Evoluutioteorian mukaan makroevoluutio on kasautunutta mikroevoluutiota. Mikroevoluution on todettu olemassaolevaksi ilmiöksi ja sen on havaittu olevan kokoaikainen,eli toistuva,ilmiö. Tiedämme että kumuloituminen tapahtuu toiston kautta. Koska tiedämme nämä asiat on niistä loogisesti pätevää olettaa, että näin myös tapahtuu.
Jos siis joku haluaa todistaa, että makroevoluutiota ei voi tapahtua, pitää hänen näyttää toteen se mekanismi joka asettaa havaitulle kumuloitumiselle rajat. Niin kauan,kuin tälläistä mekanismia ei ole löytynyt niin mikro- ja makroevoluution erossa on kyse vain sovitusta rajasta muutosjatkumon sisällä. Vastuu sen todistamisesta ettei kyse olekaan keinotekoisesta rajauksesta on kyseisen väitteen esittäjällä.
Fossiiliaineistosta-vaikka ei oletettaisi mitään evoluutiota- että ennen maapallon eliöstö on ollut erilainen kuin nykyisin. -Kummallista kyllä VT:hen ei ole muistettu kirjata sitä.
(sen sijaan väitetään että eläimet luotiin -ja ne lisääntyvät vain- lajinsa mukaan.)
Kun puhutaan evoluution olemassaolosta ilmiönä ylipäätään, todistusvastuu on positiivisen väitteen esittäjällä,siis evoluutikoilla.
Makroevoluution oletuksena oikeuttaa muun muassa "Acanthostegan", joka on edustava välimuoto sammakon ja kalan välillä,tai Karroon kerrostumista löydetty kehityssarja matelijasta nisäkkääksi,esimerkkeinä "dicyonodontti","Turinaxodon","Gorgonopsia" ja "dinocephalian". Myös muita selvälinjaisia muutoksia on löydetty. Parhaat sarjat kertovat hevosen muuntuneen ajan mittaan ja ihmisten muistuttaneen enemmän apinoita mitä kauemmas aineistossa mennään. Eikä kyse ole mistään "muutamasta väärennöksestä" tai "palasesta" tai "sian hampaasta": Pääosa fossiileista ei ole väärennettyjä ja niitä on sangen hyvälaatuisiakin tiedemaailman ja luonnontieteen museoiden hallussa.
Makroevoluution olemassaoloa tukee myös havainto, että nykyisiä eliöitä ei löydy varhaisimmista kerrostumista eikä useimpia aikoinaan eläneistä eliöistä ole löydettävissä nykyään kuin fossiileista. Jotkut eliölajit ilmestyvät ja katoavat fossiilirekordin aikajatkumossa. Tälläinen ilmiö vaatisi useaa luomiskertaa,jolloin on perusteltua vaatia havaintoa luomisesta. mikroevoluution mekanismit havaitaan koko ajan,ja makroevoluutio on vain sen kasautumista.
Eliöiden perimä muodostaa samanlaiset yhteneväisyyspuut osiensa kanssa. Tämä selittyy makroevoluutiolla paremmin,kuin oletuksella että samankaltaisimmilla koneilla on samankaltaisimmat rakennuskaaviot sillä jotkut lajit jotka muistuttavat enemmän jotain muuta lajia enemmän kuin toista voivat olla geneettisesti lähempänä sitä toista lajia. Esimerkkinä Gnu,joka näyttää enemmän lehmältä kuin gasellilta on kaikilla tavoin mitaten geneettisesti läheisempää sukua gasellille kuin lehmälle.
Makroevoluutiota tukee myös se yksinkertainen havainto,että koko eliökunnan DNA kääntyy samaan suuntaan ja toimii samantapaisella kolmikkokoodilla. Mikään ei estä sitä,että eri perusryhmillä DNA kääntyisi eri suuntaan tai toimisi eri koodilla-tai toimisi jopa jollain muulla koodausmekanismilla kuin DNA/RNA pohjaisella. Näin ollen makroevoluutio-oletus on tässäkin ilmiössä selitysvoimaisempi.
Makroevoluutio-opin tekee perusryhmämallia paremmaksi myös se,että siinä oletetaan vain yksi alkusynty:jos yhden yksinkertaisen kokonaisuuden syntyminen on infernaalisen epätodennäköinen on usean monimutkaisemman kokonaisuuden syntyminen tätä paljon epätodennäköisempää-etenkin kun syntyvien yksiköiden tulisi olla koodaustavaltaan samankaltaisia.
