Jokaisella maalla on taipumus kaunistella historiaansa ja eikä tämä tehnyt poikkeusta Usn Etelävaltioiden historiassa. Sen sijaan että Ku-Klux-Klanin jäsenet olisivat 1860-luvulla olleet urhoollisia sotasankareita monien taustalta löytyi pelkuruutta, karkuruutta ja silkkaa omaneduntavoittelua. Natsitkin ryöstivät uhriensa omaisuutta ja samoin tekivät Usan rasistit. Nöyryyttävään tappioon päättyneen sodan traumoja purettiin vapautettuihin orjiin. Roskajoukkoa koko Ku-Klux-Klan.
Olivatko Ku-Klux-Klanin alkuperäiset jäsenet lähinnä Etelävaltioiden sotilaskarkureita?
Anonyymi-ap
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
-Viralliset tilastot (noin 10–14 %). Alkuperäisten, puutteellisten sotilasasiakirjojen mukaan noin 103 000–105 000 Etelävaltioiden sotilasta (yhteensä noin 750 000–850 000 palvelleesta) merkittiin virallisesti karkureiksi.
-Laajempi tulkinta (jopa 33–40 %). Nykytutkimus (kuten historioitsija Mark A. Weitz teoksessaan More Damning than Slaughter) osoittaa, että luku on huomattavasti suurempi. Kun mukaan lasketaan luvatta lomille jääneet, marssirivistöistä jättäytyneet, sairaaloissa teeskentelemällä viipyneet ja sotavankeudessa Pohjoisvaltioille uskollisuudenvalan vannoneet, jopa kolmasosa tai 40 prosenttia Etelävaltioiden sotilaista vältteli palvelusta jossain vaiheessa sotaa.
-Yksikkö- ja aluekohtaiset erot. Joissakin yksiköissä ja osavaltioissa karkuruus oli massiivista. Esimerkiksi Pohjois-Carolinan joukoista lähes neljännes karkasi, ja yksittäisissä rykmenteissä (kuten Virginian 44. jalkaväkirykmentissä) luku nousi jopa 30 prosenttiin.