Muistan kun katsoin nuorempana tv:stä ohjelman, joskus 80 luvun puolivälissä tai alkupuolella. Ohjelma kertoi nuoresta miehestä, olisiko ollut 30 hujakoilla ehkä, joka oli raajoistaan halvaantunut ja surkastunut.
Ohjelma oli ehkä tunnin pituinen, ja siinä näytettiin ja tutustuttiin mieheen, joka oli koko elämänsä ajan elänyt sairaalassa. Ohjelmakin oli kuvattu sairaalassa.
Pojan vanhemmat asuivat Amerikassa, ehkä Kanadassa ja olivat tuoneet poikansa jo lapsena Suomeen hoidettavaksi, poika kun oli jo syntymästään asti liikuntakyvytön, jalat ja kädet olivat ihan kuolleena sivuilla, ja surkastuneet, vain pää liikkui.
Poika vaikutti kaiken lisäksi fiksulta, hän oli yhteydessä ihmisiin sairaalassa olevan internet-tietokoneen välityksellä. Tuohon aikaan oli internet-yhteys ylellisyys. Pojalla oli suussaan pitkä tikku, jolla hän paineli näppäimiä.Pojan isä oli ilmeisesti rakentanut pojalle tietokonetelineen.
Varmasti pojalla oli aikaa miettiä asioita, maailman menoa ja syvempiäkin asioita, olihan hän naulittu sairaalan vuoteeseen. En muista tarkkaan, miten se oli, mutta taisi olla niin, että ehkä toimittaja kysyi pojalta jotain Jumalaan liittyvää, ja poika vastasi kylmän viileästi nuo sydäntäsärkevät sanansa: "there is no God."
Halvaantuneen pojan, (sanon häntä halvaantuneeksi pojaksi) sanat särkivät minunkin sydämeni nuoruudessani, ja aiheuttivat minullekin epäilyksiä. Yhä edelleen muistan halvaantuneen pojan sanat "there is no God" suomeksi: ei ole Jumalaa. (Hän taisi puhua englantia, koska oli Kanadasta, mutta hänellä oli suomalaiset sukujuuret.)
Suurin uskon koetukseni onkin elämässä ollut tämä halvaantunut poika. Kun olen järjen kanssa pohtinut Jumalan olemassaoloa, olen huomannut että se ei sillä tavalla ole itsestäänselvyys. Joku järki ihminen katselee maailmaa ja sanoo, kaikkihan on syntynyt itsestään, kehityksen myötä.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on kuitenkin paljon vakavampi asia hylättäväksi kommentilla: "no eihän sitä Jumalaa ole!" On varauduttava tuskaan, kyyneliin, epäuskoon, pelkoihin, filosofiaan, monenlaisiin asioihin pohdittaessa Jumalan olemassaoloa ja olemassaolon syvimpiä kysymyksiä.
Muistan kun yhdenkin kevään mietin Jumalan olemassaolo asiaa puoli vuotta yhteen menoon! Siis työpaikallakin tuntitolkulla, aikaahan on! (Minulla on sellainen työ tällä hetkellä ettei siinä tarvitse paljon ajatella, fyysinen tehdastyö) Olen pohdiskelija ja minua kiinnostaa perimmäiset kysymykset. Syvin kysymys maailmassa on kysymys Jumalan olemassaolosta ja se on myös tärkein kysymys.
Jumalan olemassaolo määrää sen mitä me elämältä odotamme ja haluamme. Se määrää ehkä jopa sen haluammeko edes elää. Kun mietin puoli vuotta tehtaalla Jumalan olemassaoloa, näytti koko ajan siltä, ettei Jumalaa ole. Jumalaa ei tarvita mihinkään, kaikki voidaan selittää evoluutiolla, ja siinä on ihmisen tarkoitus.
Vaikka kuinka mietin asiaa ja maailmaa, luonnonlakeja yms. en vain löytänyt seikkaa johon tarvittaisiin Jumalaa, kaikki pelaa itsestään. Tiedemiehet ovat selittäneet Jumalan pois.
Olin mielenkiinnosta halkeamaisillani kun mietin näitä asioita kotona ja töissä! Löytyisikö mitään seikkaa, joka todistaisi Jumalan puolesta?
En löytänyt yhtäkään seikkaa joka todistaisi Jumalan puolesta, mutta huomasin jotakin. Asennoituminen saattaa ratkaista jotakin. Joku on joskus piirtänyt kuvan naisesta (kuva on jossain psykologian kirjassa) jota katsomalla voi nähdä kauniin naisen, mutta kun katsoo kuvaa toisella tavalla se voikin näyttää rumalta vanhalta naiselta. On myös kuva joka näyttää jänikseltä mutta jos katsoo toisella tavalla, se näyttääkin ankalta.
