Hieno kirjoitus turkulaisesta lääkäristä Laura Kortekankaasta. Kaikkea hyvää hänelle toivottaen!
https://turunsanomat.e-pages.pub/titles/turunsanomat/3503/publications/5550/pages/6/articles/2664519/6/1
https://turunsanomat.e-pages.pub/titles/turunsanomat/3503/publications/5550/pages/6/articles/2664519/6/1
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä kirjoitus kokonaan:
TS Turku
Turkulainen lääkäri Laura Kortekangas eli salassa päihderiippuvaisen elämää yli 20 vuotta. Nyt hän kertoo kokemuksestaan avoimesti, koska uskoo häpeän ja päihderiippuvuuden vahvan stigman ajavan monia sairastuneita liian pitkälle.
Kun Kortekangas valmistui lääkäriksi vuonna 2001, oli riippuvuus jo syntynyt. Ensimmäinen päihtymiskerta lääketieteellisen tiedekunnan ensibileissä jätti jäljen, jota hän kuvaa psyykkiseksi koukuksi.
– Päihde otti minusta henkisen niskalenkin. Vuosikausiin en välttämättä käyttänyt määrällisesti paljon, mutta taistelin jatkuvasti sitä takaraivossa kytevää ajatusta vastaan, että päihde toisi helpotuksen ja ratkaisun ongelmiini, Kortekangas sanoo.
Ulospäin kamppailu ei näkynyt. Kortekangas teki lääkärin töitä ja eteni urallaan pitkälle, vaikka sisäinen taistelu vei voimia. Hän kuvaa itseään selviytyjäluonteeksi, sillä on jo lapsena tottunut pärjäämään yksin.
Alkoholi ei ollut Kortekankaan ainoa päihde. Vaikeisiin elämäntapahtumiin liittyvän ahdistuksen vuoksi hänelle määrättiin 2010-luvun puolivälissä rauhoittavia eli bentsodiatsepiineja. Riippuvuusalttiille lääke muodostui ongelmaksi lähes saman tien.
– Se aine oli mukana pidempään kuin runsas alkoholinkäyttö. Aluksi kaikki oli reseptillä, mutta loppuvaiheessa kaikki ei enää ollut lääkärin määräämää.
Bentsoja hän käytti reseptin saadessaan aina maksimiannostuksella.
– En koskaan ollut humalassa töissä. Krapulassa, niin sanotussa kuivahumalassa ja bentsojen vaikutuksen alaisena kylläkin, hän toteaa.
Kortekangas sanoo, että terveydenhuollon ammattilaisena häpeä sairaudesta tuntui erityisen musertavalta.
– Ajattelin, ettei minulla voi olla tällaista sairautta. Vaikka tiesin pitkään voivani todella huonosti, en silti pystynyt myöntämään riippuvuuttani ääneen.
Vuonna 2022 Kortekangas jäi pois työelämästä. Työura oli alkanut katkeilla, kun hän teki epämääräisiä, impulsiivisia päätöksiä – muutti paikkakunnalta toiselle ja irtisanoutui töistään. Sairauslomia alkoi kertyä.
Viimeisestä työpaikasta hänet irtisanottiin. Hän myöntää olleensa tuolloin huonossa kunnossa: väsynyt, ahdistunut ja masentunut.
– En ole ihan varma syystä, mutta ei se päihteistä suoraan johtunut. Ilmeisesti olin torkahtanut jossain, ja touretteni aiheuttamat ticsit olivat runsaita.
Jälkikäteen Kortekangas on ajatellut, että työstä pois jääminen mahdollisti sen, että hän kävi pohjalla. Pohja tarkoitti yksinäisyyttä vieraalla paikkakunnalla.
Elämä kaventui päihteisiin ja päivästä toiseen selviytymiseen.
– Olin psyykkisesti niin loppu etten kyennyt enää huolehtimaan itsestäni, kuten käymään kaupassa tai suihkussa. Tiesin että kuolen, jos mikään ei muutu.
Kuolemanpelko oli lopulta se käänteentekijä, joka sai hänet hakemaan apua keskussairaalasta.
Siitä alkoi pitkä hoito- ja kuntoutusjakso. Ensin tuli kahden kuukauden vieroitushoito, sitten Minnesota-laitoskuntoutus ja myöhemmin uusi sairaalajakso.
Kortekangas kertoo toipumisensa olleen poikkeuksellisen raskasta. Fyysinen kunto oli heikko.
Kuntoutuksen ensimmäisinä kuukausina Kortekankaalle kehittyi tasapainovaikeuksia ja huimausta. Lopulta hän tarvitsi rollaattoria pysyäkseen pystyssä.
Vaikeimpia kokemuksia oli akatisia. Se on neurologinen liikehäiriö, jonka takia ihminen ei pysty olemaan paikallaan.
jatkoa
– Se oli todella pelottavaa, eivätkä ammattilaisetkaan oikein tienneet miten auttaa. En voinut kuukausiin nukkua rauhassa. Söin seisten ja samalla liikkuen. Lääkkeitä en halunnut.
Lopulta Kortekankaalle annettiin hänen omasta pyynnöstään ECT-sähköhoitoa nukutuksessa.
Se alkoi auttaa muutamassa viikossa. Kevääseen 2024 jatkuneiden sairaalajaksojen jälkeen kuntoutuminen alkoi vihdoin edetä.
– Kun fyysinen kunto parani, myös mieli alkoi toipua. Elämään tuli värejä ja valoa.
