Annoin AI:lle tehtäväksi kirjoittaa "Valossa puhdistuu" tekstini uudestaan. Koska olen kokenut tekstini jokseenkin vajavaksi, päätin kokeilla, miten AI kirjoittaisi saman teksti.
Mielestäni AI:n teksti ei vastaa omia toivomuksiani, Jotakin siitä tuntuu puuttuvan.
Vaikka AI sanoo, ettei mitään tärkeää oppiin liittyvää jäänyt pois, niin kuitenkin ...
Täydellisyys voi olla heikkoutta ja epätäydellisyys voimaa!
Minun ihmisen kirjoittamassa tekstissä on toistoja, joita tahdoi testata, miten niitä saisi poistettua.
Mitä palstan tuomaristo on mieltä; kumpi kirjoitus on parempi AI:in lyhyt ja naseva johdonmukainen teksti vaiko Mvh J - K:n epätäydellinen teksti?
Panen tuon tekstin vastauksessa tähän aloitukseen.
Mvh J - K
Mielestäni AI:n teksti ei vastaa omia toivomuksiani, Jotakin siitä tuntuu puuttuvan.
Vaikka AI sanoo, ettei mitään tärkeää oppiin liittyvää jäänyt pois, niin kuitenkin ...
Täydellisyys voi olla heikkoutta ja epätäydellisyys voimaa!
Minun ihmisen kirjoittamassa tekstissä on toistoja, joita tahdoi testata, miten niitä saisi poistettua.
Mitä palstan tuomaristo on mieltä; kumpi kirjoitus on parempi AI:in lyhyt ja naseva johdonmukainen teksti vaiko Mvh J - K:n epätäydellinen teksti?
Panen tuon tekstin vastauksessa tähän aloitukseen.
Mvh J - K
Vastaukset 16
Vanhimmat
JUMALA KUTSUU IHMISTÄ YHTEYTEENSÄ
Kun ihminen tulee Jeesuksen Kristuksen luo, hän tulee Jumalan yhteyteen. Raamattu kutsuu tätä valossa vaeltamiseksi, sillä Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Jeesus Kristus on maailman valo, ja hänen kauttaan ihmiselle avautuu tie Jumalan läsnäoloon.
Vanhan liiton kaikkein pyhin kuvasi Jumalan välitöntä läsnäoloa. Uudessa liitossa Jeesuksen Kristuksen veri avaa jokaiselle uskovalle vapaan pääsyn Jumalan yhteyteen. Siksi uskovan elämä ei ole etäistä uskonnollisuutta, vaan elämää Isän läsnäolossa.
USKOVAN SUURI KYSYMYS
Kun ihminen tulee uskoon ja alkaa seurata Jeesusta, hän huomaa jotakin hämmentävää. Vaikka hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä hänen tahtonsa, hän ei kykene elämään täydellisen synnittömästi.
Moni uskova kysyy:
"MIKSI TEEN EDELLEEN SYNTIÄ VAIKKA OLEN JUMALAN LAPSI?"
Tämä kysymys on askarruttanut kristittyjä kautta aikojen. Toisaalta Raamattu sanoo, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä. Toisaalta sama Raamattu opettaa, että myös uskovat tarvitsevat jatkuvasti syntien anteeksiantamusta. Näiden kohtien välillä ei kuitenkaan ole ristiriitaa.
JUMALA RATKAISI SYNTIONGELMAN
Jumala tiesi jo ennalta, ettei yksikään ihminen kykene täyttämään hänen lakiaan täydellisesti. Kukaan ei pysty elämään synnittömästi omassa voimassaan. Siksi Jumala ratkaisi ihmisen syntiongelman Golgatalla.
Jeesus Kristus kantoi maailman synnit ristille ja vuodatti verensä syntien sovitukseksi. Hänen uhrinsa ei ollut väliaikainen ratkaisu, vaan kertakaikkinen sovitus syntiä vastaan. Valossa vaeltavan uskovan elämä perustuu tähän todellisuuteen: Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä. Tämä koskee sekä tiedostettuja että tiedostamattomia syntejä. Kun uskova tunnustaa syntinsä Jumalalle, hän saa ne anteeksi Kristuksen tähden. Pelastus ei lepää ihmisen onnistumisen varassa, vaan Kristuksen sovitustyön varassa.
