Viimeisessä tiedebarometrissä kysyttiin eri instituutioiden luotettavuutta kansalaisten mielestä. Tuloksset olivat:
1. Armeija
2. Poliisi
3. Yliopistot
4. Ammattikorkeakoulut
5. Valtiolliset tutkimuslaitokset
6. Oikeuslaitos
7. Media ja tiedotusvälineet
8. EU
9. Ammattiyhdistysliike
10. Kansalaisjärjestöt
11. KIRKKO
12. Eduskunta
13. Suuryritykset
14. Poliittiset puolueet
Oliko sijoitus yllättävän korkea, vai matala vai juuri se mitä odotittekin?
1. Armeija
2. Poliisi
3. Yliopistot
4. Ammattikorkeakoulut
5. Valtiolliset tutkimuslaitokset
6. Oikeuslaitos
7. Media ja tiedotusvälineet
8. EU
9. Ammattiyhdistysliike
10. Kansalaisjärjestöt
11. KIRKKO
12. Eduskunta
13. Suuryritykset
14. Poliittiset puolueet
Oliko sijoitus yllättävän korkea, vai matala vai juuri se mitä odotittekin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kirkko ei edes itse usko omia oppejaan
Hetkinen...
Jos kansalaisjärjestöt ovat sijalla 10 ja kirkko sijalla 11, ja kun Seta on kansalaisjäjestö, niin tarkoittaako tämä sitä, että Seta on kansan mielestä luotettavampi kuin kirkko?
Ei tarkoita. Kansalaisjärjestöjen kesken on tietenkin vaihtelua.
Mitä Tiedebarometrin luvut todellisuudessa kertovat?
• Sijoitus listalla pitää paikkansa: Vuoden 2024 Tiedebarometrissä kirkko sijoittui mitattujen 14 instituution joukossa sijalle 11 (taakse jäivät eduskunta, suuryritykset ja poliittiset puolueet). Kärjessä olivat Puolustusvoimat, poliisi ja yliopistot.
• Luottamus ei kuitenkaan ole nollassa: Vaikka kirkko jäi listan häntäpäähän, noin 35–40 prosenttia suomalaisista ilmoitti luottavansa kirkkoon melko tai erittäin paljon, ja noin neljännes suhtautui siihen neutraalisti ("ei paljon eikä vähän"). Kirkko ei siis ole suomalaisten mielestä täysin epäluotettava, mutta luottamus siihen on selvästi matalampi kuin turvallisuusviranomaisiin ja tiedelaitoksiin.
• Miksi kirkko on tiedebarometrissä alempana? Tiedebarometri mittaa erityisesti luottamusta tiedon tuottajana ja yhteiskunnallisena auktoriteettina. Tiede- ja viranomaisinstituutiot sijoittuvat luonnollisesti kärkeen, kun taas arvopohjaiset ja poliittiset toimijat (kuten kirkko, ay-liike, eduskunta ja puolueet) jakavat mielipiteitä huomattavasti enemmän.
• Ikäryhmien väliset erot: Kirkon luottamus on selvästi korkeampi vanhemmissa ikäluokissa ja matalampi nuorten aikuisten keskuudessa, mikä laskee kokonaiskeskiarvoa.
Tässä on kyse instituutiosta ei opista, näin minä ymmärrän asian.
Kuinka moni Suomalainen uskoo perisyntiin?
Tuoreimpien tutkimusten (Kirkon nelivuotiskertomus 2024 ja Tilastokeskus) perusteella perisyntiin uskovien määrää voidaan kuitenkin arvioida hyvin tarkasti muiden uskonnollisten lukujen kautta.
Suuntaa antavat luvut Suomessa
• Kirkon jäsenyys (noin 61–62 %). Tilastokeskuksen mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon (jonka oppiin perisynti kuuluu) kuuluu hieman yli 61 prosenttia suomalaisista. Suurin osa kuuluu kirkkoon kuitenkin perinteiden ja juhlien vuoksi, ei opillisen vakaumuksen takia.
• Kristinuskon oppeihin uskominen (noin 25–35 %). Vuoden 2024 Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan vain noin 25–30 prosenttia suomalaisista uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan tai Jeesukseen Jumalan poikana.
• Perisynnin asema käytännössä (arviolta alle 15–20 %). Perisynti on luterilaisen kirkon virallisessakin opetuksessa yksi vaikeimmin ymmärrettäviä ja eniten torjuttuja oppeja jopa aktiivisten seurakuntalaisten keskuudessa, sillä ajatus vastasyntyneen lapsen perimästä syyllisyydestä koetaan vieraaksi. Siksi perisyntiin kirjaimellisesti uskovien määrä jää selvästi alle niiden osuuden, jotka ylipäätään uskovat kristinuskon perusoppeihin.
Toisin sanoen, vaikka yli puolet suomalaisista on muodollisesti luterilaisen kirkon jäseniä, vain pieni vähemmistö (arviolta noin joka kuudes tai harvempi) uskoo henkilökohtaisesti oppiin perisynnistä
Suomessa luottamus instituutioihin on kaikenkaikkiaan korkeaa, mikä on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Taloustieteen nobelvoittaja Acemoglun ja Robinsonin kirja "Miksi maat kaatuvat" (Terra Cognita 2012) kuvaa hyvin luottamuksen ja taloudellisen menestyksen ja yhteiskunnallisen vakauden suhdetta. Ei ole sattuma, että esimerkiksi Venäjä pyrkii informaatiovaikuttamisellaan polarisaation ja epäluottamuksen kasvattamiseen.
