Suomessa on kyllä asevelvollisuus ja omani on takana jo, ei täällä silti kyllä ole mitään puolustettavaa jos sota syttyisi, naiset on miehiä halveksivia, parisuhteet eivät kestä ja kun ennen kannustettiin jaksamaan yhdessä niin nykyään suorastaan kannustetaan eroamaan, ihan kuin se olisi ratkaisu kaikkein pienimpiinkin ongelmiin.
Mieluummin lähtisin varmaan maasta ja jättäisin sotimiset niille jotka kokisivat täällä olevan jotain tärkeää, jossain välimeren maassa sitten voisi katsella itsellensä tumman tytön joka olisi hieman vanhanaikaisempi tuon avioliittonäkemyksensä kanssa ja kokea aidon rakkauden.
En tiä mutta varmaan Suomessa on muitakin miehiä jotka ovat niin kyllästyneitä tähän suomalaiseen naiskulttuuriin, jatkuvaa henkistä vyöallelyömistä ja sitten tätä että nykyään tytöillä on kymmeniä seksisuhteita ...sitä sitten pitäisi vielä osata kunnioittaa että toinen on ollut kokeilunhaluinen.
Mieluummin lähtisin varmaan maasta ja jättäisin sotimiset niille jotka kokisivat täällä olevan jotain tärkeää, jossain välimeren maassa sitten voisi katsella itsellensä tumman tytön joka olisi hieman vanhanaikaisempi tuon avioliittonäkemyksensä kanssa ja kokea aidon rakkauden.
En tiä mutta varmaan Suomessa on muitakin miehiä jotka ovat niin kyllästyneitä tähän suomalaiseen naiskulttuuriin, jatkuvaa henkistä vyöallelyömistä ja sitten tätä että nykyään tytöillä on kymmeniä seksisuhteita ...sitä sitten pitäisi vielä osata kunnioittaa että toinen on ollut kokeilunhaluinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
piip piip...tsirp tsirp...nyyh nyyh.
Aitoa rakkautta nyrkin ja hellan välissä?
buahahaaa!!
Antakaa tytöt jytää vaan, itkuilareilla pyyhkikää persettä.
...Suomi on "eurooppalaistunut" edelleen myös siinä mielessä, että mm. meidän niin sanottu lehdistömme on joko
a) noin yleensä vain juoruja kaivelevaa
b) vaikenee tärkeistä maailmanpoliittisista jutuista ja keskittyy enempi sensaatioihin (esim. nyt G8-kokouksen uutisointi).
Noin yleensä mediasta välittyi kuva, että suomalaiset haluavat juoruja ja viihdettä valtaosin kansana, toisaalta työelämä on raaistunut, valtio verottaa kaikkea, mitä voi... erityisesti perheitä.
Taloustilanne suomessa vaikuttaa lähinnä, että sosialistit eivät ole heränneet todellisuuteen, jossa heidän itsensäkin ajama globalisaatio vie työpaikat perusaloilta samalla kun yrittäjätkin vähenevät... Paperityöntekijöiden ahneilu on vain ikään kuin representaatio koko kansan asenteesta.
"Salarakkaista" hölistään ja perhearvot ovat nollilla, paitsi onneksi sentään vanhoillislestadiolaisissa piireissä (ehkäpä heissä on suomen nouseva toivo?).
Mielestäni feministinen kulttuuri ei tästä tietenkään kanna valtaosaa, vaan yleinen kansamme moraalinen rappiotila. Feminismi on vain yksi osa tuommoisesta ns. "vaatimiskulttuurista", rakentamiskultturin sijaan, joka tuntuu olevan vähän hukassa.
Kun sinulla tuntuu nuo asiat olevan niin hallinnassa niin annappas ratkaisuja siihen miten kaikki maailman ongelmat ratkaistaan! Miten ylikansalliset veropakolaiset saadaan hallintaan? Miten ratkaistaan massiiviset ympäristöongelmat? Mitä todella tehdä kasvavalle köyhyydelle ja työttömyydelle? Nyt niitä uusia rakentavia ideoita esille!