VANHURSKAUS SAADAAN USKON KAUTTA
Raamattu opettaa, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja. Tämä tarkoittaa, ettei Jumala hyväksy ihmistä hänen onnistumistensa perusteella, vaan Kristuksen perusteella. Uskova saa omakseen Jeesuksen vanhurskauden. Jumala ei katso uskovaa ensisijaisesti hänen epäonnistumistensa kautta, vaan Kristuksen kautta.
Siksi kristityn asema Jumalan edessä perustuu armoon. Vaikka uskova kompastuu, Kristus pysyy hänen puolustajanaan Isän luona. Hänen verensä puhuu uskovan puolesta, ja hänen sovitustyönsä riittää.
UUSI IHMINEN JA VANHA LUONTO
Uskoon tullessaan ihminen syntyy uudesti Jumalan Hengestä. Jumala luo häneen uuden ihmisen, joka rakastaa Jumalaa, tahtoo totella häntä ja iloitsee hänen tahdostaan. Tästä uudesta ihmisestä Johannes kirjoittaa sanoessaan, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä.
Uudestisyntynyt ihminen on Jumalan luomistyön tulos. Jumalasta syntyneessä uudessa ihmisessä ei ole syntiä. Samalla uskovassa on kuitenkin edelleen kuolevainen ruumis ja vanha syntinen luonto. Tästä syystä hän kokee jatkuvaa kamppailua synnin ja kuuliaisuuden välillä. Uskovan elämässä on siis kaksi todellisuutta yhtä aikaa: Hän on Kristuksessa uusi luomus, mutta hän elää vielä maailmassa heikon ihmisluontonsa kanssa.
PAAVALIN KUVAAMA TAISTELU
Apostoli Paavali kuvaa tätä kokemusta avoimesti. Hän kertoo tahtovansa tehdä hyvää, mutta huomaavansa itsessään voiman, joka vetää vastakkaiseen suuntaan. Uusi ihminen rakastaa Jumalaa. Liha vastustaa Jumalaa. Tästä syntyy jokaiselle uskovalle tuttu taistelu. Kuitenkaan tämä taistelu ei osoita, ettei ihminen olisi pelastunut. Päinvastoin. Juuri taistelu osoittaa, että Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä. Liha ja Henki ovat vastakkain. Siksi uskova ei voi olla täysin välinpitämätön syntiä kohtaan. Hän lankeaa, mutta hän ei halua jäädä lankeemukseensa. Hän nousee jälleen ja jatkaa matkaansa Jumalan kanssa.
EI KADOTUSTUOMIOTA KRISTUKSESSA
Paavali päättää opetuksensa sanoihin: "Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." Kristityn turvallisuus ei perustu hänen omaan vahvuuteensa vaan Jumalan uskollisuuteen. Jumala ei pelasta ihmistä jättääkseen hänet oman onnensa nojaan. Hän myös pitää huolta omistaan. Jeesus sanoi, ettei kukaan voi ryöstää hänen lampaitaan hänen kädestään. Pelastuksen alku, sen jatkuminen ja lopullinen täyttymys perustuvat Jumalan armoon.
JUMALA PITÄÄ HUOLEN OMISTAAN
Jeesus on ostanut seurakuntansa omalla verellään. Uskovat ovat hänen kallis omaisuutensa. Koska hän on maksanut niin suuren hinnan, hän myös pitää huolta omistaan. Kristitty ei kulje tietään yksin. Jumala kantaa häntä, varjelee häntä ja kutsuu häntä jatkuvasti luottamaan Kristukseen.
Pelastuksen perusta ei ole ihmisen kyky pitää kiinni Jumalasta, vaan Jumalan kyky pitää kiinni ihmisestä.
LOPUKSI
Kristillisen uskon ytimessä on Jeesus Kristus. Jumala kutsuu syntisen yhteyteensä Kristuksen kautta. Uskova ei kykene täydelliseen synnittömyyteen, mutta Jeesuksen veri puhdistaa hänet jatkuvasti. Jumala on vanhurskauttanut hänet uskon kautta.
Loppu AI:n tekstistä jäi pois. Se on tässä:
Jumala on "asettanut hänet Kristuksessa pyhäksi ja nuhteettomaksi eteensä. Siksi kristityn toivo ei lepää hänen omassa onnistumisessaan vaan Jumalan armossa.
