Muistan kun katsoin nuorempana tv:stä ohjelman, joskus 80 luvun puolivälissä tai alkupuolella. Ohjelma kertoi nuoresta miehestä, olisiko ollut 30 hujakoilla ehkä, joka oli raajoistaan halvaantunut ja surkastunut.
Ohjelma oli ehkä tunnin pituinen, ja siinä näytettiin ja tutustuttiin mieheen, joka oli koko elämänsä ajan elänyt sairaalassa. Ohjelmakin oli kuvattu sairaalassa.
Pojan vanhemmat asuivat Amerikassa, ehkä Kanadassa ja olivat tuoneet poikansa jo lapsena Suomeen hoidettavaksi, poika kun oli jo syntymästään asti liikuntakyvytön, jalat ja kädet olivat ihan kuolleena sivuilla, ja surkastuneet, vain pää liikkui.
Poika vaikutti kaiken lisäksi fiksulta, hän oli yhteydessä ihmisiin sairaalassa olevan internet-tietokoneen välityksellä. Tuohon aikaan oli internet-yhteys ylellisyys. Pojalla oli suussaan pitkä tikku, jolla hän paineli näppäimiä.Pojan isä oli ilmeisesti rakentanut pojalle tietokonetelineen.
Varmasti pojalla oli aikaa miettiä asioita, maailman menoa ja syvempiäkin asioita, olihan hän naulittu sairaalan vuoteeseen. En muista tarkkaan, miten se oli, mutta taisi olla niin, että ehkä toimittaja kysyi pojalta jotain Jumalaan liittyvää, ja poika vastasi kylmän viileästi nuo sydäntäsärkevät sanansa: "there is no God."
Halvaantuneen pojan, (sanon häntä halvaantuneeksi pojaksi) sanat särkivät minunkin sydämeni nuoruudessani, ja aiheuttivat minullekin epäilyksiä. Yhä edelleen muistan halvaantuneen pojan sanat "there is no God" suomeksi: ei ole Jumalaa. (Hän taisi puhua englantia, koska oli Kanadasta, mutta hänellä oli suomalaiset sukujuuret.)
Suurin uskon koetukseni onkin elämässä ollut tämä halvaantunut poika. Kun olen järjen kanssa pohtinut Jumalan olemassaoloa, olen huomannut että se ei sillä tavalla ole itsestäänselvyys. Joku järki ihminen katselee maailmaa ja sanoo, kaikkihan on syntynyt itsestään, kehityksen myötä.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on kuitenkin paljon vakavampi asia hylättäväksi kommentilla: "no eihän sitä Jumalaa ole!" On varauduttava tuskaan, kyyneliin, epäuskoon, pelkoihin, filosofiaan, monenlaisiin asioihin pohdittaessa Jumalan olemassaoloa ja olemassaolon syvimpiä kysymyksiä.
Muistan kun yhdenkin kevään mietin Jumalan olemassaolo asiaa puoli vuotta yhteen menoon! Siis työpaikallakin tuntitolkulla, aikaahan on! (Minulla on sellainen työ tällä hetkellä ettei siinä tarvitse paljon ajatella, fyysinen tehdastyö) Olen pohdiskelija ja minua kiinnostaa perimmäiset kysymykset. Syvin kysymys maailmassa on kysymys Jumalan olemassaolosta ja se on myös tärkein kysymys.
Jumalan olemassaolo määrää sen mitä me elämältä odotamme ja haluamme. Se määrää ehkä jopa sen haluammeko edes elää. Kun mietin puoli vuotta tehtaalla Jumalan olemassaoloa, näytti koko ajan siltä, ettei Jumalaa ole. Jumalaa ei tarvita mihinkään, kaikki voidaan selittää evoluutiolla, ja siinä on ihmisen tarkoitus.
Vaikka kuinka mietin asiaa ja maailmaa, luonnonlakeja yms. en vain löytänyt seikkaa johon tarvittaisiin Jumalaa, kaikki pelaa itsestään. Tiedemiehet ovat selittäneet Jumalan pois.
Olin mielenkiinnosta halkeamaisillani kun mietin näitä asioita kotona ja töissä! Löytyisikö mitään seikkaa, joka todistaisi Jumalan puolesta?
