Laitoin tuossa aikaisemmin kysymystä anteeksi pyytämisesta. Siihen ei tullut vastauksia joten kysyn nyt ihan suoraan:
Onko se joku maailman tärkein asia Jeppuloilla, ettei voi myöntää olleensa väärässä?
Kukin uskokoon mihin tahtoo, mutta kaikkien pitäisi mielestäni kantaa vastuu.
Mikä siinä on niin vaikeeta?
Onko se joku maailman tärkein asia Jeppuloilla, ettei voi myöntää olleensa väärässä?
Kukin uskokoon mihin tahtoo, mutta kaikkien pitäisi mielestäni kantaa vastuu.
Mikä siinä on niin vaikeeta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
>>>Onko se joku maailman tärkein asia Jeppuloilla, ettei voi myöntää olleensa väärässä?
Jos olen oikein ymmärtänyt Jehovan todistajien vastustajien ajatusmaailmaa, niin eihän rivitodistajilla pitäisi olla velvollisuutta pyytää anteeksi. Useimpien mukaanhan Jehovan todistajat ovat vain seuran talutusnuorassa ja tottelevat sokeasti hallintoelintä, joten eikö teidän siinä tapauksessa pitäisi vaatia anteeksipyyntöä niiltä, jotka noita käskyjä tuolla rapakon takana antavat, eikä niiltä jotka noita sääntöjä noudattavat?
Sitähän tässä epäilemättä haettiin: järjestön anteeksipyyntöä.
Linjasta kertoo mielestäni hyvin se, miten vuoden 1995 sukupolvi-oppimuutos tuotiin esille:
"Koska Jehovan palvelijat ovat innokkaita näkemään tämän pahan järjestelmän lopun, he ovat toisinaan rakennelleet teorioita ajasta, jolloin "suuri ahdistus" puhkeaisi, ja jopa liittäneet tämän laskelmiin siitä, mikä on sukupolven elinikä vuodesta 1914 lähtien. Voimme kuitenkin "tuottaa viisaan sydämen" siten, ettemme pohdi, kuinka monta vuotta tai päivää muodostaa sukupolven, vaan ajattelemme, miten 'laskemme päivämme' ylistämällä iloisesti Jehovaa. (Vartiotorni 1.11.1995, s.17; w 11/1 1995, p.18)
Ainakin minulle tulee mieleen, että nämä "jotkut" olivat jotain yli-innokkaita yksilöitä, ja nyt Hallintoelin antaa valoa siitä, miten voimme "muodostaa viisaan sydämen", ja jättää turhan laskemisen.
Eikö olisi parempi myöntää, että Hallintoelin tuota sukupolvi-oppia tuputti, ja velvoitti yksilöt uskomaan siihen?
Näinhän tämä menee.
Jos mikä tahansa liikeyritys laittaisi samanlaista paskaa, niin he joutuisivat siitä edesvastuuseen.
Uskonnoilla tuntuu olevan joku yksinoikeus kusetukseen. Saa aiheuttaa ja tuottaa kauheita vaikeuksia ihmisille sen varjolla että kun "meillä on totuus".
>>>Sitähän tässä epäilemättä haettiin: järjestön anteeksipyyntöä.
Miksi sitten odottaa vastauksia täällä kirjoittavilta Jehovan todistajilta, jos näin on? Rippe kirjoitti tekstinsä siihen tyyliin, kuin kaikki Jehovan todistajat olisivat anteeksipyynnön velkaa.
>>>Eikö olisi parempi myöntää, että Hallintoelin tuota sukupolvi-oppia tuputti, ja velvoitti yksilöt uskomaan siihen?
Ihan totta, eipä rivitodistajilla siinä tainnut paljoa vaihtoehtoja olla. Ja syy todellakin oli yksin Vartiotorni-Seuran, kun tuota oppia jouduttiin muuttamaan.
Jehovantodistaja-yksilöiden maailmanlaajuinen lauma ei kelpaa päättämään oppikysymyksistä - mutta se kelpaa kantamaan kollektiivisen vastuun menneistä virheistä.
>>Ihan totta, eipä rivitodistajilla siinä tainnut paljoa vaihtoehtoja
Noinhan ne natsien käskyjä totelleet upseeritkin sanoivat jälkeenpäin, "ei ollut vaihtoehtoja". Ihmisellä on moraalinen vastuu. Esimerkiksi perheenjäsen lahkon käskystä hylkäävällä on moraalinen vastuu. Lapseltansa hoidon kieltävällä on myös moraalinen vastuu.