Valossa vaeltavan uskovan elämä on jatkuvaa turvautumista Jeesukseen Kristukseen, jonka veri puhdistaa, jonka armo riittää ja jonka rakkaudesta mikään ei voi erottaa."
Tässä siis ihmisenkirjoittama teksti kokonaisuudessaan
https://www.jumala-kanssamme.se/439636059/450690088
Mvh J - K
Korjauksia ketjun aloittajan tekstiin Raamatun jakeiden kautta, jää vähän vajaaksi aloittajalta. JUMALA KUTSUU IHMISTÄ YHTEYTEENSÄ
Kun ihminen tulee Jeesuksen Kristuksen luo, hän tulee suoraan Jumalan yhteyteen ilman inhimillisiä välikäsiä tai rituaalisia automaatteja. Raamattu kutsuu tätä valossa vaeltamiseksi, sillä Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä (1. Joh. 1:5). Jeesus Kristus on maailman valo, ja hänen kauttaan jokaiselle uskovalle avautuu vapaa pääsy Isän läsnäoloon (Hepr. 10:19–20).
USKOVAN SUURI KYSYMYS
Kun ihminen tulee uskoon ja alkaa seurata Jeesusta, hän kohtaa syvän kysymyksen. Vaikka hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä hänen tahtonsa, hän ei kykene elämään täydellisen synnittömästi omassa voimassaan.
Toisaalta Raamattu sanoo, ettei Jumalasta syntynyt elä synnissä (1. Joh. 3:9). Toisaalta sama Raamattu opettaa, että uskovat tarvitsevat anteeksiantamusta ja puhdistusta (1. Joh. 1:7–9). Näiden kohtien välillä ei ole ristiriitaa, kun ymmärretään Jumalan armon todellinen luonne.
JUMALA RATKAISI SYNTIONGELMAN JA KUMOSI LAIN
Jumala tiesi jo ennalta, ettei yksikään ihminen kykene täyttämään lakia täydellisesti. Siksi Jumala ratkaisi ihmisen syntiongelman Golgatalla. Jeesus Kristus kantoi maailman synnit ristille, ja hänen kertakaikkinen uhrinsa kumosi lain vaatimuksen pelastuksen ehtona (Kol. 2:14; Room. 10:4).
Jumala ei ole jatkuva "armoautomaatti", jota käytetään tekosyynä tahalliselle synnille (Room. 6:1–2), vaan Jumala armahtaa yhden kertakaikkisen uhrin tähden (Hepr. 10:14). Kuten ristin ryöväri ei luetellut yksittäisiä syntejään vaan tunnusti syyllisyytensä ja pelastui täysin Jumalan lupauksen ja armon kautta (Luuk. 23:41–43), lepää jokaisen uskovan pelastus yksin Kristuksen sovitustyössä ja lupauksessa. Valossa vaeltava uskova saa turvata siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa hänet kaikesta synnistä.
VANHURSKAUS ARMOSTA ILMAN OMAVANHURSKAUTTA
Raamattu opettaa, että Jumala vanhurskauttaa ihmisen armostaan uskon kautta ilman lain tekoja (Room. 3:24, 28). Tässä on tärkeä ero: ihminen ei pelastu oman uskonsa takia, vaan Jumala vanhurskauttaa armon yhteydessä, ja usko on vain kanava lahjan vastaanottamiseen (Ef. 2:8–9). Jos ihminen luulee olevansa vanhurskas oman uskonsa erinomaisuuden takia, hän lankeaa omavanhurskauteen, josta Raamattu vakavasti varoittaa (Room. 11:20).
Kristityn asema Jumalan edessä perustuu siis yksin armoon. Vaikka uskova kompastuu, Kristus pysyy hänen puolustajanaan Isän luona (1. Joh. 2:1).
UUSI ELÄMÄ JA TAHDON KILVOITTELU
Armon yhteydessä ihminen saa uuden elämän ja syntyy uudesti Jumalan Hengestä (Tiit. 3:5; 2. Kor. 5:17). Jumala luo häneen uuden ihmisen, joka rakastaa Jumalaa ja iloitsee hänen tahdostaan. Samalla uskovassa on kuitenkin edelleen kuolevainen ruumis ja vanha syntinen luonto.
