Helluntaiseurakunnassa jatkuvasti kerätään joka viikko mammonaa.
Yhtään siitä ei heru SRK:n vähempiosaisille.
Onko tämä lähimmäisen rakkautta helluntailaisessa jumalien palvonnassa ?
Ette voi palvella kahta: Jumalaa ja mammonaa!
Raamattu puhuu tasauksesta ja että SRK on ruumiissa on jäseniä jotka ovat yhtä tärkeitä.
Yhtään siitä ei heru SRK:n vähempiosaisille.
Onko tämä lähimmäisen rakkautta helluntailaisessa jumalien palvonnassa ?
Ette voi palvella kahta: Jumalaa ja mammonaa!
Raamattu puhuu tasauksesta ja että SRK on ruumiissa on jäseniä jotka ovat yhtä tärkeitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kai ne rahat johonkin menee. pappien palkat ja muu palkallinen henkilökunta. Matkakorvaukset ja ruoka niille jotka tulevat kauempaa opettamaan. Tilojen vuokrat ja vastikkeet. Tapahtuman jälkeinen tarjoilu. kaikki maksaa ja maksajia ovat he jotka ottavat sanan vastaan. Mikään ei ole ilmaista vaikka he sanovat, ettei sana maksa mitään. Niin se on aluksi, kunnes liityt, sitten alkaa sanalla rahastus. Voi käydä vain kuulemassa, ilman maksua. Silloin alkaa muiden syyllistäminen, et usko oikeasti jos et liity kasteen kautta. Kaste on sitoutumista opin alle, maksajaksi kaikesta mitä oppi tarvitsee. Levitäkseen.
Rakkautta
Vastauksesi sisältö Raamatun jakeiden kautta
• 1. Työntekijöiden elatus ja toiminnan käytännön kulut (1. Korinttilaiskirje 9:13–14; 1. Timoteuksen kirje 5:17–18).
Alussa toteat realistisesti, että rahat menevät palkkoihin, matkakorvauksiin, tiloihin ja tarjoiluihin. Raamatussa tämä periaate tunnustetaan suoraan: 1. Korinttilaiskirjeen 9:14 mukaan ne, jotka julistavat evankeliumia, saavat myös elatuksensa siitä, ja 1. Timoteuksen kirjeen 5:18 toteaa: "Työmies on palkkansa ansainnut."
• 2. Sanan ilmaisuus vs. rahastus ja pakottaminen (Matteus 10:8; 2. Korinttilaiskirje 2:17; 2. Korinttilaiskirje 9:7).
Nostat esiin jännitteen sen välillä, että sana luvataan ilmaiseksi, mutta jäseneksi liittymisen jälkeen alkaa paine maksamiseen ja sitoutumiseen. Jeesus sanoi opetuslapsilleen (Matteus 10:8): "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Lisäksi Paavali korostaa (2. Korinttilaiskirje 9:7), että antamisen tulee perustua täyteen vapaaehtoisuuteen ilman pakkoa tai syyllistämistä: "Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."
• 3. Kasteen merkityksen muuttuminen opilliseksi ja taloudelliseksi sitoutumiseksi (1. Korinttilaiskirje 1:12–15; Galatalaiskirje 5:1).
Kuvaat kriittisesti tilannetta, jossa kaste ja seurakuntaan liittyminen muuttuu keinoksi sitoa ihminen tietyn ihmisopin ja järjestelmän rahoittajaksi, ja ulkopuolelle jääviä syyllistetään epäuskoisiksi. Paavali varoitti juuri tällaisesta puoluehenkisyydestä ja ihmisten nimiin sitomisesta (1. Korinttilaiskirje 1:13–15) sekä muistutti (Galatalaiskirje 5:1), että Kristus vapautti ihmiset vapauteen, eikä heidän tule antaa sitoa itseään uudelleen ihmisten asettamien sääntöjen ikeeseen.
• 4. Aloittajan mainitsema tasaus ja seurakunnan vähäosaiset (2. Korinttilaiskirje 8:13–14; Apostolien teot 4:34–35).
Ketjun aloittaja viittasi alkuseurakunnan tasaukseen (2. Kor. 8:14), jossa varoja kerättiin nimenomaan seurakunnan köyhien ja puutteenalaisten auttamiseksi, ei hallintokoneiston tai rakennusten ylläpitoon. Vastauksesi täydentää tätä osoittamalla, kuinka nykyaikainen instituutio kuluttaa suuren osan varoista omaan ylläpitoonsa ja leviämiseensä.
Kokonaisuudessaan vastauksesi tuo keskusteluun maanläheisen ja terävän analyysin: vaikka käytännön kuluja on olemassa, hengellisyys vääristyy silloin, kun vapaaehtoisuuden ja armon tilalle tulee syyllistäminen ja instituution ylläpitäminen.