Kansa ei uhohda

"Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe luovutettujen juutalaisten muistotilaisuudessa

Valtiovarainministeri Riikka Purra esitti valtiovallan tervehdyksen Suomesta luovutettujen juutalaisten muistotilaisuudessa Helsingin Tähtitorninmäellä tiistaina 10. marraskuuta.

Arvoisat kutsuvieraat,

On suuri kunnia jälleen osallistua tähän tärkeään tilaisuuteen ja käyttää puheenvuoro. Muistamme tänään niitä kahdeksaa juutalaista pakolaista, jotka Suomen valtiollinen poliisi luovutti Saksan Gestapolle 6. marraskuuta 1942. Vangit haettiin ennen kello kuutta Katajanokan vankilasta ja vietiin edessänne avautuvaan Helsingin Eteläsatamaan, josta laiva vei heidät Tallinnan kautta tuhoamisleireille. Vain yksi karkotetuista selvisi hengissä sodan loppuun saakka, kun taas seitsemän muuta menehtyi saksalaisten kuolemanleirien uhreina. Tämä tapahtuma säilyy kansakuntamme historian häpeätahrana, ja heidän muistoaan meidän tulee vaalia.

Sodissamme juutalaiset kansalaisemme taistelivat rinta rinnan kristittyjen aseveljiensä kanssa yhteistä vihollista vastaan. Suomi suojeli omia kansalaisiaan eikä luovuttanut Saksaan ketään heistä, vaikka SS-johtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa ja uteli maassa olevien juutalaisten perään. Saksan taholta laadittuun tuhoamissuunnitelmaan oli laskettu Suomesta jopa 2 300 juutalaista.

Samaan aikaan on rehellisesti tunnustettava, että antisemitismi oli yleistä kaikkialla 1900-luvun alun Euroopassa, ja antisemitistisiä asenteita oli pesiytynyt varsinkin Suomen valtiollisen poliisin keskuuteen. Suomi suhtautui 1930-luvun lopulla penseästi natsivainoja pakenevien vastaanottamiseen, ja nämä ennakkoluulot mahdollistivat viattomien ihmisten luovuttamisen vainoajilleen. Tänä päivänä Suomen valtion ehdoton velvollisuus on suojella juutalaisten elämää ja varmistaa, että menneisyyden synkkiä lukuja ei koskaan unohdeta eikä toisteta.

Arvoisat kuulijat, pidämme tätä muistoa yllä monin eri tavoin.

Tämä muisto tulee vastaan jo kaupungilla: esimerkiksi Munkkiniemen katuihin asennetut messingillä päällystetyt kompastuskivet pysäyttävät meidät muistamaan luovutettuja juutalaisia. Viime vuosina historiaa on nostettu esiin myös valkokankaalla: Klaus Härön ohjaama elokuva Ei koskaan yksin (2025) sekä Martti Takalon vapaaehtoistyönä toteuttama Kuoleman lista (2024) tuovat nämä tapahtumat koskettavasti osaksi kansallista muistiamme. Juutalaisia muistamme myös sillä, että valtioneuvosto muutti 27. tammikuuta vietettävän vainojen uhrien muistopäivän nimeä kansainvälisen käytännön mukaiseksi holokaustin uhrien muistopäiväksi.

Pelkkä muisto ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on vastattava antisemitismin nousuun ja tuettava juutalaisyhteisöä turvallisuushaasteiden edessä. Eduskunta on sitoutunut tähän konkreettisesti osoittamalla vuosittain varoja juutalaisen seurakunnan turvaamiseen. Lisäksi aivan äskettäin, vuoden 2026 tammikuussa holokaustin uhrien muistopäivän aattona, rikoslakiin tehtiin lisäys, jolla holokaustin kieltäminen on säädetty rangaistavaksi teoksi.