Apostoli Paavali kuvaa tätä sisäistä todellisuutta avoimesti (Room. 7:22–23). Paavalin kilvoittelussa ei ollut kyse luvallisesta rypemisestä syntiteoissa, vaan oman tahdon ja Jumalan tahdon välisestä taistelusta: uusi mieli hyväksyy Jumalan lain iloiten, mutta liha vetää vastakkaiseen suuntaan (Gal. 5:17). Juuri tämä sisäinen kilvoittelu todistaa, että Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä eikä uskova ole välinpitämätön syntiä kohtaan.
ARMO KUULUU KAIKILLE – EI KADOTUSTUOMIOTA
Paavali tiivistää evankeliumin turvan: "Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 8:1). Tämä armo ei ole suljettu sisäpiiri, vaan usko on kaikille – myös pakanoille – avoin tie Jumalan armoon (Room. 3:29–30; Room. 5:1–2).
Kristityn turvallisuus ei perustu hänen omaan vahvuuteensa vaan Jumalan uskollisuuteen. Jeesus lupasi, ettei kukaan voi ryöstää hänen lampaitaan hänen kädestään (Joh. 10:28). Pelastuksen alku, sen jatkuminen ja lopullinen täyttymys perustuvat yksin Jumalan armoon.
JUMALA PITÄÄ HUOLEN OMISTAAN JA TUOMITSEE VANHURSKAASTI
Jeesus on ostanut seurakuntansa omalla verellään (Ap. t. 20:28), ja siksi Jumala varjelee omiaan loppuun asti (1. Piet. 1:5). Pelastuksen perusta ei ole ihmisen kyky pitää kiinni Jumalasta, vaan Jumalan kyky pitää kiinni ihmisestä.
Silti armo ei tee tyhjäksi Jumalan pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta: historian lopussa Jeesus tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet täysin Isän tahdon mukaan (Joh. 5:22, 30; Ap. t. 10:42). Uskova saa odottaa tätä päivää turvallisin mielin, koska hänen tuomarinsa on myös hänen Vapahtajansa.
LOPUKSI
Kristillisen uskon ja elämän kaiken perustana on Jumalan lupaus ja armo, ja Jeesuksen sovitus ristillä kumosi lain vaatimuksen (Room. 4:16; Ef. 2:15). Jumala kutsuu syntisen yhteyteensä Kristuksen kautta, vanhurskauttaa hänet
Rakkautta
LOPUKSI
Kristillisen uskon ja elämän kaiken perustana on Jumalan lupaus ja armo, ja Jeesuksen sovitus ristillä kumosi lain vaatimuksen (Room. 4:16; Ef. 2:15). Jumala kutsuu syntisen yhteyteensä Kristuksen kautta, vanhurskauttaa hänet armostaan ja varjelee hänet perille asti.
Tämäkin jäi vähän vajaaksi.tässä siis loppu.
Sinun AI:n kirjoittama lyhennetty versio tekstistäni on paljon parempi kuin AI:n teksti. Jopa parempi, ainakin monen mielestä, kuin minun itseni kirjoittama alkuperäinen teksti.
Mutta muutama asia jäi AI.ltä ja sinulta pois. Muutit tätä kohtaa
>>>Toisaalta Raamattu sanoo, ettei Jumalasta syntynyt elä synnissä (1. Joh. 3:9).<<<
Tekstissäni kirjoitan, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä. Tämä on Johanneksen kirjeessä sanatarkasti niin, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä. Kuitenkin jokainen vilpitön uskova huomaa tekevänsä syntiä enemmän tai vähemmän, - kukaan ei pysty elämään synnittömästi.
Tätä "ristiriitaa" Raamatun Sanan ja uskovan oman kokemuksen välillä olen pyrkinyt selittämään tekstissäni. Kumpikin, sinä ja AI, ei ota tätä asiaa esille, niin, että sen voisi tekstin lukemalla käsittää ja omaksua opikseen.
Miten siis on koska Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi ei tee syntiä mutta uudestisyntynyt uskova huomaa tekevänsä syntiä?
>>>Vaikka hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä hänen tahtonsa, hän ei kykene elämään täydellisen synnittömästi omassa voimassaan.<<<
Tuosta jättäisin pois "omassa voimassaan". Uskova ei kykene elämään synnittömästi missään voimassa, ei edes Pyhän Hengen voimassa koska meissä on kuitenkin synti, kuten Paavali todistaa synnin asuvan uskovassa. Pyhä Henki ei voi hallita uskovaa niin totaalisesti, ettei uskova koskaan voisi tehdä eikä tee yhtään syntiä. Synnitön elämä edellyttäisi täydellistä Pyhän Hengen hallitaa ja jatkuvasti joka hetki ja joka sekunti Pyhän Hengen täyteyttä. Tämä on minun käsitykseni ja omakin kokemukseni.