Jokainen Jehovan todistaja vastaa minun ovelle tullessaan myös edustamansa järjestön pedofiiliensuojeluagendasta. Ei muuten kannata tulla tänne käymään, tulee pikalippu paratiisiin.
Voit pitää JT-yksilöä vastuullisena siitä, mitä hän suoranaisesti on tehnyt, järjestön painostuksesta tai ilman. Toki painostus on lieventävä asianhaara.
Jos kuitenkin pidät JT-yksilöä vastuussa esim. järjestössä esiintyvästä pedofiliasta, niin se onkin jo eri juttu.
Onko luterilainen vastuussa luterilaisen kirkon muinoin suorittamista noitavainoista? Tai onko katolilainen vastuussa ristiretkistä tai inkvisitiosta?
Kirjan "Synnin palkka on kuolema" mukaan Suomessa on käyty 457 noitaoikeudenkäyntiä, joissa syytetty on vapautettu noin puolessa tapauksista. Neljäsosa on johtanut kuolemanrangaistukseen. Suomessa on siis teloitettu noituudesta menneinä vuosisatoina yhteensä satakunta ihmistä. Heistä suurin osa on ollut miehiä.
Kaikenkaikkiaan Euroopassa arvioidaan noin 90 000 ihmisen menettäneen henkensä noituudesta tuomittuina. Tuo 200 000 syytettyä kuulostaa uskottavalta määrältä. Suurin osa noitaoikeudenkäynneistä käytiin 1500- ja 1600-luvuilla; keskiajalla noitaoikeudenkäyntejä oli hyvin vähän, sillä keskiajalla noituutta pidettiin yleisesti hömppänä.
Ristiretkissä kuolleita arvioidaan olleen noin miljoona, joista suurin osa ensimmäisellä ristiretkellä; ns "kansan ristiretki" sai tylyn lopun Vähässä-Aasiassa.
- - - -
Luettelo Suomen alioikeuksissa noituuden ja taikuuden vuoksi annetuista kuolemantuomioista.
1526 Porvoon lääni, Olavintytär Anna, lievennetty sakoksi
1554 Loimaa, Sipinpoika Rasmus, mestattu
1564 Ii, Ruikka Olli, mestattu
1564 Ii, Ruikka Ollin vmo, mestattu
1566 Pietarsaari, Antinpoika Lauri
1569 Raisio, Karviainen Marjatta, mestattu
1570 Kemi, Tapia Olli, mestattu
1577 Kokkola, Kälviä Riippi Pietari, mestattu
1577 Lohtaja, Kotilainen Paavo, mestattu
1584 Kokkola, leskinainen "Enkia" Kaarina, mestattu
1585 Lohtaja, Lappalainen Heikki, mestattu lapinnoita
1586 Kemi Jauhopää Heikki, mestattu
1595 Pernaja Skinnarby, sukunimeltään tuntematon Valpuri
1605 Viipuri, "nimeltään tuntematon I" mestattu
1605 Viipuri, "nimeltään tuntematon II" mestattu
1626 Pyhäjoki, Martinpoika Lauri, ei mestattu
1628 Turku, Markunpoika Tapani
1632 Pietarsaari, Pekantytär Anna
1633 Kokemäki, Hälli Pertti Simonpoika
1635 Huittinen, Kyni Valpuri
1641 Eura, Joosepinpoika Klemetti
1641 Eura, Martinpoika Tuomas
1641 Vehmaa, sukunimeltään tuntematon Elina
1643 Hämeenkyrö, Lieroinen Antti
1643 Vesilahti, Eskonpoika Matti
1647 Marttila, Knuutintytär Kaisa
1649 Huittinen, Kyni Valpuri
1650 Vesilahti, Luikko Olavi, mestattu
1652 Savoi Knuut
1653 Kokemäki, Joppi Jaakko Jaakonpoika
1654 Asikkala, Juhanpoika Tuomas
1654 Kokemäki, Kokki Sipi Erkinpoika
1656 Huittinen, Sinkka Pekka Heikinpoika
1657 Vaasa Punasuomalainen Marketta
1658 Huittinen, Kouvo Markku Matinpoika
1661 Hausjärvi, Matinpoika Simo
1661 Turku konsist, Eolenius Henricus Thomae
1662 Tuulos Lammi, Antinpoika Simo
1663 Jääski Äyrävä, Philpus Eeva
