Onko kukaan miettinyt, että olisko mahdollista, että empiirisillä metodeilla ja järjen käytöllä hankittu tieto ei välttämättä ole riittävää? Itse ajattelen ettei ole todellista totuuden etsimistä sellainen, että luottaa tieteellisen perustelun voimaan ja riittävyyteen sokeasti. On mahdollista, että totuus voi löytyä muutenkin, esim. kaurapuurosta. On mahdollista, että totuus voi aueta ainoastaan kokemuksen pohjalta. Todellista etsimistä on se, että kyseenalaista kaiken ja alkaa etsimään ja tutkimaan mikä on oikeaa ja totta. Virheellinen oletus on se, että tehdään vuoren varma oletus siitä, että järki on kykeneväinen totuuteen? Tämäkin on mahdollista mutta siihen sokeasti uskominen voi johdattaa harhateille ja sulkea silmät muilta mahdollisilta teiltä.
Vaikka olenkin kristitty ja monien mielestä täysin kajahtanut(omasta mielestäni hiukan) hörhö, pidän itseäni filosofina. Ja mistä tuntee filosofin? Filosofi ihmettelee, tutkii ja kyselee. Ennen kaikkea kyselee. Vastaukset eivät ole läheskään niin oleellisia kuin oikeat kysymykset. Jos sulkee silmänsä joltain vaihtoehdoilta niin, ei tule löytämään edes oikeita kysymyksiä. Kaiken etsimisen tulee lähteä nollapisteestä.
Tahdon huomauttaa etten tarkoita tässä pelkästään sitä, että tieteen sijasta pitäisi alkaa jauhamaan päässään uskon asioita. On olemassa paljon muitakin näkökulmia maailmaan kuin tiede ja uskonnot. Nämäkin asiat ovat kyllä miettimisen arvoisia. En halua kommenteiksi tähän viestiin kristinusko vs. ateismi-sotaa. Haluaisin asiallisia vastauksia siihen kysymykseen, että onko mahdollista, että aivot olisi jumittuneet tieteen metodit-asentoon?
Pyydän vielä anteeksi, että vietini on täynnä kieliopillisesti virheellisiä että, että-lauseita. Ne nyt vaan on niin käteviä.
Vaikka olenkin kristitty ja monien mielestä täysin kajahtanut(omasta mielestäni hiukan) hörhö, pidän itseäni filosofina. Ja mistä tuntee filosofin? Filosofi ihmettelee, tutkii ja kyselee. Ennen kaikkea kyselee. Vastaukset eivät ole läheskään niin oleellisia kuin oikeat kysymykset. Jos sulkee silmänsä joltain vaihtoehdoilta niin, ei tule löytämään edes oikeita kysymyksiä. Kaiken etsimisen tulee lähteä nollapisteestä.
Tahdon huomauttaa etten tarkoita tässä pelkästään sitä, että tieteen sijasta pitäisi alkaa jauhamaan päässään uskon asioita. On olemassa paljon muitakin näkökulmia maailmaan kuin tiede ja uskonnot. Nämäkin asiat ovat kyllä miettimisen arvoisia. En halua kommenteiksi tähän viestiin kristinusko vs. ateismi-sotaa. Haluaisin asiallisia vastauksia siihen kysymykseen, että onko mahdollista, että aivot olisi jumittuneet tieteen metodit-asentoon?
Pyydän vielä anteeksi, että vietini on täynnä kieliopillisesti virheellisiä että, että-lauseita. Ne nyt vaan on niin käteviä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen kyseenalaistanut kaiken, ja päätynyt siihen, että tiede on totta. Ei siitä tietenkään 100% varmaa oletusta voi tehdä, mutta kaiken kyseenalaistamalla ainakin pääsen siihen lopputulokseen, että tieteessä on vähiten järjen vastaista. Jos kaikki minusta maapallolla viittaa siihen, ettei ole yliluonnollista, niin ei ole mitään järkeä uskoa toisin. Oletko uskaltanut kyseenalaistaa uskontoa? Monet eivät nimittäin uskalla.
" Rationalismi ja tieteelliset metodit"
Huomauttaisin, että filosofisessa katsannossa rationalismilla tarkoitetaan oppia, joka hylkää empiiriset keinot hankkia maailmasta tietoa. Rationalismi oli empirismin kanssa kilpaileva oppi, jonka empirismi lopulta on syrjäyttänyt.
"Virheellinen oletus on se, että tehdään vuoren varma oletus siitä, että järki on kykeneväinen totuuteen? Tämäkin on mahdollista mutta siihen sokeasti uskominen voi johdattaa harhateille ja sulkea silmät muilta mahdollisilta teiltä."
Taitaa olla aika kiistatonta, että siitä asti kun empiristisiä menetelmiä on alettu käyttää, niin näiden menetelmien avulla on parhaiten pystytty tuottamaan tietoa maailmankaikkeudesta.
