ja muiden solujen kanssa vuorovaikuttamiseen liittyneiden koneistojen muokkautumisen kautta.
Tämä on olennainen vastaus palautumattoman monimutkaisuuden argumenttiin: evoluutio ei edellytä, että jokainen uusi rakenne olisi syntynyt tyhjästä tai että sen osat olisivat alusta alkaen toimineet nykyisessä tehtävässään.
4. Miten vastaisin molempiin väitteisiin keskustelussa?
Tässä kaksi melko suoraa vastausta, joita voit käyttää.
Veren hyytymisjärjestelmä:
Väite perustuu virheelliseen oletukseen, että kaikkien nykyisten hyytymistekijöiden olisi pitänyt olla olemassa yhtä aikaa. Eri selkärankaisilla on erilaisia hyytymisjärjestelmiä, ja esimerkiksi nahkiaisilla ja limanahkiaisilla on nykyihmistä yksinkertaisempi hyytymisjärjestelmä. Geenivertailut osoittavat, että nykyisiä hyytymistekijöitä on muodostunut geenien kahdentumisten ja erikoistumisen kautta. Lisäksi niveljalkaisilla on kokonaan erilainen hemolymfan hyytymisjärjestelmä. Hemofilia puolestaan ei tarkoita, ettei veri hyydy lainkaan, vaan että tietty osa hyytymisjärjestelmästä toimii puutteellisesti. Nykyisen järjestelmän häiriöherkkyys ei todista sen asteittaisen evoluution mahdottomuutta.
Solunsisäinen kuljetusjärjestelmä:
Väite niputtaa useita erilaisia kuljetusmekanismeja yhdeksi järjestelmäksi. Kaikki proteiinit eivät tarvitse kuljetusrakkuloita, osoitelappuja tai moottoriproteiineja. Proteiineja kuljetetaan esimerkiksi diffuusion, kalvon läpi tapahtuvan siirron ja erilaisten moottoriproteiinien avulla. Bakteerien Sec- ja Tat-järjestelmät ovat tästä hyviä esimerkkejä. Myös eukaryoottien kalvorakkulajärjestelmän proteiiniperheiden evoluutio tunnetaan osittain, ja geenien kahdentuminen sekä uusien tehtävien kehittyminen ovat olleet siinä keskeisiä. Se, että nykyinen kuljetusjärjestelmä on monimutkainen, ei tarkoita, että sen kaikkien osien olisi pitänyt syntyä samanaikaisesti.
Oma arvioni argumenttien heikkoudesta:
Veren hyytymisjärjestelmä on näistä kahdesta erityisen huono esimerkki palautumattomasta monimutkaisuudesta, koska siitä on olemassa suoraa vertailevaa evoluutiotutkimusta. Voimme havaita eri kehitysvaiheisiin sopivia eroja hyytymistekijöissä ja niiden geeniperheissä.
Solunsisäisen kuljetuksen kohdalla yksityiskohtainen evoluutiohistoria on vaikeampi rekonstruoida, mutta vaihtoehtoiset kuljetusmekanismit ja kuljetusproteiinien evolutiiviset sukulaisuudet tekevät alkuperäisestä argumentista aivan liian yksinkertaistetun.
Lopuksi yksi tärkeä huomio: se, ettei nykyistä järjestelmää voi yksinkertaisesti purkaa ja saada toimimaan, ei ole todiste siitä, ettei sitä olisi voitu rakentaa vähitellen. Evoluutiota pitää arvioida vertaamalla nykyisiä eliöitä, niiden molekyylirakenteita ja fossiiliaineistoa sekä tutkimalla mahdollisia kehityspolkuja. Tämä on aivan eri asia kuin kokeilla, toimiiko nykyinen järjestelmä ilman yhtä satunnaisesti poistettua osaa.
Kreationisti piiskaa jo moneen kertaan tapettua hevosta uudestaan pystyyn.
Minkäs teet kun "eläviä hevosia" eli oikeita argumentteja ei ole ensimmäistäkään.
Michael Behe on Discovery Instituten, kreationistisen propagandapajan, jäsen ja on siten täysin epäluotettava. Palautumaton monimutkaisuus on debunkattu perusteellisesti.
Olen lukenut Behen ensimmäisiä kirjoja ja minulle tuli niistä käsitys, että Behe oli harvinainen "rehellinen kreationisti". Hän vilpittömästi uskoi voivansa todistaa, että eliöiden kehityksessä on tarvittu jumalallista puuttumista.
Palautumaton monimutkaisuus oli hänen ensimmäisiä yrityksiään. Se oli ajatusvirhe ja kumottiin, mutta käsittääkseni M. Behe ei vielä tuolloin tarkoitukselllisesti valehdellut.
Sittemmin Behe on ilmeisesti liukunut kauemmaksi totuudesta kun hänen rehelliset yrityksensä todistaa Jumalan väistämätön rooli ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet. Ilmeisesti myös seura tekee kaltaisekseen ja kun hän on uppoutunut DIscovery Instituten syövereihin hän on alkanut valehdella kuin muutkin kreationistit.
Alussa oli kuitenkin vilpitön pyrkimys, mutta hän ei ilmeisesti pystynyt uskovaisena tunnustamaan että hän käsityksensä Jumalasta olisi väärä.
unohdat tärkeimmän mikä mistäkin on tulossa , et tiedä sitä prosessin aikana eli evoluution , mennään 100.000v eteen päin niin kyllä on taas muututtu