Kuoppia Roomalaiskirjeen tiellä pelastukseen
Kysymys: ”Pelastus” ja ”Roomalaiskirjeen tie”
Palaan yhä uudelleen kysymykseen siitä, mitä ”pelastuminen” oikeastaan tarkoittaa. Kasvoin ”Roomalaiskirjeen tien” ja syntisen rukouksen opetusten parissa, ja yritän nyt ymmärtää, miten meidän tulisi lukea esimerkiksi Room. 10:9–10, kun pohdimme Kristus-yhteyttämme.
Vastaus:
1. Mikä oli ”Roomalaiskirjeen tie”?
Roomalaiskirjeen tie pelastukseen oli evankelioimismenetelmä, jossa esteltiinn joukko Paavalin Roomalaiskirjeestä poimimiaan jakeita.
Roomalaiskirjeen tie kuvasi pelastuksen polkua, joka alkoi synnin ja sen seurausten korostamisesta ja jatkui tarjoamalla pelastusta uskon kautta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen lunastavaan voimaan. Käydään tämä lähestymistapa läpi ja tuodaan sitten esiin joitakin siihen liittyviä ongelmia. Sen perusrakenne oli seuraava:
Ihmisen ongelma – synti
Room. 3:23 – ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.”
Synnin seuraus
Room. 6:23 – ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Ratkaisu – Kristuksen uhri
Room. 5:8 – ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.”
Vastaus – usko
Room. 10:9 – ”Jos suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.”
Pelastuksen varmuus
Room. 10:13 – ”Sillä jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu.”
2. Roomalaiskirjeen tien ongelmat
Roomalaiskirjeen tien ongelmana oli se, että se aloitti Paavalin ajatuskulun (tai hänen vastustajiensa ajatuskulun) ensimmäisestä puoliskosta eli Jumalan ihmiskunnalle lausumasta ”Ei”-vastauksesta, mutta ei jatkanut Paavalin vastauksen lukemista OIKEASSA ASIAYHTEYDESSÄ. Tämä lähestymistapa hämärsi Jumalan ”Kyllä”-vastausta siirtämällä evankeliumin sanoman painopisteen Jumalan pelastuksesta ja vapautuksesta Kristuksen uskollisuuden kautta sellaiseen pelastuskäsitykseen, jossa kaikki riippuu meidän vastauksestamme ehdolliseksi muokattuun tarjoukseen. Tällainen sanoma vaikutti sivuuttavan tai vähättelevän sitä tosiasiaa, että yhteytemme Kristukseen oli jo luotu inkarnaation kautta. Jakeiden valinta tuntui ohittavan Paavalin lähtökohdan ja hänen keskeisen sanomansa!
Kuulimme esimerkiksi:
Room. 3:23
”...sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”,
mutta emme jaetta Room. 3:24:
”. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”
Tällainen poisjättäminen vaikuttaa minusta harhaoppiselta, sillä siinä tehdään synnin ongelmasta yleismaailmallinen samalla kun pimitetään jae, joka paljastaa ongelman yleismaailmallinen ratkaisun
Samoin Room. 6:23
jossa sentään siteerataan koko jae:
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Mutta tälle lahjalle onn menty asettamaan eto.. Lahja olisi otettava vastaan, jotta ihminen voisi tulla ”pelastetuksi”.
Paavali ei kuitenkaan sanonut näin. Lahja on jo annettu ja suunnattu koko ihmiskunnalle ihmisluonnon uudistamiseksi Kristuksessa.
Ja kyllä, tähän kuuluu myös se, että tunnustamme iloisesti ja uskomme sydämessämme, mikä on toki meidän omaa osallistumistamme tähän lahjaan, kuten Room. 10:9 sanoo...
”Jos suullasi tunnustat: ’Jeesus on Herra’, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.”
Tämä on totta. Me koemme yksilöinä Jumalan pelastuksen osallistumalla lahjaan, joka on jo annettu. Jotakin uutta todella tapahtuu, kun luotamme siihen, mitä Kristus on tehnyt, ja siihen elävään yhteyteen, josta saamme nauttia. Vastauksellamme on siis ehdottomasti merkitystä elämämme laadun kannalta – sen yltäkylläisen rauhan täyttämän elämän kannalta, joka syntyy Jumalan tuntemisesta.
Mutta ketkä sitten vastaavat? Ketkä kokevat tämän armahduksen?
Pohdittuaan juutalaisia veljiään, jotka eivät ole tunnustaneet Kristusta, Paavali esittää keskeisen sanomansa Roomalaiskirjeen luvussa 11:
Kysymys: ”Pelastus” ja ”Roomalaiskirjeen tie”
Palaan yhä uudelleen kysymykseen siitä, mitä ”pelastuminen” oikeastaan tarkoittaa. Kasvoin ”Roomalaiskirjeen tien” ja syntisen rukouksen opetusten parissa, ja yritän nyt ymmärtää, miten meidän tulisi lukea esimerkiksi Room. 10:9–10, kun pohdimme Kristus-yhteyttämme.
Vastaus:
1. Mikä oli ”Roomalaiskirjeen tie”?
Roomalaiskirjeen tie pelastukseen oli evankelioimismenetelmä, jossa esteltiinn joukko Paavalin Roomalaiskirjeestä poimimiaan jakeita.