...vastaan tähän nyt, kun en tiedä tuleeko Sari tänne vastaamaan kysymykseesi ja koska tämä oli vastineena kirjoittamaani viestiin.
Lyhyt periaate, jolla kaikki voi toimia on "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Ihmisissä on yhdessä ääretön kapasiteetti lähteä jo ihan paikallistasolta kehittämään yhteisöjemme elämää paremmaksi.
Käytännön sovelluksena tämä tarkoittanee sitä, että ainut lääke olisi havaita, mitkä ovat sellaisia yhteisöjä, joissa tuo homma toimisi -> ja sitten niihin yhteisöihin nojaten niiden sisällä lähdemme tukemaan toisiamme kohden parempaa elämää, itse kukin työtä tehden. Tämä ei sulje pois henkilökohtaista oman onnen tavoittelua, kunhan se ei tapahdu toisen lähimmäisen kustannuksella.
Esimerkkinä tästä on se, että äärettömän huonossa talous ym. tilanteessa sotien jälkeen rintamilta tulleet veteraanit yhdessä rakensivat toisilleen taloja, eniten invalidisoituneita autettiin jne... Kun taas sitten vaikkapa jenkeissä kävi vietnam-veteraaneille hävityn sodan jälkeen ihan eri tavalla - kun tuo yhteisöllisyys puuttui.
Mutta, kuten sanoin, tuon yhteisön pitäisi olla rakentava, ja jossa yhteisöön kuuluvat lähimmäiset voivat luottaa toisiinsa.
Nythän esim. feminismi on hengeltään täysin erilainen - se pohjautuu epäluottamuksen ja erimielisyyden kylvämiseen sukupuolten välille ja sellaisenaan se on vallan hajottava voima. Nykypäivän vasemmisto taas keskittyy samaan asiaan mm. työntekijän ja työnantajan välillä...
Vaikka tämä ajatus kuulostaa utopistiselta, niin sen kanssa voi jo kaksi ihmistä lähteä parantamaan maailmaa - puhumattakaan kun erilaisia ihmisiä yhdistyy yhteisöiksi enemmän. Kaikki avaimet ovat ihmisten omissa käsissä - valitetavasti vain lyhytnäköisyytemme ja ahneutemme estää meitä.
Jepujee mutta kaipasin kyllä hieman suurempia vastauksia kuin pelkkää kommunitarismia.. Tuollahan vastauksella nyt ei vielä ratkaista yhtään mitään. Laitatko vielä lähdettä siihen, mikä mielestäsi osoittaa toteen väitteesi feminismin erimielisyyttä kylvävästä vaikutuksesta? Vai kuuluuko sinun utopiaasi turvan kiinni pitäminen kun joku haluaisi asioita muuttaa? Sehän se vasta rakentavaa onkin.
...periaatteelle "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on erittäin vanha...
Ja... voimanahan se juuri on sellainen, joka muuttaa maailmaa kaikista eniten.
Homma lähtee ensin ruohonjuuritasolta - valmiiksi kierojen ihmisten yhteiskunta, jossa kaikki yrittävät hyötyä vain toisten kustannuksella, (jollaiseksi suomi näyttää menevän yhä enemmän) joutuu sitten väistämättä totalitaariseen kokonaisuuteen.
Feminismin hajottavasta retoriikasta ei tarvitse kuin lukea
a) tämän palstan feministien kommentteja
b) radikaalifeministien kommentteja noin yleensäkin.
Minä pidän mielelläni suuni kiinni, kun joku haluaa muuttaa asioita oikeaan suuntaan... joskus jopa kannustan. Jos taas joku ajaa täysin idioottimaisia juttuja (kuten eräät feministiset aloitteet - kuten esim. työnantajien velvoitteiden lisääminen lasten hoitovapaiden tukemiseksi tai vaikkapa aborttien liberalisointi), niin silloin on syytä aukaista ilman muuta suutaan.
Muuten - siinä olet oikeassa, että minun vastauksellani sinänsä ei ratkaista yhtään mitään. Se vaatii esim. omalta osaltasi (ja omalta osaltani) päätöksen lähteä soveltamaan tuota periaatetta käytännössä kaikissa päätöksentekotilanteissa (pienissä ja suurissa) sen järjen mukaan, mikä itse kullekin meille on annettu. Eli olet siinä kommentissasi täysin oikeassa.
