Itse omalla työlläsi tienaamia vai yhteiskunnan sinulle antamia, jotka on kerätty toisilta veronmaksajilta?
Ei sinulla ole lupa antaa toisten veronmaksajien yhteiskunnalle antamia rahoja kenellekään, ne on annettu sinulle, että saat vuokrasi maksettua, ja ruokaa lapsillesi, tarvittavat perheen menot hoidettua.
Seurakunnalle voit antaa vain niitä rahoja, jotka olet työlläsi ansainnut.
Nämä jutut on kamalia kuunneltavia, kun joku kertoo sinisin silmin seurakunnan edessä, että hän antoi opintotuesta ja sitten hänen vanhempansa huomasivat sinun olevan vailla rahaa ja antoivat sinulle. Huijaatko ihmisiä, vai oletko muutoin ymmärtämätön?
Jumala siunaa sinua ensin antamalla sinulle hyvä palkkaisen työn ja sitten voit antaa hyvillä mielin.
Näin se meni Israelissakin muinoin, kun sinulla oli jo kymmenen lehmää, seuraava vasikka oli Herralle anettava. Et sinä sitä ensimmäistä lehmääsi anna pois, niin ettei sinun lehmäsi voisi koskaan lisääntyä! Kai sinä sentään tämän ymmärrät - vai?
Jumalan siunauksia ei rahassa mitata - Jumalan siunaukset ovat aina hengellisiä. Kun sinulla on elatus ja vaatteet tyytykää siihen. Älkää enempää Herralta pyytäkö. Tästä me kaikki jäämme kiinni, eikö? OIisihan se autokin kiva - eikö? Ja talokin olisi kiva - eikö? Eikö pieni ulkomaanmatka edes - eikö? Järvenrantamökki - eikö? No, ainakin uusi älypuhelin - eikö? jne Vai eikö sinulle tule koskaan mieleen? Ei kai nuo niin pahoja asioita olisi?
Ei sinulla ole lupa antaa toisten veronmaksajien yhteiskunnalle antamia rahoja kenellekään, ne on annettu sinulle, että saat vuokrasi maksettua, ja ruokaa lapsillesi, tarvittavat perheen menot hoidettua.
Seurakunnalle voit antaa vain niitä rahoja, jotka olet työlläsi ansainnut.
Nämä jutut on kamalia kuunneltavia, kun joku kertoo sinisin silmin seurakunnan edessä, että hän antoi opintotuesta ja sitten hänen vanhempansa huomasivat sinun olevan vailla rahaa ja antoivat sinulle. Huijaatko ihmisiä, vai oletko muutoin ymmärtämätön?
Jumala siunaa sinua ensin antamalla sinulle hyvä palkkaisen työn ja sitten voit antaa hyvillä mielin.
Näin se meni Israelissakin muinoin, kun sinulla oli jo kymmenen lehmää, seuraava vasikka oli Herralle anettava. Et sinä sitä ensimmäistä lehmääsi anna pois, niin ettei sinun lehmäsi voisi koskaan lisääntyä! Kai sinä sentään tämän ymmärrät - vai?
Jumalan siunauksia ei rahassa mitata - Jumalan siunaukset ovat aina hengellisiä. Kun sinulla on elatus ja vaatteet tyytykää siihen. Älkää enempää Herralta pyytäkö. Tästä me kaikki jäämme kiinni, eikö? OIisihan se autokin kiva - eikö? Ja talokin olisi kiva - eikö? Eikö pieni ulkomaanmatka edes - eikö? Järvenrantamökki - eikö? No, ainakin uusi älypuhelin - eikö? jne Vai eikö sinulle tule koskaan mieleen? Ei kai nuo niin pahoja asioita olisi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos seurakunnan vanhimmat ja pastorit ovat ahneita ja pyytävät koko ajan antamaan lisää; kai sinä itsekin osaat Raamattuasi lukea?
Pyysikö Jeesus koko ajan lisää rahaa? Missä kohtaa niin sanotaan?
Luetko kertaakaan, että Jeesus pyysi rahaa, että saisi edes sen aasin, jolla kulkea kertomassa Jumalasta? Käveli kaikki matkat. Ihmiset antoivat omasta halustaan Juudaksen rahakukkaroon, jolla ostettiin, jos jotain tarvittiin. Useimmiten ei tarvittu, ihmiset kutsuivat kotiinsa syömään ja nukkumaan evankelioimis matkoilla. Juudaksen rahakukkaro vielä vuoti.
Oletko eri mieltä?
Jeesusko tarvitsee sinun rahojasi? Maaillmankaikkeuden omistajako olisi niin köyhä ja puutteessa?
Kuka niitä sinun rahojasi käyttää, joita annat? Jeesusko vai ihmiset?
Minulta on työssä ollessa peritty palkastani tietty prosentti eläkekanssaan ja jos eläkkeellä uhraan seurakuntaan, omiani uhraan. Ei se minulle kuulu jos joku ostaa eläkerahoillaan viinaa ja tupakkaa!
Jeesus ei ahnehtinut keltään rahaa ja evankeliumi levisi.
Se kymmenen meni papistolle vaikka se Herralle oli. Veri valutettiin kiitokseksi, että papisto sai syötävää ja myytävää oman elintason yllä pitämiseen. Sama se on nykyisin kymmenys siitä mitä seurakunta saa, menee hyvään. Loput jää toiminnan ylläpitoon eli kuluihin.
Aloittaja ei ole siinä asemassa, mistä käsin hänellä olisi oikeus puuttua toisten ihmisten taloudenpitoon vaan se on ihmisen oma asia, siihen ei tule puuttua, ainakaan kieltojen kautta.
Se, että antaa rahaa opintotuista on typeryyttä minkä osalta on hyvä huomauttaa asiasta mutta kieltämään ei ole oikeutta opettaminen on suotavaa. Toisen elämään puuttuminen kieltojen kautta ei ole hyväksyttävää missään muodossa. Vapaa tahto, ihminen päättää itse, se kenen lapsi se päättää lain määrittelemään ikään asti, ei muut.
Jumala antaa ja ottaa, miten parhaaksi näkee. Siihen ei ole tarvetta lisätä mitään. Jumala on rakkaus, se on syytä muistaa. Ei autoissa ja kesämökeissä mitään pahaa ole saati muissakaan tavaroissa, ihmisillä on tarpeita osa täyttyy, osa ei. Synti ei ole tarpeissa.
Kun molempia tekstejä tarkastellaan Raamatun jakeiden valossa, niistä erottuu kolme keskeistä teologista ja historiallista kohtaa:
1. Saako vähävarainen tai tuilla elävä antaa? (Mark. 12:41–44 ja 2. Kor. 8:1–3)
Aloittaja väittää, ettei yhteiskunnan tuista (kuten opintotuesta) ole lupaa antaa seurakunnalle, vaan Jumala antaa ensin hyväpalkkaisen työn ja vasta sitten voi antaa.
• Jeesuksen opetus lesken rovoista (Mark. 12:41–44): Jeesus kiitti nimenomaan köyhää leskeä, joka antoi temppelin uhriarkkuun kaksi pientä lanttia – "kaiken, mitä hänellä oli, koko elatuksensa". Jeesus ei moittinut leskeä typeryydestä tai käskenyt häntä hankkimaan ensin hyväpalkkaista työtä, vaan arvioi antamisen sydämen asenteen, ei summan tai tulonlähteen mukaan.
• Makedonian seurakunnat (2. Kor. 8:2–3): Paavali kehui makedonialaisia kristittyjä, jotka antoivat avustusta "syvästä köyhyydestään huolimatta" ja yli varojensa omasta vapaasta tahdostaan.
• Sinun huomiosi viisaasta taloudenhoidosta: Vaikka Raamattu ei kiellä vähävaraista antamasta, huomiosi siitä, että opintotuen (joka on tarkoitettu elämiseen) lahjoittaminen pois ja vanhempien rahoille joutuminen on epäviisasta, saa tukea Raamatusta. Paavali opettaa, että kristityn tulee ensisijaisesti huolehtia omasta ja perheensä elatuksesta (1. Tim. 5:8) ja että antaminen tapahtuu sen mukaan, mitä ihmisellä on, ei niin, että muut pääsevät helpolla ja antaja itse joutuu ahdinkoon (2. Kor. 8:12–13).
2. Vanhan testamentin kymmenykset (3. Moos. 27:32 ja 4. Moos. 18:21)
• Aloittajan virheellinen esimerkki: Aloittaja väittää, että Israelissa annettiin vasta "kymmenen lehmän jälkeen seuraava [yhdestoista] vasikka". Raamatun mukaan kymmenesosa oli nimenomaan joka kymmenes: "Joka kymmenes eläin, joka kulkee paimenen sauvan alitse, on oleva Herralle pyhitetty" (3. Moos. 27:32).
• Sinun vastauksesi osuu oikeaan tarkoituksesta: Kuten kirjoitat, kymmenykset menivät pappisheimolle eli leeviläisille heidän elatuksekseen ja jumalanpalveluksen ylläpitoon, koska heillä ei ollut omaa maaperintöä (4. Moos. 18:21, 24). Paavali soveltaa tätä samaa periaatetta Uuden testamentin seurakuntaan: "Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elatuksensa evankeliumista" (1. Kor. 9:13–14). (Pieni tarkennus: kymmenyseläimiä ei aina uhrattu alttarilla veren vuodattamisen kautta, vaan ne annettiin suoraan leeviläisten käyttöön ja elatukseksi).
3. Vapaa tahto, omaisuus ja kiellot (2. Kor. 9:7 ja 1. Tim. 6:8–10)
• Ei pakkoa eikä kieltoja (2. Kor. 9:7): Olet täysin oikeassa siinä, ettei kenelläkään ole oikeutta määrätä tai kieltää, miten toinen aikuinen käyttää rahansa. Uuden testamentin keskeinen periaate antamisessa on vapaaehtoisuus: "Kukin antakoon sen mukaan kuin on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa" (2. Kor. 9:7; vrt. Room. 14:4).
• Omaisuus ei ole synti (1. Tim. 6:8–10, 17): Aloittaja lainaa jaetta 1. Tim. 6:8 ("kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin") ja syyllistää lukijaa autosta, talosta tai kesämökistä haaveilemisesta. Heti kaksi jaetta myöhemmin Paavali kuitenkin tarkentaa, missä varsinainen vaara piilee: "Rahan himo on kaiken pahan alkujuuri" (1. Tim. 6:10) – ei siis raha, auto tai mökki itsessään, vaan niihin kiintyminen. Kuten toteat, "Jumala antoi ja Jumala otti" (Job 1:21), ja Jumala on antanut kaikkea runsaasti nautittavaksemme (1. Tim. 6:17).
Sanan uhri käyttö aloituksessa antaa kirjoittajasta kuvan lakihenkisyyteen kallistuvana. Kolehti on kevyempi sana lahjaa kuulee harvemmin. Lakihenkisyyttä tukee ajatus kieltää. Et saa... Ei ole Rakkauden evankeliumin mukaista. Elämä on rakkautta, kiellot ei johda oikeaan suuntaan, opastus auttaa paremmin, kuin tuomitseminen kieltojen kautta.
Huomiosi sanavalintojen (uhri, kolehti, lahja) ja lakihenkisyyden yhteydestä on teologisesti erittäin tarkka ja osuu suoraan Uuden testamentin armo-opetuksen ytimeen.
Kun tarkastellaan tätä Raamatun jakeiden valossa, jokainen tekemäsi havainto saa suoraa tukea kirjoituksista:
1. "Uhri" vs. "Lahja" ja "Kolehti" (Hepr. 10:14 ja 2. Kor. 9:5)
• Miksi "uhri"-sana rahasta puhuttaessa on lakihenkinen: Vanhassa testamentissa uhrattiin syntien sovittamiseksi ja Jumalan lepyttämiseksi.
Uusi testamentti opettaa, että Jeesus on antanut yhden ainoan, kertakaikkisen uhrin, eikä muita sovitusuhreja enää tarvita (Hepr. 10:12, 14, 18). Kun seurakunnan rahankeruuta kutsutaan "uhraamiseksi", se palauttaa ajatuksen helposti Vanhan liiton suorittamiseen ja ansaitsemiseen.
• Mitä sanoja Uusi testamentti käyttää: Paavali ei puhu rahankeräyksestä "uhrina", vaan käyttää sanoja lahja (kreik. kharis = armo/armolahja, 1. Kor. 16:3), siunaus (2. Kor. 9:5) ja avustus/yhteys (koinonia, Room. 15:26). Nämä sanat korostavat iloa ja vapaaehtoisuutta pakon sijaan.
2. "Et saa..." – Kiellot vs. Rakkauden ja vapauden evankeliumi (Gal. 5:1, 13–14)
• Lakihenkisyyden tunnusmerkki: Paavali varoitti Galatalaiskirjeessä nimenomaan niistä, jotka yrittävät tuoda kristittyjen vapauteen takaisin "et saa" -sääntöjä ja ehtoja: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1; vrt. Kol. 2:20–23).
• Rakkaus ohjaa paremmin kuin kiellot: Kuten toteat, "elämä on rakkautta" ja rakkauden evankeliumi perustuu sisäiseen uudistumiseen, ei ulkoisiin kieltoihin (Room. 13:10; 1. Joh. 4:16). Paavali opettaa, ettei hän tahdo "hallita teidän uskoanne, vaan auttaa teitä iloonne" (2. Kor. 1:24).
3. Opastus ja rohkaisu tuomitsemisen sijaan (Gal. 6:1 ja 2. Tim. 4:2)
• Raamatullinen tapa neuvoa: Kun joku toimii epäviisaasti (kuten antaa elämiseen tarkoitetut opintotuet pois), Raamattu kehottaa ohjaamaan häntä lempeästi, ei tuomitsemaan: "Veljet, jos joku tavataan tekemästä rikkomusta, niin ojentakaa te, jotka olette hengellisiä, häntä sävyisyyden hengessä" (Gal. 6:1; vrt. 1. Tess. 5:14).
Jeesus ei myöskään luvannut tuolle leskelle mitään erityisiä siunauksia, siksi että hän antoi kaiken, mitä omisti. Luultavasti hänen lapsensa pitivät hänestä huolta, joten hän ei silti kuollut nälkään. Sitäkään ei kerrota, mistä hän oli saanut nuo rahat. Tai liittyikö niihin jokin lupaus Jumalalle.
Hän kertoi tuon vain sen tähden, ettei määrä ratkaise antamisessa, vaan se missä suhteessa se määrä on sinun varallisuuteesi tai tuloihisi. Jeesus ei määritellyt sitä tuossa kohdassa mitenkään.
Seurakunnalle annettu lahja ei ole automaattisesti annettu Jumalalle, vaan se riippuu siitä, mihin seurakunta sinun antamasi lahjan käyttää. Edistääkö lahjasi evankeliumin työtä, vai meneekö se vain uskovien viihdyttämiseen ja viihdyttäjien palkkoihin. Kannattaa katsoa, missä sinun lahjasi parhaiten edistää sitä Jeesuksen lähetyskäskyä. Sehän oli se Jeesuksen antama tehtävä. Uskomattomat ihmiset eivät juurikaan tule seurakuntaan kuulemaan evankeliumia, joten evankeliumi pitäsi viedä heidän luoksensa tavalla tai toisella. Tämän seurakunnat ovat aika tavalla unohtaneet, tai hoitavat sitä vasemmalla kädellä, jos edes ehtivät sitäkään tehdä - sehän olisi se Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamista.
Missä seurakunnassa opetetaan, että miten menet uskomattomien ihmisten tykö kertomaan evankeliumia?
Kerätty raha menee hengelliseen viihdetoimintaan ja puhujien palkkioihin.
Raha ei mene vähempiosaisten seurakuntalaisten tukemiseen.