Roomalaiskirjeen tie kuvasi pelastuksen polkua, joka alkoi synnin ja sen seurausten korostamisesta ja jatkui tarjoamalla pelastusta uskon kautta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen lunastavaan voimaan. Käydään tämä lähestymistapa läpi ja tuodaan sitten esiin joitakin siihen liittyviä ongelmia. Sen perusrakenne oli seuraava:
Ihmisen ongelma – synti
Room. 3:23 – ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.”
Synnin seuraus
Room. 6:23 – ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Ratkaisu – Kristuksen uhri
Room. 5:8 – ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.”
Vastaus – usko
Room. 10:9 – ”Jos suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.”
Pelastuksen varmuus
Room. 10:13 – ”Sillä jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu.”
2. Roomalaiskirjeen tien ongelmat
Roomalaiskirjeen tien ongelmana oli se, että se aloitti Paavalin ajatuskulun (tai hänen vastustajiensa ajatuskulun) ensimmäisestä puoliskosta eli Jumalan ihmiskunnalle lausumasta ”Ei”-vastauksesta, mutta ei jatkanut Paavalin vastauksen lukemista OIKEASSA ASIAYHTEYDESSÄ. Tämä lähestymistapa hämärsi Jumalan ”Kyllä”-vastausta siirtämällä evankeliumin sanoman painopisteen Jumalan pelastuksesta ja vapautuksesta Kristuksen uskollisuuden kautta sellaiseen pelastuskäsitykseen, jossa kaikki riippuu meidän vastauksestamme ehdolliseksi muokattuun tarjoukseen. Tällainen sanoma vaikutti sivuuttavan tai vähättelevän sitä tosiasiaa, että yhteytemme Kristukseen oli jo luotu inkarnaation kautta. Jakeiden valinta tuntui ohittavan Paavalin lähtökohdan ja hänen keskeisen sanomansa!
Kuulimme esimerkiksi:
Room. 3:23
”...sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”,
mutta emme jaetta Room. 3:24:
”. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”
Tällainen poisjättäminen vaikuttaa minusta harhaoppiselta, sillä siinä tehdään synnin ongelmasta yleismaailmallinen samalla kun pimitetään jae, joka paljastaa ongelman yleismaailmallinen ratkaisun
Samoin Room. 6:23
jossa sentään siteerataan koko jae:
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Mutta tälle lahjalle onn menty asettamaan eto.. Lahja olisi otettava vastaan, jotta ihminen voisi tulla ”pelastetuksi”.
Paavali ei kuitenkaan sanonut näin. Lahja on jo annettu ja suunnattu koko ihmiskunnalle ihmisluonnon uudistamiseksi Kristuksessa.
Ja kyllä, tähän kuuluu myös se, että tunnustamme iloisesti ja uskomme sydämessämme, mikä on toki meidän omaa osallistumistamme tähän lahjaan, kuten Room. 10:9 sanoo...
”Jos suullasi tunnustat: ’Jeesus on Herra’, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.”
Tämä on totta. Me koemme yksilöinä Jumalan pelastuksen osallistumalla lahjaan, joka on jo annettu. Jotakin uutta todella tapahtuu, kun luotamme siihen, mitä Kristus on tehnyt, ja siihen elävään yhteyteen, josta saamme nauttia. Vastauksellamme on siis ehdottomasti merkitystä elämämme laadun kannalta – sen yltäkylläisen rauhan täyttämän elämän kannalta, joka syntyy Jumalan tuntemisesta.
Mutta ketkä sitten vastaavat? Ketkä kokevat tämän armahduksen?
Pohdittuaan juutalaisia veljiään, jotka eivät ole tunnustaneet Kristusta, Paavali esittää keskeisen sanomansa Roomalaiskirjeen luvussa 11:
Vastaukset 1
Vanhimmat
(JATKUU)
11:25 Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
11:26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
11:27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
11:28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
11:29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
11:30 Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta,
11:31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden.
11:32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.
11:33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
11:34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
11:35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
11:36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.
Jos siis tarkastelemme Paavalin todistusta kokonaisuutena, mitä hän tarkoittaa sanalla ”pelastettu”?
Meidät on pelastettu ristillä; kaikki on täytetty.
Olemme kaiken aikaa pelastumassa – koemme vapautusta tässä elämässä, jatkuvalla matkalla, johon sisältyy merkittäviä etappeja, kuten heräämisemme evankeliumin ilmoitukseen, mutta joka on alkanut jo ennen sitä ja jatkuu sen jälkeenkin.
Tulemme pelastumaan – kuljemme kuoleman läpi ylösnousemuselämään, jossa kuolemaa ei enää ole.
Kaikki tämä tapahtuu armosta, joihin kuuluvat inkarnaatio, Kristuksen kärsimys ja ylösnousemus, yhteytemme Jumalaan Kristuksessa, meidän oma ”kyllä”-vastauksemme, oma uskonkokemuksemme ja jopa lopullinen tuomio.
Raamatun pyhien kirjoitusten mukaan kaiken päämääränä (telos) on kaikkien asioiden ja kaikkien ihmisten yleismaailmallinen sovitus ja ennallistaminen (Kol. 1). Kaikki nämä keinot yhdessä kattavat ja pitävät sisällään sen, mitä tarkoitetaan sillä, että kaikki pelastuvat.
- BRAD JERSAK -