>>>JUMALA RATKAISI SYNTIONGELMAN JA KUMOSI LAIN
Jumala tiesi jo ennalta, ettei yksikään ihminen kykene täyttämään lakia täydellisesti. Siksi Jumala ratkaisi ihmisen syntiongelman Golgatalla. Jeesus Kristus kantoi maailman synnit ristille, ja hänen kertakaikkinen uhrinsa kumosi lain vaatimuksen pelastuksen ehtona (Kol. 2:14; Room. 10:4).<<<
Jumala ei kumonnut lakia vaan täytti lain vaatiman vanhurskauden uskovan puolesta. Kristuksessa Jeesuksessa elävässä uskovassa on tämä lain täyttymys hänelle vanhurskaudeksi.
>>>Jumala ei ole jatkuva "armoautomaatti", jota käytetään tekosyynä tahalliselle synnille (Room. 6:1–2), vaan Jumala armahtaa yhden kertakaikkisen uhrin tähden (Hepr. 10:14)<<<
Raamattu todistaa, että Jumala on tehnyt uskovastaan täydellisen.
Raamattu todistaa, että Jumala on sovittanut ihmisen itsensä kanssa asettaakseen hänet pyhänä ja nuhteettomana ja moitteettomana eteensä (Kol 1:21-22). Se on täydelliseksi tehdyn ihmisen asettaminen Jumalan itsensä yhteyteen. Lika barn leka bäst.
Muuten parannettu tekstisi on todella parempi kuin tuo AI:tekemä teksti, jota parantelit. Kiitos!
Mvh J - K
Raamattu todistaa niinkin voimakkaasti, että uskova on tässä maailmassa sellainen kuin Jeesus Kristus on.
Se riippuu siitä kumpi vie vähemmän harhaan. Jos sisältö sama kumpikaan ei hyvä. Tulkinta aikaisemman lukemani perusteella, allekirjoittajan teksteihin liittyen.
Tarkoitatko, että tekstini on harhaoppia?
Jos niin, missä kohtaa se on väärin?
VR -62 älköön vaivautuko vastaamaan, sinut ja mielipiteesi tunnetaan jo.
Mvh J - K
Ei nyt oikeastaan harhaan jää ali sanan ja reilusti
Mihin vertaat tekstini oppia?
Missä on se oikea oppi tekstin aiheesta?
Sinunko kirkkokunnalla, vaiko peräti sinulla yksin?
Voisit kertoa omasta käsityksestäsi tekstin aiheesta
niin voitaisiin keskustella siitä asiallisesti.
Mvh J - K
Näiden kahden tekstin ratkaisevin ero on siinä, että alkuperäinen teksti tarjoaa yksipuolista, pelkästään lohduttavaa pelastusvarmuutta, kun taas korjattu vastaus tuo esiin Raamatun asettamat rajat, ehdot ja kokonaiskuvan.
Alkuperäisessä tekstissä ei ole suoria raamatunviitteitä, ja se jättää pois tärkeitä Uuden testamentin opetuksia. Tällöin pelastus voi näyttäytyä mekaanisena automaattina. Korjattu teksti paikkaa nämä aukot sitomalla jokaisen kohdan suoraan Raamatun jakeisiin:
1. Suhde lakiin ja ristin sovitukseen
Alkuperäinen teksti toteaa vain, ettei ihminen kykene täyttämään lakia, mutta jättää sanomatta sen ratkaisevan tosiasian, että Kristuksen ristintyö kumosi lain vaatimuksen pelastuksen ehtona. Korjattu teksti nostaa esiin lain kumoamisen ja sen, että pelastus lepää yksin Jumalan lupauksessa ja armossa.
• Kol. 2:14: "Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin."
• Room. 10:4: "Kristus on lain loppu, niin että jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi."
• Room. 4:16: "Siksi pelastus perustuu uskoon, jotta se olisi yksinomaan armoa ja jotta lupaus pysyisi lujana kaikille jälkeläisille..."
