MIKSI TARVITSEN VAPAHTAJAA?

>>Monen mielestä on kyllästymiseen asti opetettu totuutta ihmisen syntisyydestä. On ollut masentava kokemus tajuta, että monet uskovan nimeä kantavat eivät tahdo todella sielunsa pohjiin asti tulla pysäytetyksi tämän totuuden eteen. Jotakin järkyttävän pinnallista on meidän uskonelämässämme. Tulee vihaisia vastalauseita: "Aina sinä puhut synnistä. Kyllä me sen muutenkin tiedämme!"

Tuskaisena olen kuitenkin nähnyt, etteivät useimmat uskovat alkuunkaan todella tiedä, mitä synti on. Emme ole joutuneet järkytetyiksi syntisyydestämme Jumalan edessä. Elämrme uskovina salaisen itsevanhurskauden sokaisemina: kuvittelernme olevamme syntisiä ja kaipaavamme armoa. Mutta sydämen kivikova pohja on aivan särkymätön, emmekä koskaan ole todella säikähtäneet Jumalan pyhyyttä. Synti on meille sittenkin enemmän ulkonaisia, näkyviä tahroja, tekosyntejä, sanasyntejä, mielenlaatusyntejä kuin koko olemuksemme pohjatonta ja järkyttävää kapinaa ja vihamielisyyttä Jumalaa vastaan.

Minulle ainakin on ollut ankara läksy oppia, että tämä turmelus seuraa uskovaa halki koko hänen elämänsä. Siitä ei koskaan tule loppua. Tiedän toki, että moni ystävä ei hyväksy tätä totuutta.

Toinen asia, jota olen yrittänyt korostaa, on uskonvanhurskaus tai Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa. Puhuessani edellisestä totuudesta en ehkä monen mielestä tarpeeksi selvästi ole tuonut esille jälkimmäistä. Myönnän kyllä, etten aikaisemmin oikein uskaltanut puhua Jumalan armosta, Tunsin, että jollei Pyhä Henki saa todella kirkastaa syntiämme synniksi, puhe armosta on vain ihmisen antamaa lohdutusta, jonka avulla jälleen taitavasti vältämme katumuksen ja vedämme armon irstaisuuteemme eli omavanhurskauteemme.

Olen ajatellut, että ellei laki saa meidän uskovien suuta tukituksi ja todella syyllisiksi Jumalan edessä, ei myöskään evankeliumi meille maistu eikä se pääse meitä todella parantamaan.

Näitä asioita kerran pohtiessani sattui silmiini E.V. Pakkalan hartauskirjasta seuraava katkelma: "Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn ihmisen tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässa maailmassa ja täällä ajassa - tällä puolen kuoleman linjan. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa Olen alkanut uskoa, että oikea todellinen, pääsiäinen on meille koittava vasta kuokman virran toisella puolella. "

Oleellisinta, tärkeintä uskonelämässä on näin yhä syvenevä synnin ja armon tunto. Jotka tästä ytimestä lähtevät pois etsiäkseen jotain korkeampaa, menevät harhaan. Pyhän Hengen täyteys on ytimeltään yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa loppuun asti samalla aikaa vanhurskaaksi ja syntiseksi. Juurtuminen, kasvaminen ja syveneminen on juuri tämän herkistyvän synnin tunnon keskellä tapahthvaa kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa .

On henkeäsalpaavan riemullista, kun tämä kaikki alkaa todella kirkastua omalle kohdalle. Mikään ei ole enää minun varassani, vaan kaikki, aivan kaikki on Vapahtajan rakkauden ja armon varassa. Mitä heikommaksi ja syntisemmäksi tulen omissa silmissäni, mitä kuolleemmaksi ja tylsemmäksi tunnen sisimpäni, sitä lapsenomaisemmin kaikkea järkeä ja tunnettani uhmaten saan turvautua ja huutaa avukseni Jeesuksen armoa. Syntien anteeksiantamuksessa on todellakin joka hetki elämä ja autuus.>>

( Otelainaus: Olavi Peltola/Evästä vuoden jokaiselle viikolle)

s-seutulainen
6<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Aloitus on hyvin lakihenkisyyteen suuntautuva eikä perustu mitenkään rakkauden evankeliumin opetuksiin. Ihmistä syyllistetään synnin kautta eikä huomioida sitä, mitä Raamattu sanoo muiden syyllistämisestä.

