mikään muu kuin tietosesti valittu väärä teko? Näin yksinkertainen kysymys askarruttaa kaltaistani tavallista syntistä.
Minä en paljoakaan tiedä Agapetuksista, enkä muistakaan varhaisista kirkon isistä. Luetaanko itse asiassa ääretön tietämättömyyteni minulle lopulta synniksi? Keneltä minun on anteeksi pyydettävä yhä enenevää vajaavuuttani?
Turust
Minä en paljoakaan tiedä Agapetuksista, enkä muistakaan varhaisista kirkon isistä. Luetaanko itse asiassa ääretön tietämättömyyteni minulle lopulta synniksi? Keneltä minun on anteeksi pyydettävä yhä enenevää vajaavuuttani?
Turust
Vastaukset 9
Vanhimmat
Syntiä on kaikki mitä ajattelet, kaikki mitä teet ja olemassaolosi.
Mitä oletit, kun aloit uskoa johonkin?
Mikä on uskonnon merkitys? Saada ihminen maksamaan ja/tai palvelemaan herraansa (kirkkoa).
Jos kysyt kirkon edustajalta, onko tämä syntiä, hän vastaa, että on (oli sitten kyse vaikkapa pyykinpesusta), koska se vastaus saa sinut sitoutuneemmaksi kirkkoon ja mahdollisesti maksamaan kirkolle rahaa.
Muuten, kysymyksesi ja epäilyksesi on syntiä. Kaksikymmentäkuusituhatta ave mariaa ja avokätisyys kolehdissa parantaa henkisen haavasi.
Kysymyksesi on hyvin mielenkiintoinen ja aiheellinen, mutta kuten vastausten lukumäärästä voi päätellä, esitit sen väärällä palstalla.
Olen silloin tällöin lukenut näitä kirjoituksia ja olen saanut sen vaikutelman, että tällä palstalla ei haluta/osata keskustella etiikasta tai moraaliarvoista.
Tällä palstalla osataan kyllä kirjoitella pilkun paikasta jossakin 1700 vuotta sitten, tuntemattomien kirjoittajien toimesta, kirjoitetussa tekstissä, mutta siihen pilkunviilaamiseen homma on useimmiten on jäänyt.
Jos synti olisi tietoisesti valittu väärä teko, moni ihminen joutuisi miettimään, onko jokin teko, jota raamattu ei tuomitse, siitä huolimatta synti, koska se kaikkien moraalikäsitysten mukaan on väärä. Tällä hetkellä maailma on täynnä vääriä tekoja ja niitä harrastetaan vedoten siihen, että raamattu ei niitä kiellä.
Hyvää kesänjatkoa siellä Turussa.
Käsittääkseni synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jos siis ajattelee, että Jumalan tahto tulee esiin vain Raamatusta, niin silloin tosiaan sellaiset teot joita Raamattu ei tuomitse Jumalan tahdon vastaisina, vaikka olisivatkin moraalisesti tuomittavia, eivät syntiä ole, Jos taas sitten oletamme, että on olemassa muitakin Jumalan tahdon välittäjiä kuin yksi 2000 vuotta vanha kirja, niin ongelma muuttuu.
Toisaalta alkuperäinen kysymys olikin asetettu, että onko kaikki tietoisesti valitut väärät teot syntiä vai onko olemassa synti, joka ei ole tietoiseti valittu väärä teko.
Minusta iIhminen ei voi tehdä syntiä tiedostamatta. Siis jos ihminen ei tiedä Jumalan tahtoa ja toimii sitä vastaan hän ei tee syntiä. Siten siis kaikki synnit ovat tietoisesti tehtyjä Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Nyt siis kysymys on siitä voiko Jumala tahtoa ihmistä tekemään väärän teon tietyssä tlanteessa. Ongelma siis on se mikä on väärän teon määritelmä.
edellistä tekstiäni sillä se ei ole oikein.
Siis jos ajattelemme, että Raamattu olisi ainoa Jumalan tahdon välittäjä, niin siitähän ei välttämättä seuraa se, että ne teot joita siellä ei tuomita, olisivat Jumalan tahdon vastaisia. Sillä saattaahan olla, että Raamattu ei välittäisikään Jumalan tahtoa täydellisenä vaan ainoastaan osittain.
Tällöin, jos henkilö ei tiedä toimivansa vastoin Jumalan tahtoa, koska Raamattu ei välitä tätä täydellisenä, niin henkilö ei tee syntiä. Siten siis teko, joka ei ole syntiä saattaa kuitenkin olla moraalisesti tuomittava.
molempia, sekä tieten että tietämättäsi tekemiä asioita, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia? Eikös se riitä? Ei tarvitse olla niin korkeastioppinut moraaliteologian erityisasiantuntija tietääkseen, mitä on tehnyt väärin (vrt. 10 käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, autuaaksijulistukset, nämä pätevät Katolisessa kirkossa ja tietääkseni myös luterilaisessa).
Toivoisin kyllä omastakin puolestani, että joku oppinut dominikaani esimerkiksi vastaisi kysymykseesi lyhyesti ja kansantajuisesti.
Kyllä mielestäni syntiin liittyy aina tietoisuus, se on tietoinen valinta. Ne juuri tunnustetaan ripissä.
hieno vastaus. Luulisin, että tiedostamattomuus omista vääristä teoistaan on sinällään synti? Luulisin Jumalan antaman inhimillisen velvollisuuden olevan tutkia syvällisesti itseään voidakseen tajuta väärien tekojensa todellisen luonteen.
Raamattu tai traditio voi hyvinkin olla johdatuksena, minusta itsestäni tuntuu, että lopulta on kuitenkin mentävä syvemmälle, - siis paljon syvemmälle. Kykenemmekö tässä luopumaan kokonaan, - siis aivan kokonaan kaikesta itsekkyydestämme. Kykenemmekö täysin vilpittömästi tunnustamaan väärät tekomme (rippi), itsellemme Jumalalle ja jollekin toiselle ihmiselle (pappi).
Kyllähän kirkkomme näin lopulta opettavat, itse asiassa kai kaikissa suuntauksissa. Useinkin tuntuu, että luemme ja samalla uskomme kovasti pinnallisesti, suorittaen rutiinilla ikään kuin jonkinlaisen rituaalin.
Tietysti edellä esittämäni on äärimmäisen henkilökohtaista ja jonka perustan joutuu tekemään itse. Rukoilisin itselleni rohkeutta ja ennen kaikkea voimaa peitteen poistamiseen omasta tunkiostani.
Luulisin edellä mainitun olevan uskon ja rakkauden kaksoiskäskyn keskeisiä osia, jotka johtavat meidät hyvitykseen eli uskon tekoihin, jakamaan kaiken joka meillä on.
Turust
synti on syntiä. Me kaikki olemme syntiä tehneet, myös siis ne, jotka eivät tee sitä tietoisesti ja vakaasta aikomuksesta. Paavali puhuu omista synneistään, joita teki tietämättömänä; pakanoiden synnit vaikka eivät lakia tunne jne. Ja Jeesuksen sanat Pilatukselle: "sen synti on suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."
Tietämättömänä tehdyt synnit ovat lievempiä kuin tietoisesti tehdyt. Viittaan niiden seurauksiin eli rangaistukseen Jumalan mittapuun mukaan. Ja loppujen lopuksi pätee kaikkiin se, että Jeesus on kantanut syntimme ristinpuulle ja armahdus kuuluu kaikille. Aiheeseen liittyy myös kiirastulioppi, mutta ei mennä siihen.