Suomalainen identiteetti kriisissä?
Mikä on identiteetti ja miten se voidaan määritellä, onko identiteettimme kriisissä.
Kriisi sana tulee latinan sanasta ”krinein”, joka tarkoittaa valintaa. Se miellettään usein negatiivisena asiana. Kriisiin liittyy kuitenkin aina mahdollisuus uudistua ja valita uusi suunta. Minä näen kriisiän olevan osa Suomalaisten luonnetta, tervettä tapaa käsitellä asioita. Tämä tapa ei ole aina miellyttänyt humanisteja tai oppineita, yleensä se on kuitenkin palvellut koko kansan etua. Kriisihakuisuus on eräänlainen puolustusmekanismi, eikä sitä sovi aliarvioida. Esimerkkinä voidaan pitää Afganistanin kriisiä, tässäkin oli kysymys valinnasta. Suomi vastusti joukkojen lähettämistä kriisipesäkkeeseen, sama asia ilmeni Kosovon kriisiä tutkittaessa. Olimme periaatteessa hyökkäyksen kannalla, mutta emme itse halunneet siihen fyysisesti sekaantua.
Uus liberalistinen suoritusyhteiskunta jyrää tieltään perinteiset agraariyhteiskuntamme toiminnot, elämää säännelleet henkiset arvot ja selviytymiskeinot. Suomalaisuus määrittyykin nykyisin hyvin monelle, liian usein pelkästään talousuutisten perusteella. Tämä on malliesimerkki modernin ahdistuksen luomisesta ja minuuden hajottamisesta Suomessa, identiteetin muokkauksesta joka on muuttunut absurdiksi ja johon yksilö ei voi mitenkään vaikuttaa. Kafka osaisi varmaan tämän asian kuvailla minua paremmin. Tavallinen ihminen, työtön, työläinen jää nykyisin yhteiskunnan ulkopuolelle, koska hän on vieraantunut yleisesti hyväksytyistä arvoista ja toimintamalleista. Arvot ja toimintamallit ovat kuitenkin pahasti ristiriidassa tosielämän realiteettien kanssa, puhumattakaan enemmistön kannasta, demokraattisuudesta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta, halua tai intoa käyttää tietokonetta, internettiä tiedon hankintaan. Ihmiseltä kuitenkin odotetaankin omatoimista tiedon hankintaa jos hän haluaa pysyä itsenäisesti ajattelevana yksilönä. Suomi ei ole enää suomalaisuutta ihannoiva valtio ja tämä on väärä kehityssuuntaus, voidaan siis puhua identiteettikriisistä. Haluaisinkin siirtää vastuun kaikille, jokaiselle nationalistille ja Suomen etua tahtovalle taholle. Levittäkää tälläkin palstalla ilmenneitä totuuksia ahkerasti ja laajalti. Tälläinen voi joskus tuntua turhalta, mutta teidän pitää muistaa meidän kaikkien yhteinen päämärä, puhdas ja elinvoimainen Suomi.
Kehityspsykologia myös todistaa, että huono kehityskulku voidaan katkaista hyvinkin nopeasti korjaavilla toimenpiteillä. Varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa kehityksen suuntausta voidaan muuttaa ja ohjata suhteellisen helposti. Tämä ohjaaminen on perinteisesti ollut meidän vanhempien tehtävä, tälläistä tehtävää ei tulisi koskaan siirtää muiden vastuulle, ei koulun, päiväkodin tai median.
Yksilön kapinointi ja vastustus ei synny teoreettisesta hyvinvoinnista tai meille annetusta mediakuvasta. Tämä kapinointi syntyy käytännön kokemuksista joka sotii vallitsevia arvoja ja normien mukaista toimintaa vastaan. Hyvä esimerkki on ulkomaalaisvastaisuus, lähinnä maahanmuuttajien ja pakolaisten osalta. Suomalainen oikeustaju kärsii pahan kolauksen kulttuurien kohdatessa, tämä kapinointi syntyykin ainoastaan käytännöntason epäkohdista. Muukalaisviha kasvaa kunnes se saavuttaa tavoitteensa, puhtaan Suomen.
Nyky-yhteiskunnassa suomalaisten kasvatus ei enää noudata vanhoja hyväksi havaittuja keinoja, usein voidaankin sanoa vanhempien olevan lastensa kyydissä. Katson henkilöiden siirtyneen autenttisempaan olemiseen aina kun normit, ympäristön odotukset ja toisten jäljittely jäävät heidän elämässään toissijaisiksi. Vanhemmat ovat nykyisin syyllistyneet epäautenttisuuden eksistenssiin, he ovat alistuneet ja luovuttaneet kasvatus vastuun valtiolle ja opetussuunnitelmalle. Lapset aivopesevät vanhempiaan, kunnes he itse huomaavat käytännössä, kaduilla ja elämässä opetukset vääriksi. Tätä tapahtuu jatkuvasti ja yleensä tietoisuus laajenee käytännöntasolle nuoruusiässä.