1664 Eurajoki, Niilonpoika Antti
1664 Vaasa ,Niilontytär Kerttu
1665 Hollola, Niilonpoika Esko
1665 Hollola ,Niilonpoika Urbanus
1665 Huittinen (LK), Liuha Simo Heikinpoika
1665 Huittinen (LK) ,Sipinpoika Mikko
1666 Ahvenanmaa, Bengtsdotter Anna
1666 Ahvenanmaa, Hansdotter Kirstin
1666 Ahvenanmaa ,Henriksdotter Gertrud
1666 Ahvenanmaa, Matsenkia Ebba
1666 Ahvenanmaa, Nilsdotter Maria
1666 Ahvenanmaa, Persdotter Karin
1666 Ahvenanmaa, Skarp Lisbeta
1666 Kajaani, Simontytär Anna, tuomio muutettu ruoskimiseksi
1666 Paimio, Erkinpoika Niilo
1666 Paimio, Erkintytär Kerttu
1667 Närpiö, Lång Riitta Mikontytär
1667 Puumala, Ahtiainen Juntti
1667 Rantasalmi, Venäläinen Yrjö
1668 Ahvenanmaa, Olofsdotter Ingeborg
1668 Lappfjärd ,Lubb Aune Mikontytär
1668 Vöyri, Heikintytär Kaarina
1669 Ahvenanmaa, Martinsdotter Marketta
1669 Huittinen, Laurinpoika Matti
1669 Kristiina, sukunimeltään tuntematon Loppan
1669 Lappfjärd, nimeltään tuntematon, poltettu
1669 Puumala, Huttuinen Lauri Juhanpoika
1669 Vöyri, nimeltään tuntematon syntinen
1670 Janakkala, Matinpoika Juho
1670 Kerimäki, Rinkinen Juho
1670 Turku, Winter Niilo, ammuttu
1670 Viipuri, Auvinen Antti Juhanpoika
1671 Kemi, Aikionpoika Aikio, kuollut vankeudessa
1675 Kruunupyy, Ollintytär Anna
1675 Mustasaari, Ristontytär Aune
1675 Pietarsaari ,Matintytär Lussi
1675 Pietarsaari, Matintytär Marina
1675 Vöyri ,Sipintytär Marketta
1676 Kristiina, Simontytär Valpuri
1677 Kristiina, Salfvo Kaisa
1677 Uusikaarlepyy, Juhantytär Liisa
1677 Uusikaarlepyy, Paavontytär Anna
1678 Kokkola, Pröttö (2) Nilla Margareta
1678 Liminka, Pupka (Puuska) Tuomas Jaakonpoik
1678 Oulu, Juhantytär Klaara
1678 Raahe (kaup), Langila Sipi
1678 Ruokolahti, Wieder-Kouko Heikki Olavinpoika
1678 Saloinen, Pullo Elias Simonpoika, mestattu
1678 Uusikaarlepyy, Juhantytär Beata
1678 Uusikaarlepyy, Ståhl Riitta
1679 Huittinen ,Heikinpoika Simo
1679 Laitila, Tuomaantytär Maisa
1680 Lohtaja, Tokoi Antti Antinpoika
1683 Sääminki, Luukatar Kirsti Erkintytär
1683 Sääminki, Sipari Kaisa
1683 Tenala (Hanko), Matintytär Kaisa
1685 Eura, Martinpoika Juha
1685 Eura, Yrjöntytär Valpuri
1686 Tervo (nyk), Tolonen Olli Laurinpoika
1687 Raja-Karjala, Rantanen Söyrinki Lillinpoika
1688 Vähäkyrö, Mikkula Marina Martintytär
1689 Kuopio, Utriatar Riitta
1689 Pietarsaari, Pietarintytär Beata
1689 Tenala, Antinpoika Erkki
------
Kaikkia alioikeuksissa kuolemaantuomittuja ei suinkaan mestattu. Hovioikeus muutti suurimman osan tuomioista lievemmiksi. Toisaalta kaikki annetut kuolemantuomiot eivät esiinny listassa. Listan ovat koonneet Timo Kervinen ja Marko Nenonen. Lähde: Tiedot perustuvat kokoamaamme oikeustapausaineistoon. Aineistossa on kaikkiaan 1 200 syytettyä vuosilta 1520-1750. Aineiston perustyöt ovat tutkimuksessa Kervinen, Timo, Noituus - aikansa rikos. Oikeuden yleistieteiden laitos: Helsingin yliopisto 1984 ja osa täydennyksistä on teoksessa Nenonen 1992.
http://www.chronicon.com/noita/kuolemantuomiot.html
>>Onko luterilainen vastuussa luterilaisen kirkon muinoin suorittamista noitavainoista?