"On mahdollista, että totuus voi löytyä muutenkin, esim. kaurapuurosta."
Ja totuuksien etsiminen metafyysisistä yliluonnollisista olennoista on ollut aika työlästä ja harhaanjohtavaa puuhaa.
"Itse ajattelen ettei ole todellista totuuden etsimistä sellainen, että luottaa tieteellisen perustelun voimaan ja riittävyyteen sokeasti."
"--siihen sokeasti uskominen--"
Tieto ei ole luonteeltaan ehdotonta uskon tavoin. Tieto voi aina muuttua joko kokonaan tai sitten täsmentyä. Minusta ei myöskään ole hedelmällistä antaa kuvaa, että tieto on luonteeltaan uskon kaltaista. En myöskään näe, että tieto sinänsä on jonkinlainen uskon tukahduttava tekijä.
Vastasit juuri kuten fundamentalistin kuuluukin ja kyllä tiedän, että rationalismi ja empirismi ovat vastakkaisia. Otin ne esille, koska ne ovat perinteikkäät ajattelumallit. Empirismi on ehkä yleisellä tasolla syrjäyttänyt rationalismin mutta en ole itse niin varma onko tuo syrjäytys oikeutettu.
"Taitaa olla aika kiistatonta, että siitä asti kun empiristisiä menetelmiä on alettu käyttää, niin näiden menetelmien avulla on parhaiten pystytty tuottamaan tietoa maailmankaikkeudesta."
Taitaa olla. Sinun mielestäsi. Empiirinen menetelmä on tuottanut kylmää faktaa, joka ei auta ihmisen sielua tai mieltä millään tavalla. Kyllä minäkin pidän empiiristä tietoa suht luotettavana mutta empiirinen menetelmä on hyvin rajallinen. En rehellisesti sanottuna usko, että se on kykeneväinen mihinkään merkittävään totuuteen. Empiirinen menetelmä ei loppujen lopuksi palvele filosofiaa juurikaan. Filosofisesti minä haluan kysellä ja ihmetellä. Empiirinen metodi sulkee pois tietyt kysymykset ja tarjoaa toisiin ilmeiset vastaukset. Sama pätee rationalismiin. Molemmat ovat hyviä näkökantoja eikä niitä kannata kokonaisuudessaan työntää syrjään kumpaakaan. Eikä myöskään laskea täysin kummankaan varaan.
"Tieto ei ole luonteeltaan ehdotonta uskon tavoin. Tieto voi aina muuttua joko kokonaan tai sitten täsmentyä. Minusta ei myöskään ole hedelmällistä antaa kuvaa, että tieto on luonteeltaan uskon kaltaista. En myöskään näe, että tieto sinänsä on jonkinlainen uskon tukahduttava tekijä."
Aika leppoisa tietokäsitys. Jos tieto ei ole ehdotonta ja on mahdollisesti väärää niin eikö sitä pitäisi kutsua mieluummin arvaukseksi? Kyllä oikea tieto on ehdotonta. Siksi kaiken maailman hypoteesien varassa olevia teorioita ei kannatta alkaa pitämään tietona, sehän olisi itsepetosta. Tieto ei ole uskon kaltaista mutta teoriat mmonessa tapauksessa ovat(eivät aina, nekin voidaan näyttää toteen).
"Ja totuuksien etsiminen metafyysisistä yliluonnollisista olennoista on ollut aika työlästä ja harhaanjohtavaa puuhaa."
Ja sellaisen oletuksen, ettei mitään metafyysistä olentoa ole, tekeminen ei ole harhaanjohtavaa? Se sulkee silmät mahdollisilta totuuksilta ja näin ahtauttaa näkymää. Miksi totuutta ei voisi etsiä metafyysisistä? Jos siellä on totuus niin kannattaa sekin mahdollisuus pyrkiä tarkastamaan.
"Vastasit juuri kuten fundamentalistin kuuluukin--"
Onpas ilkeää alkaa nimitellä heti alkuun toisia ihmisiä. Fundamentalisti en voi olla, koska sillä termillä tarkoitetaan jonkinlaisen ideologian tiukkaa ja kirjaimellista tulkintaa. Esimerkiksi tietyt uskonnolliset ryhmät ovat fundamentalistisia, ne pitäytyvät Raamatun kirjaimellisessa tulkinnassa. Minä en ole uskossa, minulla ei ole uskoa eli olen ateisti.
"Empirismi on ehkä yleisellä tasolla syrjäyttänyt rationalismin mutta en ole itse niin varma onko tuo syrjäytys oikeutettu."
Filosofian historian kannalta rationalismi on kuollut ja kuopattu. Asiasta on käyty keskusteluja ja kiistoja.
" En rehellisesti sanottuna usko, että se on kykeneväinen mihinkään merkittävään totuuteen. Empiirinen menetelmä ei loppujen lopuksi palvele filosofiaa juurikaan. Filosofisesti minä haluan kysellä ja ihmetellä. Empiirinen metodi sulkee pois tietyt kysymykset ja tarjoaa toisiin ilmeiset vastaukset."