Hyvät kuulijat,

Juutalaisten kotimaa Israel joutui kolme vuotta sitten Hamasin häikäilemättömän terrorihyökkäyksen kohteeksi. Isku oli pahin juutalaisiin kohdistunut hyökkäys sitten holokaustin ja vaati 1 200 viattoman ihmisen hengen. Hamasin tavoite on selvä: se haluaa tuhota juutalaisvaltion. Kun järjestön iskulauseet ”joelta merelle” kaikuvat nykyään tiettyjen poliittisten tahojen mielenosoituksissa, se paljastaa karun totuuden. Antisemitistinen tuhoamisretoriikka elää edelleen.

Antisemitismi on sitkeää, ja siinä osansa on puolueellisella median uutisoinnilla. Antisemitismi leviää verkkofoorumeilla vanhojen salaliittoteorioiden varjolla, joissa juutalaiset leimataan kaiken pahuuden taustavoimiksi.

Israelilla on täysi oikeus olemassaoloon ja elämään kansakuntien joukossa. Samaan aikaan konfliktissa on pyrittävä rauhaan ja vältettävä liiallista voimankäyttöä, ja palestiinalaissiviilien humanitaariset tarpeet on otettava huomioon.

Arvoisat muiston kunnioittajat,

Kun katsomme tätä Tähtitorninmäellä kohoavaa teosta – kuvanveistäjien Rafael Wardin ja Niels Haukelandin suunnittelemaa Apua anovat kädet -muistomerkkiä – näemme kiveen ja metalliin ikuistetun avuttomuuden ja hylätyksi tulemisen hetken.

Eurooppa, joka on rakennettu juutalaiskristilliselle arvopohjalle, hylkäsi tuona pimeänä hetkenä tärkeän osan itsestään, juutalaisen kansan. Tämä historian avuttomuuden hetki on kuitenkin synnyttänyt vastapainokseen murtumattoman voiman. Juutalainen kansa on näyttänyt koko maailmalle, mitä älykkyys, sitkeys ja vahvuus tarkoittavat. Juutalaisten panos sivistyksen, tieteen, teknologian ja kulttuurin saralla on korvaamaton – tämä yhteinen tiedollinen ja tieteellinen perintö on muovannut koko nykymaailmaa.

Seisoessamme tässä muistomerkillä velvollisuutemme on selvä: meidän on seistävä horjumattomasti sen rinnalla, että juutalainen kansa saa elää rauhassa ja turvassa – omassa maassaan ja kaikkialla maailmassa. Heidän muistoaan meidän tulee vaalia."

Anonyymi00002 kirjoitti:

"Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe luovutettujen juutalaisten muistotilaisuudessa

Valtiovarainministeri Riikka Purra esitti valtiovallan tervehdyksen Suomesta luovutettujen juutalaisten muistotilaisuudessa Helsingin Tähtitorninmäellä tiistaina 10. marraskuuta.

Arvoisat kutsuvieraat,

On suuri kunnia jälleen osallistua tähän tärkeään tilaisuuteen ja käyttää puheenvuoro. Muistamme tänään niitä kahdeksaa juutalaista pakolaista, jotka Suomen valtiollinen poliisi luovutti Saksan Gestapolle 6. marraskuuta 1942. Vangit haettiin ennen kello kuutta Katajanokan vankilasta ja vietiin edessänne avautuvaan Helsingin Eteläsatamaan, josta laiva vei heidät Tallinnan kautta tuhoamisleireille. Vain yksi karkotetuista selvisi hengissä sodan loppuun saakka, kun taas seitsemän muuta menehtyi saksalaisten kuolemanleirien uhreina. Tämä tapahtuma säilyy kansakuntamme historian häpeätahrana, ja heidän muistoaan meidän tulee vaalia.

Sodissamme juutalaiset kansalaisemme taistelivat rinta rinnan kristittyjen aseveljiensä kanssa yhteistä vihollista vastaan. Suomi suojeli omia kansalaisiaan eikä luovuttanut Saksaan ketään heistä, vaikka SS-johtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa ja uteli maassa olevien juutalaisten perään. Saksan taholta laadittuun tuhoamissuunnitelmaan oli laskettu Suomesta jopa 2 300 juutalaista.