Olemassaolon eli Eksistentialismin keskeiset käsitteet Suomessa ovat ristiriitaisia. Autenttisuus ja epäautenttisuus liittyvätkin irrottautumiseen, niistä jo vuosikausia suomalaisille pakkopullana syötetyistä arvoista. Tukahduttaakseen tietoisuudestaan oman vastuunsa elämästään ihminen useimmiten seuraa mieluummin hallituksen monikultturismi propagandaa. Tälläista alemmuuden tilaa esimerkiksi Sartre ja Heidegger kutsuisivat epäautenttiseksi olemiseksi. Miksi yksilö tyynnyttelee itseään omaksumalla valmiiksi syötetyn informaation totuutena, vaikka käytäntö onkin täysin vieras ja poikkeava. Ulkomaalaisten arrogantti asenne, sfääreihin kohoava työttömyys ja rikollisuus näkyy kyllä selkeästi käytännöntasolla. Nyt tarvitaankin järkevää maanläheistä asennetta, syy-seuraus-suhteiden kyseenalaistamista ja nopeita toimia ongelmien ratkaisemiseksi. Luopuminen asioiden ja ilmiöiden tutuista määritelmistä voi kuitenkin olla vaikeaa, olemme pian 15 vuotta olleet tiukan propagandan ja aivopesun uhreina.
Epäautenttisen olemisen subjekti ei ole ihminen itse, vaan usko,uskonto tai uskomus.
Islam on tästä mainio esimerkki, se tulkitsee ihmiselle, mikä yleisen mielipiteen mukaan on hyvää, toivottavaa, sopivaa, mahdollista. Antautumalla Allahin vietäväksi ihminen välttyy tekemästä itse valintoja, ottamasta itse vastuuta ja koettelemasta mahdollisuuksiensa rajoja. Tälläisten epäautenttisten kansojen integroiminen autenttisten ihmisten pariin on energian haaskaamista, se ei koskaan tule onnistumaan. Englannin toisen polven itsemurhapommittajat hyvänä esimerkkinä.
Pakolaisten ja maahanmuuttajien poistaminen Suomesta on ratkaisu.
Mikä on identiteetti ja miten se voidaan määritellä, onko identiteettimme kriisissä.
Kriisi sana tulee latinan sanasta ”krinein”, joka tarkoittaa valintaa. Se miellettään usein negatiivisena asiana. Kriisiin liittyy kuitenkin aina mahdollisuus uudistua ja valita uusi suunta. Minä näen kriisiän olevan osa Suomalaisten luonnetta, tervettä tapaa käsitellä asioita. Tämä tapa ei ole aina miellyttänyt humanisteja tai oppineita, yleensä se on kuitenkin palvellut koko kansan etua. Kriisihakuisuus on eräänlainen puolustusmekanismi, eikä sitä sovi aliarvioida. Esimerkkinä voidaan pitää Afganistanin kriisiä, tässäkin oli kysymys valinnasta. Suomi vastusti joukkojen lähettämistä kriisipesäkkeeseen, sama asia ilmeni Kosovon kriisiä tutkittaessa. Olimme periaatteessa hyökkäyksen kannalla, mutta emme itse halunneet siihen fyysisesti sekaantua.
Uus liberalistinen suoritusyhteiskunta jyrää tieltään perinteiset agraariyhteiskuntamme toiminnot, elämää säännelleet henkiset arvot ja selviytymiskeinot. Suomalaisuus määrittyykin nykyisin hyvin monelle, liian usein pelkästään talousuutisten perusteella. Tämä on malliesimerkki modernin ahdistuksen luomisesta ja minuuden hajottamisesta Suomessa, identiteetin muokkauksesta joka on muuttunut absurdiksi ja johon yksilö ei voi mitenkään vaikuttaa. Kafka osaisi varmaan tämän asian kuvailla minua paremmin. Tavallinen ihminen, työtön, työläinen jää nykyisin yhteiskunnan ulkopuolelle, koska hän on vieraantunut yleisesti hyväksytyistä arvoista ja toimintamalleista. Arvot ja toimintamallit ovat kuitenkin pahasti ristiriidassa tosielämän realiteettien kanssa, puhumattakaan enemmistön kannasta, demokraattisuudesta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta, halua tai intoa käyttää tietokonetta, internettiä tiedon hankintaan. Ihmiseltä kuitenkin odotetaankin omatoimista tiedon hankintaa jos hän haluaa pysyä itsenäisesti ajattelevana yksilönä. Suomi ei ole enää suomalaisuutta ihannoiva valtio ja tämä on väärä kehityssuuntaus, voidaan siis puhua identiteettikriisistä. Haluaisinkin siirtää vastuun kaikille, jokaiselle nationalistille ja Suomen etua tahtovalle taholle. Levittäkää tälläkin palstalla ilmenneitä totuuksia ahkerasti ja laajalti. Tälläinen voi joskus tuntua turhalta, mutta teidän pitää muistaa meidän kaikkien yhteinen päämärä, puhdas ja elinvoimainen Suomi.