Toipumisen kulmakiveksi Kortekangas nostaa rakkauden eri muodoissaan. Hän on muun muassa löytänyt oman seksuaalisuutensa, sen rajat ja tajunnut pitävänsä naisista.
Kuntoutuessaan Kortekangas tuli myös uskoon.
– Koen, että Jumalan rakkaus oli pitänyt minut hengissä.
Musiikki on myös palannut hänen elämäänsä. Nyt Kortekangas nauttii suuresti laulamisesta turkulaisessa gospelkuorossa.
Kortekangas on onnistunut palaamaan erikoislääkärin työhön. Paluu onnistui varovaisin askelin Kevan ammatillisen kuntoutuksen kautta.
Lääkärinoikeuksiaan hän ei koskaan menettänyt. Julkiterhikissä hänen ammattioikeutenaan on edelleen lastenpsykiatrian erikoislääkäri.
Työhön liittyvistä vuosista hän puhuu avoimesti, mutta vakavasti. Hän pystyi vuosikaudet välttelemään juomista siksi, että töihin ei voinut mennä humalassa. Psyykkistä energiaa tuo taistelu vei.
– Se, että ihminen puhaltaa nollat, ei vielä kerro kaikkea. Jos mieli on kuormittunut riippuvuussairaudesta ja ahdistuksesta, ei ihminen ole työkykyinen. Se ei aina näy ulospäin.
Vuosien repaleinen elämä näkyy Kortekankaan elämässä edelleen. Hänellä on fyysisiä sairauksia ja velkoja.
– Elin vuosien ajan yli varojeni. Maksan velkaani pois päivä kerrallaan.
Retkahtamisen pelossa Kortekangas ei elä, mutta suhtautuu sairauteensa nöyrästi. Päihteenkäytön pakkomielle on poistunut, mitä hän pitää suurena armona. Riskitilanteet hän kuitenkin tunnistaa.
– Voimakkaat tunteet, hyvät ja huonot, olivat ennen tilanteita, joissa käytin. Nyt tiedän, mitä tekisin, jos riski kasvaisi: ottaisin yhteyttä hoitopaikkaan, menisin vertaistukikokoukseen tai soittaisin toiselle toipuvalle.
Kortekangas on saanut lukuisia yhteydenottoja riippuvuutta sairastavilta terveydenhuollon ammattilaisilta sen jälkeen, kun hän alkoi purkaa tarinaansa suorasanaisesti Instagramissa.
– Tämä sairaus ei katso ammattia. Se ei tiedä, onko ihminen lääkäri, juristi tai poliisi.
Seuraajia on kertynyt jo yli 16 tuhatta.
Kortekangas haluaa puhua päihderiippuvuudesta julkisesti muun muassa siksi, että moni ei siihen pysty. Hänen tärkein viestinsä on yksinkertainen: häpeä voi tappaa.
– Toivon sydämestäni, ettei kenenkään tarvitsisi kulkea samaa tietä kuin minä. Päihderiippuvuudesta pitää voida puhua sairautena, eikä henkilön valintana.
”Olin psyykkisesti niin loppu etten kyennyt enää huolehtimaan itsestäni, kuten
käymään kaupassa tai suihkussa. Tiesin että kuolen, jos mikään
ei muutu.”
Laura Kortekangas
Onpa joillakin todella hankala elämä.
Tarina kertoo enemmänkin päihderiippuvuudesta ja sen hoidosta sekä päihteistä eroon pääsemisestä kuin henkilön seksuaalisuudesta.
Vai johtuiko kaikki siitä, että oli lesbo? Ei se tainnut niin mennä. Kukin ymmärtää tavallaan mistä teksti kertoo.
Minäkin käytin päihteitä vuosikymmeniä. Lopetin, kun tunsin, että saa riittää, tämä on nähty ja kävelin uuteen elämään. Ilman muiden apua. Kerrasta poikki, en ollut riippuvainen minä vain käytin.
Uskoon tulin myöhemmässä vaiheessa, en päihteiden lopettamisen yhteydessä.
Rakkautta
"Toipumisen kulmakiveksi Kortekangas nostaa rakkauden eri muodoissaan. Hän on muun muassa löytänyt oman seksuaalisuutensa, sen rajat ja tajunnut pitävänsä naisista.
Kuntoutuessaan Kortekangas tuli myös uskoon.
– Koen, että Jumalan rakkaus oli pitänyt minut hengissä."
Jumalan ansaitsemattoman rakkauden kokeminen tuli minullekin KULMAKIVEKSI paranemisessani.
Terv. Luterilainen kristitty Jumalan armosta
Ilman Jumalan rakkautta ikinä olen pystynyt hengissä kohta 70 vuotta.
Enivätkö Allah, Shiva, Thor tai ainoat ääneen puhuvat kuten Ukko Ylijumala tai Tulivuorenjumalat ollenkaan puhutelleet sinun sieluasi?
Yllätys?
Odotamme Arto TTT kommenttia aiheseen ja kuinka hän kaivaa esille - taas kerran - vanhan artikkelin siitä kuinka ”naisen halu naiseen” on vahvistunut. Ynnä että hän ei kuitenkaan - taas kerran - vastaa kysymykseen että olisiko hänestä voitu kasvattaa homo?
Jos elää kemiallisessa todellisuudessa, niin silloin on sama onko miehiin vai naisiin.
"todellisuudessa"???!!!
kuuliko se muhmetti ääniä lepakkoluolassa 🤣🤣🤣
Jumalan rakkaus parantaa haavat jotka uskovat ovat lyöneet.