>>Tai onko katolilainen vastuussa ristiretkistä tai inkvisitiosta?
Nuohan ovat menneitä asioita, vuosisatain takaisia. Miten nykypäivän katolilainen tai luterilainen tänään tukisi jäsenyydellään noitavainoja, inkvisitiota tai ristiretkiä? Ei mitenkään.
Nykypäivän jehovalainen taas tukee tässä ja tänään jäsenyydellään ja siihen liittyvillä lahjoituksilla sekä lahkotyöllä jehovien saatanallisia töitä, kuten lasten raiskaajien vaalimista seurakunnissa tai lastensa verikielto-murhaajien toimintaa.
Luterilainen kirkko ei ole juurikaan katunut noitavainoja. Sama koskee katolisen kirkon suhdetta invisitioon ja ristiretkiin. Asiat esitetään historiallisina faktoina, eräänlaisessa "se oli sitä aikaa" -hengessä.
Ja voidaanko ylipäätään ajatella, että hirvittäviin vääryyksiin syyllistynyt järjestö voi selvitä kaikesta vain muuttamalla toimintatapojaan? Natsi-Saksa ei saanut tilaisuutta uudistua. Se hävitettiin.
Luterilaisen ja varsinkin katolisen kirkon historia on niin julma ja verinen, että kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä nämä instituutiot pitäisi hävittää, ja aloittaa puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden haamuja.
>>Jokainen Jehovan todistaja vastaa minun ovelle tullessaan myös edustamansa järjestön pedofiiliensuojeluagendasta. Ei muuten kannata tulla tänne käymään, tulee pikalippu paratiisiin.
>>Ja voidaanko ylipäätään ajatella, että hirvittäviin vääryyksiin syyllistynyt järjestö voi selvitä kaikesta vain muuttamalla toimintatapojaan?
Niin tämä epäilemättä sovelletaan myös Jehovan todistajien järjestöön, joka on murhannut jäseniään 1900-luvulla kieltäen yhtenä aikana rokotukset, toisena aikana elinsiirrot, toisinaan hyytymistekijähoidot, kolmantena hemoglobiinin, nykyään täysveren jne.
Vai sovelletaanko sitä vain muihin kirkkoihin ja kultteihin kuin Vartiotorni-kulttiin?
>>kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä nämä instituutiot pitäisi hävittää, ja aloittaa puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden haamuja.>>
Tämä pätee siis erinomaisesti myös läpeensä syyttömien verellä lätränneeseen Vartiotorni-seuraan ja sen raivokkaisiin kannattajajoukkoihin?
..siitä teurastuksesta, johon Vartiotorni-seura kannattajansa syöksi kun kielsi heitä ottamasta Bandan puolueen vaatimaa korttia, yksipuoluemaasssa..
kuinka turhaan sitäkin verta vuodatettiin.
samaan aikaan meksikossa oli tietenkin Seuran mielestä OK lahjoa viranomaisilta paperi asevelvollisuuden "suorituksesta"..
Jehovantodistajien järjestö / Vartiotorni-seura on vastuussa menneistä ja nykyisistä vääryyksistään aivan samalla tavalla kuin luterilainen ja katolinen kirkko. Eihän se olisi oikeutta, jos jotain järjestöä suosittaisiin toisten kustannuksella?
Minun puolestani JT-järjestö/VTS joutaa samaan paikkaan kuin luterilainen ja katolinen kirkko. Pois.
>>>Noinhan ne natsien käskyjä totelleet upseeritkin sanoivat jälkeenpäin, "ei ollut vaihtoehtoja". Ihmisellä on moraalinen vastuu.
Entäs suomen sotaveteraanit? Eikö heillä ollut moraalista vastuuta, vai oliko heidän tekonsa jotenkin oikeutettuja?