"Siksi sinulla, ihminen, ei ole mitään puolustusta, olitpa kuka tahansa, kun tuomitset muita. Tuomitessasi toisen tuomitset itsesi, sillä sinä, joka tuomitset, teet itse samanlaista." (Room. 2:1)

Siinä vaiheessa, kun ihminen kokee Jumalan armon, ihmisen pyytteettömät teot eivät ole syyllistämisen arvoisia. Laki tulee sydämen kautta ja ihminen kykenee kyllä toimimaan vilpittömin mielin ilman syyllistämistäkin.

"Tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Hepr. 8:10)

Syyllistäjät ovat omavanhurskaita, jotka eivät ymmärrä, mitä Jumalan todellinen armo on. Ota malka silmästäsi, niin näet paremmin – hyvä muistutus niille, jotka syyllistävät. Jumala on rakkaus. On parempi lopettaa oma syntisyys ja omavanhurskaan armon jakaminen muiden syyllistämisen kautta.

"Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." (1. Joh. 4:8)

Syyllistäminen ei vähennä synnin tekoja. Rakkaus on se, mikä vähentää syntisyyttä, ja vilpittömyys on oikea tie armoon. Ihminen tietää sydämen kautta, mitä synti on, ei sitä tarvitse muiden kertoa.

"Teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen voitelunsa opettaa teille kaiken, ja se opetus on totta eikä valhetta." (1. Joh. 2:27)

Jumalan armo on kaikkia varten, se ei vaadi syyllistämistä. Jumala on se, joka armahtaa, sydämen kautta.

"Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1. Joh. 4:16)

Rakkautta

Äänestä

Sanan mukaan hedelmistään jokainen puu tunnetaan.
olavi peltola on elinaikanaan, käyttäen hyväkseen asemaansa ja arvovaltaansa johdattanut satoja, sanoisin tuhansia matkalle helvettiin. peltola on tahallisesti ja tietoisesti himoiten mammonaa ja kunnioitusta ihmisiltä valhetellen johdattanut tietämättömiä ja eksyviä uskomaan kirkon sakramenttien olevan pelastus ja tie Jumalan tykö. Täysin ymmärtäen peltola on pukeutunut baal-jumalan papin asuihin ja harjoittanut taikuutta ja lukenut loitsuja ja tehnyt käsillään taikurien merkkejä.
OLAVI PELTOLA ON TEHNYT KAMMOTTAVIA TEKOJA, EIKÄ HÄN OLE KOSKAAN KATUNUT PAHUUTTAAN!!!!
OLAVI PELTOLA ON KAMMOTTAVA EKSYTTÄJÄ!

Äänestä

2Moos.20:25 Ja jos sinä teet minulle kivisen alttarin, niin älä tee sitä vuoltuista kivistä: jos sinä siihen veitses satutat, niin sinä sen aastutat. Biblia (1776) 5Moos.27:5. Joos.8:31.

Äänestä

>>>Tuskaisena olen kuitenkin nähnyt, etteivät useimmat uskovat alkuunkaan todella tiedä, mitä synti on. Emme ole joutuneet järkytetyiksi syntisyydestämme Jumalan edessä.<<<

Miten me puhumme synnistä, riippuu kohderyhmästä. Ymmärrämme, että jumalattomalle syntisyytensä kieltävälle ihmiselle ei voi puhua armosta ja anteeksiantamuksesta. Hän ei koe olevansa syntinen, eikä että hänellä on syntiä. Silloin hän ei tietenkään käsitä armoa eikä koe tarvitsevansa sitä.