Kaikkein merkittävimmät totuudet on tuotettu empiirisiä metodeja käyttäen. Kannattaisi myös perehtyä siihen mitä filosofialla tarkoitetaan. Sen merkitys on muuttunut ja vaihdellut eri aikakausina. Nykyisin filosofia keskittyy loogisiin ongelmiin, eksistentialistisiin kysymyksiin tai sitten yhteiskuntatieteellisiin kysymyksiin. Jako on karkea, mutta jotakuinkin noin se menee.
Ei kait se sulje mitään pois, se tarjoaa tietynlaiset metodit, joilla kaikkia kysymyksiä voidaan lähestyä. Jokapäiväinen elämämme muuten on mahdollista nykyisin noiden kylmien faktojen pohjalta.
"Empiirinen menetelmä on tuottanut kylmää faktaa, joka ei auta ihmisen sielua tai mieltä millään tavalla."
Ihmisen sielun olemassaolo on kiistanalainen kysymys ja voisin väittää psykologian kehityksen auttaneen ihmisiä löytämään apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa.
"Aika leppoisa tietokäsitys. Jos tieto ei ole ehdotonta ja on mahdollisesti väärää niin eikö sitä pitäisi kutsua mieluummin arvaukseksi? Kyllä oikea tieto on ehdotonta."
"Tieto ei ole uskon kaltaista mutta teoriat mmonessa tapauksessa ovat(eivät aina, nekin voidaan näyttää toteen)."
Se on nykyaikainen tietokäsitys. Juuri sen vuoksi tietämyksemme asioista kehittyy kun tieto voi osoittautua vääräksi ja se voi tarkentua. Ehdottomista vaatimuksista tiedon suhteen on luovuttu kauan sitten.
Teoriat eroavat uskosta samalla kriteerillä, ne voivat kumoutua tai tarkentua.
"Miksi totuutta ei voisi etsiä metafyysisistä? Jos siellä on totuus niin kannattaa sekin mahdollisuus pyrkiä tarkastamaan."
Metafyysisiä totuuksia ei voi tarkastaa samalla lailla kuin empiirisiä asioita. Ne ovat tiedon ulottumattomissa.
"Ja sellaisen oletuksen, ettei mitään metafyysistä olentoa ole, tekeminen ei ole harhaanjohtavaa?"
En minä omassa elämässäni ole mitään menettänyt sen takia. Ja toiseksi, tiede ei ota tähän kysymykseen kantaa. Sillä ei ole merkitystä tiedon kannalta.
"Onko kukaan miettinyt, että olisko mahdollista, että empiirisillä metodeilla ja järjen käytöllä hankittu tieto ei välttämättä ole riittävää?"
Hyvin ne ovat tähän mennessä toimineet. Jos tiedät minkään paremman ja ennenkaikkea toimivan keinon hankkia tietoa todellisuudesta, niin esitä se. Sinun nimesi muistettaisiin historiankirjoissa satoja ellei tuhansia vuosia henkilönä, joka loi uuden tiedon vallankumouksen!
"On mahdollista, että totuus voi aueta ainoastaan kokemuksen pohjalta. Todellista etsimistä on se, että kyseenalaista kaiken ja alkaa etsimään ja tutkimaan mikä on oikeaa ja totta"
Raamatusta saadaan piille tarkka arvo 3. Mutta jo yli 30 vuotta sitten minulle opetettiin, että pii on päättymätön luku.
Minulle riittää edlleenkin, että joku muu on tutkinut ja todennut piin arvon käyttäytyvän näin.
Itse tiedän sarjakehitelmistä sen verran, että minulla ei ole mitään syytä kiistää asiaa.
Kannattaako sinun kyseenalaistaa ¨tämä ja haaskata loppuelämäsi piin jaksollisuuden etsimiseen? Ei kai sellaista kannata kyseenalaistaa, jonka riittävän moni on jo havainnut ja oikeaksi todistanut? Kun lisäksi riittävän moni asian kiistaa ja todisteet pitää tästä huolimatta, voidaan puhua faktasta.
Yksikään jumala ei täytä mitään näistä kriteereistä. Sinun kannattaa kyseenalaistaa uskosi.
samalla tavalla? kun joku pitää möykkää sinua vastaan, eli toinen pitää tehdä ei itse?
Sinäkö luovut uskostasi omiin ajatuksiin?
Taas on samanlainen käskyjen antamista,eli hylkäät toisen käskyt ja alat jakelee niitä, oliko siinä uutta?
Etkö juuri ole tekemässä mitä juuri vastustat?
En ymmärtänyt hevon v:tä, mitä tarkoitit.
Minä kirjoitin todisteista ja faktasta. Hanki niitä, tai elämä.