Samaan aikaan on rehellisesti tunnustettava, että antisemitismi oli yleistä kaikkialla 1900-luvun alun Euroopassa, ja antisemitistisiä asenteita oli pesiytynyt varsinkin Suomen valtiollisen poliisin keskuuteen. Suomi suhtautui 1930-luvun lopulla penseästi natsivainoja pakenevien vastaanottamiseen, ja nämä ennakkoluulot mahdollistivat viattomien ihmisten luovuttamisen vainoajilleen. Tänä päivänä Suomen valtion ehdoton velvollisuus on suojella juutalaisten elämää ja varmistaa, että menneisyyden synkkiä lukuja ei koskaan unohdeta eikä toisteta.

Arvoisat kuulijat, pidämme tätä muistoa yllä monin eri tavoin.

Tämä muisto tulee vastaan jo kaupungilla: esimerkiksi Munkkiniemen katuihin asennetut messingillä päällystetyt kompastuskivet pysäyttävät meidät muistamaan luovutettuja juutalaisia. Viime vuosina historiaa on nostettu esiin myös valkokankaalla: Klaus Härön ohjaama elokuva Ei koskaan yksin (2025) sekä Martti Takalon vapaaehtoistyönä toteuttama Kuoleman lista (2024) tuovat nämä tapahtumat koskettavasti osaksi kansallista muistiamme. Juutalaisia muistamme myös sillä, että valtioneuvosto muutti 27. tammikuuta vietettävän vainojen uhrien muistopäivän nimeä kansainvälisen käytännön mukaiseksi holokaustin uhrien muistopäiväksi.

Pelkkä muisto ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on vastattava antisemitismin nousuun ja tuettava juutalaisyhteisöä turvallisuushaasteiden edessä. Eduskunta on sitoutunut tähän konkreettisesti osoittamalla vuosittain varoja juutalaisen seurakunnan turvaamiseen. Lisäksi aivan äskettäin, vuoden 2026 tammikuussa holokaustin uhrien muistopäivän aattona, rikoslakiin tehtiin lisäys, jolla holokaustin kieltäminen on säädetty rangaistavaksi teoksi.

Hyvät kuulijat,

Juutalaisten kotimaa Israel joutui kolme vuotta sitten Hamasin häikäilemättömän terrorihyökkäyksen kohteeksi. Isku oli pahin juutalaisiin kohdistunut hyökkäys sitten holokaustin ja vaati 1 200 viattoman ihmisen hengen. Hamasin tavoite on selvä: se haluaa tuhota juutalaisvaltion. Kun järjestön iskulauseet ”joelta merelle” kaikuvat nykyään tiettyjen poliittisten tahojen mielenosoituksissa, se paljastaa karun totuuden. Antisemitistinen tuhoamisretoriikka elää edelleen.

Antisemitismi on sitkeää, ja siinä osansa on puolueellisella median uutisoinnilla. Antisemitismi leviää verkkofoorumeilla vanhojen salaliittoteorioiden varjolla, joissa juutalaiset leimataan kaiken pahuuden taustavoimiksi.

Israelilla on täysi oikeus olemassaoloon ja elämään kansakuntien joukossa. Samaan aikaan konfliktissa on pyrittävä rauhaan ja vältettävä liiallista voimankäyttöä, ja palestiinalaissiviilien humanitaariset tarpeet on otettava huomioon.

Arvoisat muiston kunnioittajat,

Kun katsomme tätä Tähtitorninmäellä kohoavaa teosta – kuvanveistäjien Rafael Wardin ja Niels Haukelandin suunnittelemaa Apua anovat kädet -muistomerkkiä – näemme kiveen ja metalliin ikuistetun avuttomuuden ja hylätyksi tulemisen hetken.