Muutenkin, jos sinun suosimallesi linjalle lähdetään, niin ei tältä pallolta hakemallakaan löydy syytöntä ihmistä ihmiskunnan historian verenvuodatukseen, vaan silloin kaikki ovat omalla tavallaan syyllisiä, jopa sinäkin. Suoman valtiokin on ollut myös osallisena tuossa verenvuodatuksessa, ja sitä sinä tuet verorahoillasi. Ja mikäli olet armeijan käynyt, kielii se siitä, että olet tilanteen niin vaatiessa omalta osaltasi valmis vuodattamaan verta vielä lisää. Mites silloin on sen moraalisen vastuun laita vai sanotko vain, ettei ollut vaihtoehtoja?
Nämä liittyvät vuoteen 1975, mutta voitaneen soveltaa muutenkin järjestön toimintaan.
Eräs tuttu vanhin muuten sanoi, että siihen aikaan jotkut vanhimmat painottivat tätä vuotta esitelmissään enemmän kuin toiset.
*** yb80 s. 20 Jehovan todistajain vuosikirja 1980 ***
Puheessa ”Parhaan elämäntavan valitseminen” esitettiin sellainen erinomainen seikka, että Jehova Jumala pelastaa meidät kompastumasta -- -- Veljet arvostivat myös samassa puheessa ilmennyttä rehellisyyttä, kun tunnustettiin Seuran vastuu jossain määrin siitä pettymyksestä, jota monet tunsivat vuoden 1975 suhteen.
*** yb00 s. 197 Tšekin tasavalta ***
Tšekkoslovakian toimisto lähetti kaikille seurakunnille kirjeen, joka oli päivätty 22. helmikuuta 1972. Siinä selitettiin laajasti niitä syitä, joiden vuoksi meidän ei pitäisi esittää ehdottomia väitteitä siitä, milloin Harmagedon alkaa. Siinä osoitettiin, ettei missään Seuran julkaisussa ollut sanottu, että Harmagedon alkaisi jonain nimenomaisena vuotena. Kirjeessä sanottiin lopuksi: ”Jehovan todistajat ovat kautta maailman perillä näistä tosiasioista, eikä kenenkään pidä esittää niiden lisäksi omia väitteitä siitä, mitä tapahtuu ennen vuotta 1975 tai sen aikana. Tällaiset väitteet eivät perustu Raamattuun, ja ne voisivat vaikuttaa haitallisesti saarnaamistyöhön. Pyrkikää siksi siihen, että ’puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa’ (1. Kor. 1:10). Sillä siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan.” (Matt. 24:36.)
*** w80 15/6 s. 17-18 Parhaan elämäntavan valitseminen ***
5 Nykyaikana tällainen into, mikä itsessään on kiitettävää, on johtanut siihen, että on yritetty asettaa määräaikoja halutulle vapautukselle kärsimyksistä ja ongelmista, jotka ovat ihmisten osana kaikkialla maailmassa. Kun kirja Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa ilmestyi selityksineen siitä, miten sopivaa olisi Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alkaa samanaikaisesti ihmisen olemassa olon seitsemännen vuosituhannen kanssa, niin heräsi huomattavia odotuksia vuoden 1975 suhteen. Silloin ja sen jälkeen esitettiin lausuntoja, joissa korostettiin sitä, että se olisi vain pelkkä mahdollisuus. Valitettavasti näiden varovaisten tietojen ohella julkaistiin kuitenkin muita lausuntoja, joissa annettiin ymmärtää, että sellaisten toiveitten toteutuminen tuona vuonna oli paremminkin todennäköistä kuin vain mahdollista. On valitettavaa, että nämä jälkimmäiset lausunnot jättivät ilmeisesti varjoonsa nuo varovaisemmat lausunnot ja siten voimistivat jo heränneitä odotuksia.
6 Käsitellessään sitä, miten epäviisasta on kiinnittää katseemme johonkin tiettyyn päivämäärään, Vartiotorni-lehti sanoi vuoden 1976 lokakuun 1. päivän numerossaan: ”Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.” Sanoessaan ”joku” Vartiotorni tarkoitti kaikkia pettyneitä Jehovan todistajia, joihin näin ollen sisältyvät myös ne, joilla on ollut osuutta sen tiedon julkaisemisessa, joka edisti tuohon ajankohtaan kohdistuvien toiveitten voimistumista.