Lisäksi emme voi unohtaa sitä tosiasiaa,että baramiiniteorian kannattajat esittävät oppinsa perustelluksi,koska Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu suoraa tai epäsuoraa risteymää. Tämä on ensinnäkin tietämättömyyteen vetoamisen virhepäätelmä,lisäksi se on kehäpäätelmä,koska samaan perusryhmään kuuluviksi on on määritelty ne yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa.
Evoluutikoiden mukaan makroevoluutio on hyödyllisten mutaatioiden valinnan ja huonojen karsinnan toistamisen kautta tapahtuneen erojen kasautumises aikaansaannos. Luomisoppineet hyväksyvät luonnonvalinnan olemassaolon, ja mutaatioiden aikaansaaman muutoksen. Mikroevoluutio hyväksytäänkin luomisopin piirissä yleisesti. Luomisopistakin on aivan normaalia että luonnonvalinta muokkaa mutaatioiden kautta erilaisia eliöitä. Evolutionistien ja luomisoppineiden ksekinen riitatila pohjautuukin todennäköisyyksiin. Tämänkin kysymyksen voisi toki ohittaa toteamalla että makroevoluutiota on tapahtunut, joten hyödyllisten mutaatioiden kasautumista, ja niiden voidaan yhtä hyvin spekuloida syntyneen vaikka "Suunnittelijan ohjauksesta", sillä evoluutioteorian kannalta olennaista on se,että niitä ylipäätään on syntynyt. Mutta myös todennäköisyyksien suhteen ongelma on lähinnä virheellisiin lähtökohtiin perustuvissa todennäköisyyslaskelmissa ja evoluution askeleittaisen luonteen huomiotta jättämisessä.
Lisäksi ongelmallista luomisopille on se,että vaihtoehdoksi he antavat väitteen,jossa yliluonnollinen entieetti valmisti eliöt. -Osa jopa että muutama tuhat vuotta sitten ja vain kuudessa päivässä.
Tätä kreationistien väitteen todenperäisyyttä ei myöskään voi havaita-ja havaitsemattomuushan oli heidän mukaansa makroevoluutiolle sen suurin ongelma.
Tulee mieleen Hegel,jolle väitettiin että tosiasiat ovat hänen teoriansa kanssa ristiriidassa :"sen pahempi tosiasioille"..
Muutenkin kreationismi etenee sangen Hegelimäisessä hengessä...
On huomioitavaa että kreationistit tulevat ikuisesti pitämään tästä väitteestä kiinni koska makroevoluutiota ei voida toistaa laboratorioissa sen vaatiman pitkän ajan vuoksi.
Alunperinhän makroevoluutio tarkoitti lajiutumista,mutta kun siinä onnistuttiin niin määrittelivät kreationistit sen uudestaan, tosin tavalla jonka mukaan hiirellä ja ihmisellä ei olisi tapahtunut makroevoluutiota koska meillä on täsmälleen samat elimet ja raajat. Toisaalta on otettava huomioon että tieteenkin olettama makroevoluutio tarkoittaa mikroevoluutiota muodossa jossa on vain yksi perusryhmä. Käsitysero on siis perusryhmien määrästä ei suinkaan itse ilmiön luonteesta.
Yhteenvetona voisi sanoa,että baramiinioppi on falsifioimaton virhepäätelmä ja makroevoluutiomalli on usean falsifikaatiokriteerin omaava selitysvoimainen teoria.
Jos siis joku haluaa todistaa, että makroevoluutiota ei voi tapahtua, pitää hänen näyttää toteen se mekanismi joka asettaa havaitulle kumuloitumiselle rajat. Niin kauan,kuin tälläistä mekanismia ei ole löytynyt niin mikro- ja makroevoluution erossa on kyse vain sovitusta rajasta muutosjatkumon sisällä. Vastuu sen todistamisesta ettei kyse olekaan keinotekoisesta rajauksesta on kyseisen väitteen esittäjällä.
Fossiiliaineistosta-vaikka ei oletettaisi mitään evoluutiota- että ennen maapallon eliöstö on ollut erilainen kuin nykyisin. -Kummallista kyllä VT:hen ei ole muistettu kirjata sitä.
(sen sijaan väitetään että eläimet luotiin -ja ne lisääntyvät vain- lajinsa mukaan.)