Luterilaisen kirkon jäsenmäärä on edelleen perua muutaman sukupolven takaisesta pakkojäsenyydestä ja sen perinteenä lasten liittämisestä kirkkoon heti synnyttyään. Kirkon oma tutkimuslaitos on todellakin selvittänyt, että lukuisissa asioissa kirkon jäsenten enemmistö ei usko siihen mitä kirkko opettaa, mutta ovat tavan vuoksi tai saamattomuuttaan edelleen kirkon jäseninä.
Uskon että se feikki näkyy tarkkavaistoisille suomalaisille ja sitten tuo kirkon pridelaisuus ja vaikeneminen Päivi Räsäsen maalittamisen suhteen näyttelevät omaa osaansa tässä kirkko ei ole enää luotettava toimija.
Ja uskovaiset sitten vieroksuu syntinä kasteen armo-narratiivia.
Selvä eri-arvoistamisen temppeli.
Rikkaat etunenässä taivaaseen.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta ollaan vieläkin 1990- luvulla.
Päivi Räsänen.
Helsingin hiippakuntaa johtaa lainvoimaisen tuomion talousrikoksesta saanut piispa Teemu Laajasalo.
Talousrikollinen voi toimia piispana. Kirkolle se ei ole ongelma?
Anteeksianto kuuluu piispallekin, mutta väärä oppi ei.
"Anteeksianto" ei saa olla Jumalan sanaa väärinkäyttävä keino kuitata katumattomia rikoksia, joiden parannuksestakaan ei ole niin takeita.
Sellainen, väärä anteeksianto ei kuitenkaan päde Taivaissa.
Mutta ei Päivi Räsäselle koska Yle ei ole tehnyt Teemusta audiodraamaa!!
Rosvoukset ja raiskaukset saa anteeksi, mutta ei ajatusrikoksia.
Orwelilaista menoa.
Miksi kysyt?
Vastaushan on ilmiselvä: Ei ongelma!
Kukaan ei enää kunnioita evlut kirkon piispojakaan. Miksi kunnioittaisi?
Suomessa ei enää vuosiin ole MIKÄÄN TAHO ollut luotettava. Ei myöskään nämä foorumit, joilla yp sallii mm. poliittisen häiriköinnin, rasismin ja terrorin. Tekijät, ihan omien kirjoitustensa ja antamien tietojensa mukaan ovat
a) yp itse,
b) "maahanmuuttajat",
c) vasemmisto.
Itse erosin Suomen Ev.l.kirkosta jo päälle 10 vuotta sitten, viimeisen kerran.
Luterilaista uskoa tunnustan edelleen, ei usko ole mikään kirkon yksityinen omaisuus.
Joskus käyn kirkon tilaisuuksissa, viimeksi HPE:lla Venäjällä, Inkerin kirkossa vajaat 10 vuotta sitten.
Suomessa kirkon messut eivät ole enää entisenlaisensa, on tuotu jopa helluntailaisten eksyttäviä lauluja ja pelleilyjä mukaan kristilliseen Jumalan palvelukseen, jonne ne eivät kuulu.
Jumalaton naispapitar sensuroi virsistäkin aina ne hengellisimmät osuudet, messu kuulosti aina kuin koulun kevätjuhlalta, ilman Kristusta ja Jumalaa.
Ainakaan lähikirkon messuissa en ole voinut enää 10 vuoteen käydä. Olen uskonut yksin, kotonani, tämä toisaalta on vahvistanut henkilökohtaista uskoani.
"Harhaoppista ihmistä karta (varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti)." Kirkkoa on kyllä varoitettu.
Toivottavasti Jumala suo kirkkomme vielä palaavan ja nousevan kristilliseksi parannukseen perinteen ja oikean opin takia armahdettuna eksyvänä. Naispappeus sinänsä ei voi olla se ongelma.
Luontevalla paikalla on tuolla listalla.
Yllättävää kuitenkin, miten aloituksessa mainitussa tiedebarometrissä Kirkkoamme pidetään kuitenkin luotettavampana kuin kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista huolehtivaa Eduskuntaa sekä poliittisia puolueita.
Tutkimuksessa todetaan:
"Selkein muutos on tapahtunut eduskuntaan kohdistuvassa luottamuksessa, joka on suorastaan romahtanut. Kun vielä 2022 eduskuntaan luotti 57 % vastaajista, nyt enää 36 %."
Orpon kauhukabinetti, jota Kristillis-demoninenkin puolue tukee, on onnisturut romahduttamaan eduskunnankin luottamuksen. Kun eduskunnan enemmistö sallii ideologiavetoiset päätökset ilman kunnon vaikutusarvioita ja inhimillisyys unohtuu, niin miksi siihen luotettaisiin.
En minäkään luota siihen, että nykyeduskunta tekisi mitään Suomen kannalta positiivisia ja kestäviä päätöksiä.
Oikein!