Punaisena lankana nykyajan demokratian mekanismien jumittuminen vinoutuneeseen hallitus–oppositio-äänestäjä -kierteesen, sekä vallan heilahteluun puolelta toiselle kIiimaksihakuisen mielikuvapolitiikan johtamana. Eli miten äänestäjästä tuli vallantavoittelijoiden huora ja miten päättäjästä tuli heitä ylempien toimijoiden huora.
MiIIainen on tämän päivän äänestäjä? Mitä/ketä se äänestää? Miksi?
Tämän päivän äänestäjää revitään puolelta toiselle, ja erityisesti sinne, missä häneen voidaan vahvimmin vaikuttaa; mielikuvien ruokkimiin kupliin, pois arkitodellisuudesta, pois totuuden ääreltä, sinne missä äänestäjään voidaan syöttää sitä "parempaa vaihtoehtoa" ja samalla uhkakuvia luoden, jos äänestetään "väärin". Tämä mielikuvien värittämä ilmapiiri on muttunut kieroutuneeksi hallitus-oppositio-äänestäjä -dynamiikaksi, jossa suurimpia äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavia voimia on "niiden muiden syyllisyys", "meidän paremmuus", sekä uhriutumisen mentaliteetti.
Mutta missä ne vastuunkantajat on? Ne selkärangalliset yhteiskunnan toimijat, joilla on rohkeutta lyödä tiskiin ne todelliset madonluvut ja pyrkiä saamaan valtavirraksi arkitodellisuuden asioita ja ilmiöitä? Miksi sellaisille toimijoille ei näytetä uskaltavan antaa mandaattia astua johtoon, vaan nostetaankin valtaan lähes aina ne toimijat, joiden jäljiltä moni asia jää sevittämättä tai korjaamatta, tai jää perinnöksi jopa entistä huonommassa kunnossa, mutta jotka aina kuitenkin onnistuu vakuuttamaan lupauksillaan, jollain "muita paremmalla", sekä vierittämään syyn "niiden muiden" tai "epäsuotuisien olosuhteiden" syyksi? Mikä tällaisissa toimijoissa on se juttu, mikä saa enemmistön äänestämään heitä?
Samaan aikaan kun äänestäjät onanoi poliittis-ideologis-eroottisissa kuplissa ideoleitaan paIvoen, hyvinvoinnin suunta on laskeva ja rakenteelliset ongelmat syvenee, ja kuten sanoin, tälle kaikelle ensisijaisesti syyllistä etsien, silmät arkitodellisuudelta sulkien, mutta syrjien niitä, joilla on monet ratkaisun avaimet käsissään.
Näin ollaan menty jo pelottavan pitkään, vaaleista toiseen, aina samalla kaavalla, ja asioiden mennessä koko ajan huonompaan suuntaan. Äänestäjä ei enää tunne demokratiaa, ja millainen yhteiskunnallinen voima se on. Hän ei enää osaa käyttää sitä itsensä, läheistensä ja yhteiskunnan tulevaisuuden voimana. IdoIeiIIeen huoraten äänestäjät teki demokratiasta vallantavoittelijoiden hyödykkeen.
Ja mikä on tulos? No tietenkin se, miltä moni äänestäjä haluaa sulkea silmänsä, koska pelkää selkärankaisten, eli "väärämielisten", valtaannousua, koska pelkää joutuvansa syrjityksi "vihollisen palvelemisesta". Aivopestynä tottelevaisena zombina, todellisuudentajunsa menettäneenä. Sitä on olla idoIeiksi itsensä nostaneiden toimijoiden huorana. Sen hinnasta välittämättä.
☝️🙄
MiIIainen on tämän päivän äänestäjä? Mitä/ketä se äänestää? Miksi?
Tämän päivän äänestäjää revitään puolelta toiselle, ja erityisesti sinne, missä häneen voidaan vahvimmin vaikuttaa; mielikuvien ruokkimiin kupliin, pois arkitodellisuudesta, pois totuuden ääreltä, sinne missä äänestäjään voidaan syöttää sitä "parempaa vaihtoehtoa" ja samalla uhkakuvia luoden, jos äänestetään "väärin". Tämä mielikuvien värittämä ilmapiiri on muttunut kieroutuneeksi hallitus-oppositio-äänestäjä -dynamiikaksi, jossa suurimpia äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavia voimia on "niiden muiden syyllisyys", "meidän paremmuus", sekä uhriutumisen mentaliteetti.
Mutta missä ne vastuunkantajat on? Ne selkärangalliset yhteiskunnan toimijat, joilla on rohkeutta lyödä tiskiin ne todelliset madonluvut ja pyrkiä saamaan valtavirraksi arkitodellisuuden asioita ja ilmiöitä? Miksi sellaisille toimijoille ei näytetä uskaltavan antaa mandaattia astua johtoon, vaan nostetaankin valtaan lähes aina ne toimijat, joiden jäljiltä moni asia jää sevittämättä tai korjaamatta, tai jää perinnöksi jopa entistä huonommassa kunnossa, mutta jotka aina kuitenkin onnistuu vakuuttamaan lupauksillaan, jollain "muita paremmalla", sekä vierittämään syyn "niiden muiden" tai "epäsuotuisien olosuhteiden" syyksi? Mikä tällaisissa toimijoissa on se juttu, mikä saa enemmistön äänestämään heitä?
Samaan aikaan kun äänestäjät onanoi poliittis-ideologis-eroottisissa kuplissa ideoleitaan paIvoen, hyvinvoinnin suunta on laskeva ja rakenteelliset ongelmat syvenee, ja kuten sanoin, tälle kaikelle ensisijaisesti syyllistä etsien, silmät arkitodellisuudelta sulkien, mutta syrjien niitä, joilla on monet ratkaisun avaimet käsissään.
Näin ollaan menty jo pelottavan pitkään, vaaleista toiseen, aina samalla kaavalla, ja asioiden mennessä koko ajan huonompaan suuntaan. Äänestäjä ei enää tunne demokratiaa, ja millainen yhteiskunnallinen voima se on. Hän ei enää osaa käyttää sitä itsensä, läheistensä ja yhteiskunnan tulevaisuuden voimana. IdoIeiIIeen huoraten äänestäjät teki demokratiasta vallantavoittelijoiden hyödykkeen.
Ja mikä on tulos? No tietenkin se, miltä moni äänestäjä haluaa sulkea silmänsä, koska pelkää selkärankaisten, eli "väärämielisten", valtaannousua, koska pelkää joutuvansa syrjityksi "vihollisen palvelemisesta". Aivopestynä tottelevaisena zombina, todellisuudentajunsa menettäneenä. Sitä on olla idoIeiksi itsensä nostaneiden toimijoiden huorana. Sen hinnasta välittämättä.
☝️🙄
Vastaukset 2
Vanhimmat
*automaattinen uloskirjauminen*
Demokratia on maailman pahin tuhon uskonto.