Jotkut näkevät maailman ensin kauniina naisena ja sitten yhtäkkiä menettävät uskonsa ja näkevät ruman vanhan naisen. Voi käydä myös niinkin, niinkuin minulle että näin ensin kauniin naisen, sitten ruman vanhan naisen ja lopuksi kumminin kauniin naisen. Olin nimittäin puoli vuotta ateisti, koska en löytänyt Jumalaa järjelläni, nyt uskon Jumalaan.
Pohdin Jumalan olemassaoloa työpaikallakin, koska halusin voittaa lapsuuden traumani, jonka halvaantunut poika aiheutti, olen voittanut traumani ja myös halvaantuneen pojan.
Jos etsit uskoa, et löydä sitä. Mutta jos etsit Jumalaa, löydät myös uskon. Mikä on Jumalan nimi?
Hänen nimensä on Jeesus. Jos etsit Jeesusta, löydät uskon, koska Hän ON sinun uskosi. Ei usko ole jotakin, vaan se on JOKU. Usko on persoona, ja Hänen nimensä on Jeesus. Tämä on syvällistä, mutta näin se vain on.
Kun uskossa katselen maailmaa näen vain sen piirustuksen "kauniin naisen". Kaikki näyttää kauniilta ja kaikessa näkyy Jumalan kädenjälki ja rakkaus. Raamattu sanoo: "Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan koko täyteys ruumiillisesti."
Luota Jeesukseen, Hän on suuri Minä olen, joka puhuu Raamatun jokaisella sivulla, Hän sanoo :"Minä olen". Hän on kaikkea sitä mitä sinä tarvitset. Isä, poika ja Pyhä henki, yksi Jumala kolmessa persoonassa. Voit kutsua Häntä yksinkertaisesti Jeesukseksi, Hän se on.
Hän on sinun uskosi.
Ohjelma oli ehkä tunnin pituinen, ja siinä näytettiin ja tutustuttiin mieheen, joka oli koko elämänsä ajan elänyt sairaalassa. Ohjelmakin oli kuvattu sairaalassa.
Pojan vanhemmat asuivat Amerikassa, ehkä Kanadassa ja olivat tuoneet poikansa jo lapsena Suomeen hoidettavaksi, poika kun oli jo syntymästään asti liikuntakyvytön, jalat ja kädet olivat ihan kuolleena sivuilla, ja surkastuneet, vain pää liikkui.
Poika vaikutti kaiken lisäksi fiksulta, hän oli yhteydessä ihmisiin sairaalassa olevan internet-tietokoneen välityksellä. Tuohon aikaan oli internet-yhteys ylellisyys. Pojalla oli suussaan pitkä tikku, jolla hän paineli näppäimiä.Pojan isä oli ilmeisesti rakentanut pojalle tietokonetelineen.
Varmasti pojalla oli aikaa miettiä asioita, maailman menoa ja syvempiäkin asioita, olihan hän naulittu sairaalan vuoteeseen. En muista tarkkaan, miten se oli, mutta taisi olla niin, että ehkä toimittaja kysyi pojalta jotain Jumalaan liittyvää, ja poika vastasi kylmän viileästi nuo sydäntäsärkevät sanansa: "there is no God."
Halvaantuneen pojan, (sanon häntä halvaantuneeksi pojaksi) sanat särkivät minunkin sydämeni nuoruudessani, ja aiheuttivat minullekin epäilyksiä. Yhä edelleen muistan halvaantuneen pojan sanat "there is no God" suomeksi: ei ole Jumalaa. (Hän taisi puhua englantia, koska oli Kanadasta, mutta hänellä oli suomalaiset sukujuuret.)
Suurin uskon koetukseni onkin elämässä ollut tämä halvaantunut poika. Kun olen järjen kanssa pohtinut Jumalan olemassaoloa, olen huomannut että se ei sillä tavalla ole itsestäänselvyys. Joku järki ihminen katselee maailmaa ja sanoo, kaikkihan on syntynyt itsestään, kehityksen myötä.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on kuitenkin paljon vakavampi asia hylättäväksi kommentilla: "no eihän sitä Jumalaa ole!" On varauduttava tuskaan, kyyneliin, epäuskoon, pelkoihin, filosofiaan, monenlaisiin asioihin pohdittaessa Jumalan olemassaoloa ja olemassaolon syvimpiä kysymyksiä.
Muistan kun yhdenkin kevään mietin Jumalan olemassaolo asiaa puoli vuotta yhteen menoon! Siis työpaikallakin tuntitolkulla, aikaahan on! (Minulla on sellainen työ tällä hetkellä ettei siinä tarvitse paljon ajatella, fyysinen tehdastyö) Olen pohdiskelija ja minua kiinnostaa perimmäiset kysymykset. Syvin kysymys maailmassa on kysymys Jumalan olemassaolosta ja se on myös tärkein kysymys.