Ihmisen toiminta vaaditaan aina - ei vastauksia sinänsä... josta tulikin mieleeni, että pitää lähteä töihin :-)
...kertonet sitten oman näkemyksesi :-) Pääsemme paremmin vertailemaan.
Jos olet yhtään fiksu ihminen niin tiedät, ettei kannata mennä heittämään sellaisia juttuja, joita ei voi näyttää toteen. Joten se siitä "feminismi on hajottava voima"-argumentaatiosta.. Ihmetyttää tuollainen muutetaanpa tahdonvoimalla musta valkoiseksi-meininki, mitä näillä palstoilla viljellään. Jos sinusta feminismi on yksinkertaisesti paha asia ja sinusta on hyvä elää niin uskoen, niin elä sitten, mutta älä tuputa tuollaista paskaa muillekin. Kuvottavaa tuollainen ylimielisyys ja toisten ihmisten halveksiminen.
Miten muuten meinaat ruohonjuuritasolla muuttaa maailmaa kun näytät vain pyrkivän optimoimaan oman hyvinvointitasosi siirtymällä maasta toiseen kun yksi ei sinua miellytä?
...mukava muuten keskustella "ei-kusipäisen" ihmisen kanssa. Harvoin pääsee näin antoisaan juttutuokioon :-)
milläs ihmiskunta muuttaa asiansa, jollei ihmisistä lähtevällä tahdonvoimalla?
Omalla kohdallani on kyllä todettava, että perheen hyvinvointi meni suomen valtion hyvinvoinnin edelle omissa valinnoissani. Eli totta kai se esim. ratkaisee maan valintaa, jossa samalla työmäärällä perhe elää vs. samalla työmäärällä perhe velkaantuu.
Sinkkuna olisin ehkä todella muuttanut suomeen jo takaisin. Pieniegoisten ja ei-kusipäisten opiskelijoiden kiusaksi...
et siis toisin sanoen eroa pätkääkään ylikansallisista yrityksistä, jotka kilpailuttavat maita maksimoidakseen omaa hyötyään? Suomessahan varmasti tosiaan joutuisit perheinesi elämään roskalaatikossa.. Siinä onkin jo tahdonvoimalla maailman parantamista tarpeeksi.. Tahdonvoima ja puhetaidot eivät välttämättä riitä jos itse elää ihan päinvastoin. Mutta en kyllä usko siihenkään, että yksittäisten ihmisten täytyisi uhrata elämänsä. Suurempia ratkaisuja tarvitaan, jotta tällä planeetalla olisi mitään myönteistä tulevaisuutta.
Taitaapa olla turha ruveta täällä horisemaan mitään utopioista varsinkin kun tenttikirja jo kutsuu. Tärkeitä ratkaisuja maailmassa olisi kuitenkin näin lyhyesti sanottuna talouden ja ylipäätänsä yhteiskunnan ekologinen modernisaatio, konkreettisten ratkaisujen pohtiminen siihen kuinka jakaa työn tuottavuuden kasvun hedelmiä tasaisemmin, varsinkin kun työpaikat samanaikaisesti vähenevät, miten ottaa talouden globalisaatio hallintaan siten, etteivät ylikansalliset yritykset voisi noin vain laistaa velvollisuuksiaan jne jne. kysymys on siis ihmisten keskinäisestä solidaarisuudesta, joka vain nyt koskisi sitten koko maailmaa esimerkiksi pelkän kansakunnan sijaan, ja ympäristön huomioimisesta.
...tarjoat globaalia kommunismia?
Miten saada se toimimaan käytännössä? (moitiskelit vähän omaa vastaustani turhan ideologisesti...)... ainakaan muuten kuin todella keskusjohtoisesti?
(Vai pidätkö keskusjohtoisuutta ensinkään pahana asiana?)