Mutta jos puhumme uskovalle synnistä, puhe/kirjoitus tulee olla erilainen. Näin myös Jeesus teki. Hän puhui, puhuu, jumalattomille syntisille eri tavalla kuin omilleen. Jumalaton on syntinen ja uskova on vanhurskas. Siksi puheet näille kahdelle ihmisryhmälle ovat erilaiset.

Jeesus sanoi, että kun Pyhä Henki tulee, hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion? (Joh 16:7-9). Hän ei sanonut, sano, että Pyhä Henki näyttää uskoville todeksi synnin. Hän näyttää maailmalle todeksi synnin, - koska ihmiset eivät usko Häneen.

Pyhä Henki on jo näyttänyt uskovalle synnin todellisuuden hänen ollessa uskosta osaton syntinen. Siksi uskovat tuntevat syntisyytensä mutta ovat saaneet synnit anteeksi. Uskova tahtoo elää oikein koska hänessä oleva Pyhä Henki vie pyhitykseen.

Siis uskosta osattomille näytetään synti toteen. Kun hän ymmärtää synnin, että hän on syntinen, hänelle voidaan puhua armosta ja anteeksiantamisesta. Uskova todistaa Jeesuksesta yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa (Joh 15:26-27).

Edelleen Jeesus sanoi, ja sanoo, ettei Hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jeesus siis puhuttelee vanhurskaita eri tavalla kuin syntisiä. Näin tulisi meidänkin tehdä, - mikäli seuraamme Hänen esimerkkiään.

Jumala tahtoo juurruttaa Jeesuksen luokse tulleet vanhurskaat uskovat Kristukseen ja Hänen armoonsa (Kol 2:6-8). Jumalattoman kohdalla Jumalan työ on vielä synnin osoittamisen tasolla, - saada uskosta osaton käsittämään syntisyytensä ja ymmärtämään tarvitsevansa armoa (Hoosea 5:15 Jooel 2:12-13).

Pyhä Henki vie syntistä ihmistä Armahtajan, Herran Jeesuksen Kristuksen, luokse saamaan synnit anteeksi. Kun syntinen on tullut Jeesuksen luokse, Jumalan puhe hänelle muuttuu.

https://www.jumala-kanssamme.se/439641483/439637564

Mvh J – K

Äänestä
  • 14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
    15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
    16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
    17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
    18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
    19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
    20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
    21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
    22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
    23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
    24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
    25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
    ( Room. 7 )

    P.S. Paavali ei tässä kirjoita itsestään menneessä aikamuodossa s.o. Sauluksena, vaan Herransa ja Vapahtajansa kohdanneesta, uudestisyntyneestä apostoli Paavalista.

    s-seutulainen

    Äänestä

>>>Syntien anteeksiantamuksessa on todellakin joka hetki elämä ja autuus<<<

Se elämä ja autuus ei ole, mikäli uskova kokee jatkuvaa syyllisyyttä, ts. syntisyyttä. Jos uskovalle taotaan päähän, että hän on syntinen, aina puhutaan synnistä, mitä autuutta se tuo. Häntähän sidotaan syntiin. Ei tahdota päästää vankia vapauteen. Jumala tuo synnistä vapautumisen ja autuuden syntien anteeksi antamisen ja anteeksi saamisen kautta.

Ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa Häneen uskovan ja Häneen turvaavan ihmisen kaikesta synnistä. Jumala sanoo vielä niinkin voimakkaasti, ettei Hän muista anteeksi antamiaan syntejä (Jes 43:25).

Jumala sanoo myös, että Hän antaa ihmiselle synnit anteeksi itsensä tähden. Ei niin, että Hän antaisi meille syntimme anteeksi meidän tähtemme. Hän antaa anteeksi itsensä tähden koska anteeksi antaminen on Hänen tahtonsa. Silloin Hän saa meidät ikuisesti luokseen (Jes 43:25, Daniel 9:17-19).