Jumalan olemassaolo määrää sen mitä me elämältä odotamme ja haluamme. Se määrää ehkä jopa sen haluammeko edes elää. Kun mietin puoli vuotta tehtaalla Jumalan olemassaoloa, näytti koko ajan siltä, ettei Jumalaa ole. Jumalaa ei tarvita mihinkään, kaikki voidaan selittää evoluutiolla, ja siinä on ihmisen tarkoitus.
Vaikka kuinka mietin asiaa ja maailmaa, luonnonlakeja yms. en vain löytänyt seikkaa johon tarvittaisiin Jumalaa, kaikki pelaa itsestään. Tiedemiehet ovat selittäneet Jumalan pois.
Olin mielenkiinnosta halkeamaisillani kun mietin näitä asioita kotona ja töissä! Löytyisikö mitään seikkaa, joka todistaisi Jumalan puolesta?
En löytänyt yhtäkään seikkaa joka todistaisi Jumalan puolesta, mutta huomasin jotakin. Asennoituminen saattaa ratkaista jotakin. Joku on joskus piirtänyt kuvan naisesta (kuva on jossain psykologian kirjassa) jota katsomalla voi nähdä kauniin naisen, mutta kun katsoo kuvaa toisella tavalla se voikin näyttää rumalta vanhalta naiselta. On myös kuva joka näyttää jänikseltä mutta jos katsoo toisella tavalla, se näyttääkin ankalta.
Jotkut näkevät maailman ensin kauniina naisena ja sitten yhtäkkiä menettävät uskonsa ja näkevät ruman vanhan naisen. Voi käydä myös niinkin, niinkuin minulle että näin ensin kauniin naisen, sitten ruman vanhan naisen ja lopuksi kumminin kauniin naisen. Olin nimittäin puoli vuotta ateisti, koska en löytänyt Jumalaa järjelläni, nyt uskon Jumalaan.
Pohdin Jumalan olemassaoloa työpaikallakin, koska halusin voittaa lapsuuden traumani, jonka halvaantunut poika aiheutti, olen voittanut traumani ja myös halvaantuneen pojan.
Jos etsit uskoa, et löydä sitä. Mutta jos etsit Jumalaa, löydät myös uskon. Mikä on Jumalan nimi?
Hänen nimensä on Jeesus. Jos etsit Jeesusta, löydät uskon, koska Hän ON sinun uskosi. Ei usko ole jotakin, vaan se on JOKU. Usko on persoona, ja Hänen nimensä on Jeesus. Tämä on syvällistä, mutta näin se vain on.
Kun uskossa katselen maailmaa näen vain sen piirustuksen "kauniin naisen". Kaikki näyttää kauniilta ja kaikessa näkyy Jumalan kädenjälki ja rakkaus. Raamattu sanoo: "Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan koko täyteys ruumiillisesti."
Luota Jeesukseen, Hän on suuri Minä olen, joka puhuu Raamatun jokaisella sivulla, Hän sanoo :"Minä olen". Hän on kaikkea sitä mitä sinä tarvitset. Isä, poika ja Pyhä henki, yksi Jumala kolmessa persoonassa. Voit kutsua Häntä yksinkertaisesti Jeesukseksi, Hän se on.
Hän on sinun uskosi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olenpas nyt tänään puheliaalla päällä (kommentteja sinne sun tänne)...
Mutta vaikka tämähän nyt ei Jeesus-palsta olekaan... Niin vastaan kuitenkin että et sitten niissä pohdiskeluissasi osannut laittaa vastakkain kuin ainoastaan Jeesus-uskovaisuuden ja täydellisen materialismi/ateismin? On olemassa myös lukemattomia muita uskontoja ja uskoja. Minkä vuoksi sinä löysit vain kaksi eri uskoa, joista valita?
Minulle tuollaisen halvaantuneen pojan olemassaolo voi olla osoitus kahdesta asiasta:
- sielu haluaa kokea millaista on olla raajattomassa ruumissa TAI
- ihminen on ed. elämässä tehnyt tekoja jotka aiheuttavat hänelle nyt tämän "uhrin" osan (esim. katkaissut jonkun toisen ihmisen raajat)
Minusta on osoitus järjestyksestä ja armosta (siis Jumalasta) että meillä on mahdollisuus sovittaa menneitä pahoja tekojamme kärsimällä vastaavanlaisesta tilanteesta itse. Tämä opettaa vastuuta ihmiselle. Eikä lainkaan poissulje armeliaisuutta ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Huonoa karmaahan sellaiselle tulisi joka menisi sille halvaantuneelle ilkkumaan että siitäs sait... Nääs!