Kun puhutaan evoluution olemassaolosta ilmiönä ylipäätään, todistusvastuu on positiivisen väitteen esittäjällä,siis evoluutikoilla.
Makroevoluution oletuksena oikeuttaa muun muassa "Acanthostegan", joka on edustava välimuoto sammakon ja kalan välillä,tai Karroon kerrostumista löydetty kehityssarja matelijasta nisäkkääksi,esimerkkeinä "dicyonodontti","Turinaxodon","Gorgonopsia" ja "dinocephalian". Myös muita selvälinjaisia muutoksia on löydetty. Parhaat sarjat kertovat hevosen muuntuneen ajan mittaan ja ihmisten muistuttaneen enemmän apinoita mitä kauemmas aineistossa mennään. Eikä kyse ole mistään "muutamasta väärennöksestä" tai "palasesta" tai "sian hampaasta": Pääosa fossiileista ei ole väärennettyjä ja niitä on sangen hyvälaatuisiakin tiedemaailman ja luonnontieteen museoiden hallussa.
Makroevoluution olemassaoloa tukee myös havainto, että nykyisiä eliöitä ei löydy varhaisimmista kerrostumista eikä useimpia aikoinaan eläneistä eliöistä ole löydettävissä nykyään kuin fossiileista. Jotkut eliölajit ilmestyvät ja katoavat fossiilirekordin aikajatkumossa. Tälläinen ilmiö vaatisi useaa luomiskertaa,jolloin on perusteltua vaatia havaintoa luomisesta. mikroevoluution mekanismit havaitaan koko ajan,ja makroevoluutio on vain sen kasautumista.
Eliöiden perimä muodostaa samanlaiset yhteneväisyyspuut osiensa kanssa. Tämä selittyy makroevoluutiolla paremmin,kuin oletuksella että samankaltaisimmilla koneilla on samankaltaisimmat rakennuskaaviot sillä jotkut lajit jotka muistuttavat enemmän jotain muuta lajia enemmän kuin toista voivat olla geneettisesti lähempänä sitä toista lajia. Esimerkkinä Gnu,joka näyttää enemmän lehmältä kuin gasellilta on kaikilla tavoin mitaten geneettisesti läheisempää sukua gasellille kuin lehmälle.
Makroevoluutiota tukee myös se yksinkertainen havainto,että koko eliökunnan DNA kääntyy samaan suuntaan ja toimii samantapaisella kolmikkokoodilla. Mikään ei estä sitä,että eri perusryhmillä DNA kääntyisi eri suuntaan tai toimisi eri koodilla-tai toimisi jopa jollain muulla koodausmekanismilla kuin DNA/RNA pohjaisella. Näin ollen makroevoluutio-oletus on tässäkin ilmiössä selitysvoimaisempi.
Makroevoluutio-opin tekee perusryhmämallia paremmaksi myös se,että siinä oletetaan vain yksi alkusynty:jos yhden yksinkertaisen kokonaisuuden syntyminen on infernaalisen epätodennäköinen on usean monimutkaisemman kokonaisuuden syntyminen tätä paljon epätodennäköisempää-etenkin kun syntyvien yksiköiden tulisi olla koodaustavaltaan samankaltaisia.
Lisäksi emme voi unohtaa sitä tosiasiaa,että baramiiniteorian kannattajat esittävät oppinsa perustelluksi,koska Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu suoraa tai epäsuoraa risteymää. Tämä on ensinnäkin tietämättömyyteen vetoamisen virhepäätelmä,lisäksi se on kehäpäätelmä,koska samaan perusryhmään kuuluviksi on on määritelty ne yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa.
Evoluutikoiden mukaan makroevoluutio on hyödyllisten mutaatioiden valinnan ja huonojen karsinnan toistamisen kautta tapahtuneen erojen kasautumises aikaansaannos. Luomisoppineet hyväksyvät luonnonvalinnan olemassaolon, ja mutaatioiden aikaansaaman muutoksen. Mikroevoluutio hyväksytäänkin luomisopin piirissä yleisesti. Luomisopistakin on aivan normaalia että luonnonvalinta muokkaa mutaatioiden kautta erilaisia eliöitä. Evolutionistien ja luomisoppineiden ksekinen riitatila pohjautuukin todennäköisyyksiin. Tämänkin kysymyksen voisi toki ohittaa toteamalla että makroevoluutiota on tapahtunut, joten hyödyllisten mutaatioiden kasautumista, ja niiden voidaan yhtä hyvin spekuloida syntyneen vaikka "Suunnittelijan ohjauksesta", sillä evoluutioteorian kannalta olennaista on se,että niitä ylipäätään on syntynyt. Mutta myös todennäköisyyksien suhteen ongelma on lähinnä virheellisiin lähtökohtiin perustuvissa todennäköisyyslaskelmissa ja evoluution askeleittaisen luonteen huomiotta jättämisessä.