En löytänyt yhtäkään seikkaa joka todistaisi Jumalan puolesta, mutta huomasin jotakin. Asennoituminen saattaa ratkaista jotakin. Joku on joskus piirtänyt kuvan naisesta (kuva on jossain psykologian kirjassa) jota katsomalla voi nähdä kauniin naisen, mutta kun katsoo kuvaa toisella tavalla se voikin näyttää rumalta vanhalta naiselta. On myös kuva joka näyttää jänikseltä mutta jos katsoo toisella tavalla, se näyttääkin ankalta.
Jotkut näkevät maailman ensin kauniina naisena ja sitten yhtäkkiä menettävät uskonsa ja näkevät ruman vanhan naisen. Voi käydä myös niinkin, niinkuin minulle että näin ensin kauniin naisen, sitten ruman vanhan naisen ja lopuksi kumminin kauniin naisen. Olin nimittäin puoli vuotta ateisti, koska en löytänyt Jumalaa järjelläni, nyt uskon Jumalaan.
Pohdin Jumalan olemassaoloa työpaikallakin, koska halusin voittaa lapsuuden traumani, jonka halvaantunut poika aiheutti, olen voittanut traumani ja myös halvaantuneen pojan.
Jos etsit uskoa, et löydä sitä. Mutta jos etsit Jumalaa, löydät myös uskon. Mikä on Jumalan nimi?
Hänen nimensä on Jeesus. Jos etsit Jeesusta, löydät uskon, koska Hän ON sinun uskosi. Ei usko ole jotakin, vaan se on JOKU. Usko on persoona, ja Hänen nimensä on Jeesus. Tämä on syvällistä, mutta näin se vain on.
Kun uskossa katselen maailmaa näen vain sen piirustuksen "kauniin naisen". Kaikki näyttää kauniilta ja kaikessa näkyy Jumalan kädenjälki ja rakkaus. Raamattu sanoo: "Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan koko täyteys ruumiillisesti."
Luota Jeesukseen, Hän on suuri Minä olen, joka puhuu Raamatun jokaisella sivulla, Hän sanoo :"Minä olen". Hän on kaikkea sitä mitä sinä tarvitset. Isä, poika ja Pyhä henki, yksi Jumala kolmessa persoonassa. Voit kutsua Häntä yksinkertaisesti Jeesukseksi, Hän se on.
Hän on sinun uskosi.
Ohjelma oli ehkä tunnin pituinen, ja siinä näytettiin ja tutustuttiin mieheen, joka oli koko elämänsä ajan elänyt sairaalassa. Ohjelmakin oli kuvattu sairaalassa.
Pojan vanhemmat asuivat Amerikassa, ehkä Kanadassa ja olivat tuoneet poikansa jo lapsena Suomeen hoidettavaksi, poika kun oli jo syntymästään asti liikuntakyvytön, jalat ja kädet olivat ihan kuolleena sivuilla, ja surkastuneet, vain pää liikkui.
Poika vaikutti kaiken lisäksi fiksulta, hän oli yhteydessä ihmisiin sairaalassa olevan internet-tietokoneen välityksellä. Tuohon aikaan oli internet-yhteys ylellisyys. Pojalla oli suussaan pitkä tikku, jolla hän paineli näppäimiä.Pojan isä oli ilmeisesti rakentanut pojalle tietokonetelineen.
Varmasti pojalla oli aikaa miettiä asioita, maailman menoa ja syvempiäkin asioita, olihan hän naulittu sairaalan vuoteeseen. En muista tarkkaan, miten se oli, mutta taisi olla niin, että ehkä toimittaja kysyi pojalta jotain Jumalaan liittyvää, ja poika vastasi kylmän viileästi nuo sydäntäsärkevät sanansa: "there is no God."
Halvaantuneen pojan, (sanon häntä halvaantuneeksi pojaksi) sanat särkivät minunkin sydämeni nuoruudessani, ja aiheuttivat minullekin epäilyksiä. Yhä edelleen muistan halvaantuneen pojan sanat "there is no God" suomeksi: ei ole Jumalaa. (Hän taisi puhua englantia, koska oli Kanadasta, mutta hänellä oli suomalaiset sukujuuret.)
