Yksi asia tuntuu monilta unohtuvan: monetaarinen järjestelmä ei ole mikään itseisarvo eikä luonnonlaki. Se on ihmisten kehittämä väline yhteiskunnan toiminnan järjestämiseen.
Raha ei ole tullut taivaasta. Pankkijärjestelmä, verotus, velka, korot, palkkatyö ja koko nykyinen talousjärjestelmä ovat ihmisten luomia järjestelyjä. Niitä voidaan muuttaa aivan kuten niitä on muutettu lukemattomia kertoja historian aikana.
Ihmisten tarpeet ovat ensisijaisia. Rahajärjestelmä on toissijainen.
Ihminen tarvitsee ruokaa, asunnon, terveydenhoitoa, turvallisuutta, koulutusta ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään. Näitä tarpeita ei ole keksitty palvelemaan rahajärjestelmää. Rahajärjestelmä on kehitetty helpottamaan näiden tarpeiden tyydyttämistä.
Jos yhteiskunnassa on riittävästi ruokaa, asuntoja, energiaa, teknologiaa ja tuotantokapasiteettia, mutta ihmiset jäävät ilman niitä rahan puutteen vuoksi, ongelma ei ole välttämättä todellisessa niukkuudessa vaan siinä, miten olemme järjestäneet resurssien jakamisen.
On järjetöntä kohdella ihmisten itsensä kehittämää talousjärjestelmää jonkinlaisena pyhänä ja muuttumattomana totuutena, jonka edessä ihmisten perustarpeiden pitäisi väistyä.
Raha ei ruoki ketään. Ruokaa tuottavat viljelijät ja elintarviketeollisuus. Raha ei rakenna asuntoja. Niitä rakentavat ihmiset koneiden ja materiaalien avulla. Raha ei hoida sairaita. Sen tekevät terveydenhuollon ammattilaiset.
Raha on väline näiden toimintojen organisoimiseen, ei niiden varsinainen tarkoitus.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei rahalla, kustannuksilla tai rajallisilla resursseilla olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta meidän pitäisi ymmärtää ero todellisten aineellisten rajoitteiden ja itse kehittämiemme taloudellisten sääntöjen välillä.
Jos rahajärjestelmä ei enää palvele ihmisten hyvinvointia, silloin on muutettava rahajärjestelmää – ei uhrattava ihmisten hyvinvointia sen säilyttämiseksi.
Ja tulevaisuudessa tämä kysymys voi muuttua vielä paljon ajankohtaisemmaksi.
Tekoäly ja robotisaatio voivat korvata yhä suuremman osan ihmisten tekemästä työstä. Jos koneet pystyvät tuottamaan tavarat ja palvelut entistä tehokkaammin, miksi ihmisten toimeentulon pitäisi edelleen riippua siitä, onnistuvatko he myymään työpanostaan?
Mitä järkeä olisi yhteiskunnassa, jossa tuotantokyky kasvaa valtavasti mutta ihmiset köyhtyvät, koska heidän työtään ei enää tarvita?
Saattaa hyvinkin olla, että tekoälyn kehitys johtaa lopulta tilanteeseen, jossa suurin osa ihmisistä jää ilman perinteistä palkkatyötä. Silloin meidän on ehkä kehitettävä nykyisen rahaan ja palkkatyöhön perustuvan järjestelmän tilalle kokonaan uudenlainen järjestelmä.
Sillä ihmiskunnan tarkoitus ei ole palvella rahaa. Rahajärjestelmän tarkoitus on palvella ihmiskuntaa.
Raha ei ole tullut taivaasta. Pankkijärjestelmä, verotus, velka, korot, palkkatyö ja koko nykyinen talousjärjestelmä ovat ihmisten luomia järjestelyjä. Niitä voidaan muuttaa aivan kuten niitä on muutettu lukemattomia kertoja historian aikana.
Ihmisten tarpeet ovat ensisijaisia. Rahajärjestelmä on toissijainen.
Ihminen tarvitsee ruokaa, asunnon, terveydenhoitoa, turvallisuutta, koulutusta ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään. Näitä tarpeita ei ole keksitty palvelemaan rahajärjestelmää. Rahajärjestelmä on kehitetty helpottamaan näiden tarpeiden tyydyttämistä.
Jos yhteiskunnassa on riittävästi ruokaa, asuntoja, energiaa, teknologiaa ja tuotantokapasiteettia, mutta ihmiset jäävät ilman niitä rahan puutteen vuoksi, ongelma ei ole välttämättä todellisessa niukkuudessa vaan siinä, miten olemme järjestäneet resurssien jakamisen.
On järjetöntä kohdella ihmisten itsensä kehittämää talousjärjestelmää jonkinlaisena pyhänä ja muuttumattomana totuutena, jonka edessä ihmisten perustarpeiden pitäisi väistyä.
Raha ei ruoki ketään. Ruokaa tuottavat viljelijät ja elintarviketeollisuus. Raha ei rakenna asuntoja. Niitä rakentavat ihmiset koneiden ja materiaalien avulla. Raha ei hoida sairaita. Sen tekevät terveydenhuollon ammattilaiset.
Raha on väline näiden toimintojen organisoimiseen, ei niiden varsinainen tarkoitus.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei rahalla, kustannuksilla tai rajallisilla resursseilla olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta meidän pitäisi ymmärtää ero todellisten aineellisten rajoitteiden ja itse kehittämiemme taloudellisten sääntöjen välillä.
Jos rahajärjestelmä ei enää palvele ihmisten hyvinvointia, silloin on muutettava rahajärjestelmää – ei uhrattava ihmisten hyvinvointia sen säilyttämiseksi.
Ja tulevaisuudessa tämä kysymys voi muuttua vielä paljon ajankohtaisemmaksi.
Tekoäly ja robotisaatio voivat korvata yhä suuremman osan ihmisten tekemästä työstä. Jos koneet pystyvät tuottamaan tavarat ja palvelut entistä tehokkaammin, miksi ihmisten toimeentulon pitäisi edelleen riippua siitä, onnistuvatko he myymään työpanostaan?
Mitä järkeä olisi yhteiskunnassa, jossa tuotantokyky kasvaa valtavasti mutta ihmiset köyhtyvät, koska heidän työtään ei enää tarvita?
Saattaa hyvinkin olla, että tekoälyn kehitys johtaa lopulta tilanteeseen, jossa suurin osa ihmisistä jää ilman perinteistä palkkatyötä. Silloin meidän on ehkä kehitettävä nykyisen rahaan ja palkkatyöhön perustuvan järjestelmän tilalle kokonaan uudenlainen järjestelmä.
Sillä ihmiskunnan tarkoitus ei ole palvella rahaa. Rahajärjestelmän tarkoitus on palvella ihmiskuntaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Apina