Meidän ajattelussamme on ehkä lopulta ainut ero siinä, että sinä ajattelet, että ihmisten keskinäinen solidaarisuus olisi ikään kuin "ylhäältä annettuna arvona" mahdollista.
Minä en usko siihen, vaan uskon, että ne ihmiset, jotka haluavat olla lähimmäisilleen solidaarisia, voivat etsiä toisensa ja alkaa omalta osaltaan muuttaa maailmaa - uskoisin, että tämä ajatustapa voi sitten levitä sen myötä, kun sen hedelmät alkavat näkyä... Toisaalta... esim. Suomessahan tämä on taantunut, etenkin 60-luvun kommariradikalismin tuhotessa ajatuksen ihmisten ruohonjuuritason yhteistyöstä ja yksilön menestymisestä sen kautta. (Silloin nämä partaradikaalit rakensivat keskusjohtoisia kolosseja vastavoimiksi kapitalismikolosseille).
Minusta oli mukava, kun vaivauduit "horisemaan" ihan asiaakin vaihteeksi, silkan egoarvioinnin sijaan. Toivon, että jatkamme samalla linjalla, mikäli se kiinnostaa.
Itselleni muuten "ruohonjuuritaso" lähimmäisten suhteen ei välttämättä tarkoita yhtä kansallisuutta. En ala luetella muotoja, joihin osallistun - joskin esim. kristillisiä seurakuntia, jotka auttavat oikeasti myös ei-kristittyjä lähimmäisiä, pidän eräänä esimerkkinä ajatuksen soveltamisesta käytännössä.
En minä mitään maailmanvaltiota ja ihmisten yläpuolelle nousevaa keskusjohtoa rakentele. Sellainen kadottaa turhan usein otteen todelliseen maailmaan ja keskittyy pelkkään vallanhimoon. Ihan vain esitin muutamia suuria kehityslinjoja, joita maailmassa tarvittaisiin nykyisten ongelmien ratkaisemiseen ja jotka koskisivat niin politiikan, talouden, kulttuurin kuin arkielämänkin tasoja. Se on eri asia, miten niitä käytännössä toteutettaisiin. En voi sanoa, että olisin vielä lukenut niin paljon, että voisin omaa mielipidettäni sen tarkemmin esittää. Ainakin se vaatisi sitä, että yksittäiset maat lopettaisivat yksisilmäisen oman edun ajamisen ja, että uusliberalismin uskomukset jatkuvan talouskasvun ja vapaa kaupan siunauksellisuudesta heitettäisiin romukoppaan.
Minulle ihmisten välinen solidaarisuus on selviö (ja siksi itkenkin verta kun pelkän oman edun tavoittelu saa kokoajan lisää sijaa Suomessakin) ja vieläpä juuri sen globaalissa muodossa. Itse olen hankkiutunut kansalaisjärjestöjen pariin, jotka tekevät hyvää työtä paitsi Suomessa myös muualla maailmassa. Eli periaatteessa se vastaa juuri sinun käsitystäsi ruohonjuuritason kokoontumisesta ja vaikuttamisesta sitä kautta. Kansalaisjärjestöillä onkin kokoajan kasvava merkitys yhteiskunnassa.
..toisista ihmisistä välittäen ja solidaarisesti ei tarvitse erityisesti lukea kirjaviisautta.
Kaikki tunnistavat sen, jos toinen ihminen oikeasti lähestyy toista lähimmäisenä, sitten ajan myötä aika paljastaa, onko hänen ystävyytensä ja solidaarisuutensa kestävää laatua... eli henkilötasolla itse kunkin on kestettävä myös riskejä ja pettymyksiä, myös käsite anteeksi antaminen on otettava solidaarisen ihmisen repertuaariinsa (joskaan ei sitten turhaa sinisilmäisyyttä, jos on kerran tietyn tahon osalta tullut petetyksi).
Tällä hetkellä näyttäisi, että nuo kuvaamasi ideaalien kannalta tapahtuvat käytännön poliittiset ratkaisut toisaalta ovat luomassa maailmanvaltioita, jotka etääntyvät eri konteksteista... Se ei ole helppo ongelma ratkaistavaksi.