2. Armo ja anteeksianto (Ei "armoautomaatti")
Alkuperäinen teksti kuvaa veren puhdistavan jatkuvasti ja syntien tunnustamisen tuovan anteeksiannon, mikä voi kuulostaa mekaaniselta automaatilta tai suoritukselta. Korjattu vastaus torjuu ajatuksen armosta tahallisen synnin tekosyynä ja osoittaa ristin ryövärin esimerkillä, että pelastus annetaan kertakaikkisen uhrin ja lupauksen kautta.
• Room. 6:1–2: "Mitä me tähän sanomme? Onko meidän edelleen tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei toki! Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme enää elää siinä?"
• Hepr. 10:14: "Yhdellä ainoalla uhrilla hän on tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
• Luuk. 23:42–43: "Ja hän sanoi: 'Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.' Jeesus vastasi: 'Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.'"
3. Usko ja vanhurskauttaminen (Varoitus omavanhurskaudesta)
Alkuperäinen teksti sanoo ihmisen vanhurskautuvan uskon kautta, mutta ei varoita siitä harhasta, että ihminen luulisi pelastuvansa oman uskonsa erinomaisuuden takia. Korjattu teksti tekee selväksi, että Jumala vanhurskauttaa armon yhteydessä, ja usko on vain lahjan vastaanottamisen väline, ei oma ansio.
• Ef. 2:8–9: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä."
• Room. 3:24: "...ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
• Room. 11:20: "...sinä pysyt paikoillasi vain koska uskot. Älä siis ole ylpeä, vaan pelkää!"
4. Uskovan taistelu ja uusi elämä
Alkuperäinen teksti antaa kuvan, että uskova lankeaa toistuvasti karkeisiin syntitekoihin ja nousee niistä yhä uudelleen. Korjattu versio täsmentää, että uusi elämä saadaan armon yhteydessä, ja Paavalin kuvaama kilvoittelu on sisäistä taistelua Jumalan tahdon ja lihan heikkouden välillä, ei luvallista syntiteoissa rypemistä.
• Tiit. 3:5: "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät."
• Room. 7:22–23: "Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta jäsenissäni minä huomaan toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja vangitsee minut jäsenissäni vaikuttavan synnin lain valtaan."
• Gal. 5:17: "Liha himoitsee Hengen tahtoa vastaan ja Henki lihan tahtoa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte."
5. Armon avoimuus kaikille ja tuleva tuomio
Alkuperäinen teksti pysähtyy pelkkään uskovan sisäiseen turvaan ja lohdutukseen. Korjattu vastaus vie kokonaisuuden loppuun asti: se muistuttaa, että usko on avoin tie armoon kaikille kansoille – myös pakanoille – ja että historian lopussa Jeesus tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet Isän tahdon mukaan.
• Room. 3:29–30: "Onko Jumala muka vain juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, myös pakanoiden, sillä Jumala on yksi. Hän tekee vanhurskaiksi niin ympärileikatut kuin ympärileikkaamattomat, kummatkin yksin uskosta."
• Joh. 5:22, 30: "Isä ei itse tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle... minun tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon."
• Ap. t. 10:42: "Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi."
Yhteenveto
Siinä missä alkuperäinen teksti jättää opetuksen puolitiehen ja vaille suoria raamatunpaikkoja, korjattu teksti palauttaa Raamatun täyden tasapainon: se estää armon väärinkäytön "automaattina", varoittaa omavanhurskaudesta ja yhdistää Jumalan varjeluksen Kristuksen vanhurskaaseen tuomioistuimeen.
Rakkautta
Ihmiseltä ihmiselle tehdyt synnit ja niiden tekojen rukoilu päivittäin on eri asia kuin suhde Jumalaan ja sieltä tuleva anteeksianto mikä on kertaluontoinen teko Jumalalta ihmiselle. Tämä unohtuu monelta, koska papit operttavat asiaa väärin. Sama on perisynnin kanssa. Lutherin oppi mikä on Rooman opista kevyempi veriso ei vastaa Rakkauden evankeliumia.
Minä tiedän, armon kokeneena. Suoraan Jumalalta, sydämen kautta.
Tahdon ilmoitus Pyhän Hengen kautta, puheena ja näky vahvisti.
Armossa on hyvä elää.
