Joskus tulee tuollainen olo. Joillakin ihmisillä on taito ja kyky saada toinen melkein nolostumaan olemassaolostaan. Olenkin viime aikoina opetellut katsomaan sellaisia tyyppejä takaisin samalla tavalla ja hui, kuinka ne menee hämilleen.
Anteeksi, että olen olemassa
minä vaan
3353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..kerran erehyyn kahtommaan peeliin, ja hui kaahistus mikä nuama sieltä
paaesto, niin ol rupiine ja ryttynen, jotta aattelin, mahttaakko tuo olla oma laenkaan?
Ja eikun äkkiä tilloommaan kunnanlijkärille aaekoo, jotta antas semmooset linmentit, että
jo lähtiis kaahee taati, joka on iskenynnä ja vienynnä koko pärstävärkin tämmöseen kunttoon...
Vua mitäpäs se lijkär mullen kerto? Sano että kyllä se tuossa ijässä
alakaa kurttuun vettee ja ee siihen aata mikkään muu kun että hakaneeloo vua korvan
taa tahikka olokkee akka kurttunenne ikkuusesti...
No minä vetelin koko kaaneuven solomulle niskkaan, muuten ee haettoo, vua tahttoo pip
kiristellä ja piänheelutus tekköö eetvarttia jotta tohtiiko sitä nyt nuin kurja olla...
Ee tiällä aenakkaan...
..immeenen, jotensakkiin kelepopäenen, niin jotta sitähän sitä
pittää anttoo, jota toenen hakkoo:)
Eeku turppiin vua ja kertalaakista,niin akat uskkoo jotta ee
se minnuu vehttoo...:)
syyttäjän sormi osoitaa jokaista.ja on oma asiasi nostatko keskisormen pystyyn........