*** g95 22/6 s. 9 Voiko Jumalan lupauksiin luottaa? ***
Hiljattain oli monilla Jehovan todistajilla se ajatus, että Kristuksen tuhatvuotishallituksen alkamiseen liittyvät tapahtumat voisivat ruveta toteutumaan vuonna 1975. Heidän odotuksensa perustuivat siihen käsitykseen, että ihmisen historian seitsemäs vuosituhat alkaisi tuona vuonna.
Nämä väärät näkemykset eivät merkinneet sitä, että Jumalan lupaukset olivat vääriä, että hän oli erehtynyt. Päinvastoin. Nämä erehdykset tai väärinkäsitykset, jollaisia oli syntynyt myös ensimmäisen vuosisadan kristityille, johtuivat siitä, ettei ollut noudatettu Jeesuksen varoitusta: ”Ette tiedä, milloin määräaika on.” Väärät johtopäätökset eivät johtuneet pahantahtoisuudesta tai uskottomuudesta Kristusta kohtaan, vaan heidän kiihkeästä halustaan päästä kokemaan Jumalan lupausten toteutuminen heidän omana aikanaan.
*** jv luku 8 s. 104 Hyvän uutisen julistaminen keskeytyksettä (1942–1975) ***
Jehovan todistajilla oli pitkään ollut se vakaumus, että Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi alkaisi ihmisen historian 6 000 vuoden kuluttua. Mutta milloin ihmisen olemassaolon 6 000 vuotta päättyisivät? Vuoden 1966 piirikonventtien sarjassa englanniksi julkaistu kirja Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa viittasi vuoteen 1975. Veljien tarkastellessa heti konventissa uuden kirjan sisältöä heräsi paljon keskustelua vuodesta 1975.
Baltimoren konventissa Marylandissa F. W. Franz piti loppupuheen. Hän aloitti sen sanomalla: ”Juuri ennen kuin tulin lavalle, saapui luokseni eräs nuori mies ja sanoi: ’Sanohan, mitä tämä vuosi 1975 merkitsee.’ ” Veli Franz viittasi sitten moniin kysymyksiin, joita oli herännyt siitä, merkitseekö uuden kirjan aineisto sitä, että Harmagedon olisi käyty ja Saatana sidottu vuoteen 1975 mennessä. Hän esitti seuraavia ajatuksia: Saattaa merkitä. Mutta me emme sano sitä. Kaikki on mahdollista Jumalalle. Mutta me emme mene sanomaan. Älköönkä kukaan teistä menkö nimenomaan sanomaan mitään, mitä tulee tapahtumaan vuoteen 1975 mennessä. Tärkeä seikka tässä kaikessa, rakkaat ystävät, on tämä: Aika on vähissä. Aika on loppumaisillaan, siitä ei ole epäilystäkään.
Monet Jehovan todistajat toimivat vuotta 1966 seuranneina vuosina noiden neuvojen hengen mukaisesti. Aiheesta julkaistiin kuitenkin muita lausuntoja, ja jotkin niistä olivat ilmeisesti tarpeettoman ehdottomia. Tämä myönnettiin Vartiotornissa 15.6.1980 (s. 17). Jehovan todistajia kuitenkin myös varoitettiin siitä, että he eivät olisi liiaksi kiinnostuneita aikamääristä ja varhaisen pelastuksen odotteista, vaan keskittyisivät pääasiassa Jehovan tahdon tekemiseen.
*** Alaviite ***
Esimerkiksi seuraavat kirjoitukset julkaistiin Vartiotornissa: ”Jäljellä olevan ajan viisas käyttö” (1.8.1968), ”Palvele ikuisuus silmämääränä” (1.9.1974), ”Miksi meille ei ole kerrottu ’sitä päivää ja hetkeä’ ” ja ”Miten sinuun vaikuttaa se, että et tiedä ’päivää ja hetkeä’?” (15.7.1975). Aiemmin vuonna 1963 oli kirjassa ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” sanottu: ”Raamatullista ajanlaskua ei kannata käyttää teorioitten muodostamiseen aikamääristä, jotka ovat ajan virrassa vasta tulossa. — Matt. 24:36.”
1975
-lainauksia julkaisuista- 3.8.2005 klo 22.42
lainattu teksti:
>>Aiemmin vuonna 1963 oli kirjassa "Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen" sanottu: "Raamatullista ajanlaskua ei kannata käyttää teorioitten muodostamiseen aikamääristä, jotka ovat ajan virrassa vasta tulossa. — Matt. 24:36.">>
LÖYTYY kirjan 'Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen', 1963, sivulta: 286, kappaleesta: 13.