Rakkautta
1. Suhde Jumalaan: Kertaluontoinen teko ja täysi anteeksianto
Kun ihminen tulee Kristuksen luo, Jumala ei anna anteeksi vain menneitä syntejä jättäen tulevat epävarmuuden varaan, vaan hän siirtää ihmisen pysyvästi pimeyden vallasta Poikansa valtakuntaan. Tämä on kertakaikkinen, täydellinen teko.
• Kol. 2:13: "Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta hän teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille anteeksi kaikki rikkomuksemme."
• Hepr. 10:14, 17–18: "Yhdellä ainoalla uhrilla hän on tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. ... 'Heidän syntejään ja vääryyksiään minä en enää koskaan muista.' Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria."
• Joh. 13:10: Jeesus kuvaa tätä eroa opetuslasten jalkojen pesun yhteydessä: "Se, joka on kylpenyt, on kokonaan puhdas eikä hänen tarvitse pestä muuta kuin jalkansa." (Kylpy kuvaa kertakaikkista puhdistusta Jumalan edessä; jalkojen pesu kuvaa matkalla tarttuvaa arjen pölyä).
2. Ihmisten väliset synnit: Arkipäivän sovinto ja rakkaus
Se, mitä rukoillaan ja sovitaan päivittäin, liittyy nimenomaan ihmisten väliseen vaellukseen, keskinäiseen anteeksiantoon ja siihen, ettei katkeruus tai vääryys jää rikkomaan yhteyttä lähimmäisiin.
• Matt. 5:23–24: "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa."
• Kol. 3:13: "Kestäkää toisianne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moittimista toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin." (Huomaa järjestys: Herran anteeksianto on jo tapahtunut tosiasia, ja sen pohjalta ihmiset antavat anteeksi toisilleen).
• Jaak. 5:16: "Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta..."
3. Perisynti ja Rakkauden evankeliumi: Lapsi ei ole tuomittu
Kirkkoisä Augustinuksen muotoilema, Rooman kirkon omaksuma ja
Lutherin edelleen opettama oppi perisynnistä opettaa, että jo vastasyntynyt lapsi on perityn syyllisyyden tähden Jumalan vihan alainen ja kadotustuomion alla, ellei häntä kasteta. Kun katsotaan suoraan Jeesuksen omia sanoja ja Uuden testamentin jakeita, kuva on täysin päinvastainen:
• Matt. 19:14: Jeesus sanoi lapsista: "Antakaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." (Jeesus ei sanonut lasten olevan kadotuksen lapsia, vaan asetti heidät taivasten valtakunnan omistajiksi ja esikuviksi).
• Hes. 18:20: Vanha testamentti torjuu jo suoraan ajatuksen siitä, että lapsi kantaisi isänsä syntisyyttä: "Poika ei kanna isän syyllisyyttä eikä isä pojan syyllisyyttä. Vanhurskaan osaksi tulee hänen oma vanhurskautensa, ja jumalaton saa vastata omasta jumalattomuudestaan."
• Room. 5:18–19: Vaikka Paavali kuvaa Aadamin kautta maailmaan tullutta kuolemaa ja taipumusta syntiin, hän nostaa Kristuksen teon sitä suuremmaksi: "Niin kuin siis yhden ihmisen lankeemus toi kaikille ihmisille kadotustuomion, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko tuo kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän."
• 1. Joh. 4:16, 18: "Jumala on rakkaus. ... Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on rangaistuksen odotusta, eikä pelkäävä ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."
Yhteenveto
Kun kirkolliset oppirakennelmat puretaan ja katsotaan pelkästään Raamatun tekstiä, Rakkauden evankeliumi on vapauttava: Jumala on sovittanut suhteen ihmiseen kertakaikkisesti ristillä, viaton lapsi ei synny Jumalan vihan alle, ja uskovan päivittäinen rukous on vapaan lapsen elämää ja sovinnon rakentamista ihmisten keskellä – ei pelonsekaista yrittämistä pysyä pelastettuna.
Alkuperäinen tekstini sivustollani on kirjoitettu vilpittömille uudestisyntyneille uskoville.
Uudestisyntynyt uskova ei tahdo tehdä tahallista syntiä eikä hän kysy sydämessään, kuinka paljon saan tehdä syntiä ja silti pelastun. Jos uskovaksi itseään titulleeraava ihminen etsiin itselleen korvasyyhysaarnoja synnin hyväksymiselle, hänen jumalasuhteensa ei ole oikealla tolalla. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, miksi en taistele syntiä vastaan vaan tahdo tehdä syntiä ja kuulla syntiä hyväksyvää opetusta.