Niin - minun uskoni on siinä että Jumala on kaikessa. Tämä usko sopii mielestäni erinomaisesti tälle Jumaluus-palstalle (semminkin kun Jumala-palsta suuren Suomi24:n viisaudesta keksittiin siirtää osaksi Isä/Poika/PH-rypästä!)
Mutta ne jotka luulevat Jeesusta Jumalaksi - mitä ihmettä te täällä teette? (Vieno, kaino kysmys.)
Vaikuttaa että elämäsi on ollut ihan ok, kunnes jotain tapahtui.
Ymmärrä vain! Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." ja tämä pitää edelleen paikkansa. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Halvaantunut poika ei ollut kypsä, vaan vielä uhmaiässä, kapinoidessaan Jumalaa vastaan.
Jeesus sanoi: "joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut" ja "Minä olen ylösnousemus ja elämä."
Miksi meidän pitäisi USKOA johonkin, kun voimme TUNTEA sen?
Kiitos kirjoituksestasi ja pohdinnoistasi.
Olen nähnyt myös kehitysvammaisen ja sairaan, joka sanoo; "kestän kaiken, koska Jumala=JHWH=Jahveh=Jehovah=Luoja_"hebr.saattaa tulemaan"-on olemassa ja vetoen Hänen lupauksiinsa Raamatussa. Uudessa maassa ei ole sairauksia."
...minun sairauteni Hän kantoi...tarkoittaa sitä, että Hän auttaa kantamaan minun sairauteni....minä olen sairas, jotta te saisitte tuntea iloa terveydestänne ja että Hän koettelisi teidän sydämiänne myötätunnolla ja rakkaudella minuakin kohtaan,...jolle te ette ole mitään velkaa, mutta jota te rakastatte, koska olen veljenne ja sisarenne; ihminen....kärsivä, etsivä, kärsivällinen, ja löydän ilon aiheita tässäkin tilanteessa....johon te joskus hiljaa samaistutte?
Kuten sanoit, minulla ei ole kiirettä ...vaan aikaa miettiä ja lukea ja kokea...aikaa arvioida ihmistä ....ja jumaluutta?
Mielestäni Jumalan, Jehovan, Luojan Poika tuli ihmiseksi, oli ihminen ja on kuninkaamme, ja koska Hän ei tehnyt itsestään Jumalaa, vaan sanoi saavansa kaiken Isältään,....Jumalaltaan...kirkot ja papit muuttivat Nikean kokouksessa Jumaluus-käsitettä ja lepopäivää, ollakseen poliittisesti vakaammin yhteydessä pakanoihin, joiden jumala oli aurinko ja kuu sekä tähdet,....ja niin ihminen , idoli,...se jolla oli jotain tavallista enemmän poikkeavia lahjoja....
Luoja on yksi, ja sen tietää hengetkin....olemme kristikansana tehneet Jeesuksesta Jumalan....siis epäjumalan, joka sekoittaa ja aiheuttaa ristiriitoja eri uskontokuntien välillä...Miksi uskomme ja sanomme jotain sellaista, mitä EI OLE KIRJOITETTU?
Mutta uskon meidän pian tajuavan nämä pappien valheet ja yhteiskunnan vallantavoittelun ja alistamisen aiheet.....olemme tarvinneet tämän huijauksen ymmärtääksemme enemmän.....
Eikö heräämisemme unesta valoon, pimeydestä valoon ole tuskallisuudestaan huolimatta sen arvoista?
JvB.
Onnittelen aluksi tämän säikeen avaajaa, pohdiskelijaa, joka pääsi muiden kärsimysprobleeman aiheuttaman 'Jumala on rakkaus'epäilykynnyksen yli. Samaa tietä kuljemme.
Sigmund takertuu taas tuohon kolminaisuusasiaan, joka kuitenkin 'pomppaa' esiin Raamatun lehdiltä hyvin selvästi.
Vain pari kohtaa 'Bibliasta' tämän jumaluuden selvittämiseksi.
2Kor. 5:19 " Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."
Jes. 9:6 (9:5) Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Näistä kahdesta kohdasta ainoa selvä johtopäätös on seuraava: Jeesus Kristus oli Jumala, koska syntyneellä pojalla, ei muutoin voisi olla täsmälleen samoja nimiä kuin Isä-Jumalalla.
Se, että Jumala asettui Jeesus-miehessä vähäksi aikaa vapaaehtoisesti alemmalle tasolle, eli Taivaasta maan päälle, ei saisi aiheuttaa sellaista johtopäätöstä, ettei Hän olisi Jumala. Kuka muu, kuin Jumala, voi herättää kolme päivää kuolleena olleen Betanian Lasaruksen kuolleista elämään pelkällä käskysanalla? Ei kukaan muu kuin Jumala.
Jumala oli Kristuksessa on edelleen voimassa. Koko 'kolmio' on yksi Jumala. Näimme yhden 'sakaran' täällä maan päällä.