Eurooppa, joka on rakennettu juutalaiskristilliselle arvopohjalle, hylkäsi tuona pimeänä hetkenä tärkeän osan itsestään, juutalaisen kansan. Tämä historian avuttomuuden hetki on kuitenkin synnyttänyt vastapainokseen murtumattoman voiman. Juutalainen kansa on näyttänyt koko maailmalle, mitä älykkyys, sitkeys ja vahvuus tarkoittavat. Juutalaisten panos sivistyksen, tieteen, teknologian ja kulttuurin saralla on korvaamaton – tämä yhteinen tiedollinen ja tieteellinen perintö on muovannut koko nykymaailmaa.

Seisoessamme tässä muistomerkillä velvollisuutemme on selvä: meidän on seistävä horjumattomasti sen rinnalla, että juutalainen kansa saa elää rauhassa ja turvassa – omassa maassaan ja kaikkialla maailmassa. Heidän muistoaan meidän tulee vaalia."

https://valtioneuvosto.fi/-/10623/valtiovarainministeri-riikka-purran-puhe-luovutettujen-juutalaisten-muistotilaisuudessa-1

Anonyymi00002 kirjoitti:

"Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe luovutettujen juutalaisten muistotilaisuudessa

Valtiovarainministeri Riikka Purra esitti valtiovallan tervehdyksen Suomesta luovutettujen juutalaisten muistotilaisuudessa Helsingin Tähtitorninmäellä tiistaina 10. marraskuuta.

Arvoisat kutsuvieraat,

On suuri kunnia jälleen osallistua tähän tärkeään tilaisuuteen ja käyttää puheenvuoro. Muistamme tänään niitä kahdeksaa juutalaista pakolaista, jotka Suomen valtiollinen poliisi luovutti Saksan Gestapolle 6. marraskuuta 1942. Vangit haettiin ennen kello kuutta Katajanokan vankilasta ja vietiin edessänne avautuvaan Helsingin Eteläsatamaan, josta laiva vei heidät Tallinnan kautta tuhoamisleireille. Vain yksi karkotetuista selvisi hengissä sodan loppuun saakka, kun taas seitsemän muuta menehtyi saksalaisten kuolemanleirien uhreina. Tämä tapahtuma säilyy kansakuntamme historian häpeätahrana, ja heidän muistoaan meidän tulee vaalia.

Sodissamme juutalaiset kansalaisemme taistelivat rinta rinnan kristittyjen aseveljiensä kanssa yhteistä vihollista vastaan. Suomi suojeli omia kansalaisiaan eikä luovuttanut Saksaan ketään heistä, vaikka SS-johtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa ja uteli maassa olevien juutalaisten perään. Saksan taholta laadittuun tuhoamissuunnitelmaan oli laskettu Suomesta jopa 2 300 juutalaista.

Samaan aikaan on rehellisesti tunnustettava, että antisemitismi oli yleistä kaikkialla 1900-luvun alun Euroopassa, ja antisemitistisiä asenteita oli pesiytynyt varsinkin Suomen valtiollisen poliisin keskuuteen. Suomi suhtautui 1930-luvun lopulla penseästi natsivainoja pakenevien vastaanottamiseen, ja nämä ennakkoluulot mahdollistivat viattomien ihmisten luovuttamisen vainoajilleen. Tänä päivänä Suomen valtion ehdoton velvollisuus on suojella juutalaisten elämää ja varmistaa, että menneisyyden synkkiä lukuja ei koskaan unohdeta eikä toisteta.

Arvoisat kuulijat, pidämme tätä muistoa yllä monin eri tavoin.