Kehityspsykologia myös todistaa, että huono kehityskulku voidaan katkaista hyvinkin nopeasti korjaavilla toimenpiteillä. Varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa kehityksen suuntausta voidaan muuttaa ja ohjata suhteellisen helposti. Tämä ohjaaminen on perinteisesti ollut meidän vanhempien tehtävä, tälläistä tehtävää ei tulisi koskaan siirtää muiden vastuulle, ei koulun, päiväkodin tai median.
Yksilön kapinointi ja vastustus ei synny teoreettisesta hyvinvoinnista tai meille annetusta mediakuvasta. Tämä kapinointi syntyy käytännön kokemuksista joka sotii vallitsevia arvoja ja normien mukaista toimintaa vastaan. Hyvä esimerkki on ulkomaalaisvastaisuus, lähinnä maahanmuuttajien ja pakolaisten osalta. Suomalainen oikeustaju kärsii pahan kolauksen kulttuurien kohdatessa, tämä kapinointi syntyykin ainoastaan käytännöntason epäkohdista. Muukalaisviha kasvaa kunnes se saavuttaa tavoitteensa, puhtaan Suomen.
Nyky-yhteiskunnassa suomalaisten kasvatus ei enää noudata vanhoja hyväksi havaittuja keinoja, usein voidaankin sanoa vanhempien olevan lastensa kyydissä. Katson henkilöiden siirtyneen autenttisempaan olemiseen aina kun normit, ympäristön odotukset ja toisten jäljittely jäävät heidän elämässään toissijaisiksi. Vanhemmat ovat nykyisin syyllistyneet epäautenttisuuden eksistenssiin, he ovat alistuneet ja luovuttaneet kasvatus vastuun valtiolle ja opetussuunnitelmalle. Lapset aivopesevät vanhempiaan, kunnes he itse huomaavat käytännössä, kaduilla ja elämässä opetukset vääriksi. Tätä tapahtuu jatkuvasti ja yleensä tietoisuus laajenee käytännöntasolle nuoruusiässä.
Olemassaolon eli Eksistentialismin keskeiset käsitteet Suomessa ovat ristiriitaisia. Autenttisuus ja epäautenttisuus liittyvätkin irrottautumiseen, niistä jo vuosikausia suomalaisille pakkopullana syötetyistä arvoista. Tukahduttaakseen tietoisuudestaan oman vastuunsa elämästään ihminen useimmiten seuraa mieluummin hallituksen monikultturismi propagandaa. Tälläista alemmuuden tilaa esimerkiksi Sartre ja Heidegger kutsuisivat epäautenttiseksi olemiseksi. Miksi yksilö tyynnyttelee itseään omaksumalla valmiiksi syötetyn informaation totuutena, vaikka käytäntö onkin täysin vieras ja poikkeava. Ulkomaalaisten arrogantti asenne, sfääreihin kohoava työttömyys ja rikollisuus näkyy kyllä selkeästi käytännöntasolla. Nyt tarvitaankin järkevää maanläheistä asennetta, syy-seuraus-suhteiden kyseenalaistamista ja nopeita toimia ongelmien ratkaisemiseksi. Luopuminen asioiden ja ilmiöiden tutuista määritelmistä voi kuitenkin olla vaikeaa, olemme pian 15 vuotta olleet tiukan propagandan ja aivopesun uhreina.
Epäautenttisen olemisen subjekti ei ole ihminen itse, vaan usko,uskonto tai uskomus.
Islam on tästä mainio esimerkki, se tulkitsee ihmiselle, mikä yleisen mielipiteen mukaan on hyvää, toivottavaa, sopivaa, mahdollista. Antautumalla Allahin vietäväksi ihminen välttyy tekemästä itse valintoja, ottamasta itse vastuuta ja koettelemasta mahdollisuuksiensa rajoja. Tälläisten epäautenttisten kansojen integroiminen autenttisten ihmisten pariin on energian haaskaamista, se ei koskaan tule onnistumaan. Englannin toisen polven itsemurhapommittajat hyvänä esimerkkinä.
Pakolaisten ja maahanmuuttajien poistaminen Suomesta on ratkaisu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
loppuun.
Aion jatkaa kertomusta myöhemmin, nyt pitää lähteä huvipuistoon lasten kanssa:)
huvittele
http://www.vapaasana.net/keskustelu/?topic_id=11838