Lisäksi ongelmallista luomisopille on se,että vaihtoehdoksi he antavat väitteen,jossa yliluonnollinen entieetti valmisti eliöt. -Osa jopa että muutama tuhat vuotta sitten ja vain kuudessa päivässä.
Tätä kreationistien väitteen todenperäisyyttä ei myöskään voi havaita-ja havaitsemattomuushan oli heidän mukaansa makroevoluutiolle sen suurin ongelma.
Tulee mieleen Hegel,jolle väitettiin että tosiasiat ovat hänen teoriansa kanssa ristiriidassa :"sen pahempi tosiasioille"..
Muutenkin kreationismi etenee sangen Hegelimäisessä hengessä...
On huomioitavaa että kreationistit tulevat ikuisesti pitämään tästä väitteestä kiinni koska makroevoluutiota ei voida toistaa laboratorioissa sen vaatiman pitkän ajan vuoksi.
Alunperinhän makroevoluutio tarkoitti lajiutumista,mutta kun siinä onnistuttiin niin määrittelivät kreationistit sen uudestaan, tosin tavalla jonka mukaan hiirellä ja ihmisellä ei olisi tapahtunut makroevoluutiota koska meillä on täsmälleen samat elimet ja raajat. Toisaalta on otettava huomioon että tieteenkin olettama makroevoluutio tarkoittaa mikroevoluutiota muodossa jossa on vain yksi perusryhmä. Käsitysero on siis perusryhmien määrästä ei suinkaan itse ilmiön luonteesta.
Yhteenvetona voisi sanoa,että baramiinioppi on falsifioimaton virhepäätelmä ja makroevoluutiomalli on usean falsifikaatiokriteerin omaava selitysvoimainen teoria.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuli aikoinaan mieleeni eräästä aiemmasta puheenvuorostasi, joka selvensi ainakin minulle, että sopivasta näkökulmasta jokin darwinismin kaltainen visio ei välttämättä ole ristiriidassa Luoja-uskon kanssa. Nythän kuitenkin valtaosa tälläkin palstalla asioivista darwinisteista kannattaa ja suorastaan vaatii sisäänrakennetun ateismin hallitsemaa darwinismia.
Olet varmaan jo tutustunut James A. Shapiron juttuihin. Nehän tekevät makromutaation entistä ymmärrettävämmäksi.
Käteeni sattui eräs vuodelta 1984 oleva esitelmä lähinnä aivojen itseorganisaatiosta, jossa olin esittänyt, että
J.Nicolis ym. olivat Z.Naturforschung 38a,1157(1983):ssa todellakin osoittaneet sattuman itseorganisaatioilmiöksi. Onko "sokealla kellosepällä" sittenkin sisäinen silmä, itseorganisaatiotakin hallitsevien universumin yleisten organisoivien periaatteiden mukainen kyky optimoida lajit "ikään kuin" luoduiksi omiin ekologisiin lokeroihinsa?
Sattuman sisäinen luonne voi siis olla sangen deterministinen, tosin jaksan yhä uskoa,että universumin kokonaisuus on alkuarvoista tarkasti riippuvana kokonaisuutena,jolloin epätarkkuusperiaate johtaa siihen,että universumi voi olla deterministinen mutta esiintyä meille aina epädeterministisenä :)
joita pitäisi suunnattoman pitkän ajan kuluessa olla tulemassa ja menemässä pilvin pimein, koskapa darwinistisella evoluutiolla ei ole sen paremmin tavoitetta kuin ohjaavia lakejakaan, eikö totta? Vai oliko kysymykseni pelkkää sanahelinää? Itse kannattaisin työhypoteesina lajien tulkitsemista attraktorien altaiksi (kts. itseorganisaatio tai Self-organization), jolloin niiden synnylle ja stabiilisuudelle voitaisiin etsiä luonnontieteellistä selitystä.
Kuullostaa ainakin ihan järkevältä...