Tämä muisto tulee vastaan jo kaupungilla: esimerkiksi Munkkiniemen katuihin asennetut messingillä päällystetyt kompastuskivet pysäyttävät meidät muistamaan luovutettuja juutalaisia. Viime vuosina historiaa on nostettu esiin myös valkokankaalla: Klaus Härön ohjaama elokuva Ei koskaan yksin (2025) sekä Martti Takalon vapaaehtoistyönä toteuttama Kuoleman lista (2024) tuovat nämä tapahtumat koskettavasti osaksi kansallista muistiamme. Juutalaisia muistamme myös sillä, että valtioneuvosto muutti 27. tammikuuta vietettävän vainojen uhrien muistopäivän nimeä kansainvälisen käytännön mukaiseksi holokaustin uhrien muistopäiväksi.

Pelkkä muisto ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on vastattava antisemitismin nousuun ja tuettava juutalaisyhteisöä turvallisuushaasteiden edessä. Eduskunta on sitoutunut tähän konkreettisesti osoittamalla vuosittain varoja juutalaisen seurakunnan turvaamiseen. Lisäksi aivan äskettäin, vuoden 2026 tammikuussa holokaustin uhrien muistopäivän aattona, rikoslakiin tehtiin lisäys, jolla holokaustin kieltäminen on säädetty rangaistavaksi teoksi.

Hyvät kuulijat,

Juutalaisten kotimaa Israel joutui kolme vuotta sitten Hamasin häikäilemättömän terrorihyökkäyksen kohteeksi. Isku oli pahin juutalaisiin kohdistunut hyökkäys sitten holokaustin ja vaati 1 200 viattoman ihmisen hengen. Hamasin tavoite on selvä: se haluaa tuhota juutalaisvaltion. Kun järjestön iskulauseet ”joelta merelle” kaikuvat nykyään tiettyjen poliittisten tahojen mielenosoituksissa, se paljastaa karun totuuden. Antisemitistinen tuhoamisretoriikka elää edelleen.

Antisemitismi on sitkeää, ja siinä osansa on puolueellisella median uutisoinnilla. Antisemitismi leviää verkkofoorumeilla vanhojen salaliittoteorioiden varjolla, joissa juutalaiset leimataan kaiken pahuuden taustavoimiksi.

Israelilla on täysi oikeus olemassaoloon ja elämään kansakuntien joukossa. Samaan aikaan konfliktissa on pyrittävä rauhaan ja vältettävä liiallista voimankäyttöä, ja palestiinalaissiviilien humanitaariset tarpeet on otettava huomioon.

Arvoisat muiston kunnioittajat,

Kun katsomme tätä Tähtitorninmäellä kohoavaa teosta – kuvanveistäjien Rafael Wardin ja Niels Haukelandin suunnittelemaa Apua anovat kädet -muistomerkkiä – näemme kiveen ja metalliin ikuistetun avuttomuuden ja hylätyksi tulemisen hetken.

Eurooppa, joka on rakennettu juutalaiskristilliselle arvopohjalle, hylkäsi tuona pimeänä hetkenä tärkeän osan itsestään, juutalaisen kansan. Tämä historian avuttomuuden hetki on kuitenkin synnyttänyt vastapainokseen murtumattoman voiman. Juutalainen kansa on näyttänyt koko maailmalle, mitä älykkyys, sitkeys ja vahvuus tarkoittavat. Juutalaisten panos sivistyksen, tieteen, teknologian ja kulttuurin saralla on korvaamaton – tämä yhteinen tiedollinen ja tieteellinen perintö on muovannut koko nykymaailmaa.

Seisoessamme tässä muistomerkillä velvollisuutemme on selvä: meidän on seistävä horjumattomasti sen rinnalla, että juutalainen kansa saa elää rauhassa ja turvassa – omassa maassaan ja kaikkialla maailmassa. Heidän muistoaan meidän tulee vaalia."

Kait siellä oli antifat huutamassa free palestiinaa?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kait siellä oli antifat huutamassa free palestiinaa?

Piilovittuilua Nasimalle jne. jotka ensityönään aikoo tunnustaa Palestiinan kun valtaan pääsevät. Tai eihän tuo ole edes piikovittuilua vaan ihan suoraa vttuilua ja vihjailua juutalaisvihasta.