Suurin uskon koetukseni onkin elämässä ollut tämä halvaantunut poika. Kun olen järjen kanssa pohtinut Jumalan olemassaoloa, olen huomannut että se ei sillä tavalla ole itsestäänselvyys. Joku järki ihminen katselee maailmaa ja sanoo, kaikkihan on syntynyt itsestään, kehityksen myötä.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on kuitenkin paljon vakavampi asia hylättäväksi kommentilla: "no eihän sitä Jumalaa ole!" On varauduttava tuskaan, kyyneliin, epäuskoon, pelkoihin, filosofiaan, monenlaisiin asioihin pohdittaessa Jumalan olemassaoloa ja olemassaolon syvimpiä kysymyksiä.
Muistan kun yhdenkin kevään mietin Jumalan olemassaolo asiaa puoli vuotta yhteen menoon! Siis työpaikallakin tuntitolkulla, aikaahan on! (Minulla on sellainen työ tällä hetkellä ettei siinä tarvitse paljon ajatella, fyysinen tehdastyö) Olen pohdiskelija ja minua kiinnostaa perimmäiset kysymykset. Syvin kysymys maailmassa on kysymys Jumalan olemassaolosta ja se on myös tärkein kysymys.
Jumalan olemassaolo määrää sen mitä me elämältä odotamme ja haluamme. Se määrää ehkä jopa sen haluammeko edes elää. Kun mietin puoli vuotta tehtaalla Jumalan olemassaoloa, näytti koko ajan siltä, ettei Jumalaa ole. Jumalaa ei tarvita mihinkään, kaikki voidaan selittää evoluutiolla, ja siinä on ihmisen tarkoitus.
Vaikka kuinka mietin asiaa ja maailmaa, luonnonlakeja yms. en vain löytänyt seikkaa johon tarvittaisiin Jumalaa, kaikki pelaa itsestään. Tiedemiehet ovat selittäneet Jumalan pois.
Olin mielenkiinnosta halkeamaisillani kun mietin näitä asioita kotona ja töissä! Löytyisikö mitään seikkaa, joka todistaisi Jumalan puolesta?
En löytänyt yhtäkään seikkaa joka todistaisi Jumalan puolesta, mutta huomasin jotakin. Asennoituminen saattaa ratkaista jotakin. Joku on joskus piirtänyt kuvan naisesta (kuva on jossain psykologian kirjassa) jota katsomalla voi nähdä kauniin naisen, mutta kun katsoo kuvaa toisella tavalla se voikin näyttää rumalta vanhalta naiselta. On myös kuva joka näyttää jänikseltä mutta jos katsoo toisella tavalla, se näyttääkin ankalta.
Jotkut näkevät maailman ensin kauniina naisena ja sitten yhtäkkiä menettävät uskonsa ja näkevät ruman vanhan naisen. Voi käydä myös niinkin, niinkuin minulle että näin ensin kauniin naisen, sitten ruman vanhan naisen ja lopuksi kumminin kauniin naisen. Olin nimittäin puoli vuotta ateisti, koska en löytänyt Jumalaa järjelläni, nyt uskon Jumalaan.
Pohdin Jumalan olemassaoloa työpaikallakin, koska halusin voittaa lapsuuden traumani, jonka halvaantunut poika aiheutti, olen voittanut traumani ja myös halvaantuneen pojan.
Jos etsit uskoa, et löydä sitä. Mutta jos etsit Jumalaa, löydät myös uskon. Mikä on Jumalan nimi?
Hänen nimensä on Jeesus. Jos etsit Jeesusta, löydät uskon, koska Hän ON sinun uskosi. Ei usko ole jotakin, vaan se on JOKU. Usko on persoona, ja Hänen nimensä on Jeesus. Tämä on syvällistä, mutta näin se vain on.
Kun uskossa katselen maailmaa näen vain sen piirustuksen "kauniin naisen". Kaikki näyttää kauniilta ja kaikessa näkyy Jumalan kädenjälki ja rakkaus. Raamattu sanoo: "Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan koko täyteys ruumiillisesti."
Luota Jeesukseen, Hän on suuri Minä olen, joka puhuu Raamatun jokaisella sivulla, Hän sanoo :"Minä olen". Hän on kaikkea sitä mitä sinä tarvitset. Isä, poika ja Pyhä henki, yksi Jumala kolmessa persoonassa. Voit kutsua Häntä yksinkertaisesti Jeesukseksi, Hän se on.
Hän on sinun uskosi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.