Hyvä esimerkki paikallisesta liiketoiminnasta ovat ns. "koivunlehtipankit" tai vaikkapa paikalliset säästöpankit... ne perustuvat siihen, että jäykkien sääntöjen sijaan esim. luototus pohjautuu siihen, että ihmiset tuntevat toisensa, palvelu on hyvää jne. Näitähän on viime vuosina valittu sitten kuluttajien toimesta mittauksissa parhaiksi asiakaspalveluyrityksiksi jopa suomessa.
Eli luottamukseen, lähimmäisyyteen, toisen tuntemiseen pohjautuva ajattelumalli voi myös olla liiketoiminnan ja menestymisen perusta - ilman, että se tapahtuu toisen kustannuksella, vaan sen sijaan toisen hyödyksi.
Valitettavasti ilmapiiri Euroopassa laajemminkin ja ihmiskunnassa on se, että ennemminkin yritämme hyötyä toisten kustannuksella. (Nykyisinkin länsimaat mm. harrastavat modernia siirtomaapolitiikkaa... jopa orjuttavat ihmisiä kehitysmaissa).
Toinen globaali ruohonjuuritason juttu on esim. kehitysmaiden naisten auttaminen itsellisiksi taloudellisesti heitä paikallisesti luotottamalla - näihin jo monissa paikoissa menestyksillisiin kokeiluihinhan raha tulee usein myös ulkomailta... eri kansalaisjärjestöiltä ja myös esim. eri seurakunnilla on tämmöisiä juttuja.
Kolmas juttu on esim. vaikkapa kristillinen päihdetyö... se taas tapahtuu lahjoitusvaroin, mutta nykyisin jo paljolti se pyörii sen kautta avun saaneiden varassa... tavallaan resurssit loivat itse itsensä ja yhteiskuntaan päinkin jokainen raitistunut kadunmies tai nainen edustaa huikeaa plussaa.
...mutta valitettavasti valtaosa nyky-yhteiskunnastamme silti pyörii ahneuden ja juoruilun ympärillä. Semmoista pointtia yritin tuoda esiin...
Emme me niin kaukana toisistamme ajattelumalleiltamme ole, kuin ehkä ajattelit.
...on sitten vaikkapa tämä Eero "Henu" Heinäluoman ajatuskuvio, jonka hän esitti kesällä MTV3:n nettivieraana:
a) kaikkien pitää osallistua talkoisiin, että suomeen saadaan lisää lapsia
b) siispä työnantajien velvoitteita on lisättävä.
...tämmöinen "solidaarisuus", jossa käytetään itse asiassa toisten resursseja, eikä olla itse mukana rakentamassa niitä (vaan vain vaatimassa muilta) on minusta sitten sitä destruktiivista...
Feministithän harrastavat usein samanmoista ajattelumallia... ts. toisten pitää varmistaa feministien ajamalle "naisihannemallille" onnellinen tulevaisuus - sen sijaan, että ajateltaisiin, että naiset rakentavat, hitto soikoon, sen itse - kunhan noin yhteiskunnan näkökulmasta ovat vapaita oikeushenkilöitä, voivat yrittää, heillä on oikeus koulutukseen jne.
... monesti tuommoinen "toisten pitää meitä varten tai yhteisen edun eteen, kun minä sanon" -ajattelumalli näyttää aluksi tosi hyvältä - mutta pulmana siinä on juuri se, että siinä aina joku osapuoli "toiseutuu", ts. pyritään aina hyötymään "toisen kustannuksella yhteisen hyvän eteen".
Maata puolustetaan tarvittaessa "niin kauan kuin minussa voimia on" - vannottiin sotilasvalassa tai korvaavassa juhlallisessa vakuutuksessa.
Näin on edelleenkin. Maassamme on suuria ja keskeisiä, puolustamisen arvoisia asioita, joiden puolesta taistellaan. Suhteuta nyt hyvä mies pettymyksesi suomalaisten naisten osalta laajempaan kokonaisuuteen!
Ja miten ja mihin täältä lähtisit? Rajat pannaan kiinni koko Euroopassa ja asevelvollisille ase käteen.