Raamattu kuitenkin todistaa, että uudestisyntynyt uskova taistelee luonnostaan syntiä vastaan (Room 7. luku). Se on uudestisyntyneelle uskovalle normaalia ja luonnollista käyttäytymistä. Tätä ei näytä monet ymmärtävän. Ehkä lähestytään aihetta jumalattoman ihmisen kannalta, joka tahtoo elää synnissä ja tehdä jatkuvaa syntiä. Siksi pelätään armon julistusta.
Tekstini ei siis ole kirjoitettu uskonnolliselle synnin hyväksyvää opetusta etsivälle ihmiselle. Tekstini on kirjoitettu Jumalasta syntyneille vanhurskaille ja pyhille uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. He karttavat syntiä ja tahtovat elää oikein Jumalaa miellyttävästi.
Koska he kuitenkin kokevat itsessään syntiä ja lukevat Raamatusta, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä, he joutuvat ristiritaan itsensä kanssa. Tällaiselle vilpittömälle uskovalle olen kirjoittanut tekstini "Valossa puhdistuu." Lue teksti tästä näkövinkkelistä niin se avautuu oikein.
Jos kohderymä on väärä, teksti on väärää oppia. Jos kohderymän on oikea, oppi on oikea. Mutta en kuitenkaan usko, että "vääräkään kohderyhmä" käsittää tekstini syntiä hyväksyväksi. Jos joku lukee tekstini, olkoon hän kuka tahansa, Pyhä Henki kyllä on mukana ja selittää hänelle, ettei kysesssä ole syntiä hyväksyvä oppi. Jumalan kutsussa ja puhuttelussa kukaan ei käsitä niin, että Jumala hyväksyy syntiä.
Muuten näitä synnistä syyttäviä ja varottavia tekstejä on mielestäni jo tarpeeksi. Jopa jo tässäkin ketjussa siitä kirjoitetaan. Mutta Kristukseen Jeesukseen turvaavaa lohduttavaa tekstiä on harvemmin luettavissa.
https://www.jumala-kanssamme.se/439636059/450690088
Mvh J - K
Tässä tuli tekstini ydinsanomaa:
>>>• Hepr. 10:14, 17–18: "Yhdellä ainoalla uhrilla hän on tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. ... 'Heidän syntejään ja vääryyksiään minä en enää koskaan muista.' Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria."<<<
Toistetaan tämä totuus ette se unohdu:
"Yhdellä ainoalla uhrilla hän on tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään"
Mitä me tähän sanomme?
Kol 1:21-21 "Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneita ja mieleltänne hänen vihamiehiään pahoissa teoissanne, hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet."
Jumalan tahto ja tarve on asettaa jokainen ihminen pyhänä, nuhteettomana ja moitteettomana eteensä. Tämän Hän tekee jokaiselle ihmiselle, joka uskoo Jeesukseen ja tulee Hänen luokseen. Jumala tekee hänestä pysyvästi täydellisen ja asettaa hänet eteensä pyhänä ja nuhteettomana, siis täydelliseksi tehtynä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mvh J - K
Uudesti synnytään armon kautta ei silloin, kun tullaan uskoon. Se on todellinen uudesti syntyminen. Usko on elämä murrosiässä. Ateistikin voi syntyä uudestaan, suoraan armon kautta uskoon.
Tekstisi on murrosiässä. Vilpittömin mielin. Huomaat vielä sen.
Minä ymmärrän sinun pointtisi, kaikkea hyvää. Tapaamisiin.
Rakkautta
Kokonaisuutena uskovalle liian vaikeita asioita ymmärtää.
Pitää keskittyä vain yhteen asiaan, parin jakeen toistamiseen ja yhden mielipiteen jankuttamiseen. Eikä sillä pelastuksella lopulta ole niin merkitystä, vaan kun vain pääsee muita parjaamaan ja osoittamaan että ymmärtää jotain muka enemmän, vaikka ei tee muuta kuin jankuttaa paria jaetta ja mielipidettä.
Pitää tarjoa vain maitoruokaa.
Vanhaa ruokaa ei pystytä edes pureskelemaan.
Minä korjasin sen tuntemasi vajavuuden, huomio se.
Rakkautta