Mvh J - K

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

>>Monen mielestä on kyllästymiseen asti opetettu totuutta ihmisen syntisyydestä. On ollut masentava kokemus tajuta, että monet uskovan nimeä kantavat eivät tahdo todella sielunsa pohjiin asti tulla pysäytetyksi tämän totuuden eteen. Jotakin järkyttävän pinnallista on meidän uskonelämässämme. Tulee vihaisia vastalauseita: "Aina sinä puhut synnistä. Kyllä me sen muutenkin tiedämme!"

Tuskaisena olen kuitenkin nähnyt, etteivät useimmat uskovat alkuunkaan todella tiedä, mitä synti on. Emme ole joutuneet järkytetyiksi syntisyydestämme Jumalan edessä. Elämrme uskovina salaisen itsevanhurskauden sokaisemina: kuvittelernme olevamme syntisiä ja kaipaavamme armoa. Mutta sydämen kivikova pohja on aivan särkymätön, emmekä koskaan ole todella säikähtäneet Jumalan pyhyyttä. Synti on meille sittenkin enemmän ulkonaisia, näkyviä tahroja, tekosyntejä, sanasyntejä, mielenlaatusyntejä kuin koko olemuksemme pohjatonta ja järkyttävää kapinaa ja vihamielisyyttä Jumalaa vastaan.

Minulle ainakin on ollut ankara läksy oppia, että tämä turmelus seuraa uskovaa halki koko hänen elämänsä. Siitä ei koskaan tule loppua. Tiedän toki, että moni ystävä ei hyväksy tätä totuutta.

Toinen asia, jota olen yrittänyt korostaa, on uskonvanhurskaus tai Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa. Puhuessani edellisestä totuudesta en ehkä monen mielestä tarpeeksi selvästi ole tuonut esille jälkimmäistä. Myönnän kyllä, etten aikaisemmin oikein uskaltanut puhua Jumalan armosta, Tunsin, että jollei Pyhä Henki saa todella kirkastaa syntiämme synniksi, puhe armosta on vain ihmisen antamaa lohdutusta, jonka avulla jälleen taitavasti vältämme katumuksen ja vedämme armon irstaisuuteemme eli omavanhurskauteemme.

Olen ajatellut, että ellei laki saa meidän uskovien suuta tukituksi ja todella syyllisiksi Jumalan edessä, ei myöskään evankeliumi meille maistu eikä se pääse meitä todella parantamaan.

Näitä asioita kerran pohtiessani sattui silmiini E.V. Pakkalan hartauskirjasta seuraava katkelma: "Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn ihmisen tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässa maailmassa ja täällä ajassa - tällä puolen kuoleman linjan. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa Olen alkanut uskoa, että oikea todellinen, pääsiäinen on meille koittava vasta kuokman virran toisella puolella. "

Oleellisinta, tärkeintä uskonelämässä on näin yhä syvenevä synnin ja armon tunto. Jotka tästä ytimestä lähtevät pois etsiäkseen jotain korkeampaa, menevät harhaan. Pyhän Hengen täyteys on ytimeltään yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa loppuun asti samalla aikaa vanhurskaaksi ja syntiseksi. Juurtuminen, kasvaminen ja syveneminen on juuri tämän herkistyvän synnin tunnon keskellä tapahthvaa kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa .

On henkeäsalpaavan riemullista, kun tämä kaikki alkaa todella kirkastua omalle kohdalle. Mikään ei ole enää minun varassani, vaan kaikki, aivan kaikki on Vapahtajan rakkauden ja armon varassa. Mitä heikommaksi ja syntisemmäksi tulen omissa silmissäni, mitä kuolleemmaksi ja tylsemmäksi tunnen sisimpäni, sitä lapsenomaisemmin kaikkea järkeä ja tunnettani uhmaten saan turvautua ja huutaa avukseni Jeesuksen armoa. Syntien anteeksiantamuksessa on todellakin joka hetki elämä ja autuus.>>

( Otelainaus: Olavi Peltola/Evästä vuoden jokaiselle viikolle)

s-seutulainen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu