Sokrates oli yksi antiikin Kreikan tunnetuimmista ajattelijoista, jotka käsittelivät sielun kuolemattomuutta ja jälleensyntymistä. Hänen ajatuksensa ovat yllättävän lähellä joitakin itämaisia uskontoja ja myös muinaisen Egyptin uudestisyntymisen käsityksiä.
Erityisen kiinnostavaa on, että Platonin kirjoituksissa Sokrates puhuu sielusta, joka on elänyt monta kertaa ennen nykyistä elämää.
1. Sokrates ja ajatus monista elämistä
Sokrates eli noin 469–399 eaa.
Platonin dialogissa Menon (81a–d) Sokrates esittää ajatuksen:
*Sielu on kuolematon.
*Se on syntynyt monta kertaa.
*Se on nähnyt asioita sekä tässä maailmassa että tuonpuoleisessa.
*Oppiminen on osittain muistamista siitä, minkä sielu on aikaisemmin tiennyt.
Tätä kutsutaan anamneesiksi eli muistamisopiksi.
Sokrates esitti, että ihminen voi tietää asioita, joita hänelle ei ole varsinaisesti opetettu.
Platonin Menon-dialogissa Sokrates keskustelee nuoren orjan kanssa ja johdattaa tämän geometriseen oivallukseen kysymysten avulla.
Sokrates tulkitsee tämän merkiksi siitä, että tieto on jo jollakin tavalla sielussa.
Hänen ajatuksensa oli, että syntymässä ihminen ei välttämättä aloita täysin tyhjästä.
Tässä on yksi kiehtovimmista yhteyksistä jälleensyntymiseen: sielu voi kantaa mukanaan aikaisempaa tietoa, vaikka tietoinen mieli ei muistaisi sen alkuperää.
------------------------------------------------------------------------------------
Sielun jälleensyntyminen – Platonin kuvaus
Platonin Valtio-teoksen viimeisessä kirjassa kerrotaan Er-nimisestä miehestä.
Kertomuksessa:
1. Er kuolee ja hänen sielunsa siirtyy tuonpuoleiseen.
2.Sielut joutuvat arvioitaviksi aikaisempien elämiensä perusteella.
3.Ne saavat valita seuraavan elämänsä.
4.Sielut syntyvät uudelleen.
5.Ennen syntymää ne juovat unohduksen joesta, jolloin muistot aikaisemmasta elämästä katoavat.
Tämä on yksi antiikin tunnetuimmista jälleensyntymiskertomuksista.
---------------------------------------------------------------------------------
Pythagoras (noin 570–495 eaa.) tunnettiin perinteessä ajatuksesta, että sielu voi syntyä uudelleen eri ihmisiin ja jopa eläimiin.
Hänestä kerrottiin myös, että hän muisti omia aikaisempia elämiään.
Yhden kertomuksen mukaan hän tunnisti kilvestä, että se oli kuulunut hänelle aikaisemmassa elämässä, jolloin hän oli Troijan sodan sankari Euphorbos. Tämä on antiikin kirjallisuudessa säilynyt kertomus, ei historiallisesti todennettu tapahtuma.
Erityisen kiinnostavaa on, että Platonin kirjoituksissa Sokrates puhuu sielusta, joka on elänyt monta kertaa ennen nykyistä elämää.
1. Sokrates ja ajatus monista elämistä
Sokrates eli noin 469–399 eaa.
Platonin dialogissa Menon (81a–d) Sokrates esittää ajatuksen:
*Sielu on kuolematon.
*Se on syntynyt monta kertaa.
*Se on nähnyt asioita sekä tässä maailmassa että tuonpuoleisessa.
*Oppiminen on osittain muistamista siitä, minkä sielu on aikaisemmin tiennyt.
Tätä kutsutaan anamneesiksi eli muistamisopiksi.
Sokrates esitti, että ihminen voi tietää asioita, joita hänelle ei ole varsinaisesti opetettu.
Platonin Menon-dialogissa Sokrates keskustelee nuoren orjan kanssa ja johdattaa tämän geometriseen oivallukseen kysymysten avulla.
Sokrates tulkitsee tämän merkiksi siitä, että tieto on jo jollakin tavalla sielussa.
Hänen ajatuksensa oli, että syntymässä ihminen ei välttämättä aloita täysin tyhjästä.
Tässä on yksi kiehtovimmista yhteyksistä jälleensyntymiseen: sielu voi kantaa mukanaan aikaisempaa tietoa, vaikka tietoinen mieli ei muistaisi sen alkuperää.
------------------------------------------------------------------------------------
Sielun jälleensyntyminen – Platonin kuvaus
Platonin Valtio-teoksen viimeisessä kirjassa kerrotaan Er-nimisestä miehestä.
Kertomuksessa:
1. Er kuolee ja hänen sielunsa siirtyy tuonpuoleiseen.
2.Sielut joutuvat arvioitaviksi aikaisempien elämiensä perusteella.
3.Ne saavat valita seuraavan elämänsä.
4.Sielut syntyvät uudelleen.
5.Ennen syntymää ne juovat unohduksen joesta, jolloin muistot aikaisemmasta elämästä katoavat.
Tämä on yksi antiikin tunnetuimmista jälleensyntymiskertomuksista.
---------------------------------------------------------------------------------
Pythagoras (noin 570–495 eaa.) tunnettiin perinteessä ajatuksesta, että sielu voi syntyä uudelleen eri ihmisiin ja jopa eläimiin.
Hänestä kerrottiin myös, että hän muisti omia aikaisempia elämiään.
Yhden kertomuksen mukaan hän tunnisti kilvestä, että se oli kuulunut hänelle aikaisemmassa elämässä, jolloin hän oli Troijan sodan sankari Euphorbos. Tämä on antiikin kirjallisuudessa säilynyt kertomus, ei historiallisesti todennettu tapahtuma.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pythagoralaiset olivat aikansa kettutyttöjä, joiden harrastuksiin kuului tappelu ja varastaminen.